N
?
+
Vieras
F
fg
Vieras
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja +:jos sun tuleva miehes onkin joku sarjamurhaaja.....
Pakkasessa ei näy ruumiinosia ja kerrostaloyhtiön piha on kokoasfaltoitu että ei sinnekään voi haudata uhreja
Mutta mielenkiintoinen näkemys
Y
yksi täältä
Vieras
Minulla on sellainen tunne, että hieman nolottaa omat kaverit ja oma suku.
Voi tietenkin olla niinkin, ettei ihan varma ole, miten vankalla pohjalla on teidän seurustelu. Mulle on valitettavasti joskus käynyt niin, että minua ei juuri suvulle esitelty ja valikoivasti ystävillekin. Seurustelu sitten loppuikin ihan yllättäin.
Sinun kohdalla asiat ei tarvitse olla niin, vaan että jotenkin nolottaa oma suku.
Itse olen omat kolhut saanut niin usein omissa suhteissani, yleensä jo alkumetreillä, että en ole ketään seurustelukumppania esitellyt suvulle, ja valikoivasti kavereillekin, kun olen aina ollut hieman epävarma, kuinka kauan seurustelu jatkuu, en omasta puolestani vaan toisen. Ja kas, useimmiten minut onkin jätetty. Mitä jos hänkin on epävarma, että jos et lopulta olekaan tyytyväinen koko pakettiin, kavereineen, sukuineen ja kaikkineen.
Voi tietenkin olla niinkin, ettei ihan varma ole, miten vankalla pohjalla on teidän seurustelu. Mulle on valitettavasti joskus käynyt niin, että minua ei juuri suvulle esitelty ja valikoivasti ystävillekin. Seurustelu sitten loppuikin ihan yllättäin.
Sinun kohdalla asiat ei tarvitse olla niin, vaan että jotenkin nolottaa oma suku.
Itse olen omat kolhut saanut niin usein omissa suhteissani, yleensä jo alkumetreillä, että en ole ketään seurustelukumppania esitellyt suvulle, ja valikoivasti kavereillekin, kun olen aina ollut hieman epävarma, kuinka kauan seurustelu jatkuu, en omasta puolestani vaan toisen. Ja kas, useimmiten minut onkin jätetty. Mitä jos hänkin on epävarma, että jos et lopulta olekaan tyytyväinen koko pakettiin, kavereineen, sukuineen ja kaikkineen.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja yksi täältä:
Hän on joskus epävarma minusta. Kun puhuimme yhteenmuuttamisesta, hän silloin halusi esitellä minut äidilleen. Kun sanoin että haluan vielä miettiä muuttoa yhteen, hän ei ole enää maininnutkaan äidistään.
Itse häpeän omaa sukuani, niin rakas kuin se onkin. Isäni ei ole sanan varsinaisessa merkityksessään hienotunteinen, pikemmin karkea puheissaan.
En halua itse esitellä miestä perheelleni sen takia.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja juhannustaika:
Yhden kaverin olen tavannut. Mies puhuu minusta puhelimitse kavereilleen, mutta ei esittele. En tiedä onko hän kertonut äidillensä minusta.
V
vieras
Vieras
N
nappula
Vieras
Onko teillä sisaruksia? Jos on, niin voisitte vaikka aloitella heistä, jos molempien vanhempien tapaaminen kammoksuttaa tai jännittää.
Hän on joskus epävarma minusta. Kun puhuimme yhteenmuuttamisesta, hän silloin halusi esitellä minut äidilleen. Kun sanoin että haluan vielä miettiä muuttoa yhteen, hän ei ole enää maininnutkaan äidistään.
Itse häpeän omaa sukuani, niin rakas kuin se onkin. Isäni ei ole sanan varsinaisessa merkityksessään hienotunteinen, pikemmin karkea puheissaan.
En halua itse esitellä miestä perheelleni sen takia.[/quote]
Ei voi oikein epävarmuuden piikkiin laittaa, koska sinähän odotat teidän esikoista.
Ja ymmärrän kyllä että ei aina mielellään haluta esitellä perheelle/sukulaisille/kavereille heti, mut VUOSI YHDESSÄ JA VAUVA TULOSSA.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei kumpaankaan. Hän ei ole sosiaalisesti aktiivinen. Mutta kuitenkin joskus.
Siihen joskus-rakoon minäkin haluaisin. Ymmärrän kyllä jos pitää tuulettua kavereiden kanssa, joskus itsellänikin tympii tuijottaa toisen naamaa. Mutta edes joskus joskus.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja nappula:
Minulla on isosisko joka asuu ihan toisella paikkakunnalla. Hänellä on kuusi lasta ja vanha maatalo, joten hän on aika kiireinen.
Miehellä on kaksi veljeä jotka asuvat pääkaupunkiseudulla. Itse asumme toisella paikkakunnalla.
Olemme varmaan molemmat sellaisesta suvusta mitkä ei pidä yhteyttä paljoa.
Mutta kiitos neuvosta, voisinkin kysyä mieheltä, haluaako hän uutenavuotena maalle vai veljiänsä tapaamaan
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Anteeksi vaan, mutta aika pahalta kuulostaa minusta. Toivon todella, että on rehellinen mies, eikä mitään hämärää tähän liity.
Ota puheeksi hänen kanssaan pian, joohan?
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja juhannustaika:
Ei voi oikein epävarmuuden piikkiin laittaa, koska sinähän odotat teidän esikoista.
Ja ymmärrän kyllä että ei aina mielellään haluta esitellä perheelle/sukulaisille/kavereille heti, mut VUOSI YHDESSÄ JA VAUVA TULOSSA.
[/quote]
Niin
Sitähän itsekin hämmästelen
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja juhannustaika:
Otan. En vain tiedä miten saisin kakaistua asiani.
En haluaisi ainakaan suuttua ja syytellä häntä. Mutta kyllä minua jo hieman vaivaa.
Näin kuitenkin vaivaa lahjan ostamisessa ja suoraansanottuna suunnittelin jo miten kävisimme ennen jouluaattoa tapaamassa hänen äitiään.
Minulle oli vain järkytys.
Olen kuullut joskus hitaista miehistä, mutta minusta tämä menee jo tietynlaiseksi pilkunviilaamiseksi ;D
S
Suzyanne
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Saara09:
Peesi. Minä nostaisin kissan pöydälle, enkä antaisi asian olla ennenkuin saisin kuulla mikä on homman nimi.
Sanoit, että oot ollut miehen luona ja mies on ollut sunn luona, mutta ei ole esitellyt sua kenellekään. Voisko olla, että hänellä on toisella paikkakunnalla vaimo lapsineen ja hän asuu siinä sun kanssa samassa kaupungissa ihan vaan työnsä puolesta (jos vaimo vaikka ois halunnut jäädä lapsiaan kasvattamaan omalle paikkakunnalle ja ne elää etäsuhteessa? ). Tää on nyt sellainen kauhukuva, mikä tuli mieleen, mutta enemmänkin oon sillä kannalla, että siihen on omat syynsä, miksei sukuaan ja kavereitaan nää. Esim meillä oli näin.
Kun tutustuin nykyiseen, en nähnyt miehen sukua melkein vuoteen. Enkä minäkään ole hänelle esitellyt esim. kavereitani, ystäviani kylläkin, mutta heitä on vain 3, joista 2 asuu toisella paikkakunnalla ja 1 joka asuu samassa kaupungissa meidän kanssa on meidän yhteinen ystävä (hänen kauttaan tutustuttiinkin). Kavereita en esitellyt miehelle ollenkaan, koska en pitänyt sitä niin tärkeänä: kavereita tulee ja menee, ystävät pysyy. Miehellä oli omat syynsä, miksei sukua nähty -- jo suhteen alkuaikoina mies kertoi, että hänen isänsä ei ollut häneen puheväleissä viimeiset 3 vuotta. Itselläni myös hankala isäsuhde, joten ymmärsin häntä hyvin (omaa isääni näen kerran vuodessa/parissa vuodessa vaikka naapurilähiöissä asutaankin).
Joulun aikoihin oltiin seurusteltu suunnilleen vuoden ajan ja Uudenvuodenyönä tulin hänelle raskaaksi, enkä edelleenkään hänen sukuaan tuntenut. Kerran kävelimme käsi kädessä ulkona miehen talon pihalla (mukana oli myös esikoistyttöni ensimmäisestä liitosta), kun vastaamme tuli mun entinen yläasteenopettaja. Hän moikkas mua (niinhän MÄ luulin), minä ja mies moikattiin yhtä aikaa takaisin, minkä jälkeen katsoimme toisiamme hämmentyneinä. Kun käveltiin hänen ohi, kysyin mieheltä, että tunteeko hän tuon naisen, mihin mies vastas, että hän on hänen isänsä paras ystävä. Minä siihen sanoin, että tuo nainen on opettanut mulle venäjän kieltä 3 vuotta yläasteella.
No siitä meni sitten joku ehkä viikko tai pari. Oltiin miehen kanssa kotona, kun yhtäkkiä soi ovikello. Mies meni avaamaan -- siellä oli hänen isosiskonsa oman ystävänsä kanssa. Se olikin mun ensikontakti miehen sukuun. Sisko paljastui oikein mukavaksi naiseksi, juteltiin pari tuntia keittiössä, sitten nainen otti laukustaan paketin, antoi sen miehelle ja sanoi, että se on meille heidän isältään. Avattiin paketti, jossa oli lahja ja kortti. Kortissa luki jotain tyyliin "Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta perheellenne, toivottaa isä & (naisystävänsä nimi)". Kun sisko lähti, mies oli todella hämmentynyt. Sanoi, että tuo kortti oli esimmäinen viesti isältään melkein neljään vuoteen. Mä sanoin siihen jotain, että "sehän on tosi hyvä juttu, isäsi otti ensi askeleen, sun tehtävä on ottaa seuraava askel". No, siitä meni ehkä joku pari viikkoa, kun yritin kypsyttää miestä ajatukselle, että mentäis käymään isänsä luona. Ja sitten mentiin. Isälle eikä siskolle kerrottu mitään raskaudestani (vaikka jotain sisko yritti silloin ensitapaamisellamme udella, että oisko perheenlisäystä tulossa). Sitten alettiin käydä isänsä luona useamminkin ja isä näytti olevan hyvin iloinen siitä, että mies on rauhoittunut (vietti erittäin villiä elämää ennen kuuin tapasi mut, mikä osaltaan selittää hänen ja isänsä välien viilenemisen) ja alusta asti puhui mun tyttärelleni tyyliin, että "sano äitille, että tulette useammin käymään ukin luona". Olin tosi onnellinen siitä, että mun tyttärenikin otettiin ilolla sukuun mukaan, etenkin, kun omaan isäänsä ja isänsä sukuun tyttö ei ole yhteydessä (hänen oma isä ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan). Mieheni suku sai tietää raskaudesta vasta silloin, kun vatsani oli huomattavasti kasvannut eikä sitä enää pystytty pitämään salassa. Tosin siinä vaiheessa miehen sisko sanoi, että tiesi raskaudestani jo ensitapaamisestamme, koska mun käyttäytymisestä näkyi, että olen raskaana (viimeisen varmistuksen sai kuulemma arvailuilleen siinä vaiheessa, kun avattiin hänen tuomansa viinipullo, kaadettiin kaikille viiniä, ja minä kohteliaasti kieltäydyin juomasta).
Joten uskon, että ei kannata olla hirveän huolissaan, jos ei sukua tapaa. Kyllä näet heidät silloin, kun sen aika tulee -- voi olla etten minäkään ois vieläkään nähnyt miehen sukua, jos ei opettajani olisi silloin nähnyt meitä ulkona. Miehestä olen varma, ettei olisi ottanut yhteyttä sukuunsa ensimmäisenä, joten meillä tuo opettajan tapaaminen (josta varmasti tuli juoruja, koska se sattuikin olemaan miehen isän ystävä ) johti siihen, että suku itse otti yhteyttä meihin. Miehelläsi on varmasti omat syynsä siihen, miksei tapaa heitä tai tuo sua näytille. En usko, että asia parantuisi painostamalla -- pahimmassa tapauksessa sun ja miehen välit menee pilalle. Koita enemmänkin kannustaa ja olla tukena ja rakastaa ja anna kaiken muun tulla omalla painollaan. Näin minä ainakin toimisin.
Kun tutustuin nykyiseen, en nähnyt miehen sukua melkein vuoteen. Enkä minäkään ole hänelle esitellyt esim. kavereitani, ystäviani kylläkin, mutta heitä on vain 3, joista 2 asuu toisella paikkakunnalla ja 1 joka asuu samassa kaupungissa meidän kanssa on meidän yhteinen ystävä (hänen kauttaan tutustuttiinkin). Kavereita en esitellyt miehelle ollenkaan, koska en pitänyt sitä niin tärkeänä: kavereita tulee ja menee, ystävät pysyy. Miehellä oli omat syynsä, miksei sukua nähty -- jo suhteen alkuaikoina mies kertoi, että hänen isänsä ei ollut häneen puheväleissä viimeiset 3 vuotta. Itselläni myös hankala isäsuhde, joten ymmärsin häntä hyvin (omaa isääni näen kerran vuodessa/parissa vuodessa vaikka naapurilähiöissä asutaankin).
Joulun aikoihin oltiin seurusteltu suunnilleen vuoden ajan ja Uudenvuodenyönä tulin hänelle raskaaksi, enkä edelleenkään hänen sukuaan tuntenut. Kerran kävelimme käsi kädessä ulkona miehen talon pihalla (mukana oli myös esikoistyttöni ensimmäisestä liitosta), kun vastaamme tuli mun entinen yläasteenopettaja. Hän moikkas mua (niinhän MÄ luulin
), minä ja mies moikattiin yhtä aikaa takaisin, minkä jälkeen katsoimme toisiamme hämmentyneinä. Kun käveltiin hänen ohi, kysyin mieheltä, että tunteeko hän tuon naisen, mihin mies vastas, että hän on hänen isänsä paras ystävä. Minä siihen sanoin, että tuo nainen on opettanut mulle venäjän kieltä 3 vuotta yläasteella. No siitä meni sitten joku ehkä viikko tai pari. Oltiin miehen kanssa kotona, kun yhtäkkiä soi ovikello. Mies meni avaamaan -- siellä oli hänen isosiskonsa oman ystävänsä kanssa. Se olikin mun ensikontakti miehen sukuun. Sisko paljastui oikein mukavaksi naiseksi, juteltiin pari tuntia keittiössä, sitten nainen otti laukustaan paketin, antoi sen miehelle ja sanoi, että se on meille heidän isältään. Avattiin paketti, jossa oli lahja ja kortti. Kortissa luki jotain tyyliin "Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta perheellenne, toivottaa isä & (naisystävänsä nimi)". Kun sisko lähti, mies oli todella hämmentynyt. Sanoi, että tuo kortti oli esimmäinen viesti isältään melkein neljään vuoteen. Mä sanoin siihen jotain, että "sehän on tosi hyvä juttu, isäsi otti ensi askeleen, sun tehtävä on ottaa seuraava askel". No, siitä meni ehkä joku pari viikkoa, kun yritin kypsyttää miestä ajatukselle, että mentäis käymään isänsä luona. Ja sitten mentiin. Isälle eikä siskolle kerrottu mitään raskaudestani (vaikka jotain sisko yritti silloin ensitapaamisellamme udella, että oisko perheenlisäystä tulossa). Sitten alettiin käydä isänsä luona useamminkin ja isä näytti olevan hyvin iloinen siitä, että mies on rauhoittunut (vietti erittäin villiä elämää ennen kuuin tapasi mut, mikä osaltaan selittää hänen ja isänsä välien viilenemisen) ja alusta asti puhui mun tyttärelleni tyyliin, että "sano äitille, että tulette useammin käymään ukin luona". Olin tosi onnellinen siitä, että mun tyttärenikin otettiin ilolla sukuun mukaan, etenkin, kun omaan isäänsä ja isänsä sukuun tyttö ei ole yhteydessä (hänen oma isä ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan). Mieheni suku sai tietää raskaudesta vasta silloin, kun vatsani oli huomattavasti kasvannut eikä sitä enää pystytty pitämään salassa. Tosin siinä vaiheessa miehen sisko sanoi, että tiesi raskaudestani jo ensitapaamisestamme, koska mun käyttäytymisestä näkyi, että olen raskaana (viimeisen varmistuksen sai kuulemma arvailuilleen siinä vaiheessa, kun avattiin hänen tuomansa viinipullo, kaadettiin kaikille viiniä, ja minä kohteliaasti kieltäydyin juomasta).
Joten uskon, että ei kannata olla hirveän huolissaan, jos ei sukua tapaa. Kyllä näet heidät silloin, kun sen aika tulee -- voi olla etten minäkään ois vieläkään nähnyt miehen sukua, jos ei opettajani olisi silloin nähnyt meitä ulkona. Miehestä olen varma, ettei olisi ottanut yhteyttä sukuunsa ensimmäisenä, joten meillä tuo opettajan tapaaminen (josta varmasti tuli juoruja, koska se sattuikin olemaan miehen isän ystävä ) johti siihen, että suku itse otti yhteyttä meihin. Miehelläsi on varmasti omat syynsä siihen, miksei tapaa heitä tai tuo sua näytille. En usko, että asia parantuisi painostamalla -- pahimmassa tapauksessa sun ja miehen välit menee pilalle. Koita enemmänkin kannustaa ja olla tukena ja rakastaa ja anna kaiken muun tulla omalla painollaan. Näin minä ainakin toimisin.
J
jaana
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
"en sitoudu helposti" Kerrotko minulle sitten mitä se on jos ei sitoutumista, kun aletaan lapsen tekoon vuoden SEURUSTELUN jälkeen ilman että toista tuntee kokonaan?
V
vierass
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis et ole itsekään esitellyt miestä vanhemmillesi? Ehkä kannattais esitellä, niin jos mieskin "hokais" että hänkin vois sinut perheelleen esitellä
Mut kaikkinensa aika outo kuvio....
Alkuperäinen kirjoittaja jaana:
En ole ap, mutta vastaan silti. Itselläni 1 lapsi entisestä avioliitosta ja yksi lapsi nykyisen kanssa, jonka kanssa ollaan seurusteltu nyt 5 vuotta. Emmekä me miehen kanssa olla sitoutuneita toisiimme vieläkään enkä halua SITOUTUA taikka SITOA miestäni millään tavoin jatkossakaan. Molemmat kun ollaan suhteessa ihan täysin vapaasta tahdostamme niin kauan, kun viiihdymme yhdessä, mutta pidämme molemmat siitä ajatuksesta, että olemme vapaita lähtemään, jos suhde ei enää jommasta kummasta tunnukaan hyvältä. Ja suhde on pysynyt 5 vuotta hyvänä, kun molemmilla on motivaatiota pitää se hyvänä, koska molemmat tiedetään, että toinen on vapaa lähtemään, jos ei enää ole kanssasi onnellinen.
O
ooo
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:Alkuperäinen kirjoittaja jaana:
En ole ap, mutta vastaan silti. Itselläni 1 lapsi entisestä avioliitosta ja yksi lapsi nykyisen kanssa, jonka kanssa ollaan seurusteltu nyt 5 vuotta. Emmekä me miehen kanssa olla sitoutuneita toisiimme vieläkään enkä halua SITOUTUA taikka SITOA miestäni millään tavoin jatkossakaan. Molemmat kun ollaan suhteessa ihan täysin vapaasta tahdostamme niin kauan, kun viiihdymme yhdessä, mutta pidämme molemmat siitä ajatuksesta, että olemme vapaita lähtemään, jos suhde ei enää jommasta kummasta tunnukaan hyvältä. Ja suhde on pysynyt 5 vuotta hyvänä, kun molemmilla on motivaatiota pitää se hyvänä, koska molemmat tiedetään, että toinen on vapaa lähtemään, jos ei enää ole kanssasi onnellinen.
Kaverini miehen äiti väheksyy alemmin koulutettuja ihmisiä kuin itse.
Haukkunut koko ikänsä omaa miestäänkin tuosta jne jne.
Ja ihmisestä huomaa ulospäin kun katsoo pitkin nenänvarttaan muita.
En haluaisi tutustua ihmiseen mitenkään paremmin.
Ja aina tasaisin väliajoin tuohon ihmiseen törmään enemmän tai vähemmän.
Haukkunut koko ikänsä omaa miestäänkin tuosta jne jne.
Ja ihmisestä huomaa ulospäin kun katsoo pitkin nenänvarttaan muita.
En haluaisi tutustua ihmiseen mitenkään paremmin.
Ja aina tasaisin väliajoin tuohon ihmiseen törmään enemmän tai vähemmän.