Tapasin miehen vuosi sitten huhtikuussa. Olemme tapailleet säännöllisesti siis reilusti yli vuoden. Kun olemme yhdessä, aika on mukavaa ja rentoa ja olen hyvin ihastunut mieheen.
Ongelma on se, ettei mies halua kutsua juttuamme seurusteluksi, vaikka olemme sopineet ettemme tapaile muita ja olemme tiiviisti yhteyksissä. Hän on myös sanonut, ettei ikinä voisi julkistaa seurusteluaan esimerkiksi facebookissa. Hän ei myöskään oikein osaa puhua tunteistaan eikä sano minulle mitään mukavaa esimerkiksi ullkonäöstäni tai luonteestani. Nämä vielä jotenkin ymmärrän, sillä meillä on yhdessä ihan hyvä olla.
Kuitenkin tapailumme aikana on tapahtunut joitakin vähintäänkin kyseenalaisia asioita. Tästä saatte vapaasti minua haukkua, mutta olen lukenut hänen viestinsä ja siellä oli eräälle naiselle sydämiä ja pyytelyitä yökylään jne. Luettuani viestit päätin lopettaa suhteen siihen. Mies kuitenkin selitti että viestit olivat hyvien kavereiden läppää, ja lupasi lopettaa vastaavantyyppisen viestittelyn. Uskoin häntä.
Hänellä on paljon naispuolisia kavereita joiden kanssa hän juttelee päivittäin. Viime aikoina hän on piilottanut facebookin kaverilistan muiden nähtäviltä ja poistellut viestiketjuja, joissa hän juttelee naispuolisille kavereilleen. En tiedä, onko hän kertonut kavereilleen minusta. Yhdelle kaverilleen (naispuoliselle) hän kertoi tapailevansa erästä tyyppiä, mutta että häntä ahdistaa mikään vakavampi juttu. Samassa keskustelussa he sopivat menevänsä lasillisille yhdessä. Tämänkin siis tiedän, koska luin kerralla hänen kaikki viestinsä salaa. Raivostuin miehelle asiasta ja päätimme pitää taukoa. Tauko kuitenkin päättyi nopeasti ja saimme asiat kuntoon.
Nyt kuitenkin huomaan olevani alinomaa jokseenkin ahdistunut ja välillä epäilen jo jonkinasteista mielenterveyden järkkymistä. Epäilen miehen puheita ja mietin usein, mitäköhän hän on nyt jutellut ja kenelle. Olen luvannut, etten koske enää hänen puhelimeensa, enkä aio sitä enää tehdä, koska joka kerta siitä on syntynyt riitaa. Vaikutan jo hirvittävältä mustasukkaiselta stalkkerilta, jollaisia ennen halveksuin. En halua olla tällainen, ja mietin ovatko kaikki epäilykseni todella vain kuvitelmaa vai onko syytä aitoon huoleen. En ymmärrä, miten hän voi olla kanssani näin pitkään kuitenkaan haluamatta mitään vakavaa, ja lisäksi hän poistelee muiden naisten kanssa käytyjä keskusteluja. Koska hän ei myöskään oikeastaan koskaan kehu minua (ei ole ikinä esimerkiksi oma-aloitteisesti sanonut, että olisin ihana, kaunis tai että hän välittää minusta, saatika rakastaisi), en tunne olevani hänelle juurikaan merkityksellinen. Itse olen hyvin tunteellinen ihminen ja kehun häntä usein komeaksi ja seksikkääksi, teen hänelle ruokaa ja hieron hartioita sekä koitan yleisestikin näyttää hänelle, että hän on minulle tärkeä ja rakas.
Jossain tosin menee minunkin rajani, ja viime aikoina tuntuu että se alkaa olla lähellä. En koe saavani juurikaan vastakaikua tunteilleni. En voi tehdä asioita mitä normaalissa parisuhteessa, esimerkiksi suunnitella mökkireissuja tai lomamatkoja puolen vuoden päähän, sillä emme ole päättäneet mistään pysyvämmästä. Nykyään tunteista ja tulevaisuudesta puhuminen on suorastaan vaivaannuttavaa välillämme. Kuitenkin kun näämme viikoittain, meillä on ihanaa ja kuten sanoin, pidän miehestä paljon. Alkaa vain olla raastavaa, kun en tiedä mihin suuntaan tämä kehittyy ja viime aikoina olen lähinnä vain ajatellut, että siellä se taas juttelee minulta piilossa pidettäviä asioita muiden naisten kanssa. Tuntuu, että ansaitsen parempaa. Mutta liioittelenko asioita päässäni? Onko normaalia, että mies ei näytä tunteitaan, ei halua seurustella ja poistelee muiden naisten viestejä? Mihin asti tätä pitäisi sietää ja voinko keskustella hänen kanssaan tästä ilman, että hän taas vain haukkuu minua stalkkeriksi?
Ongelma on se, ettei mies halua kutsua juttuamme seurusteluksi, vaikka olemme sopineet ettemme tapaile muita ja olemme tiiviisti yhteyksissä. Hän on myös sanonut, ettei ikinä voisi julkistaa seurusteluaan esimerkiksi facebookissa. Hän ei myöskään oikein osaa puhua tunteistaan eikä sano minulle mitään mukavaa esimerkiksi ullkonäöstäni tai luonteestani. Nämä vielä jotenkin ymmärrän, sillä meillä on yhdessä ihan hyvä olla.
Kuitenkin tapailumme aikana on tapahtunut joitakin vähintäänkin kyseenalaisia asioita. Tästä saatte vapaasti minua haukkua, mutta olen lukenut hänen viestinsä ja siellä oli eräälle naiselle sydämiä ja pyytelyitä yökylään jne. Luettuani viestit päätin lopettaa suhteen siihen. Mies kuitenkin selitti että viestit olivat hyvien kavereiden läppää, ja lupasi lopettaa vastaavantyyppisen viestittelyn. Uskoin häntä.
Hänellä on paljon naispuolisia kavereita joiden kanssa hän juttelee päivittäin. Viime aikoina hän on piilottanut facebookin kaverilistan muiden nähtäviltä ja poistellut viestiketjuja, joissa hän juttelee naispuolisille kavereilleen. En tiedä, onko hän kertonut kavereilleen minusta. Yhdelle kaverilleen (naispuoliselle) hän kertoi tapailevansa erästä tyyppiä, mutta että häntä ahdistaa mikään vakavampi juttu. Samassa keskustelussa he sopivat menevänsä lasillisille yhdessä. Tämänkin siis tiedän, koska luin kerralla hänen kaikki viestinsä salaa. Raivostuin miehelle asiasta ja päätimme pitää taukoa. Tauko kuitenkin päättyi nopeasti ja saimme asiat kuntoon.
Nyt kuitenkin huomaan olevani alinomaa jokseenkin ahdistunut ja välillä epäilen jo jonkinasteista mielenterveyden järkkymistä. Epäilen miehen puheita ja mietin usein, mitäköhän hän on nyt jutellut ja kenelle. Olen luvannut, etten koske enää hänen puhelimeensa, enkä aio sitä enää tehdä, koska joka kerta siitä on syntynyt riitaa. Vaikutan jo hirvittävältä mustasukkaiselta stalkkerilta, jollaisia ennen halveksuin. En halua olla tällainen, ja mietin ovatko kaikki epäilykseni todella vain kuvitelmaa vai onko syytä aitoon huoleen. En ymmärrä, miten hän voi olla kanssani näin pitkään kuitenkaan haluamatta mitään vakavaa, ja lisäksi hän poistelee muiden naisten kanssa käytyjä keskusteluja. Koska hän ei myöskään oikeastaan koskaan kehu minua (ei ole ikinä esimerkiksi oma-aloitteisesti sanonut, että olisin ihana, kaunis tai että hän välittää minusta, saatika rakastaisi), en tunne olevani hänelle juurikaan merkityksellinen. Itse olen hyvin tunteellinen ihminen ja kehun häntä usein komeaksi ja seksikkääksi, teen hänelle ruokaa ja hieron hartioita sekä koitan yleisestikin näyttää hänelle, että hän on minulle tärkeä ja rakas.
Jossain tosin menee minunkin rajani, ja viime aikoina tuntuu että se alkaa olla lähellä. En koe saavani juurikaan vastakaikua tunteilleni. En voi tehdä asioita mitä normaalissa parisuhteessa, esimerkiksi suunnitella mökkireissuja tai lomamatkoja puolen vuoden päähän, sillä emme ole päättäneet mistään pysyvämmästä. Nykyään tunteista ja tulevaisuudesta puhuminen on suorastaan vaivaannuttavaa välillämme. Kuitenkin kun näämme viikoittain, meillä on ihanaa ja kuten sanoin, pidän miehestä paljon. Alkaa vain olla raastavaa, kun en tiedä mihin suuntaan tämä kehittyy ja viime aikoina olen lähinnä vain ajatellut, että siellä se taas juttelee minulta piilossa pidettäviä asioita muiden naisten kanssa. Tuntuu, että ansaitsen parempaa. Mutta liioittelenko asioita päässäni? Onko normaalia, että mies ei näytä tunteitaan, ei halua seurustella ja poistelee muiden naisten viestejä? Mihin asti tätä pitäisi sietää ja voinko keskustella hänen kanssaan tästä ilman, että hän taas vain haukkuu minua stalkkeriksi?
