Mielipiteitä/kokemuksia sektiosta kaipailen

[Rosella -76]

Ensimmäinen synnytykseni oli hankala. Laskettuaika meni viikon yli ja jouduin osastolle korkean verenpaineen takia, kyse ei kuitenkaan ollut raskausmyrkytyksestä. Synnytykseni käynnistettiin tabletilla ja sen ekan tabletin jälkeen vauvan sydänäänet katosivat ja minut kiidätettiin jo hätäsektioon ja pelko oli valtava. En ole koskaan pelännyt ja tärissyt niin valtavasti. Sydänäänet kuitenkin löytyivät leikkaussalissa ja hätäsektiota ei tarvittukaan vaan olin siellä tarkailtavana muutamia tunteja tilanteen rauhoittamiseksi.
Tuosta tapahtuneesta synnytys alkoi n. 7 tunnin kuluttua lapseveden menoon ja pääsin takasin synnytyssaliin. Avautumisvaihe meni ihanteellisesti kipulääkityksen saatuani (epiduraali). Synnytys ei kuitenkaan mennyt niinkuin olin toivonut ja haaveillut.
Ponnistusvaiheeni kesti yli tunnin, jonka jälkeen voimani ehtyivät ja supistuksia en enää tuntenut ollenkaan, joten imukuppi otettiin avuksi. Imukuppi irtosi kaksi kertaa kovan vedon voimasta ja kun se kolmannen kerran kiinnitettiin vauvan päähän se vasta pysyi ja vauva tuli maailmaan. Vauvalle tuli iso pahka takaraivoon eli imukupin vetovoimasta ilmestynyt pahkura. Pahkan reuna oli verinen joten siihen muodostui rupi. Pahka näkyi päässä muutamia viikkoja. Kauan aikaa huolestutti pahkura ja vauvaakin näytti se häiritsevän, nukkui aina pää siihen suuntaan missä pahka ei haitannut. Ja ensimmäisenä yönä vauva kärsi ilmeisesti päänsärystä kun vain huusi eikä saanut oikeastaan ollenkaan nukutuksi.
Imukuppisynnytyksen vuoksi sain kolmannen asteen repeämän ja sitä ommeltiin yhteensä yli tunnin, ja se oli kauhein vaihe, sillä puudutusainetta ei edes laitettu tarpeeksi / puudutusaine ilmeisesti tihkui verenvuodon mukana pois.
Paraneminen kesti todella kauan, vaikka kuinka suihkuttelin. Puoli vuotta meni ennenkuin tunsin olevani edes jotenkin parantunut synnytyksestä.
Vauva oli iso kokoinen 4175 g 52,5 cm ja päänympärys yli 37 cm.

Nyt olen raskaana jälleen (viikolla 34) ja olen toivonut sektiota tuon kyseisen ensimmäisen kamalan synnytyskokemuksen takia. Minulle tuli synnytyspelko, vaikka luulin kestäväni mitä tahansa !
Minulle on nyt varattu sektioaika omasta tahdostani, vaikka minua yritettiin " käännyttää" alatie synnytykseen perusteluina, että toinen synnytys tulee olemaan helpompi. Mutta kuka sen takaa ! Monilla toinen synnytys on ollut yhtä paha tai pahempi. Itse en halua kokea enää imukuppisynnytystä.

Nyt haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia sektiosta. Miten olette sektiosta toipuneet ja onko tullut komplikaatioita äidille tai vauvalle ?
Entä olenko mielestänne itsekäs tai huonompi äiti nyt kun haluan sektion ? Jotenkin jäi sellainen kuva keskusteltuani sektiotoiveesta synnytysairaalan kätilön kanssa !
Ottakaa kantaa, kaipaan kaikenlaisia kokemuksia sekä puolesta että vastaan !
Kiitos jos jaksoitte lukea tämän tarinani !

 

[taustalla]

Elektiivinen sektio, pelon takia, meni hyvin, samoin toipuminen. Kyllä sitä mietti pitkään, mikä paras vaihtoehto. Totuus on että kukaan ei takaa että synnytys menee hyvin, oli se sitten alatie tai sektio. Todennäköisesti (tilastollisesti) menevät hyvin, mutta se ei lohduta jos juuri omalla kohdalla ei näin mene.

Onnea loppuraskauteen ja (sektio) synnytykseen. Ymmärrän hyvin että haluat sektion.

 

[taapero]

Juu minä pääsin sektioon, kun poitsu oli perätilassa ja en ensisynnyttäjänä uskaltanut lähteä perätilasynnytykseen, mitä sairaalasta kyllä tarjottiin.

Sektioon joutuminen oli minulle hyvin hyvin järkytys, olisin halunnut synnyttää mutten nyt voinut. Ajatuksia oli jos minkälaisia odotellessa 2 vko suunnniteltua sektiopäivää.

Leikkaus, niin minulle se oli leikkaus ei synnytys, niin se meni hyvin, mutta seuraavan päivän ylösnousu oli mitä mieleenpainuvin ja itku siinä tuli väkisinkin silmään, voiko olla ihminen kipeämpi kun on vatsa isolta alalta poikki vedetty!!!

Mulla toipuminen kesti n. 1kk ja ilman miehen apua kotona en olisi pärjännyt ja särkylääkkeitä sai syödä paljon kuukauden päivät.

Nyt siitä on jo aikaa reilu 5 kk ja nyt on haava siisti ja kärsii tehdä jumppaliikkeitä täysillä ( 2kk kielletteen vatsa ja selkä treenit)

Tietty jokaisella on oma kipukynnys, mutta huonekaverit sairaalassa totesivat minua katsellessaaan että ovat päässseet paljon helpommalla, repeämistä ym. huolimatta.

Toivon silti onnea sinulle sektioon!!!

 

[taustalla]

Edellisen kokemuksista: ne ovat tapaus ja henkilökohtaisia. Ylösnousu oli kamala, ei kivun mutta yleisen huonon olon takia, ja se oli erittäin hankalaa. Siis pelkkä istuma-asento.

Mutta siitä se lähti ja itse liikuin heti jo sairaalassa paljon. Ylimääräisiä kipulääkkeitä en tarvinnut lainkaan. Kipu oli korkeintaan 1 vk juuri liikkeelle lähtiessä, kiristyskipua.

Kotona tietysti unohdin varoa haavaa ja nousin useimmiten reippaasti sängystä suoraan vatsalihaksilla, en kylkiasennon kautta ylös...

Toki olin hyväkuntoinen ennen leikkausta mikä helpotti palautumista: kävin salilla vielä viikkoa ennen laskettua aikaa (jolloin siis sektio oli) ja parin tunnin reippailla (ei lyllerrys)lenkeillä.

Eli kipeä voit olla niin sektion kuin alatiesynnytyksen jälkeen tai sitten hyvässä kunnossa. Sitä ei kukaan etukäteen tiedä.

 

[poppeli]

mulla meni kans kaikki sektion jälkeen hyvin. seuraavana päivän ylösnousu oli aikas kamalaa, lähinnä pyörrytti pelotti että haava repee jne oli siis lähinnä huono olo ei niinkään kipee.
tyttö syntyi torstaina ja maanataina mentiin jo kotiin. miehen apu oli tärkeetä ekat kaks viikkoo ylösnousujen takin ja noin mutta viikon päästä leikkauksesta en syönnyt enää särkylääkkeitä ja liikkuminen siis kävelen onnistui normaalisti.
nyt synnytyksestä 6vko ja olo täysin normaali, haava on vielä tunnoton paikka paikoin mutta muuten ei mitään enää.

mielestäni sektiosta parani nopeammin kuin oletin, sulle aloittaja suosittelen lämpimästi ei tommoiseen varmasti toiste tahdo.

voimia sulle uuden vauvan kans ja onnea sektioon pidä pääsi että leikkaavat :flower: :flower:

 

[minni]

mä luin 2+:n vastaanottopalstalta täs kerran että 3 asteen repeämän saaneelle tehtäis jatkossa aina sektio. mulla takana sektio ja synnytys 2 asteen repeämineen ja vieläkin tuntuu et sektio oli helpompi vaikka veritulppa tulikin jalkaan. mulla sektiohaava parani tuhat kertaa paremmin ja nopeammin kuin repeämät. nyt synnytyksessä elokuussa kivut tuntui kamalina sektiohaavan kohdalla,mikään ei auttanut.

 

[Pamuk]

Moikka

tässä mun tarina aika kaunistelematta;

meillä oli poika koko ajan perätilassa, halusin 3 eri lääkärilausunnon ja lantiomittatulosten perusteella koittaa alatie synnytystä, jonka tiesin helposti menevän sektioon jos kaikki ei mene kuin oppikirjassa.

no kahtena yönä kaikki olivat sitä mieltä (NKL) että lapsi syntyy, (sain ilokaasua ja petidiniä) mutta eipä syntynytkään, supparit loppui yms. Pojan sydänäänet yms. koko ajan todella mahtavat joten ei syytä huoleen. Eli oltiin synnytyssalissa ke-to ja la-su yö, poitsu heitti jalan kohdussa alas jolloin tarjonta vaihtui perä-jalkatilaan, vielä koitettiin ett jospa hän nostais jalan pois itsestään kun huomaa ettei siinä ookkaan kiva pitää jalkaa kun supistaa yms. No sitten ma aamuyöllä olin jo ihan poikki kaikkeen ja tajusin jälkeenpäin että nukahdin supistus välillä, hoitajat ei ihan ottaneet viissiin tosissaan ku olin siellä jo rampannut synnytyssalin ja osaston väliä pariin otteeseen... sitten ku en enää kestänyt ja mies onneks oli kovana ja vaati tutkimaan ni olinkin jo 6 cm auki!
taas alas saliin ja jalka oli edelleen tiellä jolloin sektio päätös. Siinä vaiheessa ite olin ett ihan sama tehkää mitä vaan...
en tiä miks mutt pelkäsin eniten just leikkausta, no kaikki meni hyvin.

Mua ihmetytti ja jännitti kun itse leikkaussalissa oli tosi paljon ihmisiä!
Lääkäreitä ja hoitsuja, sit mies ja kätilö.
katetrin laitto ei tuntunu missään, Epiduraali laitto meni hetkessä. Lapsi syntyi / otettiin tosi nopsaan maailmaan! Sellasta nykimistä tuntui.
Potra poika, muutenkin oli lääkäreiden mukaan hyvä ett leikattiin, olis ollut vähän tekemistä peppu eellä puskea 4 kg, 50 cm, pää 36 cm.

Mutta sitten, olin jonkun aikaa salissa kohtu putsattiin yms. ommeltiin, heräämö oli kidutuskammio (ainakin musta) oli ihan sairaan kylmä vaikkakin siel lämpöpeiton alla, koko ajan joku tuli tekeen jotain ja painamaan mahaa / kohtua, meinasin iskeä niitä lujaa turpaan!!

Kaks ekaa päivää osastolla tuskaa (kipulääkkeitä kului), en päässyt kun istumaan tokana päivänä ja sitki meinas taju lähtee...(ehkä osasyynä kun lähti verta 1000 ml) iski masennus etten koskaan pääse pois mutt sit ti illalla jo liikuin ja olin suihkussa yms.
Kun vaan lähtee liikkeelle se auttaa heti vaikka onkin aluks hankalaa ja kivuliasta. mutt sit tosiaan jo to lähdettiin kotiin!! Eli kuitenkin vain 4 päivää pojan syntymästä osastolla.

Miehen apu tuli tarpeeseen, sängystä ylösnouseminen kesti ja me tehtiin niin ett mies otti vauvan ja laitto rinnalle sit ku mä olin saanu itteni kammettua ylös.

Haavaa pitää hoitaa mulla se parani hyvin. Ekan kuukauden ajan olin tosi varovainen liikkeissäni, ite oli onneks muuten hyvässä fyysisessä kunnossa joka auttoi paranemisessakin.

Nyt poju on reilu 5 kk ja haavan tietty näkee alasti ollessa mutt jää kivasti pikkareiden alle. Oon juossut ekan kerran ku vauva oli 9 vko, jumpannut kun vauva 4 kk.

Eli on se tosi iso juttu, mutt kuitenkaan vaikka mäkin olin sairaalassa aika kauan yhteensä, ke - su ennen sektioo ja sit ma - to ni ei jääny traumoja. Seuraavan kanssa -jos sellanen suodaan- en tiedä mitä tekis.
Ja useinhan sektio on suunniteltu jolloin ei tarvi olla siellä etukäteen.
Tämmönen tarina täällä, tsemppiä sulle!!

Pamuk + pikkumies 5,5 kk

 

[moi]

Minulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan vuoksi. Meni todella hyvin.
Leikkaussalissa kaikki esittelivät itsensä ja hoitaja kertoi mitä tuleman pitää. Mieskin pääsi saliin pitämään kädestä!
Puoli tuntia ja lapsi oli maailmassa, ihana poika! Sain heti koskea lapseen ja hän oli niin pehmeä.
Kohtu tyhjennettiin ja minä katselin kun lasta pestiin ja punnittiin, mies oli siellä lapsen mukana. Pian päästiin heräämöön ja sain kapalon kainaloon. Sieltä siirryttiin pian osastolle ja lapsi kävi lämmönmittauksessa hoitajan kanssa.
Sängystä ei saanut nousta, mutta kun olimme perhehuoneessa oli vauva kokoajan meidän kanssa. Ensimmäisenä päivänä sain kipupiikkejä koko päivän, sen jälkeen pari päivää panadolia ja pari viimeistä päivää osastolla ilman kipulääkkeitä. Ainoa koska sattui oli silloin kun nauroin makeasti ja sekin kipu hoitui kun piti tyynyä haavaa vasten.
Maitokin nousi toisena päivänä leikkauksesta. Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Ja tiedän päässeeni helpolla!

 

[Katherine Wheel]

Mulle tehtiin kiireellinen sektio tämän vuoden toukokuussa. Vauva syntyi perjantaina aamuyöllä klo 0.20. Heräämöstä kun pääsin osastolle, sain vauvan heti viereen ruokailemaan, ja siinä me vietettiin se yö vierekkäin. Aamulla hoitajan avustuksella (irrotti katetrit sun muut) sängystä ylös ja suihkuun. Pystyin heti hoitamaan vauvaa ihan itse. Kipulääkkeitä tarvitsin ainoastaan vauvan syntymäyönä. Kotiin päästiin jo sunnuntaina puolen päivän aikaan, eikä mitään ongelmia ollut leikkaushaavan suhteen, ei mitään kipuja (haavaan itsessään tietty sattui jonkin verran, mutta se ei haitannut olemista millään lailla).