"Koulutus" tai pikemminkin hyvien tapojen opetus alkaa pennulle sinä päivänä, kun se taloon tulee. Termi "kouluttaa" kuulostaa "normi-ihmisen" korvaan kovin tekniseltä ja vaikealta, siksi itse tykkään käyttää termia tavoille opettaminen. Siihen kuuluu kaikki hihnakäyttäytymisestä siihen, että koira istuu ja odottaa pääsyä ruokakupille.
Täällä on hyviä artikkeleita ja koulutusvinkkejä
www.kumikana.org - Koulutus
Et kertonut, minkä rotuinen koira on tai mitä rotuja siinä on, jos on sekarotuinen? Tiettyjä rotuja on helpompi opettaa kuin toisia ja toisille uppoaa namit motivaationa, toisille leikkiminen/lelut. Tuo Tuikun (Kaimion) kirja on todella hyvä hankinta ja siinä on paljon täsmäneuvoja tärkeimpiin aiheisiin, mutta myös paljon turhaa, mm. kaulapannan kaulaan laittamisen opettelu on IMHO turhaakin turhempi. Mutta kirjassa olevilla neuvoilla pitäisi kyllä koiran kuin koiran oppia just tänne+paikka-käskyt.
Omasta mielestäni tärkeimmät käskyt etenkin nuorelle koiralle on
tänne (koira tulee välittömästi luokse) ja
paikka (koira istuu/makaa/seisoo hievahtamatta paikallaan, kunnes annetaan seuraava käsky tai vapautetaan). Nuo kun takoo koiran kalloon, niin niitä muita temppuja ehtii opetella sitten myöhemminkin. Toki myös remmikäytös pitää opettaa heti, muuten on kohta iso, joka suuntaan riekkuva koira remmin päässä. Minkälaiset vermeet koiralla on päällä, kun ulkoilette? Jos koira on isohko tai muuten vain voimakas, paras yhdistelmä on puolikuristava kaulapanta (ei kuristava) ja tavallinen remmi, nahkahihna on hyvä ja kestävä, mutta joustaa tarvittaessa vähän. Remmin on hyvä olla myös vähän pidempää mallia, koiraa voi helpommin "palkita" antamalla lisää löysää kun se käyttäytyy hyvin. Mitään valjaita ei pentu tarvitse, eikä koskaan Flexiä! Siinä oppii vaan riehumaan entistä pahemmin eikä opi koskaan "oikeaa" kulkuetäisyyttä taluttajasta.
Itse olen opettanut omat koirat (niin pennut kuin aikuisena tulleetkin) näin.
Istu: Mulla ruokakuppi kädessä, pyydän koiran luokse, nostan kupin koiran pään yläpuolelle niin, että koiralla nousee pää ylös ja taaksepäin, jolloin takapuoli lähes poikkeuksetta painuu maahan. Tällä sekunnilla sanallinen käsky ja välitön kehu. Kun koira osaa istua käskystä, seuraava etappi on
odottaminen: Kun lasken kupin maahan, otan koiraan katsekontaktin ja pidän sen niin kauan, kunnes annan koiralle vapautuskäskyn kupille. Jos koira meinaa ryysätä kupille ennen aikojaan, kielto ja uusi käsky ("ei, istu") samalla blokaten jalalla ja kuppi takaisin ylös. Kun istuu niin, että kuppi on lattialla ja on katsekontaktissa, annan vapautuskäskyn "ole hyvä" tai "vapaa". Tämän opetteluun meni ekalta pennulta yksi ruokintakerta, aikuisena tulleelta (nälässä pidetyltä) kuukausi ja juniorilta kaksi iltaa, joista ensimmäisenä nostin kupin pois lattialta varmaan kymmenen kertaa. Eli kärsivällisyyttä, kyllä koira kun koira tuon homman tajuaa, kun vaan jaksaa olla johdonmukainen, eikä anna periksi, vaikka kuinka monta kertaa pentu hyppisi päin tai ulisisi ruuan perään.
Remmikävely: Panta+remmi kaulaan ja koira istuu rauhassa, kunnes itse saan kamppeet päälle ja pääsen ovesta ulos. Tässä sama kaava kuin tuon ruokakupin kanssa: Jos koira meinaa ryysätä ovesta ulos, ovi menee nenän edestä kiinni. Niin monta kertaa, kunnes ryysiminen loppuu ja takapuoli pysyy lattiassa. Toki tässä pitää huomioida pennun ikä ja mahdollinen pissa-/kakkahätä, ei voi olettaa, että pentu pystyy oppimaan uutta, jos rakko on halkeamaisillaan eli tämän opettelu menee melkein väkisinkin siihen ikään, kun pidätyskykyä on jo jonkun verran. Kun ulos mennään, ei sinkoilla miten sattuu, vaan pidetään suht lyhyellä remmi ja koira aika lähellä itseä, kävellään ripeästi tarpeidentekopaikalle ja annetaan löysää remmiin. Kun tarpeet on tehty, kaivetaan esiin namipussi. Tarkoitus on saada koira kulkemaan kauniisti
löysällä remmillä oman jalan vieressä. Kun pentu ottaa vaikka kaksikin askelta oikeassa paikassa, namia suuhun ja kehuja. Kehuminen ei kuitenkaan tarkoita riehuttamista! Toki koiran pitää antaa ja sen kuuluukin saada haistella penkkoja, mutta aina parin minuutin välein sellainen muutaman askeleen treeni ja sitten taas "vapautus" haisteluun. Jos koira jää pidemmälle haistelemaan, kutsu koira iloisesti luokse, palkkaa luoksetulosta, lisäksi voit vaatia vaikka istumisen ja taas palkka. Sitten taas matka jatkuu. Näin koira oppii, että kannattaa totella myös kesken kävelyn, saa kehuja ja nameja ja suhteesi koiraan vahvistuu, jolloin koira myös tekee kanssasi mielellään asioita.
Lisäksi suosittelen ehdottomasti menemistä paikallisen koirakerhon alkeistottelevaisuuskurssille, siellä kouluttajat näkee paremmin teidän ongelmakohdat ja kenties väärät toimintatavat ja koira tottuu samalla toisiin koiriin ja sun kanssa työskentelyyn.
Ei nyt tule juuri muuta mieleen, kysy jos joku asia askarruttaa

Jaa, paitsi se, että sanoisin kyllä miehelle, että petetty lupaus tuntuu pahalta ja susta tuntuu pahalta tehdä koiran kanssa turhaan työtä, kun et osaa eikä mieheltä heru mitään apuja, vaikka niin lupasi. Jos kerran miehellä on kokemusta koirista ja koulutuksesta, luulisi hänen myös tietävän sen faktan, että pennun kanssa pitää tehdä töitä alusta asti, muuten on todella vaikeaa alkaa paikkailla ja korjailla toimintatapoja nuorella aikuisella koiralla, joka on saanut riekkua miten sattuu ekan vuoden.
Ps. Jos koira hyppii päälle, niin joko kääntäkää selkä aina vaan, kunnes koiralla on neljä tassua maassa ja sitten vasta tervehditään, tai sitten (toimii etenkin isommalla koiralla) polvea koiran rintaan eli aina kun koira nousee, niin nostat jalkaa niin, että se "puksauttaa" koiraa rintalastaan. Samalla käsky "alas" ja kun 4 tassua on ja pysyy maassa, niin voi kumartua rapsuttamaan. Parasta on kuitenkin sekä kotoa lähtiessä että sinne tullessa olla huomioimatta koiraa mitenkään, lähteminen ja tuleminen eivät ole mitään ihmeellisiä asioita eikä koiraa mitenkään tarvitse "hyvästellä" ja lässyttää siitä, milloin ihminen tulee takaisin, ei koira sitä ymmärrä. Ehkä radion voi jättää päälle, etenkin kerrostalossa asuessa ihan hyvä, niin ei kuule kaikkia rappukäytävän ääniä.