Mieliala synnytyksen jälkeen?

[hermoheikko]

Paljon oon lukenut, ja nyt itsekin alkanut miettiä (kun ahdistuneisuuteen taipuvainen ihminen olen..) että synnytyksen jälkeisinä päivinä on babybluesia, itkettää, mieliala vaihtelee jne, niin millaisia kokemuksia teillä on? Miten rajua se vaihtelu on, kauanko kestänyt jne?

 

[FANG-ANN-75]

Mulla eksti pari viikkoa. Olin itkuinen ja masentunut. Olo oli hirvee mutta onneksi meni ohi ja oli vain sitä ns "lievää" babybluesia :wave:

 

[Äityli-82]

Minulla oli myö sekavat tunteet kun vauvan viimein sain syliin....kaikki tuntui niin oudolta siis oma olotila.kaikki oli uutta tissit vuoti kuin niagara ja vauva valvotti,jälkisupistelut yms. mutta kaikki hävisi nopeasti varsinkin kun pääsi kotiin omiin ympyröihin ja omiin vaatteisiin omaan sänkyyn (joskin ei koliikin tiimoilta nukuttu). Pitää antaa itselleen lupa olla hieman hajamielinen ja itkuinen ei se tee sinusta huonoa äitiä =) Kaikki menee ihan hienosti usko pois!!

 

[MatleenaM]

Ei ollut masennusta tai muuta negatiivista tunnetta, vaan onnellinen olo. Lapsi saatu maailmaan ja terveenä kaikesta tuskasta huolimatta. Lapsi toki valvotti ja ihmetytti, mutta mitään masennusta en tunnistanut itsessäni. Olen aina ollut herkkä ja tunteikas, joten en ollut erityisen itkuinen tai allapäin vauva-aikana. :hug:

 

[Hei Gloria harmaana]

Mulla ei ollu masennusta, mutta olin niin onnellinen että ulvoin sen takia. Sairaalassa sanovat että melkein jokainen äiti siellä itkee, ei kannata aristella vaan antaa mennä vaan.

 

[LisaMarie]

Mä kävin aivan ylikierroksilla.

En muista itkeneeni sen paremmin onnesta kun surustakaan, mutta kävin jotensakin ylikierroksilla. Varsinkin sairaalassaoloaika oli tukala, kun ei oikein voinu tehdä mitään, vaikka oli kauhean hermostunu olo, en osannu ollenkaan rauhottua.

Kotona helpotti, kun oli kokoajan jotain, minkä voi jättää tekemättä En mä nimittäin esim. mikään siivousintoilija silti ollu, lähinnä vaan rauhaton ja keskittymiskyvytön, halusin kokoajan touhuta vauvan kanssa ja se mokoma ei tehny muuta kun nukkui. Kotona onneks voi käydä vaunujen kanssa kävelyllä ja kun oli kauios kesä, kyllä me sairaalan pihallakin jo keinussa istuskeltiin vauvan kanssa.

 

[Champion]

Mä en ollut masentunut, vaan tosi energinen! Mä kyllä vollotin joka päivä jostain asiasta synnytyksen jälkeen! Oli ihan käsittämättömän tunteikas olo... Esimerkkeinä voin luetella et katselin vauvaa pari päivää synnytyksen jälkeen ja vollotin kun ajattelin miten suloinen se oli ja en voinut käsittää sitä riipivän kovaa rakkauden tunnetta :heart: Oikein sattui kun vauva oli niin ihana.. kulostaa ehkä hassulta...? Vollotin myös melkein joka päivä kun en päässytkään ktoiin sen 3-4vrk:n kuluttua vauvan bilirubiinien nousun vuoksi ja se oli tosi kova paikka kun koti-ikävä ja miehen kainalon kaipuu sai vaan odottaa... Olin 1,5vko lopulta siellä sairaalassa, mut lopulta oli ihan mukavaa... Siis suurimmat syyt miksi itkeskelin oli kuitenkin onnellisista asioista johtuvia

 

[Hassu-78]

Mulla oli itku tosi herkässä kun tultiin sairaalasta kotiin. Muutama päivä meni melkein itkiessä milloin mistäkin syystä, vauva oli niin ihana, pelotti osaako huolehtia, olin kauhean epävarma omista äidintaidoista, itketti onnesta, helpotuksesta kun mieskin oli läsnä kun sairaalassa oli ollut kuitenkin suurimman osan ajasta yksin jne. Osaksi varmasti purkautui viikkojen jännitys odotuksesta, synnytyksestä jne. Nyt on mennyt puolitoista viikkoa eteenpäin ja alkaa olla rauhallinen olotila..välillä vieläkin väsyneenä itkettää ja omat taidot epäilyttää , mutta päivät löytäneet jo rytmiään ja oppinut ottamaan asiat vähän rennommin. Ja tietysti tutustunut vauvaan...eli iloksi muuttui

 

[Sintti79]

Minäkin itkeskelin paljon kotia tullessa. Itkeskelin pelosta, surusta ja ilosta, mitä milloinkin.. Jopa teki vaikeeta soittaa kirkkoherranvirastoon ja tilata pappi ja varata aika. Tuntui, että itku kurkussa jouduin puhumaan ja nielemään, etten hölmöltä kuulostanut. Telkkari ohjelmatkin laittoi joskus itkettämään, mutta nyt alkaa jo hieman tasoittumaan, kun synnytyksestä on kulunut kuukausi.

 

[minä]

Onnellinen olo ja heti halusi kaikille ilmoittaa neidin mitat! Ja päästä näyttämään vauvaa!

Olin sairaalassa varsin energisellä päällä. Vaikka oli sektio, tosin onnistunut sellainen.

EI LAINKAAN BLUESia, olinhan odottanut neitiä niin pitkään.

 

[ansku]

todella ailahteleva! Saatoin alkaa itkemään jos maitolasi kaatui pöydälle tai jos mies sanoi jotain normaalia kuten että "joo mä imuroin heti ku tää ohjelma loppuu" niin se alkoi itkettään että jaahas, mun pitää siis imuroida ja tehdä kaikki kotityöt. Ja sit mun mieli ailahteli aivan mielettömästi ja tunteet räiskyi, hehheh. Näin jälkeenpäin aateltuna voi voi, on ne hormonit ihmeellisiä

 

[suveli]

joo itketti ja nauratti vuorotellen, ja joskus jopa yhtäaikaa!

 

[Tulilatva]

Joo, kyllä muistuu elävästi mieleen, kun itkeskelin sairaalassa varsinkin iltaisin, kun mies oli lähtenyt kotiin. Imetys itketti myös, se kun ei meinannut onnistua.. Kotona itkin aina kun puhuin puhelimessa, sille ei voinut mitään. Sitä oli niin uudessa tilanteessa ja peloissaankin. Varsinkin kun vauva valvotti yöt.. Ei mies kuitenkaan itkenyt, joten tais äidillä hormoonit hyrrätä

 

[linnea75]

Täällä oltiin aika herkkinä.. liekö tuolla viiden vuorokauden valvomisella mitään tekemistä asian kanssa. Varsinkin kolme päivää synnytyksen jälkeen (hormonit romahti) olin aivan tragikoomisen itkuinen: "mies ei rakasta...yhtyy...halusi vain lapsen...yhyy".

Helppohan se on nyt sanoa. Saa nähdä onko kohta sama staili, nyt viikkoja 40+3...