Mies aina oikeassa

[drama queen]

Kertokaahan hyviä vinkkejä, miten hoidatte diplomaattisesti parisuhdettanne, jossa mies on aina oikeassa. Siis kuvittelee olevansa aina oikeassa ja tyrmää sanomiseni "idioottimaisina", vaikka myöhemmin osoittautuukin, että asia oli toisin kuin mieheni luuli. Mies haluaa usein päteä näillä tokaisuillaan ilmeisesti tiedostamattaan ja saan sitten kuulla olevani drama queen, kun olen tiukkaan sävyyn ollut eri mieltä. Saan joskus kunnon raivareita täysin tyhmistä asioista, kun en vain kestä myötäillä miehen "viisauksille". Kärsivällisyyttä pitäisi kai saada lisää? Vinkkejä kiitos.

 

[hyssyttelijä]

Meillä on miehessä vähän samaa vikaa. Idioottimaisimmat väitökset saan kuitattua ottamalla asian esille muiden aikana. Yleensä sieltä saan sen "oikean" vastauksen. Mutta nämä täytyy osata tehdä hienovaraisesti, eikä vahingossakaan manita, että asiasta on miehen kanssa kotona jo keskusteltu.

Hyssyttelyksi menee siti, sen kanssa on ihan turha vängätä. Mutta onneksi naiset on kieroja... Lopetan keskustelun yleensä heti alkuunsa, kun alkaa mennä jankkaamiseksi. Känissä mies on ihan pahin. Muttei tuo niin haittaa, annan periksi nopeasti ja isken myöhemmin takaisin.

 

[Täällä myös.]

Ai minun mies ei olekaan ainoa tapaus.

 

[Mies 50]

Kertokaahan minulle miksi yleensä olette aloittaneet suhteenne moisten miesten kanssa?
Taloistakin haetaan ensin viat ja hyvät puolet, sitten vasta tehdään kaupat, jos tehdään.

 

[mies1]

Parisuhde on auttamattomasti finaalissa, jos puolisossa askarruttaa puheet, eleet ja imaisut.

 

[antitotuus]

Parisuhde on auttamattomasti finaalissa, jos puolisossa askarruttaa puheet, eleet ja imaisut.

Eihän tässä ole kukaan puhunut eleistä tai ilmaisuista vaan yleensäkin "totuuksista", joita jotkut miehet (ja myös naiset) laukovat. Jos nyt puolison jättää joidenkin satunnaisten hölmöjen lausahdusten takia, niin eihän sitä yksikään suhde jatkuisi päivää pidempään.

Eiköhän tässä kysytty vain diplomaattisia parisuhteen hoito-ohjeita eikä "suhteenne on ohi"-totuutta. Kiitos ja näkemiin.

 

[Täällä myös.]

Kertokaahan minulle miksi yleensä olette aloittaneet suhteenne moisten miesten kanssa?
Taloistakin haetaan ensin viat ja hyvät puolet, sitten vasta tehdään kaupat, jos tehdään.

Jopa mieskin, kun on pesänrakennusvaiheessa, antaa itsestään parhaan kuvan, ja osaa piilotella huonot puolet. Kun on nainen sidottu, demovaihe menee ohi. Kaikilla ei ole mahdollisuus 10 vuoden koeaikaan.

 

[Raaka omena]

Kertokaahan minulle miksi yleensä olette aloittaneet suhteenne moisten miesten kanssa?
Taloistakin haetaan ensin viat ja hyvät puolet, sitten vasta tehdään kaupat, jos tehdään.

No voi pxxxele!! Aina näihin ellien keskusteluihin (kun nainen kirjoittaa ongelmistaan miehensä kanssa) tulee joku viisas kysymään "miksi yleensä olette aloittaneet suhteen..." Eihän ne miehet hittosoikoon seurustelun alussa näytä huonoja puoliaan! Jos näyttäisi, säästyisi moni nainen paljolta paskalta!

 

[Mies 50]

Kertokaahan minulle miksi yleensä olette aloittaneet suhteenne moisten miesten kanssa?
Taloistakin haetaan ensin viat ja hyvät puolet, sitten vasta tehdään kaupat, jos tehdään.

No voi pxxxele!! Aina näihin ellien keskusteluihin (kun nainen kirjoittaa ongelmistaan miehensä kanssa) tulee joku viisas kysymään "miksi yleensä olette aloittaneet suhteen..." Eihän ne miehet hittosoikoon seurustelun alussa näytä huonoja puoliaan! Jos näyttäisi, säästyisi moni nainen paljolta paskalta!

Voi ystävät rakkaat, en ollenkaan ole viisas enkä halua kysellä vaikeita.
Tarkoitin vaan että jos mies on olevinaan oikeassa aina, kuten ap. kirjoitti, sen pitäisi paistaa läpi jo seurustelun aikana.
Eli haen pikkasen enemmmän kriittisyyttä kumppanin etsintään, jos sitä yleensä vierelle halutaan.
Mielestäni noin selvät piirteet kyllä paistaa läpi hyvin nopeasti, ja niihin pitäää puuttua heti, keinolla tai toisella............
Sori vaan jos viestini tuntui jostain liian tökeröltä.........
Hyvää kesäpäivän jatkoa, kyllä elämä sentään on ihanaa.........

 

[Nainen56]

Suhteen alussa ei välttämättä tiedä, mikä ominaisuus alkaa käymään hermoon esim. 5 vuoden kuluttua. Ensin ihanalta vaikuttava asia saattaa muuttua sietämättömäksi.

Esimerkki: mieheni on puhelias, aloittaa aamulla selittämällä unensa ja jatkaa siitä, mikään hänen elämässään ei ole salassa minulta. Entinen mieheni oli tuppisuu ja itsekin olen vaikenevampaa lajia. Alussa oli tosi ihanaa hänen avoimuutensa.
Nyt, muutaman vuoden kuluttua, kiristelen mielessäni hampaita ja ajattelen, että "pidä jumankauta se turpasi joskus tukossa, ei kiinnosta".

En halua kuitenkaan loukata kilttiä ja muuten erinomaisen hyvää miestä ja kenties sulkea hänen suutaan. Lähdenkin joskus pitkälle, pitkälle lenkille metsään, yksin.

Tiedän senkin, että en ole itsekään täydellinen, mies varmasti kiristelee hampaitaan jonkun minun ominaisuuteni takia. Mutta jos haluaa parisuhteessa elää, on pakko joskus sulkea korvansa ja silmänsä tai ainakin toinen näistä. Ehdottomuuteen vaatimuksissaan ei ole varaa kenelläkään.

 

[mansikkasuukko]

Miehelläni on myös erittäin vahvat mielipiteet, jotka poikkeavat usein täysin omasta arvomaailmastani. Esimerkiksi politiikka, uskonnot, kansallisuudet ja valtiot hän on leimannut suoraan mustavalkoisesti hyviin ja huonoihin.

Olisi kiva keskustella esim. ajankohtaisista asioista hänen kanssaan, sillä hän lukee paljon ja seuraa aikaa, mutta en kerta kaikkiaan kestä välillä hänen mielipiteitään, vaan mieluummin lopetan keskustelun, vaihdan puheenaihetta tms. En viitsi muutoin mukavaa miestä pistää kiertoon tällaisen asian takia, mutta itseäni säästääkseni en jaksa mitään valtataistelua ryhtyä harrastamaan, vaan mieluummin (viisaasti?) vaikenen ja vetäydyn tilanteesta. Toki saatan hymähtää tai tokaista, että onpas sulla jyrkät mielipiteet.

 

[Jaakko 1]

Nainen on typerä niin MIES ON AINA OIKEASSA!

 

[MirriMurri]

Miehelläni on myös erittäin vahvat mielipiteet, jotka poikkeavat usein täysin omasta arvomaailmastani. Esimerkiksi politiikka, uskonnot, kansallisuudet ja valtiot hän on leimannut suoraan mustavalkoisesti hyviin ja huonoihin.

Olisi kiva keskustella esim. ajankohtaisista asioista hänen kanssaan, sillä hän lukee paljon ja seuraa aikaa, mutta en kerta kaikkiaan kestä välillä hänen mielipiteitään, vaan mieluummin lopetan keskustelun, vaihdan puheenaihetta tms. En viitsi muutoin mukavaa miestä pistää kiertoon tällaisen asian takia, mutta itseäni säästääkseni en jaksa mitään valtataistelua ryhtyä harrastamaan, vaan mieluummin (viisaasti?) vaikenen ja vetäydyn tilanteesta. Toki saatan hymähtää tai tokaista, että onpas sulla jyrkät mielipiteet.

Ihan kuin mun kirjoittama!! Olen joskus väitellyt mieheni kanssa jostain asioista, mutta jossain vaiheessa kyllästyn kun toinen ei anna tippaakaan periksi.. Onneksi on muita ihmisiä jotka ovat samaa mieltä asioista kanssani..
Samaan menee myös kaikkien laitteiden asennus (esim.digipoxi ym..) Käyttöohjetta ei vilkaistakaan vaan "kyllä tämän nyt muutenkin osaa" Itse kun lukee sitä ohjetta on välillä aivan pakko sanoa kun huomaa toisen tekevän aivan väärin ja silloin saa kuulla käyttöohjeen olevan kuitenkin virheellinen tai sitten tulee " tule itse sitten tekemään kun niin hyvin osaat"
Ja jos joku nyt ihmettelee miksi mieheni kanssa olen niin voin kertoa että kun toista rakastaa niin kyllä sitä katsoo joitain asioita läpi sormien. Ja mitä olen ystävien ja tuttujen kanssa jutellut niin lähes kaikissa miehissä on tätä samaa "vikaa".. Karttaa ei katsota ja neuvoa ei kysytä vaan ajetaan vaikka monta tuntia ympyrää jossei paikka heti löydy..

 

[onnenmyyrä]

Luin kerran sellaisen avioparin haastattelun, jotka olivat olleet muistaakseni n.40 vuotta naimisissa. Kun mieheltä kysyttiin pitkän ja onnellisen liiton salaisuutta hän sanoi mm. että kannattaa miettiä haluaako olla aina oikeassa vai haluaako olla onnellinen?

 

[aina vaan]

Eiköhän tämä tule aika pitkälti kasvatuksesta, että jos nainen neuvoo niin käy miehisyyden päälle. Siitähän siinä on aika usein kyse. Joillakin se sitten koskee ihan kaikkia neuvojia. Eli lieneekö sittenkin kyseessä joku jääräpäinen äijä-geeni joka estää neuvojen kuuntelun sanoi ne mihin sävyyn tahansa, sama estää tien kysymisen yms. Tai ehkä se on sukupuolen ja kasvatuksen summa. Mutta kyllä se välillä sieppaa moinen käytös etenkin kun en itse näe neuvon kysymistäkään hankalana asiana. Joten miksi pitää edes yrittää antaa sellainen kuva, että "minä tiedän ja osaan tehdä mitä vain". Vai pelkäävätkö miehet niin paljon sitä, että antavat itsestään tyhmän kuvan kysyessään jotain, että parempi yrittää viimeiseen asti omin neuvoin.
Itselläni on korkeasti kouluttautunut mies joka ei välillä voi kuunnella mitään neuvoja. Muutaman kerran olen sen antanut väkertää jotain tunti tolkulla kun ei ole halunnut neuvoa tai teoriaani kuunnella. Joskus jos todellakin TIEDÄN mitä pitää tehdä niin saatan sanoa, että nyt olis kaks vaihtoehtoa. Joko kuuntelet nyt, tai näperrät muutaman tunnin ihan turhaan ja kuuntelet sitten. En tiedä onko moinen jääräpäisyys raivostuttavaa vai huvittavaa. Ehkä se on jotain siltä väliltä.

 

[Puksu]

Luin kerran sellaisen avioparin haastattelun, jotka olivat olleet muistaakseni n.40 vuotta naimisissa. Kun mieheltä kysyttiin pitkän ja onnellisen liiton salaisuutta hän sanoi mm. että kannattaa miettiä haluaako olla aina oikeassa vai haluaako olla onnellinen?

no tämähän on totuus.
Sanon nyt tämän kokemuksella:
Mies, jos alat parisuhteeseen, ota vastaan nöyrästi se, että joudut sietämään mitä ihmeellisimpiä asioita ja sinun tulee samaan aikaan olla sekä asiat hallitseva, eli turvallinen ja viisas asioidenratkaisija, että ihminen, joka osaa riittävän usein näytellä, että se toinen on oikeassa, vaikkei olisikaan. Ihan vaan, että se tuntisi olonsa tärkeäksi, sillä se EI tunne oloaan tärkeäksi ilman tuota, vaikka olisi ministeri, pankinjohtaja ja 18 lapsen äiti. Jokainen nainen haluaa olla epävarma, jokainen nainen on kuin lapsi. Ihana, valloittava ja perin vaikea

 

[Tiktaktuk]

Suurin osa meistä ihmisistä ajattelee olevansa oikeassa. Jos ei ajattele, on sitten liiankin vedätettävissä ja alistettu.

Se on normaalia, mutta tietenkin aikuisen henkilön tulisi ymmärtää tämä. Siis että on monia mielipiteitä eikä toisten mielipiteitä tulisi painaa matalaksi. Mutta omastaan saa pitää kiinni.

Meillä ainakin tehdään kompromisseja, mutta kummankin on usein vaikea myöntää olleensa väärässä. Yhdessä on oltu yli 40 vuotta. Joskus nauran, että kun mies on sillä tuulella, en osaa edes hengittää oikein.

Kun itse on päättänyt, ettei ala nalkuttajaksi, valitettavasti helposti puolisosta näyttää tulevan osittain se nalkuttaja. Tai ehkä olen liian boheemi. Pelkään Hyacint Bukee -ilmiötä, sellaiseksi en halua.