Mies ei halua...

[SiniK]

Mielestäni parisuhde pitää kyllä olla ykkönen silti, vaikka itsekin kovasti lasta haluan. Mitä jos et saisi uuden miehen(kään) kanssa lasta, jättäisitkö hänetkin? Entä kun lapset kasvaa, vielä voi olla vuosikymmeniä puolison kanssa, mitä sitten?? Hyvässä parisuhteessa tietysti lapsetkin voivat hyvin. Toisaalta en voisi jättää miestäni jos hän ei saisi lapsia (jos ei haluaisi, olisikin vaikeampi ongelma).

 

[Missä rakkaus..]

Minusta tämä kuulosti kamalalta: Sanoin sen miehellenikin (jota rakastan hyvin paljon), että minulla tulee olemaan 2-4 lasta, jos ei sinun kanssasi niin sitten jonkun muun.
Mitä jos ITSE olisitkin ollut lapseton? Olisitko ollut ymmärtäväinen, jos miehesi olisi lempannut sinut ja tehnyt ne pari lasta jonkun muun kanssa? Kyllä tällaiset asiat pitäisi puhua ihan suhteen alussa. Ja jos heitetään pillerit pois ilman miehen "lupaa" niin tuloksena ei varmasti ole hyvää! Tuttavapiirissä mies erosi tämän takia, kun lapsi oli syntynyt. Pitää ja huoltaa lasta uuden vaimonsa kanssa kyllä hyvin, mutta inhoaa huijannutta exäänsä.

 

[~^_^~]

Mielestäni sillä on vissi ero, onko kumppani hedelmätön vai eikö hän vain halua lapsia. Jos toinen ei edes halua yrittää lapsia, ja toinen niitä kovasti toivoo niin parisuhteessa on niin suuri ristiriitatilanne, että siitä on todella vaikea päästä ylitse. Lapsettomuudesta on mahdollisuus selvitä yhdessäkin, jos toive lapsesta on yhteinen ja lasta ei yrityksistä huolimatta saada alulle. Tällöin voidaan päätyä vaikkapa adoptioon, tai sitten tyytyä lapsettomaan elämään puolison kanssa, onpahan ainakin yritetty saada lasta. Jotkut toki päätyvät tässäkin tilanteessa eroon.

Eivät ne lapset vanhempiensa elämästä häviä, vaikka kasvavatkin aikuisiksi. Kotoa pois muuttanut lapsi on kuitenkin joka tavalla enemmän olemassa kuin lapsi, jota ei koskaan saanut.

Ylipäätään lapsikysymys on sellainen, josta pitäisi keskustella jo parisuhteen alkuvaiheessa. Tosin usein, etenkin jos on tavattu kovin nuorena, mielipiteet lasten hankkimisesta saattavat muuttua matkan varrella. Mielestäni tässä asiassa ei kuitenkaan tulisi joutua joustamaan puoleen eikä toiseen, lapsen saamisen pitäisi olla pariskunnan yhteinen asia. Ei niin, että toinen joutuu tahtomattaan äidiksi/isäksi, eikä myöskään niin että toinen joutuu tahtomattaan jäämään ilman (mahdollisuutta yrittää saada) lapsia.

 

[siirisofia]

Hei taas!
Tuohon juttuun et kannattais heti seurustelun alkumetreillä keskustella onko samansuuntaiset ajatukset lastenteosta... Mekin keskusteltiin heti seurustelun alussa lapsiasia selväksi. Molemmat halus, minä lähes heti ja ukkokulta hieman myöhemmin. Ukko kyllä toppuutteli minkä kerkes vaikka yritin selittää omasta raskautumisvaikeudestani. Hän antoikin välillä luvan raskautua eli ei yritetty ehkäistä ollenkaan, mutta jokin sai hänet nyt muuttamaan mielensä. Mitä on tapahtunut sitä en minä tiedä eikä hänkään pysty sitä selittämään. Tosiasia on ettei hän enää halua enempää lapsia. Olen kahdenvaiheilla lähteäkö suhteesta vai tyytyä elämään selibaatissa!!! Hänellä on karmea raskautumispelko, joten seksielämämme on kuollutta. Minä se vaan jaksan haaveilla omasta lapsesta...

 

[hmn]

Ehkä teidän pitäisi nyt keskustella tästä asiasta uudemman kerran. Kummankin miettiä mitä elämältä ja parisuhteeltanne haluatte. Ja sitten tehdä päätökset, jatkaako yhdessä vai asettaako kannat vastakkain ja etsiä sopivampi kumppani.

 

[vieläkö yksi?]

En oikeestaa osaa kommentoida alottajaa,mutta haluaisin vaa kertoo että ite haaveilen 4 lapsesta...mies vaan ei halua enempää. Vauvakuumetta kestänyt 5v. ja en usko että poiskaan lähtee.
Ikää ei oo ku 30 ja kauhistuttaa ajatella etten enäää saisi pientä myttyä,ikiomaa.

 

[???]

Tuohan (vieläkö yksi?) oli just kun mun tarinani. kirjaimellisesti. Enkä minäkään osaa kommentoida aloittajaa.

 

[vieläkö yksi?]

Lohduttavaa kuulla jotten ole ainut tässä tilanteessa.
Kukaan ei meinaa ymmärtää miun tunteita ku meillä jo 3 lasta...miksi niitä muka tarvii lisää?..
Sielu vaan itkee ja sydän kaipaa,mitä siihen muuta oikein sanoo?

 

[???]

Juu, tuosta "JO" lapsimäärästä saa kuulla jos menee mainitsemaan että voisihan sitä vielä... Vauvan tuhinaa ja tuoksua... Eräs äiti kerran sanoi mulle (hänellä 3 poikaa), että kyllä sen sitten satavarmasti tietää kun ei enempää halua, eikä jaksa. Niin ja totesi myös että jos lasta haluaa, eikä siihen ryhdy (niin, helppoahan se joillekkin olis), sitä katuu lopun ikäänsä. Nii'in....

 

[vieläkö yksi?]

Niinpä,tiedän jotta varmasti kaivelee jos jää vauva haaveeksi,mut kui tuon miehein saisi innostumaan?
On kyllä vaikeempi pala ku uskoa saattaa

 

[???]

Tuleppa tuonne isommasta pesueesta haaveileviin! siellähän minäkin välisteen urputan...

 

[vieläkö yksi?]

Taidanpa tullakin Kiitos kutsusta

 

[joox3]

Eksyin palstalle ja mitä näin?!
Painitte ihan saman asian kanssa kuin minäkin.
Paitsi; Meillä on jo 3 lasta, minä täytän 40 just.
Mieheni ei suostu enää lapsia millään edes ajattelemaan, mulla vauvakuume jyllää täysillä jo kolmatta vuotta....
Olin joskus ajatellut, että 40 ois takaraja.
Mutta enpä ole niin varma enää....vaikka pikku koululaisten kanssa on
välillä tosi vaikeeta, ja tarhalainen saa raivareita ja uhmailee kokoajan,
silti vaan kuume yltyy....
No joo, on mullakin joskus päiviä, kun ajattelen, ettei enää jumankeuta yhtään,ikinä!
...Mutta sitte kuiteski...ois se niin ihana, pikkuinen.
Kuumetta EI laskenut yhtään se, kun siskolikka sai vauvan,
josta tuli mun kummityttö.
Ajattelin ensin, että kun häärään tytön kanssa, niin oma kuumeilu jää.
Ehei! Kuume jatkuu, ukko kieltäytyy ajattelemastakaan asiaa....
Ekoja lapsia sentään tehtiin lähes 6 vuotta, ettei niitä noin vaan tule meikäläiselle,
kolmas olikin sitten täysylläri.

Mitä tässä vois tehdä?
se kello kun tikittää niin, että korvissa soi...

 

[???]

Minäpä se taas täälä, yllyttämässä hulluja joukkohon mukahan! Eli , tuleppas sinäkin tuonne isommasta pesueesta haaveileviin! Tuorein plussaus meitin ketjussa on mama (40v.) ! Lyödään päät yhteen ja aloitetaan operaatio ukon pehmennys!!!

 

[joko kohta]

Tietysti tulee muistaa myös se, että ei niitä lapsia välttämättä tule, vaikka molemmat niitä kovasti haluaisivat. Se on kuitenkin mielestäni eri asia, kuin se, että toinen ei halua edes yrittää. Itse voisin jatkaa mieheni kanssa, jos hän ei voisi saada lasta, mutta se ettei hän edes haluaisi saada lasta olisi syy vaihtaa kumppania.

Samaa mieltä. Mutta oli vauvakuumeinen osapuoli sitten nainen tai mies, helposti toiselle tulee sellainen olo, että onkohan tuo minun kanssani nyt vain lastenhankinnan takia, ja mitä parisuhteelle tapahtuu, jos lapsia ei tulekaan.
Olen itse parisuhteessa ja vauvakuumeinen. Mies on epäröivä, haluaa lapsia "sitten joskus" mutta on jo antanut luvan jättää pillerit pois. Ehkä sitten keskeytellään vielä, mutta itselleni tämäkin on jo iso askel, ettei mun tartte enää henk.koht. huolehtia asiasta, josta en haluaisi huolehtia. Toivottavasti tämä toimii pehmeänä laskuna miehen vauvakuumeeseen...

 

[fifiri.]

Kolme kuukatta sitten aloitin tän ketjun surullisena että mies ei halua vielä lapsia.. Nyt se sitten ilmoitti että on valmis aloittamaan yrittämisen! Ilmeisesti oli asiaa mietiskellyt kaikessa hiljaisuudessaan ja päätti että nyt olisi ihan hyvä aika.. Näin nopeesti ne tilanteet voi muuttua.

 

[mukavaa...]

et alkuperäisellä tilanne muuttui niin nopeasti. Lohdutukseksi niille, joilla miehen "ei vielä" vaan jatkuu ja jatkuu, et ehkä se joskus loppuu meillä meni kolme vuotta siinä tilanteessa, nyt on vuoden vanha ihana tyttö ja toista yritellään. Mutta on se kyllä tuskaista, kun itsellä on kova vauvakuume ja toinen ei vaan lasta vielä halua. Mutta osaa iloita tuosta pienestä kyllä nyt tosiaan!!

 

[hienoa]

Onnittelut sinne! On se mahtava tunne kun mies ilmoittaa halukkuutensa. Toivottavasti teillä tärppää pian.

 

[+++]

Me oltiin sovittu, että vuosi häiden jälkeen aletaan yrittämään. Minä tietysti olin koko ajan siinä luulossa, että niin tosiaan tehdään. No, otin asian puheeksi vuosi häiden jälkeen, ja mies sanoikin, että "odotetaan nyt vielä" muutama kuukausi. Tyydyin siihen. Muutaman kuukauden päästä sama juttu. Mies sanoi, että odotetaan vuodenvaihteeseen. Pakkohan siihen oli taas tyytyä... Vuodenvaihde koitti, ja mies sanoi olevansa valmis. En oikein vieläkään ymmärrä miten se tapahtui, miksi juuri silloin ja mikä niissä muutamassa kuukaudessa oli niin ihmeellistä että hän tunsi olevansa vihdoin valmis... No, nyt olen raskaana 5. viikolla (eli ihan alussa vasta).

 

[Elli76]

Onpas kiva lukea näitä esimerkkejä joissa muutos on tapahtunut positiiviseen suuntaan.

Mun mielestä on kyllä uskomatonta että yli kolmekymppisenä (aikuisena?) pitkän parisuhteen jälkeen tulee "yllätyksenä" että toinen parisuhteessa ei halua lapsia. Oikeesti, miten voi olla että näistä asioista ei olla keskusteltu aikasemmin?