Mielipiteitä, keskustelua..... Aiheesta lapsen omat mielipiteet, paljonko niitä tässä tilanteessa pitäs kuunnella..

[ärtynyt äiti]

Lapsi on täyttänyt alkuvuodesta 8, eli menee elokuussa tokalle luokalle.
Reipas ja sosiaalinen poika, paljon kavereita.
Olemme eronneet lapsen isän kanssa lapsen ollessa alle 1v ja melkein siitä asti on ollut isällään jokatoisen viikonlopun ja iltoja ja lomia.
Nyt pari kuukautta ollut jokatoisen viikon isällään, kouluun yhtä pitkä matka meidän kummankin luota, eli sen suhteen ei mitään ongelmia.
Isän luona lapsella on 2 muutakin sisarusta, kaksi pikkuveljeä 5 ja 2v sekä isän vaimo.
Mun luona olen vain minä, mulla ei ole miestä eikä muita lapsia.

Isän luona lapsella on tosi tarkat rutiinit, siellä mennään näiden pienempien arkirutiineiden mukaan ja mun luona taas on "löysempää" kun ollaan kaksin.

Isän luo poika ei koskaan pyydä kavereitaan eikä isäviikkoina ole mummuloissa vaan elävät sitä arkea siellä isällä perheen kesken, mikä on mulle ihan fine.
MUTTA onko teistä oikein, että isä valittaa mulle koko ajan siitä että olen liian vähän lapsen kanssa kun mun viikoilla lapsi sitten näkee kavereitaan. Menee kavereille tai kavereita tulee meille, menee mummuille, mökille isovanhempien kanssa, saattaa olla serkuilla yökylässä jne, eli kaikkee sitä sosiaalista "muuta elämää" mitä ei isän luona ole.

Ja lapsi ei siis mun viikkoina ole joka päivä tai edes joka viikonloppu missään, mutta keskimäärin 2 iltana saattaa olla vaikka kaveri kylässä tai sitten saattaa olla esim.lauantaipäivän aamusta iltaan mummulassa tai serkuilla ja joskus sitten yötäkin.

Onko se nyt sitten niin kamalaa kun lapsi sitä itse haluaa, kaikille tilanne ok?! Paitsi tälle isälle jonka mielestä mun pitäis olla lapsen kanssa koko ajan. Ja mähän olen ja elän, mutta koska se sitten niitä kavereitaan näkis ja yökylään pääsisi jos ei isän eikä mun viikoilla?!
Tästä on paisumassa ihan hirvee sota kun mun mielestä mun ja lapsen viikot ei kuulu isälle ja isäviikot ei kuulu mulle. Siis kärjistettynä, niin kauan kun kaikki on kuitenkin hyvin ja lapsi saa ruokaa, rakkautta, unta...?!

Minä en ole koskaan puuttunut lapsen isäviikkoihin tai viikonloppuihin vaikka monesti olenkin hieman ihmetellyt kun lapsi on juttuja kertonut, mutta talossa talon tavalla minun mielestäni kun ei kuitenkaan isommista asioista ole kyse...

Lapsi on torstai-iltana tullut kotiin viikon isäreissulta ja mulla on tänään kaverin 3kymppiset ja mun poika menossa mun siskolle yökylään, serkkujen kanssa siskonpetiin ja kaikille muille paitsi lapsen isälle tää järjestely on enemmän kun ok. Lapsen isä oli siis muualta kuullut et olen menossa ja tuli mulle linjoja pitkin et miten voin olla niin paska että TUUPPAAN lapsen yökylään heti kun se tulee isältään. Mä en tuuppaa, vaan lapsi haluaa. Ja jos ei haluais, niin mä jättäisin menemättä. Ja olen menossa autolla, että voin vaikka keskellä yötä hakea pojan kotiin.

Mua ärsyttää tosi lujaa.

 

[nohh]

Miksi ärsyyntyä, miksi aatella koko asiaa. Sanot ex-ukolles että turpa kiinni, asia ei kuulu sille eikä sun tartte sen vininöitä enään kuunnella, se on nääs exänä olemisen etu. Kasvata nainen nyt vähän selkärankaa, jookos

 

[Keittiönoita]

Ei ole lainkaan kamalaa. Joskushan tuon ikäisen lapsen on niitä kavereitaan ja muitakin sukulaisia tavattava, jos isäviikkoina/päivinä se ei ole mahdollista. Pikemminkin miettisin, onko niitä isäviikkoja/päiviä liikaa, jos lapsi joutuu silloin olemaan ilman kavereitaan? Tuon ikäiselle kun kaverit alkavat olla jo aika tärkeitä eikä pienemmät sisarukset korvaa enää oikeita ystäviä.

 

[keppälerttu]

Ei ole lainkaan kamalaa. Joskushan tuon ikäisen lapsen on niitä kavereitaan ja muitakin sukulaisia tavattava, jos isäviikkoina/päivinä se ei ole mahdollista. Pikemminkin miettisin, onko niitä isäviikkoja/päiviä liikaa, jos lapsi joutuu silloin olemaan ilman kavereitaan? Tuon ikäiselle kun kaverit alkavat olla jo aika tärkeitä eikä pienemmät sisarukset korvaa enää oikeita ystäviä.

mä kans mietin tota et viikon jos on erossa kavereistaan niin aika harmillista.
tietysti sukulaisten kanssa pitää saada aikaa viettää, jos ei kerran sun viikolla saa, ni ehdota et alkaa sit isä-viikolla niitä tapaamaan.

mut joo, lapsi serkkujen luokse ja itse meet hyvällä mielellä juhliin, aina vaan ei voi miellyttää kaikkia, eikä tarvitsekkaan.

 

[Keittiönoita]

Ja jos isä on asiasta aidosti huolissaan, niin varmaan voi sitten omalta kohdaltaan pitää huolen siitä, että lapsi tapaa kavereitaan myös isäviikkoina/päivinä. Näin ei tarvitse käyttää aina vain äitiviikkoja/päiviä kavereiden tapaamiseen.

 

["vieras"]

No just! Mitä se valittaa siitä, että poika pitää hauskaa, näkee kavereitaan ja harrastaa?? Sen pitäisi olla vain positiivista (!) ja lapsen kehitystä päinvastoin tukevaa, kaikin puolin. Eli missään nimessä tuossa sun tavassa olla lapsen kanssa ja antaa hänen elää normaalia, aktiivista 8vuotiaan elämää ei ole mitään väärää tai moitittavaa! Isällä taitaa nyt olla itsellään joku omatunnon pisto sydämmessä tai tarve purkaa sinuun pahaa oloaan, kun keksii ja tekee ongelmia siitä missä niitä ei ole?!

Jatka samaan malliin vain ja sano miehelle, että tottakai haluat lapsen nauttia elämästä, eikä vain nyhjöttää vanhemman kanssa neljän seinän sisällä. Kotipäiviä saa ja pitääkin olla, mutta ei noin, että kavereita ei saa nähdä tai harrastuksissa käydä. Ja sukulaiset on rakkaita kaikille; miksi ei saisi nähdä heitä?

 

[ärtynyt äiti]

ei kai siinä mun selkärangan kanssa ole tekemistä jos toinen soittaa mulle ja alkaa heti huutamaan ja sättimään ja syyttelemään.
tosi paljon menee toisesta sisään ja toisesta ulos, mutta nyt vaan alko niin ottaa pattiin.

Näkee lapsi isäviikoilla sieltä puolelta sukua välillä serkkuja ja koulupäivinä koulukavereita, mut sinne ei paljon iltakylään pyydellä kun menee aina niin vaikeeks ja mihkään ei poikaa kuskata kun menee vaikeeks ja menee pienempien rutiinit ketuiks ja miumau. Oikeesti niiden elämä on niiiiin "vaikeeta" et välillä tekis mieli sanoo että morjens.
Oon kans miettiny tota et onks toi viikko liian pitkä aika kuitenkin olla putkeen siellä.
Tässähän on siis selkeesti se kuvio, et isä ei tajua et lapsi on jo iso ja silläkin voi olla omia kavereita ja menoja.....
Isän mielestähän on suurinpiirtein heitteillejättö kun lapsi on ollu joinain mun työpäivinä 1-3h yksin kotona koulun jälkeen.....! Puh ja huh.

 

[Keittiönoita]

ei kai siinä mun selkärangan kanssa ole tekemistä jos toinen soittaa mulle ja alkaa heti huutamaan ja sättimään ja syyttelemään.
tosi paljon menee toisesta sisään ja toisesta ulos, mutta nyt vaan alko niin ottaa pattiin.

Näkee lapsi isäviikoilla sieltä puolelta sukua välillä serkkuja ja koulupäivinä koulukavereita, mut sinne ei paljon iltakylään pyydellä kun menee aina niin vaikeeks ja mihkään ei poikaa kuskata kun menee vaikeeks ja menee pienempien rutiinit ketuiks ja miumau. Oikeesti niiden elämä on niiiiin "vaikeeta" et välillä tekis mieli sanoo että morjens.
Oon kans miettiny tota et onks toi viikko liian pitkä aika kuitenkin olla putkeen siellä.
Tässähän on siis selkeesti se kuvio, et isä ei tajua et lapsi on jo iso ja silläkin voi olla omia kavereita ja menoja.....
Isän mielestähän on suurinpiirtein heitteillejättö kun lapsi on ollu joinain mun työpäivinä 1-3h yksin kotona koulun jälkeen.....! Puh ja huh.

Viikko ja viikko voi tosiaan käydä siellä isän luona jo liian vaikeeks, koska lapsi ei ole enää mikään taapero. Ehkä olisi viisasta katsoa tapaamisia uudestaan. Lastenvalvojat yleensä ymmärtävät sen, että lapset kasvavat ja tarvitsevat kavereita ja harrastuksiakin eikä vain vanhempiensa ja pikkusisarustensa kanssa kotona nysväämistä. Vaikka sekin toki on ihan ok, mutta ei jatkuvasti.

 

[arvaus]

Uskotko tosiaan että lapsella ei ole mitään sosiaalista elämää isällään. Ei kavereita, ei kyläilyjä?

Vähän haiskahtaa.

 

["vieras"]

ei kai siinä mun selkärangan kanssa ole tekemistä jos toinen soittaa mulle ja alkaa heti huutamaan ja sättimään ja syyttelemään.
tosi paljon menee toisesta sisään ja toisesta ulos, mutta nyt vaan alko niin ottaa pattiin.

Näkee lapsi isäviikoilla sieltä puolelta sukua välillä serkkuja ja koulupäivinä koulukavereita, mut sinne ei paljon iltakylään pyydellä kun menee aina niin vaikeeks ja mihkään ei poikaa kuskata kun menee vaikeeks ja menee pienempien rutiinit ketuiks ja miumau. Oikeesti niiden elämä on niiiiin "vaikeeta" et välillä tekis mieli sanoo että morjens.
Oon kans miettiny tota et onks toi viikko liian pitkä aika kuitenkin olla putkeen siellä.
Tässähän on siis selkeesti se kuvio, et isä ei tajua et lapsi on jo iso ja silläkin voi olla omia kavereita ja menoja.....
Isän mielestähän on suurinpiirtein heitteillejättö kun lapsi on ollu joinain mun työpäivinä 1-3h yksin kotona koulun jälkeen.....! Puh ja huh.

On siinä minusta vähän jos sellaista jäät kuuntelemaan. Miksi sun pitäisi kuunnella sen huutoa ja sättimistä? Käske soittaa uudestaan sit kun osaa puhua niinkuin aikuiset ihmiset, ja sit sanot että olet sitä mieltä mitä olet tässä nyt kertonut. Ja kyllä sä sen nyt meiltäkin kysymättä tiedät ettei siinä ole mitään epänormaalia, että tuon ikäinen näkee kavereitaan vaikka joka armias päivä.

 

[ärtynyt äiti]

Uskotko tosiaan että lapsella ei ole mitään sosiaalista elämää isällään. Ei kavereita, ei kyläilyjä?

Vähän haiskahtaa.

Ei kai se uskon asia ole.
Avoimesti lapsi mulle puhuu mitä ovat tehneet ja myös isä. Ja kyllä mä ne ihmiset sattuneesta syystä tunnen

Välillä käyvät koko porukka jossain kaveriperheidensä luona, mutta mun lapsi on aina se vanhin ja leikkikaverit sitä alle 5vuotiaita.
Käyvät myös perheenä isän puolen mummulla, mutta siellä on isovanhemmat paljon huonommassa kunnossa kun mun puolella, eli aktiviteettia ei paljon siellä ole vaikka tärkeitä nekin vierailut tietysti ovat.

Edelliskerralla lapsi valitti mulle kun joutuu menemään klo20 näin lomallakin isällä nukkumaan kun siellä ei saa valvoa kun pienemmätkin menee nukkumaan sillon. Omassa huoneessa saa hiljaa vaikka lukea kirjaa, mut esim.legoilla ei saa enää kolistella. Et on se aika ankeeta....? Lapsen isälle tästä sanoin, et eiks isompi vois joskus valvoa vähän pidempään, mut mulle todettiin et pidä suus kiinni kun et mistään mitään tiedä kun ei sulla ole pieniä lapsia

 

[phny]

Eroperheissä lapsen toisen perheen tavat olisi parempi useinmiten oppia hyväksymään. Toisessa taloudessa asuvan vanhemmuuteen on usein mahdoton puutua ellei kyse ole sitten sellaisista asioista joihin myös lastensuojelu puutuisi.

 

["vieras"]

Lapsen isälle tästä sanoin, et eiks isompi vois joskus valvoa vähän pidempään, mut mulle todettiin et pidä suus kiinni kun et mistään mitään tiedä kun ei sulla ole pieniä lapsia

Ja sun silti pitäisi kuunnella ukon mielipiteitä? No wonder että on eksäs. Kuulostaa mielipuoliselta ihmiseltä.

 

[arvaus]

Ei kai se uskon asia ole.
Avoimesti lapsi mulle puhuu mitä ovat tehneet ja myös isä. Ja kyllä mä ne ihmiset sattuneesta syystä tunnen

Lapsellako ei ole koulukavereita isällä ollessa joiden kanssa leikkii koulun jälkeen?

 

[ärtynyt äiti]

niin ja puolustelen itseäni vielä sen verran, että mä en todellakaan jää lampaana kuunteleen kun mua sätitään, monesti olen sanonut ärsyttävän rauhallisella virkailijaäänellä, että "palautteenne on vastaanotettu, olikohan teillä vielä jotain muuta? jos ei niin kiitos ja kuulemiiiiiiiin", se ärsyttää exää kaikkein eniten
olen myös sanonut kahdenkesken, että ihan turha tulla mulle mutisemaan, että jos hän kokee että lapsemme on huonoissa oloissa minun luonani, niin on hyvä vaan ja soittaa lastensuojelun asiaa tutkimaan niin päästään tästäkin. olen lyönyt luuria korvaan, olen sanonut et jos ei muuta sanottavaa ole ni pidä turpas kiinni, olen kiukunnut, huutanut ja vittuillut ja tullut siihen tulokseen että tyynenrauhallinen ja vittumaisen viileä linja ottaa sillä kaikkein kovimmille.
ja kun se tasan tietää että lapsella on hyvä täällä.
mutta tässä saattaa olla myös sitä, että he ei ite pääse koskaan mihinkään kun ei ole oikein ketään kuka nuorempia lapsia vahtisi, niin kateus leimahtaa kun mulla onkin elämä ja liikun paljon, näen ystäviä, teen extempore-reissuja ja mulla menee hyvin.....

 

[HippuTAR]

Mulle tuli vaan mieleen että josko onkin niin että isä ei haluais poikaa noin paljon pitää kun "häiritsee" uuden perheen elämää? Ja kun ei kehtaa/uskalla sanoa sitä niin purkaa sen sit haukkumalla sun toimintatapoja?

 

[ärtynyt äiti]

isä tätä viikko-viikko-systeemiä on kinunnut jo muutaman vuoden, mutta mä en ole suostunut. nyt sitten suostuin kun lapsikin oli myöntyväinen idealle. katotaan nyt tää kesä vielä miten menee, mut jos homma tökkii vielä elokuussa niin sit palataan kyllä vaikka väkisin vanhaan ettei koulunkäynti kärsi... tai en mä tiä kärsiikö se, mutta jos ei vaan toimi....

 

["vieras"]

niin ja puolustelen itseäni vielä sen verran, että mä en todellakaan jää lampaana kuunteleen kun mua sätitään, monesti olen sanonut ärsyttävän rauhallisella virkailijaäänellä, että "palautteenne on vastaanotettu, olikohan teillä vielä jotain muuta? jos ei niin kiitos ja kuulemiiiiiiiin", se ärsyttää exää kaikkein eniten
olen myös sanonut kahdenkesken, että ihan turha tulla mulle mutisemaan, että jos hän kokee että lapsemme on huonoissa oloissa minun luonani, niin on hyvä vaan ja soittaa lastensuojelun asiaa tutkimaan niin päästään tästäkin. olen lyönyt luuria korvaan, olen sanonut et jos ei muuta sanottavaa ole ni pidä turpas kiinni, olen kiukunnut, huutanut ja vittuillut ja tullut siihen tulokseen että tyynenrauhallinen ja vittumaisen viileä linja ottaa sillä kaikkein kovimmille.
ja kun se tasan tietää että lapsella on hyvä täällä.
mutta tässä saattaa olla myös sitä, että he ei ite pääse koskaan mihinkään kun ei ole oikein ketään kuka nuorempia lapsia vahtisi, niin kateus leimahtaa kun mulla onkin elämä ja liikun paljon, näen ystäviä, teen extempore-reissuja ja mulla menee hyvin.....

Aika varmasti on tuo just syynä sen käytökseen kun näkee ja tietää sun elävän täysillä ja TEHDEN asioita, toisin kun hän vain mussuttaa ja ruikuttaa.
Älä välitä vaan sano tosiaan ihan suorat sanat, että "tässä on nyt lapsi pääosassa ja hänen parasta meidän tulee ajatella. Jos sinulla on ongelmia niin ole hyvä ja hae apua, ettei tarvitse sitä lapselle tai minulle sitä kostaa."

 

["veiras"]

niin ja puolustelen itseäni vielä sen verran, että mä en todellakaan jää lampaana kuunteleen kun mua sätitään, monesti olen sanonut ärsyttävän rauhallisella virkailijaäänellä, että "palautteenne on vastaanotettu, olikohan teillä vielä jotain muuta? jos ei niin kiitos ja kuulemiiiiiiiin", se ärsyttää exää kaikkein eniten
olen myös sanonut kahdenkesken, että ihan turha tulla mulle mutisemaan, että jos hän kokee että lapsemme on huonoissa oloissa minun luonani, niin on hyvä vaan ja soittaa lastensuojelun asiaa tutkimaan niin päästään tästäkin. olen lyönyt luuria korvaan, olen sanonut et jos ei muuta sanottavaa ole ni pidä turpas kiinni, olen kiukunnut, huutanut ja vittuillut ja tullut siihen tulokseen että tyynenrauhallinen ja vittumaisen viileä linja ottaa sillä kaikkein kovimmille.
ja kun se tasan tietää että lapsella on hyvä täällä.
mutta tässä saattaa olla myös sitä, että he ei ite pääse koskaan mihinkään kun ei ole oikein ketään kuka nuorempia lapsia vahtisi, niin kateus leimahtaa kun mulla onkin elämä ja liikun paljon, näen ystäviä, teen extempore-reissuja ja mulla menee hyvin.....

Taidat olla hiukan vahingoniloinen

 

["vieras"]

"isä tätä viikko-viikko-systeemiä on kinunnut jo muutaman vuoden, mutta mä en ole suostunut. nyt sitten suostuin kun lapsikin oli myöntyväinen idealle. katotaan nyt tää kesä vielä miten menee, mut jos homma tökkii vielä elokuussa niin sit palataan kyllä vaikka väkisin vanhaan ettei koulunkäynti kärsi... tai en mä tiä kärsiikö se, mutta jos ei vaan toimi..."

Mikä homma tässä on tökkinyt niin että viikko-viikko systeemi ei toimi?

 

[ärtynyt äiti]

[QUOTE="veiras";28612502]Taidat olla hiukan vahingoniloinen[/QUOTE]

Myönnetään :ashamed:

En olis jos mua kohdeltais asiallisesti. Itsehän ovat lapsensa tehneet, syytön minä siihen olen.
Ja mä myös olen aina osannut sen lapsen kanssa reissaamisen jalon taidon, poika on ollu mun mukana vaikka missä. Toisin kun exällä missä kauppaankaan ei pääse kun on lapset........
Mutta niin me kaikki ollaan erilaisia, minun puolestaan he saavat elää ihan kuten haluavat, mutta ei tarvitse tulla mun elämästä sönkkäämään kun ei kuulu heille.

Ja ainiin, olen ystävällisesti joskus ottanut hoitoon näitä pienempiä sisaruksia että exä ja vaimo pääsevät rauhassa kaupoille tai ulos syömään tms, mutta koska mua ei edes kiitetty (kyllä, odotin kiitosta, en muuta) niin en viitsinyt enää tarjota apuani.

 

[ärtynyt äiti]

[QUOTE="vieras";28612516]"isä tätä viikko-viikko-systeemiä on kinunnut jo muutaman vuoden, mutta mä en ole suostunut. nyt sitten suostuin kun lapsikin oli myöntyväinen idealle. katotaan nyt tää kesä vielä miten menee, mut jos homma tökkii vielä elokuussa niin sit palataan kyllä vaikka väkisin vanhaan ettei koulunkäynti kärsi... tai en mä tiä kärsiikö se, mutta jos ei vaan toimi..."

Mikä homma tässä on tökkinyt niin että viikko-viikko systeemi ei toimi?[/QUOTE]

Se, että 8-vuotiasta kohdellaan kuin 5-vuotiasta ja tää 8v ei pidä siitä.
Se, että isälle ei pyydetä kavereita ja siellä 8v on aina vaan niiden pienempien sisarusten kanssa.
Se, että mun elämää kritisoidaan koko ajan siitä lähtien kun tämä viikko-viikko tuli.
Mutta katsellaan mihin suuntaan menee..

 

[Chala]

Kuulostaa raivostuttavalta. Mä en osaisi suhtautua tollaseen tilanteeseen ollenkaan noin aikuismaisesti

Pistää miettimään että paljonkohan isä muka pystyy kahdenkeskistä aikaa vanhimman lapsen kanssa viettämään jos pikkusisaruksetkin on jatkuvasti läsnä. Mitä poika siitä saa että on jumissa jossain, kun voisi yhtälailla käydä vaikka kerran pari viikon aikana muualla, tai saada kaverin käymään, ja olisi tyytyväinen, isä sais keskittyä pikkusisaruksiin ja yrittää sitten ehkä ottaa sitä kahdenkeskistäkin aikaa välillä poikansa kanssa. Nyt se tuntuu olevan vain kateellinen ja katkeroitunut itse pelaamastaan tilanteesta. Kostaa siinä sitten viattomille..