Mies ei halua toista lasta.

["pettynyt"]

Olen 39v vauvakuumeen kourissa oleva nainen. Meillä on yksi 4v lapsi. Mies ei kuulemma enää toista lasta halua. Hän on 35v. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?keskusteltu on vaikka kuinka ja jo pari vuotta olen odottanut josko mieli muuttuisi, ei näköjään muutu.

 

["mama"]

No ei toista voi oikein pakottaakaan joten vaihtoehdoiksi sinulle jää joko hyväksyä tilanne tai laittaa ukko vaihtoon.

 

["pettynyt"]

[QUOTE="mama";25629485]No ei toista voi oikein pakottaakaan joten vaihtoehdoiksi sinulle jää joko hyväksyä tilanne tai laittaa ukko vaihtoon.[/QUOTE]

Olen yrittänyt kovasti hyväksyä tilanteen,vauvakuume ei vaan mene millään ohi. Miehen vaihtaminen ei kyllä huvittaisi koska ikää minulla jo näin paljon,niin ei ole takeita löydänkö uuden miehen.

 

["mama"]

[QUOTE="pettynyt";25629520]Olen yrittänyt kovasti hyväksyä tilanteen,vauvakuume ei vaan mene millään ohi. Miehen vaihtaminen ei kyllä huvittaisi koska ikää minulla jo näin paljon,niin ei ole takeita löydänkö uuden miehen.[/QUOTE]

Ymmärrän tuon oikein hyvin jos muita syitä ei eroamiseen ole niin ei se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ole. Juurikin ikääsi ajattelin ja sitä että jos kovasti tahdot lapselle sisaruksen niin aikaa ei ole hukattavana. Salaa raskaaksi hankkiutuminen ei koskaan ole hyvä vaihtoehto jos sellainen on mielessäsi käynyt

 

[älä pakota]

Älä siis pakota tai jätä ehkäisyä salaa pois. Siskoni oli niin itseppäinen, että halusi toisen lapsen. Mies ei olisi halunnut. Ja mites kävi? Mies alkoi hakata raskausaikana, käytti myös henkistä väkivaltaa. Väkivalta jatkui lapsen synnyttyäkin. Ja sisko pääsi eroon miehestä parisen vuotta sitten, kun nuorin lapsi oli 7v. Lapsi oli usein äidilleen sanonut, että miksi isi ei tykkää minusta?

Eli kaikkein eniten kärsii lapsi jota isä ei halunnut. Sisko ei ajatellut lapsen etua vaan omia halujaan.

 

["hmmm"]

Se on vaan pakko hyväksyä, jos toinen ei halua. Näin on meilläkin, mutta minulla sikäli helpompaa ettei ole vauvakuumetta (toki välillä mietin että toinenkin olisi ollut kiva saada, mutta ei sellaista kunnon vauvakuumetta kuitenkaan). Siihen ajatukseen tottuu, että on "vain" se yksi lapsi.. ja pitää olla äärettömän onnellinen siitä että on saanut edes sen yhden!

Jos teillä parisuhde on hyvä niin alkaisin työstämään sitä ajatusta että yhteen jää lapsiluku. Ei se ero ole mikään ratkaisu.. pitää miettiä kumpi on sille olemassa olevalle lapselle parempi; se on ainoa lapsi, mutta ydinperheessä jossa kaikki hyvin VAI uusioperheessä isäpuolineen ja äitipuolineen.

 

["pettynyt"]

En kyllä pakota miestä millään tavalla. ja mies hoitaa meillä ehkäisyn eli käyttää kondomia koska minulle ei hormonaalinen ehkäisy sovi. En siis aio millään tavalla huijata. Pitää vaan varmasti luovuttaa ja yrittää sopeutua tähän yhteen.

 

["Tuikku"]

Mulla oli sama tilanne varmaan 5 vuotta. Sitten pikkuhiljaa neljänkympin lähestyessä tavallaan pakotin itseni hyväksymään tilanteen ja sopeutumaan ajatukseen. Kun en minäkään halunnut lähteä rikkomaan perhettä uuden miehen ja vauvan toivossa. Kun ei kummastakaan olisi ollut mitään takeita. Meitä on nyt kolme ja harmittaa tavallaan, ettei lapsi saanut sisaruksia, mutta katkeroitua ei kannata, vaan haluan iloita siitä yhdestä ihanasta lapsesta.

Mä en halunnut käyttää hormonaalista ehkäisyä, koska mulla ei ollut ehkäisytarvetta. Miehellä oli, ja niinpä hän käytti sitten kondomia. Mä olen sitä mieltä, että se käyttää ehkäisyä, joka haluaa ehkäistä. Ehkä vähän julmaa, koska mies ei tykkää kondomista. Sanoin äsken "käytti", koska viime kerrasta on aikaa. Mutta se onkin sitten jo ihan toinen juttu.

 

[puolensa ja puolensa]

Yritä nähdä yksilapsisuuden hyvät puolet. Vanhempien elämä ainakin on paljon helpompaa yhden jo helpossa iässä olevan kanssa.

t. kahden pienen erittäin väsynyt äiti

 

[Surullista]

Älä siis pakota tai jätä ehkäisyä salaa pois. Siskoni oli niin itseppäinen, että halusi toisen lapsen. Mies ei olisi halunnut. Ja mites kävi? Mies alkoi hakata raskausaikana, käytti myös henkistä väkivaltaa. Väkivalta jatkui lapsen synnyttyäkin. Ja sisko pääsi eroon miehestä parisen vuotta sitten, kun nuorin lapsi oli 7v. Lapsi oli usein äidilleen sanonut, että miksi isi ei tykkää minusta?

Eli kaikkein eniten kärsii lapsi jota isä ei halunnut. Sisko ei ajatellut lapsen etua vaan omia halujaan.

Onpa kurjasti siskollesi ja hänen lapsilleen käynyt. Todennäköisesti se siskon ex-mies olisi enemmin tai myöhemmin tuonut esiin väkivaltaisen puolensa. Ei siihen olisi salaa raskaaksi hankkiutumista tarvittu.

 

[Katkeroitunut]

"Pettynyt", meillä aika lailla sama tilanne, itselläni ikää 38v ja lapsi 3v. Vuoden verran olen jo toivonut toista lasta, mutta mies ei missään nimessä halua enkä usko että muuttaa mieltään, sen verran monta kertaa ollaan puhuttu asiasta ja tiedän hänen kantansa. Kaikki muut naapurit ja kaverit ovat jo saaneet tai ovat saamassa toista lasta ja aina kun kuulen jonkun olevan raskaana, tulen niin kateelliseksi. Just tällä viikolla taas yksi tuttava-äiti kertoi odottavansa toista. Olen pyöritellyt asiaa mielessäni enkä tiedä mitä tekisin. Toivonko vielä että miehen mieli muuttuisi tässä vuoden sisällä vai hyväksynkö vain asian että en saa enempää lapsia. Tuntuu pelottavalta ajatukselta sekin, että eroaisimme, sillä kun tuota ikää on jo 38v niin mistä nyt löydän heti uutta kumppania jonka kanssa tehdä lapsi. Enkä sitäpaitsi haluaisi mitään uutta suhdetta aloittaa heti eikä se olisi mielestäni oikein tätä meidän ensimmäistä lastammekaan kohtaan. Ja onko sekään oikein tätä meidän lastamme kohtaan, että eroamme vain siksi koska minä aion hankkia toisen lapsen jonkun toisen miehen kanssa. En tiedä mitä tehdä. Sitäkin olen miettinyt, että jos eroisimme ja hankkisin luovutetulla spermalla toisen lapsen, mutta se on käsittääkseni tosi kallista (siis tarkoitan että tekee sen ihan laillisesti). Ja jotenkin se tuntuu ikävältä ajatella, että sitten tällä toisella lapsella ei varsinaisesti ole sitä isää elämässään. Etenkin sitten kun ensimmäinen lapsi tapaa isäänsä jne. niin miltä mahtaa tästä toisesta lapsesta tuntua, kun "hänellä ei ole isää". Ärsyttää ihan suunnattomasti että tämän ensimmäisenkin lapsen saaminen meni näin myöhäiselle iälle, mutta sitä raskautta edelsikin monien monien vuosien yrittäminen ja vuosia tuhlaantui siihen ei voi mitään. Silloin kun yritettiin lasta ja se tuntui aika epätoivoiselta, ajattelin että olisin tyytyväinen kunhan saisin vain sen yhdenkin lapsen. Ja aluksi tuntuikin siltä, mutta kummasti sitä on alkanut haaveilemaan toista

 

[Katkeroitunut]

"Pettynyt", meillä aika lailla sama tilanne, itselläni ikää 38v ja lapsi 3v. Vuoden verran olen jo toivonut toista lasta, mutta mies ei missään nimessä halua enkä usko että muuttaa mieltään, sen verran monta kertaa ollaan puhuttu asiasta ja tiedän hänen kantansa. Kaikki muut naapurit ja kaverit ovat jo saaneet tai ovat saamassa toista lasta ja aina kun kuulen jonkun olevan raskaana, tulen niin kateelliseksi. Just tällä viikolla taas yksi tuttava-äiti kertoi odottavansa toista. Olen pyöritellyt asiaa mielessäni enkä tiedä mitä tekisin. Toivonko vielä että miehen mieli muuttuisi tässä vuoden sisällä vai hyväksynkö vain asian että en saa enempää lapsia. Tuntuu pelottavalta ajatukselta sekin, että eroaisimme, sillä kun tuota ikää on jo 38v niin mistä nyt löydän heti uutta kumppania jonka kanssa tehdä lapsi. Enkä sitäpaitsi haluaisi mitään uutta suhdetta aloittaa heti eikä se olisi mielestäni oikein tätä meidän ensimmäistä lastammekaan kohtaan. Ja onko sekään oikein tätä meidän lastamme kohtaan, että eroamme vain siksi koska minä aion hankkia toisen lapsen jonkun toisen miehen kanssa. En tiedä mitä tehdä. Sitäkin olen miettinyt, että jos eroisimme ja hankkisin luovutetulla spermalla toisen lapsen, mutta se on käsittääkseni tosi kallista (siis tarkoitan että tekee sen ihan laillisesti). Ja jotenkin se tuntuu ikävältä ajatella, että sitten tällä toisella lapsella ei varsinaisesti ole sitä isää elämässään. Etenkin sitten kun ensimmäinen lapsi tapaa isäänsä jne. niin miltä mahtaa tästä toisesta lapsesta tuntua, kun "hänellä ei ole isää". Ärsyttää ihan suunnattomasti että tämän ensimmäisenkin lapsen saaminen meni näin myöhäiselle iälle, mutta sitä raskautta edelsikin monien monien vuosien yrittäminen ja vuosia tuhlaantui siihen ei voi mitään. Silloin kun yritettiin lasta ja se tuntui aika epätoivoiselta, ajattelin että olisin tyytyväinen kunhan saisin vain sen yhdenkin lapsen. Ja aluksi tuntuikin siltä, mutta kummasti sitä on alkanut haaveilemaan toista

 

[erolapsi]

pitäisikö ihan vakavissaan katsoa peiliin, jos edes miettii toista lasta jos se pitäisi hankkia hajottamalla olemassa olevalta lapselta perhe?

Se sisaruuden hyötykin on hiukan niin ja näin, kun ikäeroa kuitenkin tulisi jo viitisen vuotta tai ylikin.

Muistan miten huurupäiseksi vauvakuume vetää, mutta kyllä mulla joku tolkku silloinkin oli. Tietysti nykyisin on tolkuton tämä aika, jolloin eroja otetaan harrastuksen vuoksi. Mutta kyllä ne eron seuraukset nykyisin ovat liki yhtä suuret kuin aiemminkin. Valtaosa niistä tuntuu vasta myöhemmin, joskus paljonkin myöhemmin. Se riuhtaisukipu on vasta alkua.

Lapset suhtautuvat varmasti nykyisin eroon vielä helpommin kuin minun lapsuudessani, kaikkeen tottuu kun sitä tapahtuu joka puolella. Mutta tottuminen saattaa vain suurentaa yllätystä, kun aikuistuessa ymmärtää miten paljon on jäänyt puuttumaan. Totuus tulee sitten täysin puskan takaa, ja seurauksia saakin sitten purkaa terapiassa tai baarissa tai kuka missäkin. Luottamattomuus, henkinen nälkä, riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet, masennus... Jo nämä saavat ihmisen sörssimään asiansa komeasti.

 

[miehet vastuuseen]

Älä siis pakota tai jätä ehkäisyä salaa pois. Siskoni oli niin itseppäinen, että halusi toisen lapsen. Mies ei olisi halunnut. Ja mites kävi? Mies alkoi hakata raskausaikana, käytti myös henkistä väkivaltaa. Väkivalta jatkui lapsen synnyttyäkin. Ja sisko pääsi eroon miehestä parisen vuotta sitten, kun nuorin lapsi oli 7v. Lapsi oli usein äidilleen sanonut, että miksi isi ei tykkää minusta?

Eli kaikkein eniten kärsii lapsi jota isä ei halunnut. Sisko ei ajatellut lapsen etua vaan omia halujaan.

Mitä miesten paapojia täällä oikein on? Toinen lapsi ei tee kenestäkään hakkaajaa. Olisi hakannut muutenkin ennemmin tai myöhemmin.

Ihmeellistä miesten paapomista täällä. Kaikki on aina naisten vika.

Teiniäiditkään eivät yksin niitä pentujaan tee. Pitäkää ne kusipää poikanne kurissa!

 

["huoh"]

Miesten paapojien lapsista ei taida tulla niistäkään kunnon miehiä. Voi raukkoja tulevia vaimoja jotka näiden lapset saavat joskus puolisoikseen
Ja on se nyt niin väärin että joka toinen mies on sitä mieltä ettei toista lasta. Nainen kärsiköön, lapsi kärsiköön sisarettomuudesta. Onko tuo nyt elämää ja vielä muka oikein??? Minä en tuollaista katselisi. Pistät nyt ukon vaan koville ja toinen lapsi aluille ennenkuin on myöhäistä! On tainnut kohdallesi osua taas joku avuton mammanpoika jolla on kakit housussa kun pelottaa.

Anna kun arvaan. Miehelläsi on tärkeitä harrastuksia, kavereita. Tykkää itsenäisyydestä ja menemisestä? Lapsi on enemmän este kuin elämän suola?

 

["vieras"]

[QUOTE="huoh";25635485]Miesten paapojien lapsista ei taida tulla niistäkään kunnon miehiä. Voi raukkoja tulevia vaimoja jotka näiden lapset saavat joskus puolisoikseen
Ja on se nyt niin väärin että joka toinen mies on sitä mieltä ettei toista lasta. Nainen kärsiköön, lapsi kärsiköön sisarettomuudesta. Onko tuo nyt elämää ja vielä muka oikein??? Minä en tuollaista katselisi. Pistät nyt ukon vaan koville ja toinen lapsi aluille ennenkuin on myöhäistä! On tainnut kohdallesi osua taas joku avuton mammanpoika jolla on kakit housussa kun pelottaa.

Anna kun arvaan. Miehelläsi on tärkeitä harrastuksia, kavereita. Tykkää itsenäisyydestä ja menemisestä? Lapsi on enemmän este kuin elämän suola?[/QUOTE]

En todellakaan ole ollenkaan samaa mieltä sen kommentoijan kanssa, joka syytti toista lasta siitä että mies alkoi hakata vaimoaan, SE on vain ja ainoastaan miehen vika, MUTTA en ole samaa mieltä kyllä tästäkään. Jos ihan kumpi tahansa, mies tai nainen, on sitä mieltä että ei enempää lapsia halua, niin siihen mielipiteeseen on täysi oikeus. Ei kummankaan halut tämän asian suhteen ole sen pyhempiä kuin toisen. Ja tuo ilkkuminen avuttomaksi mammanpojaksi jolla on kakit housuissa on lapsellisen lisäksi epäloogista, avuttomuuttahan se olisi jos ei pystyisi pitämään puoliaan edes näin isossa ja tärkeässä asiassa kuin perheenlisäys.

Sympatiat on kyllä ap:n puolella, se on aivan varmasti kova paikka (molemmille osapuolille) jos ei toiveet perheen koosta käy yksiin, mutta jos ei asiasta pääse millään kompromissiin, niin jotenkin siitä vain pitää päästä yli ja oppia olemaan onnellinen siitä mitä jo on. Toinen vaihtoehto tietysti on pistää mies vaihtoon, mutta tuntuuhan se tosissaan aika kurjalta ajatukselta rikkoa jo olemassaoleva perhe johon on tai ainakin pitäisi olla sitoutunut, mahdollisen lisäperheen takia...

 

["pettynyt"]

Olen eri mieltä kuin huoh. Miehelleni lapsi ei todellakaan ole este tai hidaste. Hän ei käy ulkona kavereiden kanssa vaan rakastaa lastaan täysillä ja viettää paljon aikaa hänen kanssaan. Kyllä minä varmaan tästä vauvakuumeesta yli pääsen.

 

["..."]

Yritän nyt vielä puhua miehesi kanssa. Selitä että olet jopa miettinyt että pitäisikö erota että saat toisen lapsen. Kannattaa myös kertoa että todella pelkäät katkeroituvasti jos et saa vauvaa. Tiedätkö miksi lapsi on ehdoton ei?

Kannattaa kovasti miettiä että oletko varmasti asian kanssa sinut. Ettei se kuitenkin johda sitten myöhemmin eroon. Näinkin on monelle käynyt.

Ja joillakin naisilla on myös ikuinen vauva kuume, se ei helpota vielä neljänkään jälkeen.. Kaksi lasta nyt on kuitenki ihan kohtuullinen toive minusta.

 

["mmm"]

eiköhän baarista löydy joku epätoivoinen joka voi siittää sinut.

 

[vierailija]

Tällainenkin asia saattaa vaikuttaa haluun saada lisää lapsia:
https://mutkatonta.com/miehen-synnytyspelko/