Mies antoi sähkömiehen solvata minua (huutaa ja haukkua), vaikka olen viimeisilläni raskaana.. Kyllä on pettynyt olo :(

["vvv"]

Nyt mun ja mun kaverit ovat menettäneet paljon, kun eivät ole tajunnet että raskaana ollessa pitää muuttua joksikin hormoonihemmoksi tai raskaana ei voi normaalisti toimia.

Tai sitten mä olen sellainen vain, jolle harvemmin tullaan ryppyilemään raskaana tai normaalisti.

Mutta joskus vaan on päätettävä kumpi on tärkeämpää, saada se sähkötyö heti tehtyä loppuun vai alkaa riitelemään ja varmistaa ettei homma etene. Jos on kiire, on nieltävä kunnia ja odotettava että mulkusta pääsee eroon ja taas jos on aikaa, voi sanoa mitä mieli tekee ja sanoa heipat tyypille.

Olisiko miehen huutaminen auttanut oikeasti tilanteessa?

No minun mielestä mies olisi voinut kertoa tiukkaan sävyyn ettei rouvalle noin puhuta.piste.
Jos sähkäri on niin primadonna että sen vuoksi heittää ammatimaisuutensa ikkunasta ja jättää hommat kesken, niin se on sitten morjens, perästä kuuluu.

Jos minä palkkaa maksan niin se edellyttää asiallista käytöstä, sähkömiehet on helposti korvattavissa.
Mun yli ei tollaset kulje.

 

["mies"]

Olisin kyllä kovasti kaivannut mieheltäni juuri tuota ritarillisuutta ja suojelevuutta mistä tässä puhut. Olisi ollut hienoa etenkin tässä tilassa tuntea miehen vahva suoja ja tuki rinnallaan. Siitä minä tässä eniten pahoitin mieleni koen pettymystä etten sitä tukea saanut. Joku haluaa nyt takertua sivuseikkoihin ja väen vängällä vääntää että olen jotain outoja vaatimuksia esittänyt, se ei ole totta eikä tämän aloitukseni pointtikaan ollenkaan. Vaan juuri tämä etten saanut mieheltä tukea.

Mies jopa jossain kohtaa seisoi minun ja asentajan välissä katsoen asentajaa päin joka huusi solvauksiaan minulle, eikä sanonut mitään. Kaiken huippu oli kun itku kurkussa yritin sanoa jotain solvausten välissä ja mies käski minun rauhoittua. Jotenkin niin nöyryyttävää.

Todella tahditonta mieheltäsi. Itse en voisi käyttäytyä noin kumppaniani kohtaan. En koskaan ole iskenyt naista vyön alle ja tosi harvoin tahallani pahoitan naisen mielen. Päinvastoin kunnioittaminen on tosi tärkeää, myös riidoissa. En pysty ymmärtää ihmisiä, joilla ei eräänlaisena "ikuisena perusvireenä" ole se toisen kunnioitus, myös huonoina päivinä säilyttää tietyllä tapaa kohtelias taso. Pitäisin sitä olennaisena tekijänä laadukkaassa suhteessa.

 

["..."]

sähän sen palkat maksat. Mä olisin kyllä palauttanu sen ruotuun ja sen jälkeen haukkunu mieheni ja itkeny yksin adrenaliinit pois. Kyllä naisen pitää osata puolustaa. Huomenna haukut takas! Sähkömiehiä on kyllä.

 

["vieras"]

Oot kuitenkin vaatinut helvetillisiä muutoksia sähkötöihin tajuamatta, että miten helvetisti jotkut muutokset tuottavat lisähommia ja sähkäri on kyrpiintynyt niihin

Rupees ny sitten niihin käsitöihin, niin rauhoitut.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Näin kai sitten. Tein ison virheen kun kerroin tapahtuneesta tänne palstalle. Miten olinkin niin typerä että kuvittelin saavani täältä empatiaa ja lohdutusta. On vaan aika pettynyt ja yksinäinen olo kun odotin mieheltä enemmän eikä ole ketään kenelle soittaisin ja purkaisin tätä pahaa mieltä. Typerästi kuvittelin että voisin täältä saada jonkun empaattisen vastauksen.

Eiköhän se asian läpikäynti kannata tehdä sen rakkaan siipan kanssa kaksistaan myöhemmin ja empatiaakin varmaan mieheltä tulee silloin. Pimahtaneen tyypin kanssa taistelu sanallisesti tai fyysisesti ei ole mitään empatiaa - tollainen tilanne kannattaa varmasti rauhottaa heti ja syyllisten etsiminen siirtää hetkeen, kun ilmassa ei ole kahta hieman kierroksilla käyvää ihmistä (sinä hormooneissa ja sähkäri ties missä aineissa)? Eihän silloin tule varmasti mitään rakentavaa keskustelua aikaiseksi....

Miksi et voi purkaa mieltäsi miehellesi? Voi hyvin olla niin, että ei se tilanne ollut helppo hänellekään...

 

["vieras"]

Sähkömies oli menettänyt jostain syystä hermonsa. Ehkä raskaana olevan naisen näkeminen laukaisi jotain vanhoja käsittelemättömiä asioita. Tietenkään hän ei olisi saanut toimia noin. Miehesi varmasti tajusi, että kyseessä oli hermoromahdus eikä kohtaus ollut henkilökohtaisesti sinua vastaan tarkoitettu. Jos miehesi olisi alkanut tuossa tilanteessa puolustaa sinua, niin olisi käynyt kuten miehesi ajatteli eli sähkömies olisi häipynyt ja työt jääneet tekemättä.

Outoa käytöstä eikä ollenkaan normaalia. Jos sähkömies olisi käyttäytynyt normaalimmin eikä kuin raivotautinen, niin uskon, että miehesi olisi silloin puuttunut asiaan. Mutta nyt oli viisaampi antaa tilanteen rauhoittua.

 

[Nalkuttava Talonmies]

[QUOTE="vvv";26872317]
Jos minä palkkaa maksan niin se edellyttää asiallista käytöstä, sähkömiehet on helposti korvattavissa.
Mun yli ei tollaset kulje.[/QUOTE]

Pääsääntöisesti minä sanon suoraan mitä mieltä olen, mutta kun olin metsästänyt kolmannen putkarin remppaan ja aikataulut kusi (ja luonnollisesti se vaikuttaa sitten sähkäreihin ja muihin asennuksiin), totesin että parempi pitää turpa kiinni ja mölyt mahassa ja toivoa että homma vedetään loppuun nyt eikä sitten neljännen firman voimin joskus ensi vuonna kun heillä on vapaata.

Avauduin sitten laskun kohdalla...

 

[ap.]

Eiköhän se asian läpikäynti kannata tehdä sen rakkaan siipan kanssa kaksistaan myöhemmin ja empatiaakin varmaan mieheltä tulee silloin. Pimahtaneen tyypin kanssa taistelu sanallisesti tai fyysisesti ei ole mitään empatiaa - tollainen tilanne kannattaa varmasti rauhottaa heti ja syyllisten etsiminen siirtää hetkeen, kun ilmassa ei ole kahta hieman kierroksilla käyvää ihmistä (sinä hormooneissa ja sähkäri ties missä aineissa)? Eihän silloin tule varmasti mitään rakentavaa keskustelua aikaiseksi....

Miksi et voi purkaa mieltäsi miehellesi? Voi hyvin olla niin, että ei se tilanne ollut helppo hänellekään...

Ensinnäkin olen nyt yksin, mies lähti työmatkalle illalla. Puhelimessa en voisi edes nyt puhua koska itken, ei siitä tulisi mitään. Olen perusluonteelta aika herkkä ja kiltti ihminen, menen helposti lukkoon tilanteissa joissa joku käyttäytyy tällä tavalla epäasiallisesti. Ja kyllä minuun raskaus on vaikuttanut sillä tavalla että nämä piirteet on vaan voimistuneet.

Varmasti puhumme vielä asiasta, mutta hain tähän nyt vaan jotain ensiapua kun on niin yksinäinen olla.

 

["mies"]

Ensinnäkin olen nyt yksin, mies lähti työmatkalle illalla. Puhelimessa en voisi edes nyt puhua koska itken, ei siitä tulisi mitään. Olen perusluonteelta aika herkkä ja kiltti ihminen, menen helposti lukkoon tilanteissa joissa joku käyttäytyy tällä tavalla epäasiallisesti. Ja kyllä minuun raskaus on vaikuttanut sillä tavalla että nämä piirteet on vaan voimistuneet.

Varmasti puhumme vielä asiasta, mutta hain tähän nyt vaan jotain ensiapua kun on niin yksinäinen olla.

Harmi ettemme koskaan tavanneet... Kukaan nainen ei ole joutunut itkemään käytökseni takia seurassani. Ja vielä harvempi sylissäni tai hyväilyissäni. Se toinen ihminen on itselleni jotenkin niin iso asia. Toisaalta voi olla että miehesi ei tarkoittanut pahaa, en tiedä. Mutta itselle tuntuu kyllä tosi vieraalta etten pitäisi huolta että naisellani on kaikki hyvin. Oma ongelmani on ollut enemmän tavata suomalaissyntyinen nuorehko nainen, joka olisi itselleni mieluinen ja joka myös pitäisi tärkeänä tällaista. Voimia sinne päin!

 

["heh"]

Mä olin raskausaikana sen verran raivokas mamma, et olisin ap:n tilanteessa varmaan haukkunu miehenikin pystyyn siihen ja jättäny ne sähkärin kanssa kattoon suu auki kun olisin poistunut paikalta. Onneks ei tullut eteen sellaista tilannetta. Haukuin miehen vaan synnytyksessä, et miten onkin saattanut mut siihen pisteeseen, et MÄ joudun synnyttään, ja mies saa vaan olla ja möllöttää...

No, onneks mun mies on jo tottunut muhun...

 

["pörö"]

Ei kyllä ihan heti tuu mieleen toista yhtä onnetonta eläjää kuin ap. Voi luoja, ap, ryhdistäydy.

 

[ap.]

[QUOTE="mies";26872545]Harmi ettemme koskaan tavanneet... Kukaan nainen ei ole joutunut itkemään käytökseni takia seurassani. Ja vielä harvempi sylissäni tai hyväilyissäni. Se toinen ihminen on itselleni jotenkin niin iso asia. Toisaalta voi olla että miehesi ei tarkoittanut pahaa, en tiedä. Mutta itselle tuntuu kyllä tosi vieraalta etten pitäisi huolta että naisellani on kaikki hyvin. Oma ongelmani on ollut enemmän tavata suomalaissyntyinen nuorehko nainen, joka olisi itselleni mieluinen ja joka myös pitäisi tärkeänä tällaista. Voimia sinne päin![/QUOTE]

Kuulostat tosi hienolta ihmiseltä Joku onnellinen saa nauttia ritarillisuudestasi ja huomiosi valokeilasta - kaikkea hyvää sinulle ja kiitos tuhannesti empaattisista sanoistasi <3

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Ap:n olisi parasta pysyä poissa raksalta silloin, kun siellä on muita duunareita hommissa

 

["vieras"]

Jotain älytöntä oot kuitenkin esittäny

Mitä väliä jos on varaa maksaa sen älyttömyyden toteuttamisesta?

 

[Miau]

Tunnen niin tuon olotilan, raskaus vie todellakin sen vähäisenkin itsensäpuolustamiskyvyn. Menee ihan sanattomaksi ja itku on hyvin herkässä. Älä välitä näistä palstan koviksista, ehkä he eivät koe elämässä muutenkaan suurempia tunnekuohuja, ainakaan mitään herkkää tai positiivista. Meitä on moneen junaan.
Miehestä vielä, oma mieheni vastaavanlaisessa tilanteessa meni myös sanattomaksi, jälkeenpäin keskusteltiin asiasta ja häntä ainakin harmitti, kun ei osannut puolustaa minua. Ehkä teillä sama juttu? Tsemppiä ja voimahalit!!!

 

["sipsi"]

Jos meillä rakennusaikana joku raksatyömiehistä olisi alkanut syyttä suotta minulle huutaa, olisin ladannut sellaisen täyslaidallisen jotta oksat pois En yleensäkään kiperissä tilanteissa (joita jo työn puolesta vastaan valitettavasti tulee milloin enemmän milloin vähemmän) tarvitse tai tahdo miestäni minua puolustamaan. Avaan oman sanaisen arkkuni tarvittaessa.

Raskaana en raksa-aikana ollut, mutta viimeistelin graduani ja menetin kaksi läheistäni. Oli siinäkin stressiä kerrakseen. Mutta onneksi meni ne hommat ilman haukkumisia

 

["mies"]

Kuulostat tosi hienolta ihmiseltä Joku onnellinen saa nauttia ritarillisuudestasi ja huomiosi valokeilasta - kaikkea hyvää sinulle ja kiitos tuhannesti empaattisista sanoistasi <3

Kiitos myös sinulle kauniista sanoistasi! Näkee teksteistäsi että olet hieno nainen. Joo, no onhan noita tyttöjä toki ollut mulla ja tälläkin hetkellä on pari ystävänä. Enkä "hae" ketään. Mutta vapaalla jalalla yhä olen ja ehkä hieman tullut epäilevämmäksi kun tunnun sopivan paremmin ulkomaalaisten (eurooppalaisten) naisten kanssa olemaan, mitä ei tietenkään uskoisi. Kaverinikin sanovat että olen "keskieurooppalainen" Harmi että en ole vielä osunut kaltaisesi suomalaisen naisen kanssa yhteen. Palautat kyllä myös uskoani siihen, että sellainen jostain voi putkahtaa

Hyvää yötä!

 

["vieras"]

No kuulostaapa omituiselta, että ilman mitään näkyvää syytä alkaa asiakkaalleen raivota. Jättääköhän ap nyt jotain kertomatta? Miten aiemmin sähkäri on käyttäytynyt? Mihin tilanne jäi, jatkoiko sähkäri töitään normaalisti ja oliko ap:n miehelle mitenkään selittänyt purkaustaan?

Tavallaan ymnmärrän ap:n miehen reaktiota ja tavallaan en. Ihannehan on se, että pariskunta puolustaa ja tukee toinen toistaan. Toisaalta jos ihminen on kovin sovitteleva ja välttelee riitatilanteita, ei sitä ehkä kehtaa tai osaakaan puolustautua. Itse olen vähän smanalainen "nyhverö", menen lukkoon kiistatilanteissa, enkä kehtaa puolustautua. Jospa ap:n mies on samaa sorttia..?

Jos sähkärin kanssa ei mitään ongelmaa ole aiemmin ollut tai mitään älyttömiä lisävaatimuksia esitetty hänelle, niin sitten voi vaan arvailla, mikä moisen käytöksen takana on. Ehkä ap:n raskaus on nostanut pintaan jotain traumoja, ehkä sähkärin kotona on taisteltu lapsettomuuden kanssa vuosikaudet tms. Entä miten ap:n mies on esittänyt sähkötöihin liittyviä toiveita aiemmin... Joillain miehillä on tapana puhua siihen tyyliin, että "saakeli kun toi meidän muija on näissä niin tarkka, se nyt haluaa sitä ja tätä ja tuota..ja ei taida kyllä meidän rouvalle tuollainen kelvata...on ne nuo emännät niin pirun tarkkoja..." Vaikka vaimo ei erityisesti olisi toiveiden takana, vaan ne yhdessä on mietitty. Voisko olla tällaisesta kyse?

 

[ap.]

Tunnen niin tuon olotilan, raskaus vie todellakin sen vähäisenkin itsensäpuolustamiskyvyn. Menee ihan sanattomaksi ja itku on hyvin herkässä. Älä välitä näistä palstan koviksista, ehkä he eivät koe elämässä muutenkaan suurempia tunnekuohuja, ainakaan mitään herkkää tai positiivista. Meitä on moneen junaan.
Miehestä vielä, oma mieheni vastaavanlaisessa tilanteessa meni myös sanattomaksi, jälkeenpäin keskusteltiin asiasta ja häntä ainakin harmitti, kun ei osannut puolustaa minua. Ehkä teillä sama juttu? Tsemppiä ja voimahalit!!!

Kiitos kovasti tsempistä <3 Kyllä minäkin koen että herkkänä ihmisenä olen entistä herkempi nyt raskaana ollessani. Yritän olla välittämättä näistä "koviksista"

Juttelemma asiasta varmaan viikonloppuna kun mies tulee työreissulta takaisin kotiin.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";26872720]No kuulostaapa omituiselta, että ilman mitään näkyvää syytä alkaa asiakkaalleen raivota. Jättääköhän ap nyt jotain kertomatta? Miten aiemmin sähkäri on käyttäytynyt? Mihin tilanne jäi, jatkoiko sähkäri töitään normaalisti ja oliko ap:n miehelle mitenkään selittänyt purkaustaan?

Tavallaan ymnmärrän ap:n miehen reaktiota ja tavallaan en. Ihannehan on se, että pariskunta puolustaa ja tukee toinen toistaan. Toisaalta jos ihminen on kovin sovitteleva ja välttelee riitatilanteita, ei sitä ehkä kehtaa tai osaakaan puolustautua. Itse olen vähän smanalainen "nyhverö", menen lukkoon kiistatilanteissa, enkä kehtaa puolustautua. Jospa ap:n mies on samaa sorttia..?

Jos sähkärin kanssa ei mitään ongelmaa ole aiemmin ollut tai mitään älyttömiä lisävaatimuksia esitetty hänelle, niin sitten voi vaan arvailla, mikä moisen käytöksen takana on. Ehkä ap:n raskaus on nostanut pintaan jotain traumoja, ehkä sähkärin kotona on taisteltu lapsettomuuden kanssa vuosikaudet tms. Entä miten ap:n mies on esittänyt sähkötöihin liittyviä toiveita aiemmin... Joillain miehillä on tapana puhua siihen tyyliin, että "saakeli kun toi meidän muija on näissä niin tarkka, se nyt haluaa sitä ja tätä ja tuota..ja ei taida kyllä meidän rouvalle tuollainen kelvata...on ne nuo emännät niin pirun tarkkoja..." Vaikka vaimo ei erityisesti olisi toiveiden takana, vaan ne yhdessä on mietitty. Voisko olla tällaisesta kyse?[/QUOTE]

Sepä se, omituista, kun mitään aiempaa riitatilannetta / ristiriitaa ei ole ollut. Tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta niin sanotusti. Viimeksi kun tapasin asentajan niin tarjosin hänelle termarista kahvia sekä janojuomaksi vissyä kun sattui olemaan mukana tämmöisiä virvokkeita rakennuksilla.

Mitään selitystä emme saaneet kumpikaan. En myöskään mieheni tuntien usko että hän olisi missään tilantessa alkanut selittää asentajalle sähkösuunnitelmiamme tuohon tyyliin. Suunnitelmat olivat valmiina jo talon piirustusvaiheessa, eikä niihin sen jälkeen enää koskettu.

Itselläni ei edes tullut mieleen tuo ns. lapsettomuus kysymys, mutta kai semmoinenkin tänä päivänä voi mahdollinen syy olla..

 

["Anne"]

Ymmärrän sua, ap oikein hyvin. Miehen kuuluu puolustaa vaimoaan. Mun on vaikeaa kunnioittaa miestä joka ei puolusta... Kyllä mä pärjään jos mun mies ei ole mukana, mutta silloin kun on niin odotan että hän puolustaa mua ja mä saan turvata häneen. Mun mies seurusteluaikana petti mun luottamuksen kun ei puolustanut mua tilanteessa jossa mua haukuttiin. Se ei johtunut siitä ettei hän välittäisi tai kokenut tarvetta puolustaa, hän vain jäi sanattomaksi. Jälkenpäin hän sanoi että olisi pitänyt puolustaa mua, ja kun hän tapasi tuon ihmisen myöhemmin hän sanoi tälle miten asiattomasti hän oli käyttäytynyt mua kohtaan. Mieheni on luonteeltaan rauhallinen ja sovitteleva. Ehkä sinunkin mies on sellainen? Sitä en hyväksyisi että mies ajattelisi että nainen puolustakoon itse itseään ja ei tämä mua koske... se ei ole rakkautta. Me herkät naiset ansaitaan kiltit miehet. Puhu miehellesi miten pahalta susta tuntuu, ja että kaipaat hänen tukea. Jos hän rakastaa sua niin kyllä hän silloin ymmärtää ja alkaa antaa sulle sitä miehen turvaa mitä nainen kaipaa.

 

["höh"]

Näin kai sitten. Tein ison virheen kun kerroin tapahtuneesta tänne palstalle. Miten olinkin niin typerä että kuvittelin saavani täältä empatiaa ja lohdutusta. On vaan aika pettynyt ja yksinäinen olo kun odotin mieheltä enemmän eikä ole ketään kenelle soittaisin ja purkaisin tätä pahaa mieltä. Typerästi kuvittelin että voisin täältä saada jonkun empaattisen vastauksen.

Mä varmaan reagoisin just noin ku sä. Kyllä mäkin odottaisin mun mieheltä sitä, että hän tukisi mua ja olis mun (lähinnä henkisenä) tukena tuollaisessa tilanteessa. Ehkä tuo tuli vaan niin yllätyksenä sun miehellekin, kun tyyppi alkoi sua haukkumaan ja huutamaan, ettei oikein tajunnut asettua sun asemaan? Ja sun mies sit vissiin ajatteli lähinnä sitä, että sähkötyöt pitää saada tehtyä, kun vauvakin on tulossa, joten välit sähkömieheen täytyy pitää kunnossa.

Inhottavaa silti. Mut tuskin sun miehes nyt tarkoituksella jätti sut ilman "suojelua"/puolustusta. Hän tuskin tajusi edes ajatella asiaa sillä tavalla. Ja tulihan hän sun ja miehen väliin, ihan fyysiseksi esteeksi.

:hug:

 

[ap.]

[QUOTE="Anne";26872845]Ymmärrän sua, ap oikein hyvin. Miehen kuuluu puolustaa vaimoaan. Mun on vaikeaa kunnioittaa miestä joka ei puolusta... Kyllä mä pärjään jos mun mies ei ole mukana, mutta silloin kun on niin odotan että hän puolustaa mua ja mä saan turvata häneen. Mun mies seurusteluaikana petti mun luottamuksen kun ei puolustanut mua tilanteessa jossa mua haukuttiin. Se ei johtunut siitä ettei hän välittäisi tai kokenut tarvetta puolustaa, hän vain jäi sanattomaksi. Jälkenpäin hän sanoi että olisi pitänyt puolustaa mua, ja kun hän tapasi tuon ihmisen myöhemmin hän sanoi tälle miten asiattomasti hän oli käyttäytynyt mua kohtaan. Mieheni on luonteeltaan rauhallinen ja sovitteleva. Ehkä sinunkin mies on sellainen? Sitä en hyväksyisi että mies ajattelisi että nainen puolustakoon itse itseään ja ei tämä mua koske... se ei ole rakkautta. Me herkät naiset ansaitaan kiltit miehet. Puhu miehellesi miten pahalta susta tuntuu, ja että kaipaat hänen tukea. Jos hän rakastaa sua niin kyllä hän silloin ymmärtää ja alkaa antaa sulle sitä miehen turvaa mitä nainen kaipaa. [/QUOTE]

Kiitos ystävällisistä sanoista. Kyllä mun mies on juurikin semmoinen sovitteleva ja rauhallinen. Tässä kohtaa mielestäni vain olisi voinut toimia eri tavalla. Sanoin kyllä kun tilanne oli ohitse, että olen tosi järkyttynyt ja pahoilla mielin minkä hän ymmärsi. Sitten hänen piti jo valitettavasti lähteä. Näemme huomenna illalla myöhään kun hän palaa työreissusta ja varmaan ehdimme jutella paremmin silloin.

 

[piina]

[QUOTE="Jepulis";26871765]Ja miten toi viimeisillään raskaanaolo liittyi tähän keissiin mitenkään?[/QUOTE]


Mun kohdalla se olisisi ollut ratkaiseva tekijä. Olin raskausajat hyvin herkkä ja otin kaiken itseeni. Muuna aikana ihmettelisin vain, että mikä sille sähkärille tuli, mutta raskausaikoina olisin luultavasti alkanut pillittämään.

 

[ohhoh]

törkeetä. molemmilta.