Mies ei halua muuttaa yhteen

[Epätietoinen]

Onkos kellään ollut samanlaista tilannetta kuin minulla? Ollaan nyt seurusteltu miehen kanssa lähes 5 vuotta. Itse haluaisin jo muuttaa yhteen, kun tietää jo toisen tavat jne ja tietäisin haluavani tämän miehen kanssa elää yhdessä. Kuitenkin mies pistää hanttiin ja jokainen yhteenmuuttamis keskustelu muuttuu lähinnä riidaksi, koska minua alkaa harmittamaan. Mies vaan aina sanoo, että kyllä sitä vielä kerkeää, että mihin tässä olisi kiire. Kuitenkin itse olen jo aika puuduksissa tällaisen seisahtuneen tilanteen kanssa. Itse olen 25- vuotias ja tuntuisi jo, että olisi kiva päästä perustamaan jo omaa kotia.

Sitten toinen asia. Ihmetyttää, että mies puhuu omistusasunnon ostamisesta heti alkuun, sitten kun yhteen muutetaan. Ok, toisaalta se kuulostaa, että hän on tosissaan ja haluaa sitten pysyvän asunnon, mutta itse taas en uskaltaisi yhteen muuttaa heti omistusasuntoon, koska yhteistä asumiskokemusta ei ole ollenkaan. Mielelläni asustelisin muutaman vuoden yhdessä ja katsoisin kuinka homma sujuu. En vaan tiedä mitä ajatella asioista. Mitäs Ellit olette mieltä?

 

[ei halua]

No kuule. Onpa tainnut kylmetä jo sinulle. 5 vuotta on pitkä aika ""seurustella"". Luultavasti tilanne on sama 10 vuoden kuluttua.

 

[Epätietoinen]

Samaa tässä vähän itsekin pelkään ja olen tästä sanonutkin, että mikä tässä muuttuu 10 vuoden päästä. Vetoaa aina siihen, että haluaa opiskella loppuun ja sitten ostaa samantien asunnon ja muuttaa yhteen. Mielestäni vaan olisi nyt hyvää aikaa opetella asumaan yhdessä, kun saisi halvan opiskelija-asunnonkin käyttöön. Voisi siitten vaikka vuoden siinä opetalla elämään yhdessä ja sitten ostaa oma. jotenkin vaan alkaa hämäämään tämä tilanne jo. Suhteessa kaikki toimii mielestäni hyvin, että jotenkin ei tunnu siltä, että homma olisi mitenkään kuivumassa kokoon ainkaan miehen puolelta. Itse tässä lähinnä tilanteesta stressaan.

 

[unna]

Meillä oli sama tilanne, mutta päinvastoin eli minä (nyt 28-v) naisena en ole halunnut muuttaa yhteen, vaikka mies olisi ollut siihen valmis jo vuosia sitten. Yhdessä oltu lähes 10 vuotta. Yksinkertainen syy oli sitoutumiskammo ja se etten halunnut päätyä asumaan turhan monen miehen kanssa. Avoliitto on minulle siis niin suuri asia, että halusin olla varma monista eri asioista.

Nyt olemme kuitenkin muuttamassa yhteen ja suoraan yhteiseen omistusasuntoon. Naimisiinmenosta ollaan puhuttu, mutta kiirettä ei ole.

Ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Enemmistö on varmasti kanssasi samankaltaisia, mutta on meitäkin jotka haluamme edetä eri tavalla... hitaasti, harkiten ja varmasti. Ja jos joku ajatus ahdistaa, niin se vain ahdistaa eikä aina löydy edes rationaalista syytä. Painostus ei auta, vaan voi johtaa pahimmillaan jopa eroon. Asioistahan voi kuitenkin keskustella. Listatkaa vaikka kumpikin omat toiveenne asiasta paperille ja miettikää, missä asioissa voitte tulla toisianne vastaan eli tyytyä kompromissiin.

 

[Elli]

Mies haluaa vielä katsella, jos vaikka löytäisi jonkin kenen kanssa intohimo ja rakkaus veisivät niin mennessään, että hän haluaa itse heti muuttaa yhteen.

Omistusasunnon voi aina eron tullen myydä, ei sen ostaminen sitoutumista ole, se on vain sääästämistä kun raha ei mene ""hukkaan"" vuokria maksellessa.

 

[Epätietoinen]

Kiitos Unna. Luulen, että miehelläni on samat ajatukset kuin mitä sinulla on ollut. Sinähän olet suorastaan poikkeava, kun olet vielä nainen ja tuota mieltä Miehistä voin hyvin kuvitella, että ei ole helppoa muutaa yhteen varsinkaan kun poikaystäväni kaikki kaverit vielä ovat sinkkuja, eivätkä lähelläkään pesänrakennuspuuhia. Meillä menee kaikki tosi loistavasti, joten se mitä nuo osa tyrkyttävät olisi aika epätodennäköistä. Minusta kun tuntuu, että kumpikin on täysin onnellisia yhdessä. Mikään ei todellakaan viittaa suhteen laantumiseen. Monesti ollaan puhuttu ja puhe asteella kirjattu asioita ylös, joita kumpikin haluaa. Sinänsä elämästä meillä kummallakin samat toiveet ja tulevaisuuden haaveet ja samanlaiset arvot. En vaan todellakaan halua painostaa ketään muuttamaan yhteen. Kuuluu niihin asioihin, että sittenkun kummastakin tuntuu hyvältä niin sitten vasta.

Mikäs sinulla sai liikkeelle sen vaiheen, että päätit, että nyt on oikea aika muuttaa yhteen?

 

[tai sitten]

toinen vaihtoehto on että mies ottaa omistusasunnon aina ""ehdoksi"" yhteenmuutolle koska tietää ettet sinä sitä halua = asutaan edelleen erillään.

 

[Unna]

Hei! En minäkään usko kirjoituksesi perusteella, että miehelläsi on tunteet viilenemässä tms. Itse en oikeastaan edes tiennyt, mikä siinä yhteenmuutossa oli niin pelottavaa. Mies oli/on ihana eikä kyse todellakaan ollut ns. ""takaportin auki jättämisestä"". Luulen, että yksi ISO tekijä oli minulla koulu eli itseni tuntien en olisi pystynyt opiskelemaan yhtä tehokkaasti kuin yksin asuessa. Ja tavallaan halusin saada sen etapin loppuun ennen seuraavaa vaihetta. Eli jotenkin olin ajatellut elämäni jakautuvan kai jonkinlaisiin jaksoihin: kotoa muutto, opiskelu, työ, perhe jne. vaikka tämä ei tietenkään ollut tietoista. Vasta jälkeenpäin olen näin päätellyt itsestäni...

Kun valmistuin ja jonkin aikaa olin työelämässä, huomasin yhtäkkiä, ettei ajatus avoliitosta tunnukaan enää yhtä pelottavalta/ahdistavalta. Ja eräänä päivänä lukiessamme yhdessä sanomalehdestä asuntoilmoituksia huomasimme yhdessä, että nyt tuntuisi hyvältä oikeastaan muuttaa saman katon alle.

Ehkä miehesi haluaa vain ""taukoa"" yhteenmuutto ajatuksista. Omalla kohdallani helpotti varmaan sekin, kun mieheni pakitti asiassa ja jätti aiheen taka-alalle joksikin aikaa. Ja ehkä se ""ryhmäpainostuskin"" vaikutti jotakin, kun yhtäkkiä ""ikisinkkukaveritkin"" löysivät vakavat suhteet... (ja miehillä muuten tuo ryhmäpaine on oikeasti kovempikin tekijä: kun omat kaverit alkavat muuttaa avoliittoon, tulee miehelle hoppu rakentaa itsekin pesää oman kullan kanssa.)

Anna ajan kulua. Anna miehen huomata itse, että hän haluaa asua kanssasi. Yhteenmuuton aika voi koittaa yllättävänkin nopeasti.

 

[ap:lle kys.]

Miksi haluat muuttaa yhteen? Onko se jotain mikä vain kuuluu tehdä ilman senkummempaa syytä, vai onko sinulla jokin oikeakin syy?

 

[Epätietoinen]

Miksi ihmiset tahtoo muuttaa yhteen? Rakastaa toista ihmistä ja tahtoo jakaa hänen kanssaan arkea enemmänkin. Mikäs sen mukavampaa kun koulusta tullessa olisi kulta odottamassa tai ainakin tulisi kotiin jossain vaiheessa päivää ja voisin kertoa päivän tapahtumista ja puuhastella yhdessä asioita. Ruonlaittaminenkin on yhdessä paljon hauskempaa kuin yksin. Olen muutenkin luonteeltani suht sosiaalinen, niin tykkään puhella ja puuhastella poikaystäväni sekä muidenkin ystävieni kanssa yhtä sun toista. Olisi mukava ""huonon"" päivän jälkeen käpertyä toisen viereen tai lohduttaa toista kun toisella on vaikeaa. Mitäs se yhdessä asuminen tai seurustelu muutenkaan on. Ajan ja tunteiden jakamista ja yhdessä olemista ja vaikeuksista selviämistä. Toivottavasti vastaus kelpasi

 

[Epätietoinen]

Hei Unna. Kävipäs oikeen naurattamaan kun luin viestiäsi. Luulen, että miehelläni täysin samat ajatukset, kuin joita itse olet käynyt läpi. Juuri samanlaisista ajatuksista hänkin puhuu. Myös hänellä ikäänkuin elämä jakautunut jaksoihin. Ikäänkuin siirryttäisiin aina vaiheesta toiseen ja vaiheiden välit olisivat muutospisteitä. Sitten tuo opiskelukin. Silloin kun hän lukee tenttiin en voi asunnolle mennä, koska hän ei pysty keskistymään tenttiin lukuun, jos joku muu on hänen yksiössään. Toisaalta arvostan hänen perustelujaan, ettei halua muuttaa yhteen vielä. Itse olen muuttanut yksin asumaan heti lukiosta päästyäni (non 7 v. sitten), kun taas tämä poikaystäväni muutti kotoa alle 2 vuotta sitten. Varmasti on hyvä, että mies oppii siihen, ettei ole nainen koko ajan ympärillä pyörimässä ja siivoamassa jälkiä. Oppiihan itsekin arvostamaan sitä, ettei asiat tapahdu vain ""hengettären"" ensin hänen äitinsä sitten minun toimesta suoraan. Tietää mitä on kodin kunnossa pitäminen, ruoanlaittaminen ja siivoaminen oikeassti käytännössä ja millaista työtä ja ponnisteluja se välillä vaatii. Hän on itsekin puhunut tästä samasta asiasta. Enkä todella voi valittaa, että hän ei pitäisi omasta asunnostaan huolta. Hän on enemmän siivousfriikki kuin minä. On mukavaa katsella, kun mies pitää huolta kodista ja laittaa ruokaa, niin että en saa mennä keittiön puolella, kun tekee yllätyksiä Jotenkin vaan niin innolla odotan sitä aikaa, että laitetaan kimpsut kasaan, että ei malttais odotella vuosia ja taas vuosia Kai sitä vaan odotellaan tässä ja vihjaillaan välistä kauniisti

 

[ja]

Se tulee sitä paitsi halvemmaksi, moelmmille.

 

[Epätietoinen]

Sitä se kyllä kovasti tekisi. Rahaa säästyisi. Sillä perusteella en kyllä ikinä haluaisi kenenkään kanssa yhteen muuttaa. Varsinkin täällä Helsingin suunnalla vuokrat ovat järkyttävät Asuisimme yhteisillä vuokrarahoilla reippaasti kolmiossa tai vähentäisimme lainaa lähes 800 euroa kuukaudessa, kun kumpikin asuu tällä hetkellä yksiössä. Itse ostan asunnon heti kun valmistun tuli mies mukaan tahi ei. Mielummin laittaa rahaa omaan taskuun kuin vieraan