Mies ei halua lasta

[ihan vähän hukassa]

Hienosti kiteytetty otsikkoon.
Olempa sitten raskaana, ehkäisy petti ja mies ei halua lasta. Ei halua kyllä kuulemma erotakkaan.

Mä oon kerran tehnyt abortin ja en voi väittää että olisin siitä vieläkään toipunut. Masennuin ihan järkyttävän pahasti ja siinä ei ollu kaukana treffit IC:n kanssa jossain hiljaisella rataosuudella.

Toisinaan mies sanoo, että sopeutuu, puhuu pinnasängystä ja toisinaan taas vihjailee ettenkö olisi jo tehnyt päätöstä, teenkö abortin vaiko pidänkö lapsen. Mielestäni olen äärimmäisen selkeästi kertonut että menen sinne IC:n alle mielummin suoraan kun käyn teettämässä abortin. En haluaisi missään tapauksessa menettää hermojani ja artikuloida korkeilla äänillä mitä tapahtuu, mutta kun ei taida muukaan auttaa. Viimeemmäksi sanoi, että olenhan tiennyt, ettei hän halua lapsia lainkaan. Huomautin kyllä varovasti, että kylläpä ollaan lapsista puhuttu, lukumääristäkin ja ompa sanonut haluavansakkin joskus. Haluaisin sanoa, että hän voisi ottaa sitten vastuun ja vaikka katkoa piuhansa tai sitten vaan reilusti jättää tän suhteen tähän. Mä kuitenkin olen tehnyt taas selväksi, etten ihan kauhesati yli 30 vuotiaana halua tehdä lapsia, itsekkäistä syistä ja siitä, että meillä suvussa todella on kehitysvammaisuutta ja ilmenee juuri vanhemmalla iällä hankituissa lapsissa. Eikä mua kyllä kiinnosta olla suhteessa, jossa mies sit venailee jotain ikää millon haluaakin lapsia ja ohhoh, mä oonkin liian vanha ja sitten vaihdetaan akkaa.

Mä en tiedä oonko nytten surullinen ja ahdistunut vai todella vihainen. Sen tiiän kuitenkin, että aborttia en tee, mikäli sikiössä ei ole mitään poikkeavuutta. Joka sinäänsä olisi kyllä aivan kamalaa.
Mainittakoon tähän vielä, että olemme aikuisia, on vakituiset työt ja tulot, yhteinen omistusasunto. On ollut ihan hyvä suhde, ylämäkiä ja alamäkiä normaaliin tahtiin, läheisyyttä paljon. Ja samankaltaisia mieltymyksiä. Mies ei huomaa, että ei tämä minunkaan suunnitelmiin suoranaisesti sovi, mutta milloimpa elämän voi suunnitella etukäteen? Silloin kun hänet tapasin, en todellakaan ollut etsimässä kumppania ja uskoin vakaasti, että en voi mitään enään tunteakkaan. Eipä mennyt niin.

No, jos ei muuta, niin pks alueen yksinodottaville tukea tarjoavia tahoja etsien. Ei sitä kuitenkaan täysin yksin kestä.

 

["äiti"]

Kannattaa tehdä se abortti jos et halua yksin lapsesi kanssa jäädä, mies tuskin sopeutuu lapsen tuloon.

 

["jenny"]

Sulla on ihan hyvä elämäntilanne nyt. Pystyt varmasti huolehtimaan lapsesta vaikka yksin, jos miehesi ei lasta todella halua. Sinuna pitäisin lapsen ja alkaisin valmistautua vauvan tuloon. Jos todella rakastat miestäsi ja haluaisit, että hän osallistuu elämäänne, niin odotat rauhassa minkä päätöksen hän tekee isäksi tulemisesta. Jos uskot, että teillä on parempi ilman miestäsi, jätä se.

Minusta sinulla ei ole syytä masentua ja ajatella mitään itsemurhaa. Iloitse siitä, että taloudellisesti asiat ovat kunnossa ja vauva tulossa. Jos päätätte erota miehesi kanssa, keskitt vauvaan ja kyllä se uusi todellinen rakkauskin joskus löytyy.

 

["been there"]

[QUOTE="äiti";22464586]Kannattaa tehdä se abortti jos et halua yksin lapsesi kanssa jäädä, mies tuskin sopeutuu lapsen tuloon.[/QUOTE]

Mitä pahaa yksinolemisessa on? Ei yhtikäs mitään ja lapsen kannalta voi joskus olla ylivoimaisesti paraskin ratkaisu.

Sinuna pitäisin lapsen enkä miettisi asiaa yhtään enempää. Pärjäät ihan varmasti yksinkin, jos ei miehestä ole sinua tukemaan.

 

[täti jostain]

Minusta miehesi kommentit, vihjailut pinnasängystä yms. kuulostavat jotenkin lapsellisilta.Mutta kuitenkin tuollainen vihjailu on "vihreän valon näyttöä", kuten itsekkin tulkitsit. Ja olette aikuisia? Noh, minä taasen EN tekisi aborttia jos kerta lapsi on sinun miehellesi, siis hänelle jota rakastat. Miehesi joko rakastaa sinua ja lastanne TAI lähtee. En ymmärrä aborttia, jos teillä on jo ikääkin, niinkuin vihjaat.

 

[kyllä se siitä]

meille tulee myös yllärivauva. Lapsista oltiin puhuttu mutta kummallakaan ei ollut haluja alkaa vanhemmiksi, ainakaan tässä vaiheessa. Positiivisen testin jälkeen ajatukset olivat sekavat molemmilla, mutta aika nopeasti tajusin että en minä sitä lasta ala abortoimaan, menipä asiat miten tahansa. Eikä mieskään sitä missään vaiheessa vaatinut vaan on sopeutunut vähitellen ajatukseen ja nyt kun viimeistä kolmannesta mennään niin on selvästi kasvanut rooliinsa ja odottaa mielissään ja samalla kauhuissaan tulevaa. Älä ap murehdi nyt, olet päätöksesi lapsen pitämisestä tehnyt ja toivottavaa tietysti on että mieskin ajatukseen sopeutuu. Se voi viedä aikaa, älä vaadi tai odota liikoja heti alkuun. Ja kun teillä on muuten hyvä suhde niin puhukaa, puhukaa ja puhukaa.

 

[Maira]

Meillekkin tuli yllärivauva, seurustelua takana vasta 9kk kun raskaustesti näytti positiivista, meillä tilanne oli vaan se että minä olin se joka mietti keskeytystä, mies ja aika teki sen että asiaan sopeutu ja vauvaa alkoi odottamaan..Eipä tuossa tilanteessa auta kun puhua ja antaa ajan kulua, jos sä et aborttia halua missään tapauksessa eikä mies halua tilanteeseen jäädä (pakottaa kun ketään ei voi), pärjäät varmasti yksinkin.

Tsemppiä, kyllä ne asiat lutviintuu... :hug:

 

["heips"]

Jos et halua tehdä aborttia niin todellakaan sitä tee miehesi takia! Sitä kadut varmasti enemmän kuin lasta.

 

[ap...]

Thanks. Joo, en kyllä aborttia ala tekemään. Se vaan on liikaa ja jos se nyt on ehdoton ei lapselle on ainakin selkeää, ettei sittenkään ollut oikeat puoliskot kohdakkain. Vaikka ajatuksena hyvin surullinen. Mutta, eipä se auta kuin katsoa ja sopeutua sitten itse. Ikä ei sinäänsä vaikuta ihmisten kypsyyteen tai kykyyn kästellä asioita. Lähes nelikymppinen poliisi jätti raskaana olevan puolisonsa ja hävisi kokonaan elämästä, pakottaa kun ketään ei voi, yksin jäänyt jätti sitten vaatimatta miestä tilille.

En mäkään varmaan halua mitään ihmiseltä, jolle aika luonnollinen asia on liikaa. Ajattelen asioita ehottomasti liian pitkälle, mut jos ajatellaan näin, että se lähtee ja ottaa uuden naisen ja sitten alkaa myöhemmin leikkimään isää, kyllä siinä suuret vihan tuntemukset varmasti jylläisi.

Tiedän mitä teen, mutta en tiedä mihin kaikkeen se vaikuttaa.