K
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi ahdistaisi? Kun tietää, että hyvää se vaan tekee sille puolisollekin opetella olemaan yksin. Ja samalla kasvattaa sitä luottamusta. Joka kerta sitten baari-illan jälkeen on niin helpottunut olo, ja taas vähän vahvempi että hyvin meni, eikä mitää sattunut tai tapahtunut.
V
vieras
Vieras
Juu ei omalle miehelle saa soitella kesken poikien iltaa. Muistakaas nyt kaikki akat ettei soitella miehille kesken kallisarvoista omista akoista rauhoitettua iltaa. Muistakaa muistakaa.
P
Pai
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Violetta:
Täällä myös samanlainen.Ja mies on juuri parhaillaan menossa..*huoh* :-/
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä en ymmärrä miksi vaivaudut edes avautumaan asiasta, jos kerran mitään ongelmaa ei edes ole. Niele typerä pelkos.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mites jos mies soittaa mulle?
Kyllä itekin joskus tyttöjen illasta saatan soittaa kotiin.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onhan mulla ongelma, kun en pysty olemaan normaali, vaan mietin ja jossittelen. Mielikuvitus laukkaa ja ajautuu joskus vähän turhankin pitkälle...
P
Pai
Vieras
V
vieras
Vieras
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja SaagaK:
Samoin. Mutta sitten kun illalla lapset menee nukkumaan (kuten nyt), niin jää liikaa aikaa ajatuksille.
A
ap
Vieras
A
ap
Vieras
S
ss
Vieras
Jos mä oisin tollanen niin oisin varmaan jo hermoraunio kun mies kumminkin käy melkein joka viikko baarissa 
mut onneks en oo, kaipa tuo ite osaa pitää järjen päässä ettei mun tarvi alkaa holhoamaan ja leikkimään aikuisen miehen äitiä...
mut onneks en oo, kaipa tuo ite osaa pitää järjen päässä ettei mun tarvi alkaa holhoamaan ja leikkimään aikuisen miehen äitiä...
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ss:Jos mä oisin tollanen niin oisin varmaan jo hermoraunio kun mies kumminkin käy melkein joka viikko baarissa
Onneks mun mies ei käy joka viikko baarissa.
Ei mun tunteiden vuoks, vaan ihan muuten vaan.
J
jei
Vieras
Täällä kans samanlainen.Mies kyllä on antanut aihetta asiaan monestikin epäillä ja onhan sieltä tullut paskaa niskaan.Kaverien sauna-illatkin nykyään on mulle kauheita,mieli miettii vaikka mitä vaikka ei siellä pitäisi olla kuin miehiä.Suhteen alussa olin mustasukkainen ja epäilevä,mutta se meni ohi(mies vakuutti että en petä jne) kunnes sitä paskaa tippui niskaan ja välillä asia mietityttää vaikka mies ei olisikaan missään.Miehen kaverit ihmettelevät sitten kun joskus ei pääsekään baariin/sauna-iltaan,en ole kyllä kieltänyt mutta mies ei halua mennä,liekkö itekkin "pelkää"tekevänsä jotain jota sitten selvinpäin katuu kun aina pitää vetää perseet ja tolkkua ei sitten yhtään.
Mun mies viettää baarissa noin viisi iltaa/yötä viikossa. On siis mun onneni, etten sen suuremmin ajattele mitään tuollaisia...
Kurjaahan tuollainen on, siis ap:lle itselleen, kun järki sanoo ettei oo mitään syytä pelätä, mutta pelko tulee silti :/ . Onneksi mies on luottamuksen arvoinen, ja ilmeisesti ymmärtää myös vaimoaan tämän asian suhteen.
Kurjaahan tuollainen on, siis ap:lle itselleen, kun järki sanoo ettei oo mitään syytä pelätä, mutta pelko tulee silti :/ . Onneksi mies on luottamuksen arvoinen, ja ilmeisesti ymmärtää myös vaimoaan tämän asian suhteen.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Mutta sun miehes ei taida olla humalassa?
On kurjaa todellakin, enkä haluaisi olla tällainen.
Työtä teen (ja tehdään miehen kanssa), että suhteessa myös tämä puolii saadaan hiottua kuntoon. Mies on jaksanut kaikki mun tyhmät luulot ja epäilyt, sanoo vaan aina että "sittenpähän näät ajan kuluessa, että mä en tästä mihinkään lähde".
M
M
Vieras
Mä ymmärrän helvetin hyvin mitä tarkoitat. Ite oon pikkusen oppinu jo ottamaan rennommin asian suhteen ja oikeesti luottamaan toiseen mutta ei se helppoa ole ollut. Nimenomaan se on saanut mut yrittämään enemmän ja enemmän että puoliso on toistuvasti kertonut mulle kuinka pahalta mun epäilyt hänestä tuntuu. Pelko siitä että jos epäilen toista sellaisista asioista mitä ei tee tai ole tehnyt ja toinen lähtee siksi lopulta läiskimään.. Niin.. Kaikki miehet ei ole samanlaisia.
Mutta turhaa se on tulla sanomaan että "itseluottamusta kehiin" tai vastaavaa jos trauma lähtee jo lapsuudesta. Jos perusluottamus miehiin/ihmisiin on mennyt niin ei se yhdessä yössä palaudu. Eikä mun mielestä pidäkään palautua. Aikaa siihen tarvitaan, ihan niinkuin siihenkin että se perusluottamus on mennyt. Ihminenhän pohjimmiltaan on kovin luottavainen. Pieni, hyvin hoidettu vauva on siitä hyvä esimerkki. Se luottamus rikotaan teoilla. Ei se ole itsetunnosta kiinni.
AP: lle voimia ja tsemppiä.
Mutta turhaa se on tulla sanomaan että "itseluottamusta kehiin" tai vastaavaa jos trauma lähtee jo lapsuudesta. Jos perusluottamus miehiin/ihmisiin on mennyt niin ei se yhdessä yössä palaudu. Eikä mun mielestä pidäkään palautua. Aikaa siihen tarvitaan, ihan niinkuin siihenkin että se perusluottamus on mennyt. Ihminenhän pohjimmiltaan on kovin luottavainen. Pieni, hyvin hoidettu vauva on siitä hyvä esimerkki. Se luottamus rikotaan teoilla. Ei se ole itsetunnosta kiinni.
AP: lle voimia ja tsemppiä.
S
ss
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ss:Jos mä oisin tollanen niin oisin varmaan jo hermoraunio kun mies kumminkin käy melkein joka viikko baarissa
Onneks mun mies ei käy joka viikko baarissa.
Ei mun tunteiden vuoks, vaan ihan muuten vaan.
Mua ei haittaa kyllä yhtään että käy! Ja saanpahan sit itekin hyvällä omallatunnolla käydä kun siltä tuntuu.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mutta sun miehes ei taida olla humalassa?
On kurjaa todellakin, enkä haluaisi olla tällainen.
Ei oo humalassa, mun mies on siis töissä baarissa, ja työvuoron päätteeksi saattaa istua iltaa jonkin aikaa (esim. eilen istui 1,5 h). Juo jotain ehkä kerran kuussa.
Mun mielestä on hienoa että sä "päästät" miehen viihteelle kuitenkin, peloistasi huolimatta. Sulla on ilmeisen ihana mies myös, kun saat häneltä tukea eikä hän naura tai ärsyynny pelkosi takia. Hyvä siitä vielä tulee
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:Ei oo humalassa, mun mies on siis töissä baarissa, ja työvuoron päätteeksi saattaa istua iltaa jonkin aikaa (esim. eilen istui 1,5 h). Juo jotain ehkä kerran kuussa.
Mun mielestä on hienoa että sä "päästät" miehen viihteelle kuitenkin, peloistasi huolimatta. Sulla on ilmeisen ihana mies myös, kun saat häneltä tukea eikä hän naura tai ärsyynny pelkosi takia. Hyvä siitä vielä tulee
Ennen oli kauhea tappelu kun hän oli lähdössä, ja silti hän lähti. Nykyään.. no kyllä joskus näytän pahaa mieltäni, mutta pystyn kuitenkin toivottamaan hauskaa iltaa jne. Sitten itkua nieleskelen iltaisin.
Kyllähän mies joskus ärsyyntyy, tai ennen varsinkin. On tässä kymmenen vuotta jo opeteltu ja harjoiteltu, kyllä tää tästä vielä joskus. Ehkä ja toivottavasti.
J
j
Vieras
täällä myös yksi. Ennen en pystnyt edes nukkumaan niinä öinä kun mies oli viihteellä, nyt olen väkisin opetellut nukkumaan silloinkin. Se tunne on puhdasta, kuristavaa kauhua. En luota yhtään humalaisiin ihmisiin.
N
näin täällä...
Vieras
Täälläkin yks "baarileski" Oon raskaana rv 36+, ja mies ei oo käyny tän raskauden aikana ku kaks kertaa - tän illan lisäksi - baarissa. Jokaviikonloppuinen rellestäminen ei tosin olisi tullut kysymykseenkään, onhan tää vauva sentään yhteinen "projekti", mut oon kyllä sanonut useaan kertaan miehelle, että mene ihmeessä useamminkin, jos siltä tuntuu. Mut ei hän ole halunnut, ja ihanaahan se on ollut viettää tätä odotusaikaa myös viikonloppuisin yhdessä. Tänään kun miehen kaverilla oli valmistujaisjuhlat, patistin häntä menemään ihan hyvällä omallatunnolla, sit ku laskettuaika lähenee, voi menemiset alkaa olemaan kortilla 
Mun edellisessä suhteessa exä petti juuri baarireissulla sen yhden ja ainoan kerran, minkä jälkeen jätin sen mulkun. Jätti fiksusti tulematta kotiinkin sinä yönä... Tästä huolimatta en jostain syystä osaa pelätä tai epäillä yhtään nykyisen mieheni kohdalla, vaan luotan kyllä aivan täysin. Jännä juttu, miten exään en luottanut koskaan, vaikka varsinaista näyttöä tai syytä epäillä pettämisestä ennen sitä ensimmäistä (minuun tietooni tullutta) ja viimeistä kertaa ei ollutkaan. Jotenkin olen kyllä silti varma että niitä pettämiskertoja oli useampia... No, tätä nykyistä rakasta on niiiiin ikävä jo muutaman tunnin jälkeen, että tekis mieli soittaa, mut en tosiaan aio Mukava täällä raskaushormonihöyryissä melkein itkua tihrustaa ku on kaikki niiiiin herkkää
Oon raskaana rv 36+, ja mies ei oo käyny tän raskauden aikana ku kaks kertaa - tän illan lisäksi - baarissa. Jokaviikonloppuinen rellestäminen ei tosin olisi tullut kysymykseenkään, onhan tää vauva sentään yhteinen "projekti", mut oon kyllä sanonut useaan kertaan miehelle, että mene ihmeessä useamminkin, jos siltä tuntuu. Mut ei hän ole halunnut, ja ihanaahan se on ollut viettää tätä odotusaikaa myös viikonloppuisin yhdessä. Tänään kun miehen kaverilla oli valmistujaisjuhlat, patistin häntä menemään ihan hyvällä omallatunnolla, sit ku laskettuaika lähenee, voi menemiset alkaa olemaan kortilla Mun edellisessä suhteessa exä petti juuri baarireissulla sen yhden ja ainoan kerran, minkä jälkeen jätin sen mulkun. Jätti fiksusti tulematta kotiinkin sinä yönä... Tästä huolimatta en jostain syystä osaa pelätä tai epäillä yhtään nykyisen mieheni kohdalla, vaan luotan kyllä aivan täysin. Jännä juttu, miten exään en luottanut koskaan, vaikka varsinaista näyttöä tai syytä epäillä pettämisestä ennen sitä ensimmäistä (minuun tietooni tullutta) ja viimeistä kertaa ei ollutkaan. Jotenkin olen kyllä silti varma että niitä pettämiskertoja oli useampia... No, tätä nykyistä rakasta on niiiiin ikävä jo muutaman tunnin jälkeen, että tekis mieli soittaa, mut en tosiaan aio Mukava täällä raskaushormonihöyryissä melkein itkua tihrustaa ku on kaikki niiiiin herkkää Similar threads
- "mies"
- Aihe vapaa