Mies ei hyväksy minua sellaisena kuin olen

[Neuvoton nainen]

Otsikko tiivistää tilanteemme. Olen 28 v ja seurustellut vuosia saman miehen kanssa.
Hän haluaisi lapsia, minulla on opiskelu kesken. Valmistumiseen menisi kaksi vuotta.
Hän ei haluaisi odottaa, koska itsellä on "elämä valmis" ja työelämää takana. Kuitenkin maksamme omat menomme, emmekä ole naimisissa. Tässä tilanteessa mieheni on yhä useammin ilmaissut, että ei oikein hyväksy, että opiskelen tämän ikäisenä (!).

Minulla on jo yksi akateeminen tutkinto ja teen toista, joka oikeasti vasta valmistaa haluamaani ammattiin. Minun on siis pakko tehdä jatkotutkinto, jos haluan valmistua. Hän on lukiotaustaisen koulutuksen omaava. Hän ei ymmärrä sitä, että en mene vain jonnekin töihin vaan näen vaivaa opiskelujen eteen, koska hän ei voi ymmärtää, mihin työllistyisin tohtorina. Tilanne on aivan lukossa, koska yritän selittää, että haluan lapsia, mutta jos nyt vuoden tai kaksi odottaisi, ja sitä paitsi, jos joudun koko ajan perustelemaan hänelle valintojani, ei minun opiskeluni ole erityisen tehokasta, kun saa kotona pelätä, että toinen hengittää koko ajan niskaan.

Olen sanonut, että yhdeltä ihmiseltä ei voi odottaa työtä, lasta, kodinhoitoa (ei osallistu yhtään) ja tutkinnon tekemistä, että en veny sellaiseen. Hän on minua joitakin vuosia vanhempi ja hänen kaveripiirissään on lapsia. Minun kavereillani ei ole. Hän jatkuvasti arvostelee minua eikä oikein ymmärrä, mitä teen, koska hänen mielestään jatkotutkinnon suorittaminen ei ole mitään oikeaa tekemistä/työtä. Ilman jatkotutkintoa en voi hakea alani töitä.

Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa? Olen selittänyt tämän hänelle mutta hän ei ymmärrä, koska hän ei omien sanojensakaan mukaan pysty ymmärtämään, mitä ylipäätään teen (!). Tilanne on stressaava enkä tiedä, miten jaksan huolehtia sekä vaativasta tutkinnosta ja miehen jatkuvasta painostuksesta. Maksamme omat menomme eikä meillä ole taloudellisesti yhteistä vastuuta omistuksista. Olen sanonut, etten jaksa kuunnella enää hänen kommenttejaan ja että hän joko hyväksyy tilanteen/minut tai ei hyväksy. Hän ei kuitenkaan "suostu" tekemään muuta kuin "odottamaan parempia aikoja", vaikka elämämme olisi jo tällä hetkellä hyvää. Se ärsyttää, koska haluaisin nauttia elämästäni jo tällä hetkellä enkä sitten joskus tulevaisuudessa. Hänelle olen ehkä jo itsestäänselvyys: "pysyn kuitenkin hänen vierellään". Ensimmäistä kertaa tämän parisuhteen aikana on tullut olo, että en muuten jää tällaista touhua katselemaan.

 

[Niin]

Jos yhteisen sovun löytyminen on noin vaikeaa, niin uuttakaa erilleen asumaan.
Sillähän siitä selviää.

 

[ainokainen]

Duunari ei ymmärrä akateemista, niin se vaan on. Hän haluaa tietysti pullantuoksuisen vaimon kotiin lasten kanssa, kun kavereillakin jo on. Hänen voi olla vaikea ymärtää, että sinulla nyt vaan on muita juttuja elämässäsi. Ehkä hänen pitäisi mennä naimisiin sairaanhoitajan tai lastentarhanopettajan kanssa? Niistä tulee hyviä vaimoja tuollaisille miehille.

Pidä vaan kiinni omasta elämästäsi. Älä puolustele omia valintojasi, vaan hymyile vaan nätisti ja tee juuri niin kuin itse haluat.

 

[Miraliini]

Olisikohan tuossa nyt pieni neuvottelun paikka haluaako miehesi sinusta tulevaisuudessa onnellisen vain onnettoman äidin lapsilleen? Sillä jos hän ei kykene sopuratkaisuun yhteisten asioittenne suhteen ja hösöttää perheen perustamisesta kesken opintojesi, niin ettehän te silloin tule millään olemaan tyytyväisiä elämäänne nyt tai tulevaisuudessa.

Joskus on hyvin vaikea selittää sitä, että vaikka onkin valmis olemaan puoliso, vanhempi, niin se ei silti tarkoita antamista itseään kokonaan. Eivät kaikki sitä halua ja toivo, vaan elääkseen täyteläisempää elämää on oltava myös omalle itselleenkin sitä omaa tekemistä ja haastetta. Muuten sitä on vain puolikas ihminen, jolla ei ole hyvä olla missään ja siitä kärsivät kaikki muutkin.

Miehesi ei siis ajattele omaa napaansa pitemmälle ja voisit joskus heittää, että jos hän ei opettele ottamaan sinua ja toiveitasi huomioon, niin miten ihmeessä sitten lastensa? Hän voisi ryhtyä kehittämään sitä puolta itsessään ja kun arvelet hänen olevan valmis, niin voit sen jälkeen ryhtyä puhumaan perheestä enemmän.

Onnea opinnoillesi!

 

[Per aspera ad astra]

Kertomasi mukaan miehesi:

- ei osallistu opiskelukustannuksiisi
- ei arvosta opintojasi
- ei osallistu kotitöihin
- ei suostu uskomaan puhettasi
- ei osaa ottaa hetkestä kiinni, vaan odottaa elämää "sitten joskus"

Kuulostaa aika pahalta! Onkohan miehesi odotukset kovin realistiset? Jos tekisit miehesi mieliksi niin kuin hän haluaa, niin menisit heti töihin ja alkaisitte väsäämään lasta. Olisikohan mies oikeasti senkään jälkeen onnellinen? Erittäin monella lapsettomalla on täysin epärealistiset kuvat vauvanhoidosta (koskee sekä vela-ihmisiä että vauvakuume-ihmisiä) ja lapsenhoidosta ylipäätään. Nukkuva vauva kehdossaan voi olla miehellesi sellainen "status" jota hän haluaa, mutta hän ei todellisuudessa tiedosta, että miten paljon työtä vauvanhoito vaatii. Hän ei ole myöskään osoittanut millään tavalla mitään sellaista, mitä hyvältä isäkandidaatilta vaaditaan (kotitöitä, keskustelutaitoja, toisen kuuntelmista, luovaa ongelmanratkaisua), vaan hän on itse lapsenkaltainen jäärä.

Jos nyt saisit lapsen, niin huomaisit, että joudut hoitamaan vauvaa ja miestä. Mitenköhän mahtaisi myös olla vauvan kustannuksiin osallistuminen? Entä jos ette pysty nyt kahdestaankaan selvittämään ongelmianne, niin mitäs sitten, kun vauva syntyy ja on yksi iso tekijä lisää, josta aiheutuu ongelmia (yövalvominen väsyttää sinut puolikuoliaaksi, synnytyksestä toipuminen saattaa olla hidasta, vauva sairastelee joskus, onko mies valmis hoitamaan vauvaa silloin, kun menet kampaajalle/lääkäriin/kuntoilemaan/tapaamaan kavereitasi).

Kehoitan yleensä ihmisiä sovittelemaan riitojaan, mutta tässä tapauksessa näyttäisi siltä, että suhteessanne on paljon isoja puutteita. Jos ei ole kunnioitusta eikä ongelmanratkaisukykyä, niin vaikeapa niitä on taikoa tyhjästäkään. Olisikohan niin, että ette ole sittenkään toisillenne oikeat ihmiset?

Miehen puolesta on sanottava sen verran, että sinun ikäsi osalta tietysti kannattaisi lapsia jo tehdä, jos niitä haluaa. Jollet opiskele lääketiedettä tms, jossa on pakko olla luennoilla, niin vauvan hankinta opiskeluvaiheessa voi joskus olla hyväkin asia, koska yleensä opinnoista on helpompaa joustaa kuin esim. vastavalmistuneena. Varsinkin, jos teillä on tukijoukkoja, joista saa esim. tenttien ajaksi apua, niin vauva voi olla hyväkin ratkaisu. Tietysti paljon riippuu vauvasta. Tiedän kaveripiiristä, että esim. yksi ystäväni, joka opiskeli luokanopettajaksi, teki vauvan opiskelun alussa ja hänen hyvin nukkuva vauvansa mahdollisti sen, että kun mummo vahti vauvaa, niin tämä kaverini kävi innoissaan luennoilla ja tenteissä ja eteni hienosti.

 

[Ei nikkiä...]

Duunari ei ymmärrä akateemista, niin se vaan on. Hän haluaa tietysti pullantuoksuisen vaimon kotiin lasten kanssa, kun kavereillakin jo on. Hänen voi olla vaikea ymärtää, että sinulla nyt vaan on muita juttuja elämässäsi. Ehkä hänen pitäisi mennä naimisiin sairaanhoitajan tai lastentarhanopettajan kanssa? Niistä tulee hyviä vaimoja tuollaisille miehille.

Lastentarhanopettajatkin ovat nykyään akateemisia, eli valmistuvat yliopistosta....

 

[Onneksi vela]

Itse en korviani lotkauttaisi painostuksille. Elän niinkuin elän, ja jos joku kuvittelee että luopuisin opiskeluistani, työstäni, ystävistäni tms. huomauttaisin vain että mitäs sitten ajattelit tehdä jos esim. päätän lähteä perheestä, vammaudun, kuolen... Näitäkin asioita pitää miettiä. Kenenkään ei pitäisi hankkia lapsia ennenkuin on ihan varma että pärjäisi niiden kanssa yksinhuoltajana, erityisesti miesten pitää miettiä tältä kannalta, äitihän voi vaikka kuolla synnytykseen.

AP ei ole mitään velkaa miehellensä, vaikka meillä naisilla tuntuukin olevan sisäänrakennettu syyllisyys parisuhteen onnistumisesta. Ja jos ymmärsin oikein ettei mies edes osallistu kotitöihin, niin siitä ainakin huomattaisi joka käänteessä tyyliin "mitenköhän pärjäisit lasten kanssa jos et pysty edes imuroimaan kertaa viikossa". Uhrautuvia marttyyrimarttoja löytyy pilvin pimein joten mies voisi hankkia niistä jonkun kotona istumaan, ja AP voisi hankkia nykyaikaisen puolison joka hakee puolisoa eikä äitiä itselleen.

 

[So longg]

Voisit kääntää asian niinkin päin, että juttelet miehesi kanssa siitä, että jos nyt tulisit raskaaksi, niin saisit opiskelijana vain minimiäitiyspäivärahan, joten miehesi pitäisi elättää teitä, jolloin olisitte taloudellisesti ehkä aika tiukoilla. Onko mies valmis elättämään sinua siinä tilanteessa? Mahtuuko vauva asuntoonne, entä vaunujen hankita yms. investoinnit, jotka uutena ostettuina maksavat helposti pieniä omaisuuksia? On laskettu, että lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa helposti omakotitalon verran, joten onko miehesi siihen valmis?

Voisit myös sanoa miehelle, että sinulla ei ole aikomustakaan tehdä lapsia ennen kuin mies itse opettelee tekemään ruokaa, siivoamaan kotia yms., sillä vaikka olet tähän asti hoitanut kodin, niin vauvan synnyttyä et taatusti ala passaamaan aikuista miestä. Pelkkä miehen vannominen, että "joo joo, siivoan sit, kun vauva syntyy" ei tosiaankaan riitä, vaan tässä asiassa ei tarvita sanoja, vaan TEKOJA.

Ehkä nämä asiat saavat keskustelut uusille urille ja saavat miehen katsomaan asioita uudelta kannalta.

 

[duunarimuija]

Duunari ei ymmärrä akateemista, niin se vaan on. Hän haluaa tietysti pullantuoksuisen vaimon kotiin lasten kanssa, kun kavereillakin jo on. Hänen voi olla vaikea ymärtää, että sinulla nyt vaan on muita juttuja elämässäsi. Ehkä hänen pitäisi mennä naimisiin sairaanhoitajan tai lastentarhanopettajan kanssa? Niistä tulee hyviä vaimoja tuollaisille miehille.

Pidä vaan kiinni omasta elämästäsi. Älä puolustele omia valintojasi, vaan hymyile vaan nätisti ja tee juuri niin kuin itse haluat.

Olen itse "duunari" nainen, eli mennyt 19-vuotiaana valmistuttuani töihin. Olen nyt 34v ja ollut ikäni työssä. Tapasin 26-vuotiaana erään miehen joka vielä opiskeli yliopistossa - vasta toinen vuosi menossa. Siitä seurustelusta ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Vaikka hän oli ikäiseni, tuntui kun olisin seurustellut 16-vuotiaan kanssa. Ne kaikki "poikain opiskelijariennot" sun muut.. itse kun on jo ollut asuntokin hyvässä maksussa vuosikaudet ym ym. aikuisen elämää. Ei siitä seurustelusta tullut mitään. Sitten tapasin duunarimiehen, ja se oli menoa

 

[huono asetelma]

Aika huono pohja suhteelle, jos mies ei hyväksy sinua. Eikö sitä yleensä etsitä sellainen kumppani joka hyväksytään ja jonka kanssa halutaan olla? Eikä niin, että otetaan vain joku ja sitten yritetään muuttaa hänet sellaiseksi kuin halutaan. Yleensä sanotaan että tämä on naisten ongelma, yrittävät siis muuttaa miestä halutunlaiseksi.

Olen itse korkeakoulutettu ja asunut monta vuotta yhdessä ns. duunarimiehen kanssa. Hän tekee sitä mistä hän tykkää, ja minä sitä mikä tekee minut onnelliseksi. Ei kai se voi olla niin vaikeaa? En olisi mieheni kanssa jos hän ei antaisi minun olla se mikä olen ja tehdä mitä minä haluan. Mieheni ei myöskään ymmärrä mitä minä teen, mutta mitäs se asiaan mitenkään vaikuttaa? Hän sanoo vain, että kunhan itse olen onnellinen. Työasioista voin puhua työkavereiden kanssa, ei tarvitse miehen kanssa käydä syvällisiä keskusteluja työhön liittyen (enkä saisikaan, kun on kuitenkin vaitiolovelvollisuus aika pitkälti).

Olen myös ollut työttömänä, jolloin mieheni elätti minut. Mieheni on ollut työttömänä, jolloin minä elätin hänet. Ei se kivaa ole elää vähillä varoilla, mutta toisaalta on turvallista kun tietää että toinen auttaa ja maksaa jos tarpeen. Minä kävisin ainakin ap:nä pitkän keskustelun miehen kanssa siitä, miten lapsesta koituvat kulut hoidetaan, ja tosiaan miten tehdään kun äiti on kotona pienellä äitiyspäivärahalla. Enkä muuten olisi edes muuttanut yhteen miehen kanssa joka ei tee kotitöitä. Mitenkäs noin pääsi käymään? Ehkä tämä oli se klassinen tapaus, eli alussa nainen haluaa hemmotella miestä, tehdä kaiken, olla täydellinen pikkuvaimo, ja sitten kun mies tottuu passattavana olemiseen niin ei hän enää opikaan auttamaan. Heti alussa pitäisi siis jakaa kotityöt yms. jottei tarvisi sitten jälkikäteen nurista.

Hieman vaarallinen asetelma on tuo tulevaisuutta ajatellen, ehkä kannattaisi pohtia ihan tosissaan onko miehestä isäksi, puolisoksi tai edes asuinkumppaniksi. Joku täällä sanoi että yliopistossa opiskeleva mies oli lapsellinen, minusta tuo duunarimies vaikuttaa tässä tapauksessa todella lapselliselta...

 

[Pauliina]

Minulla on jo yksi akateeminen tutkinto ja teen toista, joka oikeasti vasta valmistaa haluamaani ammattiin. Minun on siis pakko tehdä jatkotutkinto, jos haluan valmistua. Hän on lukiotaustaisen koulutuksen omaava. Hän ei ymmärrä sitä, että en mene vain jonnekin töihin vaan näen vaivaa opiskelujen eteen, koska hän ei voi ymmärtää, mihin työllistyisin tohtorina.

Millä tavoin tuo taustojenne erilaisuus mahtaisi näkyä jatkossa? Sinulla olisi tohtorin tutkinto ja siihen liittyvä ammatti. Mahtaisiko miehesi arvostaa sitä tilannetta?

Olen samoilla linjoilla kuin ketjuun kirjoittaneet ainokainen ja duunarimuija. Arvostukset vaan ovat erilaisia. Tätä vahvistaa myös oma kokemukseni.

Olin joskus samankaltaisessa tilanteessa. Silloinen avomieheni oli suorittanut ammatillisen tutkinnon ja teki alansa töitä. Itse olin silloin suorittanut yhden yliopistotutkinnon ja aloitin toista, jonka myöhemmin olen saanut valmiiksi. Olin opintojen ohella päätoimisessa akateemisessa työssä. Menot maksettiin tasan puoliksi ja kotityöt teimme myös yhdessä.

Exäni oli mustasukkainen ajasta, jota käytin toisen tutkintoni opintoihin. Tilannetta saattoi kärjistää sekin, että tein yliopistossa sen alan tutkintoa, jonka hän oli keskeyttänyt opiskeluvaikeuksien takia ammattikorkeakoulussa. Exäni alleviivasi jatkuvasti eri koulutustason ihmisten eroja vähemmän koulutettujen eduksi. Hän kyseenalaisti elämäni tärkeitä asioita ja väitti, että työni ja opiskeluni näyttävät olevan minulle parisuhdetta tärkeämpiä.

Meillä painostuksen aiheena oli yhteisen asunnon ostaminen, johon en silloisen määräaikaisen työsuhteeni vuoksi halunnut ryhtyä.

Suhde päättyi myöhemmin.

 

[ainokainen]

Lastentarhanopettajatkin ovat nykyään akateemisia, eli valmistuvat yliopistosta....

Nyt sulla on kyllä väärää tietoa. Joillain lastentarhanopettajilla on korkeakoulututkinto yliopistosta, eli maisteri tai kandi kasvatustieteessä. Suurin osa lastentarhanopettajista on koulutukseltaan nykyään kuitenkin "vain" amk-sosionomeja. Akateemista tutkintoa ei vaadita enää nykyään alalle.

 

[Zork]

Nyt sulla on kyllä väärää tietoa. Joillain lastentarhanopettajilla on korkeakoulututkinto yliopistosta, eli maisteri tai kandi kasvatustieteessä. Suurin osa lastentarhanopettajista on koulutukseltaan nykyään kuitenkin "vain" amk-sosionomeja. Akateemista tutkintoa ei vaadita enää nykyään alalle.

Suurin osa "lastentarhanopettajista" ei ole lastentarhanopettajia vaan lastenhoitajia, päiväkotiapulaisia jne. Ryhmässä on ehkä yksi yliopistokoulutuksen saanut lastentarhanopettaja.

 

[ainokainen]

Näin on. Suurin osa vain hoitajakoulutuksen saaneita tai ei sitäkään. Lain mukaan ryhmässä pitäisi olla ainakin yksi virallinen lapstentarhanopettaja, mutta välttämättä sellaista ei ole, jos ei ole saatu.
Ja tosiaan ne lastentarhanopettajatkin ovat nykyään amk-koulutuksen saaneita, vain hyvin harvalla on kandin tai maisterin paperit.

Siitä on ollut aika paljon juttuja viime aikoina, miten huolestuttavasti päivähoidon taso on laskenut. Eli sitten lehdistä saadaan lukea näitä juttuja, miten hoitajat ovat sitoneet lasta tuoleihin, syöttäneet väkisin jne.
Huolestuttava trendi.

Lastentarhanopettajan palkka on tosi alhainen, bruttopalkka ilman lisiä voi olla jopa alle 2000. Lastenhoitajan palkka on vielä alhaisempi. Näillä palkoilla ei todellakaan saada pätevää ja motivoitunutta väkeä töihin.

Tämä meni nyt ihan off topic, mutta tärkeä aihe toki tämäkin.

 

[Ei nikkiä...]

Nyt sulla on kyllä väärää tietoa. Joillain lastentarhanopettajilla on korkeakoulututkinto yliopistosta, eli maisteri tai kandi kasvatustieteessä. Suurin osa lastentarhanopettajista on koulutukseltaan nykyään kuitenkin "vain" amk-sosionomeja. Akateemista tutkintoa ei vaadita enää nykyään alalle.

Olen itse lastentarhanopettaja, joten tiedän kyllä mistä olen valmistunut... Lastentarhanopettajat ovat opettajankoulutuslaitoksista valmistuneita kasvatustieteen kandidaatteja. Nykyään yhä useammin myös maistereita. Ja suurin osa lastentarhanopettajien toimessa toimivista henkilöistä on myös lastentarhanopettajan koulutuksen saaneita. Lastentarhanopettajia valmistuu joka vuosi yliopistoista muistaakseni jotakin 200 ja 300 väliltä.

Amk:sta valmistuu sitten taas sosionomeja (entinen nimitys oli sosiaalikasvattaja), joiden koulutus jo nimestäkin päätellen on vähän eri. Lastentarhanopettajan toimeen/virkaan voidaan palkata myös sosionomin koulutuksen saanut henkilö, mutta se ei silti tee hänestä lastentarhanopettajaa. Hän vain toimii lastentarhanopettajan toimessa.

Päiväkodin lapsiryhmässä kuuluu aina olla lastentarhanopettaja tai vastaavan koulutuksen saanut (eli siis sosionomi...), sekä lastenhoitaja. Tai oikeastaan, koska lastenhoitajakoulutus lakkautettiin muistaakseni vuonna 1995, niin yhä useammin lastenhoitajan hommissa häärii lähihoitajan koulutuksen saanut henkilö. Lapsiryhmän koosta riippuen ryhmässä voi toimia myös päiväkotiapulaisia, tai muita henkilöitä esim. henk.koht. avustajia mikäli tarve vaatii. Joskus ryhmässä voi olla myös kaksi lastentarhanopettajaa tai esim. sekä erityislastentarhanopettaja ja lastentarhanopettaja.

Ja joo, palkka ei ole kaksinen... vaihtelee kylläkin kunnittain.

 

[ainokainen]

Kiitos selvennyksestä.

Minulla on useita tuttuja, joilla on amk-sosionomin koulutus, ja työskentelevät päiväkodissa. He kyllä tituleeraavat itseään lastentarhanopettajiksi. Onko siis kuitenkin niin, että he eivät ole "oikeita" lastentarhanopettajia? Minä olen luullut, että ovat.

 

[Ei nikkiä...]

Kiitos selvennyksestä.

Minulla on useita tuttuja, joilla on amk-sosionomin koulutus, ja työskentelevät päiväkodissa. He kyllä tituleeraavat itseään lastentarhanopettajiksi. Onko siis kuitenkin niin, että he eivät ole "oikeita" lastentarhanopettajia? Minä olen luullut, että ovat.

Virallisesti sosionomit eivät ole "oikeita" lastentarhanopettajia. Koulutukset poikkeavat toisistaan aika paljon. Sosionomit siis vain toimivat lastentarhanopettajan toimessa. Mutta toki on helpompaa sanoa olevansa lastentarhanopettaja, kuin alkaa selittämään koulutuksen ja ammattinimikkeiden eroja ja sitä miksi kuitenkin toimii sosionomina lastentarhanopettajan hommissa. Eli sikäli kyllä ymmärrän, miksi kaverisi niin sanovat.

 

[Korjataan faktoja]

LASTENTARHANOPETTAJA

1.8.2005 voimaantullut kelpoisuuslaki määrittelee lastentarhanopettajan kelpoisuuden 272/7 § (asetus 608/1 §):

” Vähintään kasvatustieteen kandidaatin tutkinto, johon sisältyy lastentarhanopettajan koulutus, taikka sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon sisältyvät varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneet opinnot (vähintään 60 opintopistettä).”

Tutkintonimikkeinä ovat Kasvatustieteiden kandidaatti ja Sosionomi (AMK).

Siirtymäsäännös 272/15 § määrittelee että, lastentarhanopettajan tehtäviin ovat kelpoisia myös ennen lain voimaantuloa suoritetun tehtävään soveltuvan sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoa edeltäneen opistoasteisen sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammatillisen tutkinnon suorittaneet sosiaalikasvattajat ja sosiaalialan ohjaajat.

Kelpoisuuslain mukainen nimike on lastentarhanopettaja. Käytössä olevia tehtävänimikkeitä ovat lastentarhanopettaja ja sosiaalikasvattaja.

 

[ainokainen]

Ok, eli akateemista tutkintoa ei siis vaadita, mikäli ymmärsin tuon oikein.

Eikä niillä palkoilla tosiaan voi sellaista vaatiakaan. Ihmetyttää, miten kukaan ylipäänsä viitsii tehdä niin raskasta työtä sillä palkalla. Naisvaltaisilla aloilla näköjään ajatellaan edelleen, että kutsumus riittää... mitäs siitä palkasta!

 

[Ei nikkiä...]

LASTENTARHANOPETTAJA

1.8.2005 voimaantullut kelpoisuuslaki määrittelee lastentarhanopettajan kelpoisuuden 272/7 § (asetus 608/1 §):

” Vähintään kasvatustieteen kandidaatin tutkinto, johon sisältyy lastentarhanopettajan koulutus, taikka sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon sisältyvät varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneet opinnot (vähintään 60 opintopistettä).”

Tutkintonimikkeinä ovat Kasvatustieteiden kandidaatti ja Sosionomi (AMK).

Siirtymäsäännös 272/15 § määrittelee että, lastentarhanopettajan tehtäviin ovat kelpoisia myös ennen lain voimaantuloa suoritetun tehtävään soveltuvan sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoa edeltäneen opistoasteisen sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammatillisen tutkinnon suorittaneet sosiaalikasvattajat ja sosiaalialan ohjaajat.

Kelpoisuuslain mukainen nimike on lastentarhanopettaja. Käytössä olevia tehtävänimikkeitä ovat lastentarhanopettaja ja sosiaalikasvattaja.

Justiinsa noin eli tuo laki määrittää sen ketkä ovat kelpoisia hakemaan lastentarhanopettajan virkoja/toimia, mutta edelleen, kuten tuossakin sanotaan niin amk:sta valmistuu sosionomeja ja yliopistoista lastentarhanopettajia. Sosionomit ovat siis kelpoisia tekemään lastureiden tehtäviä, mutta eivät ole lastentarhanopeja.

Ja ainokainen on ihan oikeassa siinä, että akateemista tutkintoa ei välttämättä vaadita lto:n viran saantiin, amk-tutkinto sosionomien tapauksessa riittää. Itse kyllä soisin, että lastentarhanopettajan hommia tekevillä olisi kaikilla nimenomaan lastentarhanopettajan/kandin/maisterin tutkinto, koska korkeampi koulutus voisi pitemmän päälle kasvattaa ammatin arvostusta ja sitä kautta myös palkkaa... Vaikka eipä opetus- ja kasvatusalaa ole Suomessa koskaan liiemmin arvostettu.

 

[Korjataan faktoja]

Siis yliopistosta valmistuu kasvatustieteiden kandidaatteja ja amk:sta sosionomeja, molemmilla on pätevyys lastentarhanopettajan tehtäviin, mikäli sosionomin opinnot sisältävät varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiigan opintoja 60 op:tä (yksi suuntautumisvaihtoehdoista).

Lastentarhanopettajan koulutuksessa suoritetaan 180 opintopisteen laajuinen alempi korkeakoulututkinto, kasvatustieteen kandidaatin tutkinto. (Helsingin yliopisto)

Tutkinto: Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, sosionomi (AMK)
Laajuus: 210 opintopistettä, 3,5 vuotta (Jyväskylän amk)

Kyllä sosionomi on lastentarhanopettaja, jos hän työskentelee sellaisella nimikkeellä. Enkä alkaisi yhtään väheksymään sosionomin koulutusta, laajuuskin eri luokkaa kuin mitä yliopistossa vähimmäisvaatimuksena on...

 

[Ei nikkiä...]

Siis yliopistosta valmistuu kasvatustieteiden kandidaatteja ja amk:sta sosionomeja, molemmilla on pätevyys lastentarhanopettajan tehtäviin, mikäli sosionomin opinnot sisältävät varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiigan opintoja 60 op:tä (yksi suuntautumisvaihtoehdoista).

Lastentarhanopettajan koulutuksessa suoritetaan 180 opintopisteen laajuinen alempi korkeakoulututkinto, kasvatustieteen kandidaatin tutkinto. (Helsingin yliopisto)

Tutkinto: Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, sosionomi (AMK)
Laajuus: 210 opintopistettä, 3,5 vuotta (Jyväskylän amk)

Kyllä sosionomi on lastentarhanopettaja, jos hän työskentelee sellaisella nimikkeellä. Enkä alkaisi yhtään väheksymään sosionomin koulutusta, laajuuskin eri luokkaa kuin mitä yliopistossa vähimmäisvaatimuksena on...

No huoh, ilmeisesti takoitamme tässä nyt ihan samaa asiaa, mutta eri sanoin. Puhun koulutusnimikkeistä. Minun kandintodistuksessani lukee kasvatustieteen kandidaatti, lastentarhanopettaja. Maisterin papereissa lastentarhanopettajan nimikettä ei enää mainita, ainoastaan varhaiskasvatuksen koulutussuuntaus. Sosionomin papereissa käsittääkseni lukee, että sosionomi, vai lukeeko niissä, että lastentarhanopettaja? Jos ei, niin sosionomi työskentelee lastentarhanopettajan tehtävissä, mutta koulutukseltaan hän on edelleen sosionomi. Jos sosionomin todistuksessa lukee, että lastentarhanopettaja, niin silloin olen väärässä.

Ja en ainakaan ole tarkoittanut väheksyä sosionomin koulutusta, olen vain sanonut, että se on erilainen. Minusta sosionomin koulutus on paremminkin rinnasteinen yliopistojen sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön pääaineopinnoille, kuin kasvatustieteen pääaineopinnoille.

Itse olen saanut kandin paperit vielä opintoviikkoina, mutta myöhemmissä maisterin papereissa mainitaan kandin tutkinnon ov määrä myös opintopisteiksi muutettuna ja minulla se on 214 op:tä, vähimmäisvaatimus kun oli myös tuo 210 op:tä, eli liekö tuota op määrän vähimmäisvaatimusta sitten laskettu vuoden 2005 tutkintorakenneuudistuksen myötä.

 

[N35]

Voisitteko aloittaa erillisen ketjun lastentarhaopettajuudesta? Minusta tämä alkuperäinen ongelma oli kiinnostava.

Itsellänikin on kokemista aiheesta. Pari vähemmän koulutettua miesystävää on ollut ja ihan samantapaisia ongelmia. Omituista oman koulutustasoni lyttäämistä ja koko asian dissaamista. Melkein anteeksipyydellen olisi pitänyt puhua koko aiheesta. Tähän kun vielä yhdisti myöhemmin nousujohteisen uran ja esimiestehtävät, niin soppa oli valmis. Ilmeisesti harva mies kestää sellaista.

 

[Minustakin]

Väitely lastentarhaopettajien koulutuksesta katkaisi mielenkiintoisen aiheen käsittelyn. Siirtykää siis muualle siita kinastelemaan.

Ap:n tilanne todellakin tuntuu olevan kahden eri elämäntilanteissa olevan ihmisen hankalalta yhtälöltä. Arvomaailmoissakin on liikaa eroja ja ehkäpä vielä sekin seikka, jotta mies tuntee alemmuutta tässä suhteessa alemman koulutustasonsa vuoksi. Siksi kentien jarruttelee ja vähättelee kumppaninsa jatkokoulutusta. - Vanhanajan mies, joka haluaa olla perheen pää ja sanoa, mitä meillä ajatellaan.

Tämmöisen ikänaisen neuvo on, jotta mietipä nuori nainen todellakin, mitä SINÄ itse haluat ja toimi sen mukaan. Et ilmeisesti koskaan tule saavuttamaan nykysuhteessasi tasapainoa, sillä tokihan haluat hyödyntää opintojasi. Nykyisenkaltaiset ongelmat todennäköisesti seuraisivat parisuhteessanne myös tulevaisuudessa aina.

Elämänne on erillistä. Nyt suhteen päättäminen käy vielä suhteellisen kivuttomasti. Kirpaisee hetken, mutta tuo kummallekin vapauden toteuttaa omaa arvomaailmaansa.

On mitä todennäköisintä, jotta mies löytää hyvinkin pian toiveitansa vastaavan naisen, sillä tuossa ikäluokassa on paljon pian naimisiin ja äidiksi haluavia naisia. Sinä etsisit ehkä vähän pitempaan ja kriittisemmin uutta kumppania.

 

[Oikein]

Kyllä vaan, ehkä miehesi pitäisi mennä naimisiin sairaanhoitajan kanssa. Tai vaihtoehtoisesti sinä voisit etsiä itsellesi kumppanin joka myös opiskelee.
Saattaisivat osua suhteet paremmin kohdalleen. Jos se kerran on noin vaikeaa, elämä.
Pääasia että asioista, noin tärkeistä, ajatellaan edes pikkasen samansuuntaisesti.