Mies ei haluakkaan naimisiin

[dechs]

[QUOTE="öhöm";22438281]Harmikseni joudun kertomaan, että noita sitoutumiskammoisia miehiä kyllä riittää näissä nykyajan "nuorukaisissa". Saattaa olla sinun kannaltasi parempikin, että ette mene naimisiin. Jos olisin sinä (ja olenkin hyvin samanlaisessa tilanteessa), suunnittelisin lähinnä OMAA ja lapseni elämää eteenpäin ihan miehen toimista riippumatta.[/QUOTE]
Juu, ja sitoutumiseen yli-innokkaita naisia vasta riittääkin. Ne vasta pelottavia ovat. Käyt yksillä treffeillä ja toteat että alat saada päivässä 20 tekstiviestiä.

Mikä siinä naimisiinmenossa on niin ihmeellistä että siitä pitää naputtaa? Onko mies jotenkin huonompi jos se ei ole aviomies?

 

[BitchAl]

Mun mies meni naimisiin alle kolmekymppisenä nuoruudenrakkautensa kanssa 8 yhteisen seurusteluvuoden jälkeen. Nainen antoi ultimatumin; joko häät tai hän lähtee. Liitto kesti noin puoli vuotta.

Me olemme olleet yhdessä nyt kuusi vuotta. Mies kosi ja halusi naimisiin (kuten minäkin). Onneksi hän ei tehnyt lapsia edellisessä liitossaan. Meillä lapsia on jo kaksi. Mies järjesteli häitä ja valkkaili asioita, mitä ei tehnyt ensimmäisellä kerralla. Hän katuu valtavasti tuota ensimmäistä liittoaan.

En usko pakottamiseen. En myöskään sano että ap:n mies on kuten minun mieheni aikoinaan. Kyllähän tuo sitoutumiskammo korvaan kalskahtaa ja tulee mieleen että mies tosiaan on enemmän ap:lle tärkeä kuin toisinpäin. En tiedä onko mieskään miettinyt asioita oikeilla nimillä...?

Minulla on yksi ystäväpariskunta, joka on ollut n.7 vuotta yhdessä, heillä on 5 vuotias lapsi. Nainen haluaisi naimisiin ja mies ei. Suhde ei ole kuulemma tarpeeksi hyvä, että menisi naimisiin, sillä hän on suhteessa enää lapsen takia. Suhde on kuulemma kyllin hyvä, että voi lapsen takia yhdessä olla. Nainen ei tiedä miehensä näin sanoneen. Kamalaa...

 

["öhöm"]

Juu, ja sitoutumiseen yli-innokkaita naisia vasta riittääkin. Ne vasta pelottavia ovat. Käyt yksillä treffeillä ja toteat että alat saada päivässä 20 tekstiviestiä.

Mikä siinä naimisiinmenossa on niin ihmeellistä että siitä pitää naputtaa? Onko mies jotenkin huonompi jos se ei ole aviomies?

No minä en ainakaan edes halua naimisiin. Tekstarikommunikaatio lienee ihan normaalia käytöstä, ainakin minulle.

Mies ei niitä lapsia synnytä eikä hänelle lapsista koidu useimmiten minkäänlaisia tulonmenetyksiä, poissaoloja työelämästä ja niin edelleen, joten "perhekokeilu" avoliitossa on miehen kannalta ihan kätevä ratkaisu. Siitä voi sitten lähteä kun alkaa riittävästi nyppimään ja nainen jää tyhjän päälle panostettuaan joskus jopa vuosia perheen eteen.

 

[vv]

Juu, ja sitoutumiseen yli-innokkaita naisia vasta riittääkin. Ne vasta pelottavia ovat. Käyt yksillä treffeillä ja toteat että alat saada päivässä 20 tekstiviestiä.

Mikä siinä naimisiinmenossa on niin ihmeellistä että siitä pitää naputtaa? Onko mies jotenkin huonompi jos se ei ole aviomies?

Peesi!

Jostain täysin käsittämättömästä syystä on myös samanlaisia miehiä, joilla on jo parin kuukauden seurustelun jälkeen valtaisia tarve mennä naimisiin. Jos sanot, että eikö nyt ole vähän liian aikaista, niin AHA!! Huono nainen, joka haluaa vain huorata.

 

["viivi"]

[QUOTE="öhöm";22438502]No minä en ainakaan edes halua naimisiin. Tekstarikommunikaatio lienee ihan normaalia käytöstä, ainakin minulle.

Mies ei niitä lapsia synnytä eikä hänelle lapsista koidu useimmiten minkäänlaisia tulonmenetyksiä, poissaoloja työelämästä ja niin edelleen, joten "perhekokeilu" avoliitossa on miehen kannalta ihan kätevä ratkaisu. Siitä voi sitten lähteä kun alkaa riittävästi nyppimään ja nainen jää tyhjän päälle panostettuaan joskus jopa vuosia perheen eteen.[/QUOTE]

Sitten kannattaa miettiä kannattaako sitä miestä pitää avioliitossakaan, jos ei siitä ole mitään hyötyö ja apua avoliitossakaan. Miksi ne mennä naimisiin miehen kanssa josta ei ole kuin siittäjäksi? Olen paljon paljon mieluummin avoliitossa miehen kanssa, jolle on kyllä koitunut lähes yhtä paljon "tulonmenetyksiä" ja poissaoloja kuin minullekin, kuin avioliitossa miehen kanssa joka on liitossa vain pakon ja paperin takia, ettei vaimo kyni jos lähden. Tosin minä en kyllä muutenkaan jäisi tyhjän päälle jos mies lähtisi.

 

["joo"]

Juu, ja sitoutumiseen yli-innokkaita naisia vasta riittääkin. Ne vasta pelottavia ovat. Käyt yksillä treffeillä ja toteat että alat saada päivässä 20 tekstiviestiä.

Mikä siinä naimisiinmenossa on niin ihmeellistä että siitä pitää naputtaa? Onko mies jotenkin huonompi jos se ei ole aviomies?

Joo, mies on huono ja vähemmän sitoutunut, jos on "vain" avomies, vaikka sillä ois kolme muksua, asuntolaina ja kaikki muut "pakolliset". Aviomies se olla pitää! No ei

Ja tekstiviestitulvasta olen samaa mieltä, vaikka nainen olenkin, säälittää välillä miehen kaverit, kun tunnin aikana tulee kymmenen vihaista viestiä vaimolta, tai avovaimolta lähinnä... johtuisko siis meidän naisten hinku naimisiin siitä, että sitten on jotenkin varmempi olo, kun se viimeinen pakotie on MUKA suljettu?

 

[Molleri]

Mitä se naimisissa olo muuttais? En tohtis ketään alkaa "pakottamaan" naimisiin. Kyllä se tahto pitää itsestä tulla

 

[Leukistinen aksolotli]

Mitä se naimisissa olo muuttais? En tohtis ketään alkaa "pakottamaan" naimisiin. Kyllä se tahto pitää itsestä tulla

Mut eiks kuulosta vähän semmoselta, et se kumminkin muuttais jotain, se miehen kommentti että sit on kaikki pakotiet tukittu, vai miten se ap:n mies nyt sanokaan...

 

["joo"]

Peesi!

Jostain täysin käsittämättömästä syystä on myös samanlaisia miehiä, joilla on jo parin kuukauden seurustelun jälkeen valtaisia tarve mennä naimisiin. Jos sanot, että eikö nyt ole vähän liian aikaista, niin AHA!! Huono nainen, joka haluaa vain huorata.

Ja ne miehet on yleensä kyl jotenki outoja!! Mua ainaki rupeis pelottaa, jos mies ihan vakavissaan parin kuukauden tapailun jälkeen väittäis olevansa niiiin rakastunut, että haluaa viettää mun kanssa loppuelämänsä!! Anteeksi, jos tällä loukkaan jotakuta nyt, mutta sellasista ihmisistä saa jotenkin yksinkertaisen kuvan...

 

[Leukistinen aksolotli]

[QUOTE="joo";22438638]Ja ne miehet on yleensä kyl jotenki outoja!! Mua ainaki rupeis pelottaa, jos mies ihan vakavissaan parin kuukauden tapailun jälkeen väittäis olevansa niiiin rakastunut, että haluaa viettää mun kanssa loppuelämänsä!! Anteeksi, jos tällä loukkaan jotakuta nyt, mutta sellasista ihmisistä saa jotenkin yksinkertaisen kuvan...[/QUOTE]

Mun mies sanoi heti noin, kun käveltiin kotiin sieltä kaverin synttäreiltä, missä se oli kysynyt, alanko oleen. Se mietti jo, että mulla ei oo ammattikoulua enää kuin 2 vuotta ja sit voidaan olla aina yhdessä. Ilmeisesti se tosiaan tarkotti sitä, koska minkäänlaista vedätystä ei ole tapahtunut, vaan ollaan oltu naimisissa kohta 12 vuotta.

 

[Mep]

olkoon "kirkollisia ihmisiä" tai ei, kysehän on sitoutumisesta yhteiseen elämään kun kaksi ihmistä alkaa yhdessä yrittämään.

Mikä siinä on niin vaikeaa keskustella läpi perusasiat ENNEN lasten hankintaa?! Mennäänkö naimisiin, hankitaanko lapsia, jne. Ollaanko samaa mieltä?

Jos asioita pitää kovasti harkita, onkin syytä miettiä uudestaan, onko tämä minun ihmiseni ollenkaan. Jos taas yhteys on selvä molemmille, ollaan oikealla tiellä.

Ja ketkäs ne kärsiikään näistä "perhekokeiluista"...ei lasta voi palauttaa. Ihme porukkaa.

 

["joo"]

Mun mies sanoi heti noin, kun käveltiin kotiin sieltä kaverin synttäreiltä, missä se oli kysynyt, alanko oleen. Se mietti jo, että mulla ei oo ammattikoulua enää kuin 2 vuotta ja sit voidaan olla aina yhdessä. Ilmeisesti se tosiaan tarkotti sitä, koska minkäänlaista vedätystä ei ole tapahtunut, vaan ollaan oltu naimisissa kohta 12 vuotta.

Onnea! Sanoinkin, että toivottavasti en loukkaa ketään, mutta mulle tollanen kommentti olis järkytys ekoilla treffeillä, siis ihan tosissaan sanottuna Ehkä mä sitten olen sitoutumiskammoinen, ja taidan vähän ollakkin, vaikka nyt kyllä jo neljä vuotta naimisissa, mutta en ois voinu kuvitellakaan meneväni naimisiin ees vuoden tai kahen jälkeen, SAATIKA parin kuukauden

 

[Jlp]

En myöskään ymmärrä niitä miehiä, jotka kosii ja sitten pettävät lupauksensa. Huijaamalla kihloihin...
Voisi alunperinkin ehdottaa pelkkää kihlautumista ilman avioliittoa. Ja ihan rehellisesti sanoa, että ei koskaan halua naimisiin. Tai myös sanoa, että et ole vaimoainesta minulle. Mutta miksi sitten tehdä myös lapsia? Ymmärtäisin, jos tämä olisi miehen sekä naisen yhteinen päätös, että ei koskaan mene naimisiin keskenään vaan, että kihlaus on ihan riittävää heille. Silloin se on yhdessä tehty päätös, eikä vaan toisen tekemä päätös salassa avopuolisolta. Silloin ei ole miehellä ihan kaikki kohdillaan.
On tarpeeksi hyvä äidiksi, muttei vaimoksi...surullista jos joku mies näin ajattelee.

Vai olisiko kyse ihan pelkästään siitä, että miestä jännittää niin kovasti, että laukoo mitä sattuu?

 

[uik]

[QUOTE="joo";22438638]Ja ne miehet on yleensä kyl jotenki outoja!! Mua ainaki rupeis pelottaa, jos mies ihan vakavissaan parin kuukauden tapailun jälkeen väittäis olevansa niiiin rakastunut, että haluaa viettää mun kanssa loppuelämänsä!! Anteeksi, jos tällä loukkaan jotakuta nyt, mutta sellasista ihmisistä saa jotenkin yksinkertaisen kuvan...[/QUOTE]

Noo, riippuu niin monesta tekijästä. Mulla kävi oman mieheni kanssa juuri noin, että puhui kahden kuukauden jälkeen seurustelun alkamisesta jo kihloista, naimisiinmenosta ja perheen perustamisesta. En mä pelästynyt, eikä mun miehestäni saa yksinkertaista millään mittapuulla. Omalla kohdallani pelästymättömyyteni johtui kyllä kokonaan siitä, että olin päätynyt seurustelemaan lähes parhaan ystäväni kanssa, jonka siis olin tuntenut jo ennen seurustelumme alkua sellaiset viitisen vuotta.

Nyt on varsinaista yhdessäoloa takana tähän mennessä 13 vuotta, joista naimisissa olemme olleet reilut 10 vuotta. Lapsia löytyy kolme.

 

["vieras"]

olkoon "kirkollisia ihmisiä" tai ei, kysehän on sitoutumisesta yhteiseen elämään kun kaksi ihmistä alkaa yhdessä yrittämään.

Mikä siinä on niin vaikeaa keskustella läpi perusasiat ENNEN lasten hankintaa?! Mennäänkö naimisiin, hankitaanko lapsia, jne. Ollaanko samaa mieltä?

Jos asioita pitää kovasti harkita, onkin syytä miettiä uudestaan, onko tämä minun ihmiseni ollenkaan. Jos taas yhteys on selvä molemmille, ollaan oikealla tiellä.

Ja ketkäs ne kärsiikään näistä "perhekokeiluista"...ei lasta voi palauttaa. Ihme porukkaa.

Kaikkia ei kiinnosta naimisiinmeno niin paljoa että asiaa tulisi puhuttua ennen lasten saantia. Ja toisaalta vaikka asia olisi sovittu tarkkaankin ja sovittu jopa päivästä, voi mieli muuttua. Oma mieleni avioliiton suhteen on muuttunut kovasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kun ympärillä alle kolmekymppiset tutut ovat kerenneet jo toisen kerran naimisiin, hankkimaan lapsia ja jo miettimään eroa tai eroamaankin, ei minulla ole mitään kiinnostusta avioliittoa kojtaan. Minulla on vakaa parisuhde, joka on kestänyt jo paljon pidempään, kuin monien tuttujen avioliitot.