Mies ei osaa käsitellä mun tunteita, en jaksa!

[vierailija]

Miten jaksaa suhteessa jossa mies ei jaksa mun negatiivisia tunteita? Jos olen esim. lapsenhoidosta väsynyt ja kiukkuinen, mies muuttuu hetkessä leppoisasta kiukkuiseksi ja alkaa huutamaan mulle. Yleensä häipyy ovesta.

Mies peilaa siis kaikki mun tunteet. Jos olen hyvällä tuulella, mieskin on. Jos mulla on surua tai olen vihainen, hän torjuu minut surussa ja vihaisena vastaa minulle vihalla. Rankoissa paikoissa ei osaa tukea yhtään. Esimerkkinä tästä hätäsektiossa ollessani oli ihan totinen ja häipyi koko ajan paikalta. Ulkopuoliselta kuulin että oli kyynelehtinyt sektio-oven takana mutta kun tuli mun luo niin on aina se sama kivikasvo.

Raskasta kun ei saa koskaan näyttää heikkouttaan tai olla vihainen. Pelkään näyttää aidosti tunteitani kun tiedän miehen jo ennalta reagoivan huonosti. Koskaan ei halaa tai lohduta. Positiiviset tunteet hän näyttää hymyillen mutta ei koskaan halaa tai kannustanjos olen heikoilla. Yleensä kun olen heikoilla tai masentunut, hän vastaa siihen lyömällä mua enemmän alas sanoillaan. Olen yrittänyt keskustella asiasta, mies sanoo että hän on tällainen ja ota tai jätä. Ei kuulema osaa eikä aio muuttua.

Miksi mies osaa olla kanssani kun olen iloinen, mutta surullisena tai vihaisena en kelpaa hänelle?

 

[vierailija]

Ota tai jätä -vastausko ei kelpaa?

 

[vierailija]

Ota tai jätä -vastausko ei kelpaa?

Ei osaa käsitelläkään omia tunteitaan, hälle ei o opetettu...
Se on tuollainen. Jäätä se

 

[vierailija]

Tuommoisen ihmisen kanssa on raskasta olla. Koettu on. Normaali myötäeläminen ja empatiakyky on yksi parisuhteen kulmakivistä. Luottamus ja toisen kunnioitus ne kaksi muuta mitkä kuuluvat tärkeimpiin, parisuhteen kannalta olennaisiin.

 

[vierailija]

Aikuisen ihmisen opettamisessa menee ikä ja terveys, eikä tuloksesta ole takeita. Etenkään, jos ei puhetta ymmärrä, ei reagoi tai ei kiinnosta. Joku viisaampi sanoisi, että kommunikoinnin perusedellytykset puuttuvat. Puhu siinä sitten itsellesi. Oma äitini sanoi aina, että kun kysyy ja vastaa itse, ei tule koskaan riitaa. Niinpä niin.

 

[vierailija]

Kuulostaa raskaalta ja kammottavalta. Minä en ottaisi, vaan jättäisin.

 

[vierailija]

Mutta voi ajatella niinkin, että jos on itse kauhalla saanut, voi antaa toiselle lusikallisen. Eikö vain?

 

[Aaapeee]

Olin siivoamassa jääkaappia tänään ja pienin lapsista tuli ajelemaan keittiöön potkuautolla. Aukaisin jääkaapin oven ja just sillon lapsi nousi seisomaan ja löi päänsä oveen. Lapsi huusi ja itki, mies otti syliin ja huusi mulle että minä olen lyönyt lasta ovella päähän. Lapsi itki hetken hänen sylissä mutta halusi pois ja tuli mun syliin hakemaan lohtua. Puhaltelin siinä lapsen pipiä pois ja mies vaan huusi sekä haastoi riitaa. Lopulta tiuskaisi jotain ja lähti ovesta ulos. Mä jäin lasta hoitamaan ja pistin väsyneenä päiväunille.

Onko tuollainen normaalia miehen käytöstä? Mulle tuli paha mieli ja myönnän että tämän miehen kanssa on ollut tosi raskasta elää jo pitkään!

 

[vierailija]

Kuulostaa siltä, että mies pitää sinua sylkykuppinaan.

 

[vierailijawz]

Ensinnäkin mies on aivan paska ja lisäksi hänellä on jo pitkään ollut toinen nainen.

 

[9mmm]

Miten jaksaa suhteessa jossa mies ei jaksa mun negatiivisia tunteita? Jos olen esim. lapsenhoidosta väsynyt ja kiukkuinen, mies muuttuu hetkessä leppoisasta kiukkuiseksi ja alkaa huutamaan mulle. Yleensä häipyy ovesta.

Mies peilaa siis kaikki mun tunteet. Jos olen hyvällä tuulella, mieskin on. Jos mulla on surua tai olen vihainen, hän torjuu minut surussa ja vihaisena vastaa minulle vihalla. Rankoissa paikoissa ei osaa tukea yhtään. Esimerkkinä tästä hätäsektiossa ollessani oli ihan totinen ja häipyi koko ajan paikalta. Ulkopuoliselta kuulin että oli kyynelehtinyt sektio-oven takana mutta kun tuli mun luo niin on aina se sama kivikasvo.

Raskasta kun ei saa koskaan näyttää heikkouttaan tai olla vihainen. Pelkään näyttää aidosti tunteitani kun tiedän miehen jo ennalta reagoivan huonosti. Koskaan ei halaa tai lohduta. Positiiviset tunteet hän näyttää hymyillen mutta ei koskaan halaa tai kannustanjos olen heikoilla. Yleensä kun olen heikoilla tai masentunut, hän vastaa siihen lyömällä mua enemmän alas sanoillaan. Olen yrittänyt keskustella asiasta, mies sanoo että hän on tällainen ja ota tai jätä. Ei kuulema osaa eikä aio muuttua.

Miksi mies osaa olla kanssani kun olen iloinen, mutta surullisena tai vihaisena en kelpaa hänelle?

Tuo kuullostaa et sun ukolla os vaikeuksia päästää roolista irti ja kauheen raskaalle henksiesti kuullostaa toi henkinen raskuus on juuri se eron syy myös en tarkottan uet teijän pitää erota mut jos ei voi näyttää kaikkia tunteita olipa mies tai nainen niin se on kaikkein raskain ehkä ittelle että pitä äesittää jotain muuta kuin on.
Mä uskoisin et jos miehes kokis sen ahaa elämyksen et tsempaapimen tuo ittelekin hyvää oloa nyt hänen tapansa on jumahtanut haukkumiseen se kierolla tavalla vie tuskaa pois siitä että ei hoida toiste päin ja tapaa on vaikea muuttaa. Mutta ei tuo ole ihmisen syvin olemsu mu nmielestäni koska se syvin o nettä voi näyttää ne hyvätkin tunteet ja kehtaa nii ntehdä.. toisaalt jos nainen alkas mun huonona päivänä vittuileen nii ntavasta riippue nsaattaisin piristyä ja sanoa muutaman surrautuksen noiin ehkä pääsisin itse siitä synkkyydestä eroon. Mut ehottomasti jos teijän tunteet ei näköjään kohtaa koska huomasit sen?

 

[vierailija]

Miehesi ei ole oppinut käsittelemään omia tunteitaan. Hänet on todennäköisesti lapsena hyväksytty, kun hän on ollut iloinen ja hyväntuulinen ja hylätty kun ei ole ollut hyvällä tuulella. Vanhemmat ovat todennäköisesti vastanneet hänen negatiivisiin tunteisiin juuri noin kun hän vastaa sinun tunteisiisi.

En näe muita vaihtoehtoja kuin parisuhdeterapia tai yksilöterapia muuten vaihtoehdot ovat ota tai jätä. Jos jäät, lapsesi todennäköisesti oppivat ainakin jossain määrin tämän mallin, jos yrität mennä ns. miehen mieliksi ja peittää omat todelliset tunteesi.

 

[vierailija]

Miehesi on tunteidensa kanssa pikkulapsen tasolla. Noin ne vauvatkin käyttäytyvät. Teillä on kai käynyt niin, että miehesi on perheessänne vain yksi lapsi muiden joukossa, ja sinä olet heidän kaikkien äiti.

Miestä et pysty muuttamaan, eli asiat vaan vaakakuppeihin. Jos mies ei tuo perheeseen riittävästi rahaa tai muuta hyödyllistä korvatakseen aiheuttamansa kuormituksen, niin sitten lusikat jakoon. Jos taas miehestä on tuollaisenaan enemmän hyötyä kuin harmia, hyväksyt tilanteen ja jatkat kuten ennenkin, ja annat miehen olla lapsi.

 

[0roosa0]

Mun mies on hieman samaa tyyliä. Tilannetta helpotti kummasti kun hoksasin että mun pitää (mielellään joka kerta erikseen) huomauttaa etten ole hänelle vihainen tai hänen takiaan surullinen.

Ja muista sit vielä kiittää, kun tulevaisuudessa oppii lohduttamaan tai tukemaan.

 

[Aaapeee]

Miehesi on tunteidensa kanssa pikkulapsen tasolla. Noin ne vauvatkin käyttäytyvät. Teillä on kai käynyt niin, että miehesi on perheessänne vain yksi lapsi muiden joukossa, ja sinä olet heidän kaikkien äiti.

Miestä et pysty muuttamaan, eli asiat vaan vaakakuppeihin. Jos mies ei tuo perheeseen riittävästi rahaa tai muuta hyödyllistä korvatakseen aiheuttamansa kuormituksen, niin sitten lusikat jakoon. Jos taas miehestä on tuollaisenaan enemmän hyötyä kuin harmia, hyväksyt tilanteen ja jatkat kuten ennenkin, ja annat miehen olla lapsi.

Siltä se on tuntunut jo pitkään että mies on vaan lasten jatke. Siksi ei seksikään enää suju kun ei ole Miestä talossa. Rahan takia olen sietänyt nykyistä meininkiä. Itse en rahasta perusta mutta lasten elämä on parempaa kun on vara harrastella. Jospa sitä jaksaa vuosikymmenen kitua tässä lasten vuoksi...