Mies ei erityisesti halua lasta.

["Mirella"]

Moi!

Olen 32v nainen, mieheni on 40v. Muuten menee mahtavasti, ollaan oltu yhdessä 2v ja naimisiin menossa ensi kesänä. On vaan yksi pieni mutta. Mul on kauhee vauvakuume ja haluisin laittaa pienokaisen alulle kesällä. Itellähän biologiset kellot ainakin pikkasen kilkattaa.

Mies on sanonut, että lapset on kivoja, mut ei halua sellaista nyt eikä oikeestaan koskaan. Kuitenkin sanonu, että olishan ne toisaalta kivoja. Tos kun eilen oltiin juhlimassa niin tuli juteltua ja mies sanoi, että suostuu tekemään lapset jos:

1. Sen ei tartte osallistua juurikaan hoitoon, toki pakkotilanteessa
2. Saa käydä duunissa normaalisti, isyyslomat ottaa mutta tekee niiden aikana ulkomaanmatkan. On toki osan kotona.
3. Mun pitää hoitaa koti, niinkuin oon muutenkin hoitanut. Pääosin.
4. Miehen ei tartte juurikaan vähentää ulkomenoja, ei niit ny niin paljoo ookkaan. 1-2 kertaa kuussa, mut silloin on kyl yleensä koko vkl poissa pelistä. Joko on poissa oikeesti tai sitten sen verran kanveesissa...

Oli paljon muitakin ehtoja, mut tommonen linja niis on... Mitäs mieltä ?
Mies on muuten ihana ja varmassa kohtuupalkkasessa työssä. Tosi hyvin pärjää lasten kanssa, mitä oon siskoni lasten kanssa joskus kattonut. Hyvä mies pääosin jne... en missään nimessä vaihtais.

Niin ei tartte siitä sanoo, ettei lapsia niin vaan tilata... se on sitten toinen juttu.

 

["vieras"]

Ero teille varmaan tulee, et jaksa pienen vauvan kanssa ilman miehen tukea.

 

[narikka83]

lähe menheen jo. lapsi tehään silloin ku sen halvaa kumpiki. ilma nehtoja. se vaatii kummaltaki sitoutumista lapseen, kotiin, suhteeseen. miten käy jos sie sairastut? mieti tarkasti, vielä ehit häät perua....

 

["vieras"]

Palstaämmiltä et järkeviä neuvoja tule saamaan vaan eroa tarjotaan tuollaiseen ratkaisuksi. Lapsen hankkiminen on yhdessä tehtävä päätös, tehkää se yhdessä älkääkä ottako huomioon tollojen foorumilla jaettavia ohjeita.

 

["vieras"]

Mä en lisääntyis tuollaisen miehen kanssa. Ensinnäkin haluan, että lapsi saa kokea olevansa tärkeä kummallekin vanhemmalle. Toisekseen en suostuis tekeen yksin pääosin kaikkia kotitöitä oli lapsia tai ei.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";23025978]Ero teille varmaan tulee, et jaksa pienen vauvan kanssa ilman miehen tukea.[/QUOTE]
Tai sitten jaksaa, on monet muutkin jaksaneet. Enemmän ehkä ongelmaksi voi parisuhteelle muodostua se, että toinen elää perhe-elämää ja toinen ei. Ainakin äidiksi tulon ensihuuman jälkeen voi ruveta sieppaamaan, kun itse ei pääse ikinä mihinkään ja toinen menee kuten ennen lastakin.

Mun mielestä ap:n tilanne on sikäli ihan ok, että mies on tehnyt hyvin selväksi, että lastenhoitoapua ei häneltä kannata odottaa. Jos ap haluaa olla "yksinhuoltaja parisuhteessa", niin hän voi sen tehdä, koska mies ei sitä ole kuitenkaan tyrmännyt.

 

["vieras"]

Jos mies OIKEASTI ajattelee noin, niin kannattaa suosiolla jäädä lapsettomaksi, mikäli jatkaa miehen kanssa.

 

[vör]

Ei tuollaisia ehtoja voi laittaa! Ei sitten millään. Mieti jos syntyy vaikka sairas lapsi tai allerginen yms. Kaikki on mahdollista. Tarvitset miehesi tuen. Minä en ehdota mitään eroa, mutta asiasta täytyy todellakin puhua. Jos lapsia halutaan niin ne on yhteinen päätös ja KUMPIKIN SITOUTUU 100% sti ilman mitään ehtoja!!!

 

["pieras"]

Ottaa isyysloman mutta tekee sen aikana ulkomaanmatkan... WTF!!!! Älä nyt herra jumala tee lasta tuollaisen ihmisen kanssa!!!!!!

 

["Mirella"]

Itte oon elänyt ihan tarpeeksi hurjan nuoruuden ja "lujaa" meni 30v saakka. Itte tuskin tulen kaipaamaan menemistä enää. Eri se on kun sitoutuu 20v.

Ite uskon, että kyl toi mies sitten muuttuu kun se lapsi tulee. On kumminkin empaattinen ihminen ja viihtyy lasten kanssa. Mulle riittää, että edes välillä leikkii lasten kanssa. Kyllä mä voin hoitaa pääosin ikävät hommat.

Ja en tosiaan ota neuvoja liian vakavasti. Olen käytännössä päätökseni jo tehnyt. Häitä en peru ja ehkäsy loppuu ihan kohta. Yhteisellä sopimuksella.

 

["Huh"]

Aika hurjalta kuulostavat nuo ehdot. Itse on kuitenkin jokaisen päätettävä, mitä tekee.

 

[dd]

Tai sitten jaksaa, on monet muutkin jaksaneet. Enemmän ehkä ongelmaksi voi parisuhteelle muodostua se, että toinen elää perhe-elämää ja toinen ei. Ainakin äidiksi tulon ensihuuman jälkeen voi ruveta sieppaamaan, kun itse ei pääse ikinä mihinkään ja toinen menee kuten ennen lastakin.

Mun mielestä ap:n tilanne on sikäli ihan ok, että mies on tehnyt hyvin selväksi, että lastenhoitoapua ei häneltä kannata odottaa. Jos ap haluaa olla "yksinhuoltaja parisuhteessa", niin hän voi sen tehdä, koska mies ei sitä ole kuitenkaan tyrmännyt.

Näin juuri!

 

[Non compos mentis]

Jos lapsi saadaan parisuhteeseen, on sen oltava tasapuolisesti kummankin päätös. Toki työt yms. voivat rajoittaa lapsen hoitoon osallistumista, mutta että rajataan lapsi heti alussa vain toisen omaksi "projektiksi"... No joo. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat vissiin onnellisimpia ihmisiä maailmassa, mutta lapsiasiassa kompromissi on liki mahdoton, jos toinen haluaa ja toinen ei. Puolikkaita lapsia ei ole.

 

["Mirella"]

[QUOTE="pieras";23026039]Ottaa isyysloman mutta tekee sen aikana ulkomaanmatkan... WTF!!!! Älä nyt herra jumala tee lasta tuollaisen ihmisen kanssa!!!!!![/QUOTE]

Mies oli sopinut kavereidensa kanssa, että tekee kuukauden reissun kun porukka suunnilleen 40v. Erinäisistä syistä homma meni puihin, mutta nyt vastaavaa reissua olis suunnitteilla 2012. Joten hyvällä/huonolla säkällä muksu ei ole ees syntynyt. Kesällä siis reissu...

Mun ideahan tää lapsi on, joten kai sitä vähän voi joustaa

 

["vieras"]

No oleppa miehen ittelles onkinut, haluaa lapset ja isyyslomat muttei minkään valtakunnan vastuuta niistä lapsista. Varmaankin tulot menee myös sitten tulevaisuudessa niin että jos teillä on 2 lasta, sun osuus yhteisistä menoista on 3/4 osaa ja mies maksaa sitten 1/4 kun sinä kerran ne lapset halusitkin. Isä löytyy silloin kun lapsi haluaa esitellä isänsä naapurin uudelle yksinhuoltajaäidille, muuten ei ole talossa tietoakaan sellaisesta oliosta kuin ISÄ

 

["Mirella"]

[QUOTE="vieras";23026071]No oleppa miehen ittelles onkinut, haluaa lapset ja isyyslomat muttei minkään valtakunnan vastuuta niistä lapsista. Varmaankin tulot menee myös sitten tulevaisuudessa niin että jos teillä on 2 lasta, sun osuus yhteisistä menoista on 3/4 osaa ja mies maksaa sitten 1/4 kun sinä kerran ne lapset halusitkin. Isä löytyy silloin kun lapsi haluaa esitellä isänsä naapurin uudelle yksinhuoltajaäidille, muuten ei ole talossa tietoakaan sellaisesta oliosta kuin ISÄ[/QUOTE]

Mies kyllä maksaa. Sanopa vielä, että voidaan ostaa "mulle" omakotitalo kun mulla on vielä se jonkinlainen veroetu jota hänellä ei ole. On sekin sitoutumista. Jos homma ei toimi niin talo on mun.

 

["suski"]

[QUOTE="Mirella";23026044]Ite uskon, että kyl toi mies sitten muuttuu kun se lapsi tulee. On kumminkin empaattinen ihminen ja viihtyy lasten kanssa. Mulle riittää, että edes välillä leikkii lasten kanssa. Kyllä mä voin hoitaa pääosin ikävät hommat.[/QUOTE]

Älä tuudittaudu tähän uskoon, koska jos teette lapsen, niin sun pitää jaksaa, vaikka mies ei muuttaisi mieltään.

Tohon isyysvapaan lomamatkaan en suostuisi, sillä isyysloma on tarkoitettu lapsen hoitamista eikä vanhemman lomailua varten.

 

[Riisi-Liisa]

Hyvä mies toi on. Monilla palstan naisilla on työtön luuseri, jolta ei tuu rahaa eikä muutakaan apua. Lupaukset kyllä ollu taivaissa aikoinaan...

Tuo on ihan reilu meno.

 

["vvv"]

Aika reilua että ihan suoraan sanoi mitä mieltä on perhe-elämästä, ei sitten yllärinä tule ja tiedät mihin ryhdyt. Kun on niitäkin miehiä kun lupaa ja ei sitten teekkään mitään. Jos olet valmis olemaan yh parisuhteessa niin anna palaa vaan!! On niitä muutenkin nykysin perheitä kun perheitä.

Sitä en sano ettetkö tulisi olemaan surullinen lapsesi puolesta koska oma isä ei juuri ole kiinostunut, mutta aina saa toivoa että se lapsi muuttaa suhtautumisen.

 

["Mirella"]

[QUOTE="vvv";23026121]

Sitä en sano ettetkö tulisi olemaan surullinen lapsesi puolesta koska oma isä ei juuri ole kiinostunut, mutta aina saa toivoa että se lapsi muuttaa suhtautumisen.[/QUOTE]

Eiköhän kuka tahansa empaattinen ihminen kumminkin rakasta lapsiaan täydestä sydämmestä ja tuo koskee myös miehiä, vaikkei tietty ole äidinrakkauden voittanutta.

Tunnen mieheni ja olen varma, että ei hän sellainen poissaoleva tule olemaan. Ei ole edes väittänyt niin...

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Mirella";23026044]Itte oon elänyt ihan tarpeeksi hurjan nuoruuden ja "lujaa" meni 30v saakka. Itte tuskin tulen kaipaamaan menemistä enää. Eri se on kun sitoutuu 20v.

Ite uskon, että kyl toi mies sitten muuttuu kun se lapsi tulee. On kumminkin empaattinen ihminen ja viihtyy lasten kanssa. Mulle riittää, että edes välillä leikkii lasten kanssa. Kyllä mä voin hoitaa pääosin ikävät hommat.

Ja en tosiaan ota neuvoja liian vakavasti. Olen käytännössä päätökseni jo tehnyt. Häitä en peru ja ehkäsy loppuu ihan kohta. Yhteisellä sopimuksella.[/QUOTE]
Vaikka itse et enää haluaisikaan mennä minnekään, sua voi silti alkaa ärsyttämään se, että miehesi edelleen menee, ja se, että sinä joudut huolehtimaan sekä lapsesta että kodista. Omat ja lapsen sotkut ei ärsytä puoliksikaan niin pahasti kuin toisen aikuisen ihmisen sotkut. Maailmassa on kyllä miljoonia naisia, jotka hoitavat sekä lapset että kodin ilman puolisonsa kovinkaan kummoista panostusta asiaan. Yleensä vaan nämä naiset on kasvatettu siihen, että lasten ja kodin hoitaminen on naisen tehtävä.

 

["vieras"]

Hyvä mies toi on. Monilla palstan naisilla on työtön luuseri, jolta ei tuu rahaa eikä muutakaan apua. Lupaukset kyllä ollu taivaissa aikoinaan...

Tuo on ihan reilu meno.

Tietysti on reilu meno. Siis siihen asti, kunnes ap paljasti, että jotenkin kuitenkin olettaa, että se mies sitten kuitenkin osallistuu, kunhan lapsi on syntynyt. Se ei enää ole reilua. Joko ap hyväksyy ehdot selllaisenaan tai jättää lapsen tuon miehen kanssa tekemättä.

 

[no just]

En tekis lapsia tommosen ukon kanssa. Asenne omaa lasta kohtaan miehelläs on tosi karu, ja vaikuttaa varsin itsekeskeiseltä ihmiseltä. Teillä voi olla hyvä suhde ilman lapsia, mutta uskon, että lapsen teon jälkeen päädytte eroon. Uskon toki myös, että jaksat yh:na hoitaa lasta jos sellaisen todella haluat, mutta mieti, haluatko riistää lapselta mahdollisuuden äitiin ja isään, kokonaiseen perheeseen. Kun sun ei ole pakko tommosen ukon kanssa lasta tehdä, ja voit vielä pohtia, mitä todella haluat ja kenen kanssa.

 

["vieras"]

Kirjoitit "Oli paljon muitakin ehtoja". Minkä tyyppisiä ehtoja ne olivat?

Osallistuuko mies nykyisin mihinkään kotiaskareisiin? Miten luulet jaksavasi omakotitalossa, jos joudut hoitamaan kaiken yksin töiden ohessa?

 

["Mirella"]

[QUOTE="vieras";23026272]Kirjoitit "Oli paljon muitakin ehtoja". Minkä tyyppisiä ehtoja ne olivat?

Osallistuuko mies nykyisin mihinkään kotiaskareisiin? Miten luulet jaksavasi omakotitalossa, jos joudut hoitamaan kaiken yksin töiden ohessa?[/QUOTE]

Kyl mies ihan osallistuu vaikka sitä joutuu hiukan potkimaan. Kesämökillä (hänen vanhempiensa, joka käytännössä vain meidän käytössä) tekee kaikki "miesten työt". On vähä sellainen, että joissakin tilanteissa tekee koko ajan "kaiken" ja joskus ei mitään.

Kesämökille kun on joskus kutsuttu 2-3 tuttavapariskuntaa, niin ukko ollut ihan mahtava. Hoitanut kaiken ja auttanut ruuanlaitossa yms. Lisäksi hyvä seuramies. Juo kyllä mutta ei kanveesikuntoon...