Miksi mies ei halua muuttaa yhteen?

[Pää pyörällä]

Olemme seurustelleet nyt vuoden ja kuusi kuukautta ja asuneet omissa kodeissamme. Nyt joudun muuttamaan asunnostani putkiremontin vuoksi ja uutta kotia on ollut vaikea löytää ja mies tietää sen. Olen monesti purkanut hänelle huoliani asunnon löytämisestä ja hän kyllä lohduttaa, on myötätuntoinen ja tarjoaa rahaa lainaksi takuuvuokria varten, mutta minusta tuntuu jotenkin oudolta, että miksei hän pyydä minua luokseen asumaan. Olemme seurustelleet jo mielestäni tarpeeksi kauan ja ikääkin on jo 30 vuotta, joten en oikein ymmärrä, mistä kiikastaa.

Ihan tässä jo tuli mieleen, että onko hän kanssani ollenkaan tosissaan, jos ei uskalla yhteen muutosta puhuakaan ja siinä tapauksessa pitäisi varmaan lopettaa koko suhde. Onko muilla ollut tällaisia tilanteita ja miten niitä on ratkottu?

 

[Courage]

Vaikea vetää varmoja johtopäätöksiä miehesi käytöksestä, koska en tunne teitä kumpaakaan ihmisinä. Itselläni on ollut sellainen tilanne, että asuin erään miehen kanssa saman katon alla kymmenkunta vuotta, mutta sain hänet kihloihin vain puoliväkisin. Emme myöskään koskaan solmineet avioliittoa, sillä hänen mielestään naisen oli sopimatonta kosia. Kuitenkaan hän ei koskaan itse tullut kosineeksi. Kaikki kuulemma "ajallaan".

Omalla kohdallani oli kyse miehestä, joka luulee elämänsä kestävän loputtomiin ja joka ei uskalla tehdä sitoumuksia siksi että huomenna ehkä niitä katuisi. Voisihan joku omaa puolisoa ihastuttavampi tyyppi kävellä seuraavana päivänä hänen elämäänsä ja sitten hän olisi pulassa. Suomeksi sanottuna olin siis melkein sitomassa itseni saamattomaan nahjukseen ja jänishousuun. Minä tein aloitteen erosta, mutta pelissä oli muitakin syitä, lähinnä miehen runsas alkoholinkäyttö.

Mielestäni voit aivan hyvin kysyä mieheltä suoraan, haluaisiko hän asua yhdessä kanssasi. Se on kannaltasi paljon parempi asia kuin asian yksikseen hautominen ja tuhat kertaa parempi teko kuin asian puiminen ventovieraiden kanssa.

Vaikka minun on ventovieraana typerää yrittää antaa neuvoja, niin toivon todellakin, että mies toimii toiveidesi mukaisesti (tosin aidosti omista lähtökohdistaan käsin eikä vain Sinua miellyttääkseen). Jos ei, niin mieti, kuinka kauan olet valmis odottamaan ja kerro se hänelle. Jos mies ei tuon ajan kuluessa ole valmis sitoutumaan, Sinun ehkä kannattaa tarkkaan miettiä, haluatko viettää loppuelämäsi tuon henkilön seurassa. Olet varmasti kovasti rakastunut mieheen, mutta on vain uskottava, että maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka voivat olla Sinulle yhtä sopivia tai ehkä paremminkin sopivia, vaikka se ei siltä juuri nyt tuntuisi.

Itse en koskaan ehtinyt saada lasta miehen empimisen takia. Toisaalta, meillä oli myös lääketieteellisiä syitä lapsettomuuteen. Miehen haluttomuus avioliittoon kuitenkin sulki tien myös adoptiolta. Nyt odotan, josko löytäisin itselleni mukavan leskimiehen, jolla olisi lapsia. Mutta jos en, niin elämälle ei kuitenkaan kannata olla katkera. Oli omaa tyhmyyttäni, että jäin niin pitkäksi aikaa odottamaan.

 

[Seljanka]

Onko mies puhunut yhtään mitään mikä sivuaisi yhteistä tulevaisuutta?

Jos ei, niin tämä on ilmeisesti miehelle ns. pelkkä mukavuussuhde, hän ei ole sinuun erityisemmin sitoutunut. Kunhan on suht mukava tyttöystävä vierellä nyt jonkin aikaa.

 

[Mies 50]

Miehen toimintaan on selvät syyt, hän ei ole varma suhteestanne ja siksi empii sitoutumista sinuun. Jos vaikka se sopivampi kävelee joku päivä vastaan.

Asia on nimittäin niin, että oikean osuessa paikalle, halu yhteiseen elämään tulee automaattisesti, nahjuksellekin. Puhupas nyt suoraan miehellesi, avoimesti mitä haluat ja mitä hän haluaa. Jos hän epäröi ja alkaa kiemurrella, tilanne on aivan pläkki.

 

[pohdintaa]

Jaa, itse olen seurustellut reilut kolme vuotta miehen kanssa ja minä olen se, joka ei halua muuttaa yhteen. En tosiaankaan odota, että joku häntä parempi tyyppi kävelisi vastaan ja vaihtaisin hänet oitis tai että olisin jotenkin sitoutumiskammoinen tms. Vietämme joka viikonlopun ja lomat yhdessa, matkustelemme lomilla yhdessä ja viikolla ehkä yhden yön vietämme yhdessä jomman kumman kotona. Hänelläkin oli tässä vuosi takaperin putkiremontti eikä tullut mieleenkään kutsua häntä meille asumaan.... edes siksi aikaa. Mies oli äitinsä kotona sen aikaa kun ei omassaan voinut olla. Minulle asia ei tullut edes mieleen, ehkä hänkin pähkäili tuollaista omassa päässään?

Ja sitten se syy, miksi en halua muuttaa yhteen. Pitää oikein miettiä. Olen ehkä mukavuudenhaluinen. Haluan että omassa kodissani kaikki on kuten minä haluan enkä halua tehdä siinä kompromisseja. Nautin yksin olosta aika usein. Saan katsoa telkasta mitä haluan tai olla katsomatta sitä ollenkaan, voin töiden jälkeen laittaa ruokaa JOS haluan, voin tehdä käsitöitä koko illan vaikka koti huutaisi siivousta.... jos toinen ihminen on siinä, on aina jotenkin joustettava ja luovittava niin että molempien on hyvä olla.

Saattaa olla että joskus vielä muutamme yhteen mutta naimisiin en ainakaan aio mennä ja sitten on hommattava se yhteinen oma koti, en halua että meistä kumpikaan muuttaa toisen kotiin koska se on aina sen toisen koti, ei yhteinen.

 

[Oikeat johtopäätökset]

mielestäni olet tehnyt ihan itse. Kyllä tämä minusta juuri siitä kertoo, että hän ei ole suhteessanne yhtä tosissaan kuin sinä. "Väliaikaista kaikki on vain!"

Hän odottelee sitä oikeata ja sinä se et ilmeistikään ole. Älä tuppaa, vaan ota vastaan takuuraha-avustus ja etsi oma kolo. Kyllä se löytyy. Sen jälkeen ala katsella ympärillesi, suuri rakkautesi odottaa sinua jonkun kulman takana!

Yhteisestä asunnosta eron tekeminen on paljon kivuliaampaa ja muutoinkin hankalaa. Tunteet kun eivät yhtä aikaa lopu ja sitten se vasta paniikiksi rupeaa, kun toinen ilmoittaa, että haluaa kämpästä tavarasi ulos.

 

[no pöh]

Minäkään en kyllä ottaisi ketään luokseni asumaan putkiremontin vuoksi, en varsinkaan jos sitä ei edes kysyttäisi suoraan vaan vihvihvihjailtaisi vain. Mistäs tiedät vaikka miehesi ajattelee ihan samoin kuin sinä: olisi kiva asua yhdessä, mutta ei uskalla ehdottaa sitä. Ja sinähän itse olet ruvennut hakemaan kämppää, eli olet rivien välistä ehkä antanut vaikutelman, ettet halua muuttaa yhteen.

Toinen asia on sitten se, että on eri asia muuttaa uuteen yhteiseen kämppään, kuin että joku änkeytyy toisen asuntoon, jossa tämä on ennen asunut yksin. Minulta se ei onnistuisi puolin eikä toisin.

 

[no]

oletko varma, että ette ole vain seksisuhteessa?

Sellainen suhde, jossa asutaan erillään ja yhteiselo on seksin harrastamista, on seksisuhde.

 

[eikös]

Eiks nyt olis jo korkea aika kysyä mieheltä, että mitä mieltä hän ylipäätään on suhteestanne tai onko hän koskaan ajatellut, että muuttaisitte avoliittoon? Kannattaa siitä kepeämmästä jutustelusta ja mukavasta seksistä huolimatta joskus porautua myös hankalampiin aiheisiin.

 

[ei sovi kaikille.]

Jotkut ihmiset ei vain halua kiirehtiä sen yhteen muuttamisen kanssa. Siinä kun käy helposti niin,että sen toisen naama alkaa tympimään tai sen toisen tavat. Itse olen keväällä muuttamassa samaan kaupunkiin mihin mieheni muuttaa kohta. Mutta omaan kämppään. Meille se on ihan selvä homma, että ei heti yhteen muuteta, parempi että kummallakin on oma kämppä, koska kuitenkin aina ollaan sitten jomman kumman asunnossa.
En ainakaan itse koe tarpeelliseksi muuttaa yhteen vielä. Ja ikää mulla 27. Suhde on aika tuore, mutta siltikin..

 

[pohdintaa]

oletko varma, että ette ole vain seksisuhteessa?

Sellainen suhde, jossa asutaan erillään ja yhteiselo on seksin harrastamista, on seksisuhde.

Voi hyvät hyssykät. Ai se, ettei asuta yhdessä, tarkoittaa sitä että yhdessäolo on vain seksin harrastamista. Voin sanoa, että me ei aina tavatessamme lainkaan harrasteta seksiä, riippuu tilanteesta.

Nytkin mies on tänään tulossa luokseni viikonlopuksi, menemme illalla kylään (varmaan menee myöhään, tuskin jaksetaan harrastaa yhtään mitään) ja huomenna lähdemme mökilleni saunomaan, uimaan ja nostamaan laituria ylös + muita syyshommia, veneet pestään kaikki laitetaan talviteloille.

Kyllä sitä seurustellessakin tehdään ihan niitä samoja asioita kuin muutkin pariskunnat vaikkei yhdessä asutakaan.

Mukava on nähdä mutta yhtä mukava on taas sunnuntai-iltana jäädä yksin kotiin kun mies lähtee omaansa.

 

[no]

Mukava on nähdä mutta yhtä mukava on taas sunnuntai-iltana jäädä yksin kotiin kun mies lähtee omaansa.

Ei kai se mies kuitenkaan ihan vastikkeetta käy miehen töitä tekemässä? Kyllä minulle tulisi ihan hyväksikäytetyn olo, jos tietäisin, että on mukavaa, kun poistun omaan kotiini.

Eikö olisi reilumpaa käyttää talonmiestä, hän ei ainakaan kuvittele itsestään liikoja.

Missä menee rakkaussuhteen ja työsuhteen raja?

 

[808]

No, jotkut ihmiset asuvat mieluummin yksinään, erityisesti kolmekymppiset, jos ovat asuneet koko aikuisikänsä jo itsekseen ja tottuneet siihen. Kyllä sun varmaankin täytyy ihan mieheltäsi asiaa kysellä eikä täältä, jossa kukaan ei miehesi ajatuksia pääse vakoilemaan. Tosin jos pelkästään tolla perusteella suunnittelet suhteen lopettamista, niin ei teillä kyllä muutenkaan taida hyvin mennä!

 

[Merleliina]

Kysyisin ihan suoraan, voinko tulla sinun luoksesi asumaan putkiremontin ajaksi. Se kesti meidän talossamme minun kohdallani viikon verran ja vain yhden yön olin evakossa vanhempieni luona.

Ei kai muutamaksi viikoksi kannattaisi alkaa etsiä toista asuntoa, jos on vakituinen poikaystävä. Jos tuo ei sovi, niin eipä siinä ole paljon miettimistä, missä mennään.

 

[sivustahuutelija]

Kysyisin ihan suoraan, voinko tulla sinun luoksesi asumaan putkiremontin ajaksi. Se kesti meidän talossamme minun kohdallani viikon verran ja vain yhden yön olin evakossa vanhempieni luona.

Ei kai muutamaksi viikoksi kannattaisi alkaa etsiä toista asuntoa, jos on vakituinen poikaystävä. Jos tuo ei sovi, niin eipä siinä ole paljon miettimistä, missä mennään.

Perinpohjainen putkiremontti, jossa myös kylppärin pinnat uusitaan, voi kestää jopa 3kk. En itse suostuisi ottamaan ketään "pakolla" kotiini tällaisesta syystä, vaan yhteen muutto suunnitellaan yhdessä huolella ja syynä täytyy olla se että kumpikin sitä tahtoo eikä se että toisella on joku käytännön pakko.

Minäkin kysyisin kyllä suoraan, mutta siinä tapauksessa sitten on turha vikistä jos ei vastaus miellytä. Nythän voi spekuloida ja keittiöpsykoloida loputtomiin. Ehkä se suoran puheen puuttuminen on suurempi ongelma kuin asumisjärjestely?

 

[huoh-hei]

Mukava on nähdä mutta yhtä mukava on taas sunnuntai-iltana jäädä yksin kotiin kun mies lähtee omaansa.

Ei kai se mies kuitenkaan ihan vastikkeetta käy miehen töitä tekemässä? Kyllä minulle tulisi ihan hyväksikäytetyn olo, jos tietäisin, että on mukavaa, kun poistun omaan kotiini.

No onpas taas vaikeeta ymmärtää, että suhde voi olla onnellinen ja ei-riistävä, vaikkei roikuttaisi toisessa kiinni koko ajan ja nautittaisiin myös yksin olemisesta.

Mitähän muuten mahdat tuolla "vastikkeella" vihjata?

 

[Mie vaan*]

Mies voi myös olla varovainen jos on aikaisemmassa/aikaisemmissa suhteissa saanut näpeilleen. Hän ei välttämättä uskalla olla heti sitoutumassa sinuun jos taustalla on pelko siitä että suhde epäonnistuu syystä tai toisesta. Itse olen naisena elänyt kahdessa pitkässä suhteessa joissa molemmissa muutimme alle vuoden seurustelun jälkeen saman katon alle koska emme halunneet olla erossa toisistamme ja se tuntui heti oikealta ratkaisulta.

Nyt kun tämä viimeisin pitkä suhteeni kariutui, huomaan itsessäni enemmän varovaisuutta enkä ole valmis muuttamaan heti yhteen kenenkään kanssa. Olen nyt seurustellut vähän yli kaksi vuotta ja meillä on miehen kanssa vielä omat asunnot. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja mies on paljon luonani mutta emme ole vielä tehneet sitä "viimeistä siirtoa" että muuttaisimme saman katon alle. Miehelläkin on takana ero pitkästä liitosta ja ymmärrän hänenkin varovaisuutensa tässä kohtaa. Sitä ei heti halua sitoa itseään toiseen ihmiseen vaan on helpompi aloittaa näin että on kuitenkin se oma koti olemassa. Ehkä tässäkin tapauksessa on kyse siitä, tai sitten mies ei vain ole tullut ajatelleeksi sitäkin vaihtoehtoa että muuttaisit hänen luokseen. Kysymällä asiaa häneltä se selviää parhaiten niin sitten ainakin tiedät mitä mies ajattelee ja jää arvailut pois.

 

[pohdintaa]

Mukava on nähdä mutta yhtä mukava on taas sunnuntai-iltana jäädä yksin kotiin kun mies lähtee omaansa.

Ei kai se mies kuitenkaan ihan vastikkeetta käy miehen töitä tekemässä? Kyllä minulle tulisi ihan hyväksikäytetyn olo, jos tietäisin, että on mukavaa, kun poistun omaan kotiini.

Eikö olisi reilumpaa käyttää talonmiestä, hän ei ainakaan kuvittele itsestään liikoja.

Missä menee rakkaussuhteen ja työsuhteen raja?

Miten niin työsuhteen..... Kyllä niitä hommia tehdään ihan yhdessä, ei ne ole miehen hommia ja voisin tehdä ne yksinkin (ja teinkin monia vuosia) mutta kun mies sattuu asumaan kerrostalossa ja on silti kovasti luontoihminen eli hän tulee mökille aina mielellään. Mies saa vastikkeeksi olla minun mökilläni kuin kotonaan, saunoa, uida ja kalastaa. Tykkää kovasti. No, tottahan me seksiäkin harrastamme mutta se ei ole suhteen pääasia, pääasia on mukava yhdessäolo ja tekeminen. Minulle (ja luulen että miehellekin) suhteessamme on tärkeäintä se, että on aina kaveri kun haluaa kaverin mökille, matkalle, sienimetsään, hiihtolenkille, leffaan... kaksin aina mukavampaa. Joskus on mukava vaan turista tuntitolkulla ja parantaa maailmaa.

Ja ensi torstaina minä muuten menen miehen luokse ja ehkä olen koko viikonlopun. Ehkä en. Katsellaan miten huvittaa.

 

[Vierailija Marsista]

Itselläni on tällä hetkellä vastaava tilanne: tyttöystävä haluaa muuttaa luokseni ja pistää paperit valmiiksi. Itse epäröin ja nyt hän on pahalla päällä. Syy, miksi en halua muuttaa yhteen on omasta mielestäni aika selvä: Seurustelin edellisen tyttöystävän kanssa nimittäin 3,5 vuotta ennen kuin muutimme yhteen. Vuosi saman katon alla oltiin, kunnes potkaisin neidin pihalle. En vain tykännyt tilanteesta kun kaikki yksityisyys ja omat säännöt katosivat ja toisesta tuli jatkuvasti uusia puolia esille, eikä arki yhdessä ollut niin hienoa kuin kuviteltiin. Olen tämän nykyisen tytön kanssa seurustellut sen 1,5 vuotta ja jo vongataan saman katon alle loisimaan.Ja painotan, että en ole kusipää. Neiti vaan on sattumoisin jo kaksi kertaa sanonut itsensä eri työpaikoista irti tämän vuoden aikana, heti ensimmäisten työongelmien takia. Hän on myös aika laiska, sillä nukkumaan jää vielä kun itse lähden tienaamaan rahaa. Kerran tulin kahdeltatoista himaan kipeänä ja siellä se sängyssä vielä makoili!Olen 23 vuotias, mutta ikä ei ole syy minun epävarmuudelleni. Onko sinussa sitten jotain vikaa, miksi hän ei sinua kattonsa alle ota? Tuskinpa sitä suoraan tulee sanomaan vapaaehtoisesti.

 

[erikoista edellisellä.]

En vähättelisi työongelmia, irtisanoutuminen ei ole aina huono vaihtoehto, vai mikä siinä oli taustalla? Ainakin itsellä on joskus todella hyvä ratkaisu ollut irtisanoutua ja olen ollut tyytyväinen, että uskalsin lähteä huonosta tilanteesta, kuin jäädä kärsimään. Ja kerrankos sitä nyt puoleen päivään nukkuu? Vähän oudon kriittinen asenne sulla siihen nähden, että jos teillä on omat rahat?

Luulen, ettei sulla vain kiinnostanut tarpeeksi, koska nuo kuulostavat aivan silkalta tekosyyltä. Eikä noista mikään ole sellainen, mistä nyt ei voisi keskustella aivan normaalisti. Vähän erikoista muuten.

 

[gpugay]

Miten niin erikoista? Vaikutti loiselta toi nainen, voin olla väärässäkin, tieto ei ollut ensikäden tietoa enkä pääse muodostamaan omaa mielipidettä asiasta omien kokemusten perusteella aiheesta. Mutta tapaus vaikuttaa tutulta siinä mielessä että korreloi omien kokemusten kanssa ihan hyvin. Laiska loinen ei TODELLAKAAN ole hyvä pohja lähteä rakentamaan yhteistä elämää, jos yhteinen tarkoittaa sitä että minä tienaan ja toinen ei tuo mitään muuta kun seksin parisuhteeseen. Se ei vaan toimi pitkällä aikavälillä.

Ei tollanen ole mikään "tekosyy", jumankekka, jos ei pidä toisesta niin SE ON SE PERIMMÄINEN SYY. Vielä kohtuullisen hyvin perusteltukin, vaikka siihen ei olisi mitään tarvetta ollut. Mutta ei tarkoitus ollutkaan todistaa eräille miksi hän on niin helvetin hieno mies, vaan antaa yksi näkökulma aiheeseen. Akka nukkuu päivät ja heräilee puolenpäivän jälkeen, ei käy töissä, ja jos käy niin ei kauaa samassa työpaikassa viihdy (kolmesta irtisanoutuminen lyhyen ajan sisään?!?!?), jne.. en kyl kattelis tollasta rötväilyä loputtomiin joten piruakos sitä sen enempää analysoimaan: me ei sitten ilmeisesti pidetä kuvaillunkaltaisista ihmisistä, siis miksi hengailla sellaisen kanssa josta ei pidä, täh? Tekosyy? HAHHAHAHAH

 

[sen kokenut]

Olemme seurustelleet nyt vuoden ja kuusi kuukautta ja asuneet omissa kodeissamme. Nyt joudun muuttamaan asunnostani putkiremontin vuoksi ja uutta kotia on ollut vaikea löytää ja mies tietää sen.

Ei putkiremontin takia tarvitse mihinkään muuttaa. Käytössä on yhteissaniteettitilat jos Suomessa elät.

 

[pipo kireänä?]

Toinen asia on sitten se, että on eri asia muuttaa uuteen yhteiseen kämppään, kuin että joku änkeytyy toisen asuntoon, jossa tämä on ennen asunut yksin. Minulta se ei onnistuisi puolin eikä toisin.

Mutta eihän heti seurustelun ja tapailun vakiinnuttua heti voi ostaa yhteistä asuntoa, nimittäin toisen sopivuutta itselleen ei voi tietää ennenkuin asumalla yhdessä. Tulisi aika kalliiksi ja hankalaksi jos jokaisen miehen kohdalla pitäisi ensin ostaa yhteinen asunto ja siinä sitten katsella miten menee.Ja jos menee huonosti, kämppä myyntiin ja taas kun tulee uusi jamppa, niin hänen kanssaan taas asuntokaupoille...

Mikä vika niissä "entisissä asunnoissa" on? Jossain keskusteluketjussa mukaan oli vedetty astiat ja huonekalut (mm. sänky) eli että niitäkään ei voi käyttää jos on eksän kanssa käyttänyt, enää tämän uuden jampan kanssa. Toivottavasti sellaisella ihmisellä ei ole ainakaan lapsia aiemmista liitoistaan, mitähän NIILLE tapahtuu jos joku astiasto, sänky ja kämppäkin tuottaa suuren ongelman?

 

[vihitty vaimo]

oletko varma, että ette ole vain seksisuhteessa?

Sellainen suhde, jossa asutaan erillään ja yhteiselo on seksin harrastamista, on seksisuhde.

Siltä tuo ap:n aloitus minunkin mielestäni kuulostaa. Jos ikää on jo yli 20, ja vain tapaillaan, mitä muuta se on kuin avoin (seksi)suhde. Yllättävän yleistä muuten 5-6 kymppisillä eronneilla ihmisillä, inhottaa tämä meno. Eletään kuin pellossa. Missä moraali, kysyy

 

[kaisa73]

Itselläni on tällä hetkellä vastaava tilanne: tyttöystävä haluaa muuttaa luokseni ja pistää paperit valmiiksi. Itse epäröin ja nyt hän on pahalla päällä. Syy, miksi en halua muuttaa yhteen on omasta mielestäni aika selvä: Seurustelin edellisen tyttöystävän kanssa nimittäin 3,5 vuotta ennen kuin muutimme yhteen. Vuosi saman katon alla oltiin, kunnes potkaisin neidin pihalle. En vain tykännyt tilanteesta kun kaikki yksityisyys ja omat säännöt katosivat ja toisesta tuli jatkuvasti uusia puolia esille, eikä arki yhdessä ollut niin hienoa kuin kuviteltiin. Olen tämän nykyisen tytön kanssa seurustellut sen 1,5 vuotta ja jo vongataan saman katon alle loisimaan.Ja painotan, että en ole kusipää. Neiti vaan on sattumoisin jo kaksi kertaa sanonut itsensä eri työpaikoista irti tämän vuoden aikana, heti ensimmäisten työongelmien takia. Hän on myös aika laiska, sillä nukkumaan jää vielä kun itse lähden tienaamaan rahaa. Kerran tulin kahdeltatoista himaan kipeänä ja siellä se sängyssä vielä makoili!Olen 23 vuotias, mutta ikä ei ole syy minun epävarmuudelleni. Onko sinussa sitten jotain vikaa, miksi hän ei sinua kattonsa alle ota? Tuskinpa sitä suoraan tulee sanomaan vapaaehtoisesti.

Kysymys; miksi ihmeessä seurustelette ja tapailette ylipäätään?