Mies ei osaa pyytää anteeksi... ei kuulemma ymmärrä miksi pitää pyytää anteeksi.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"surullinen"

Vieras
Mies loukkasi minua tänään, ei kovin vakavasti mutta kuitenkin... ja sai minut itkemään ja tuli vaan sitten kohta kysymään jotain ihan ihmeellistä (missä on mun sukat? niin, tätä kysyi) vaikka näki, että minä itken. Ei ole pyytänyt anteeksi, vaikka olen jopa suoraan häntä pyytänyt useasti. Vaihtaa puheenaihetta tai sanoo vaan, että ei tiedä miksi pitäisi anteeksi pyytää... Itse olen sitä mieltä, että jos näkee toisen loukkaantuneen, niin tulee pyytää anteeksi vaikkei suoranaisesti kokisi, että on itse syyllinen. Mutta ei mun mies... itken tälläkin hetkellä, kun on niin paha olo.
 
[QUOTE="surullinen";23658439]Mies loukkasi minua tänään, ei kovin vakavasti mutta kuitenkin... ja sai minut itkemään ja tuli vaan sitten kohta kysymään jotain ihan ihmeellistä (missä on mun sukat? niin, tätä kysyi) vaikka näki, että minä itken. Ei ole pyytänyt anteeksi, vaikka olen jopa suoraan häntä pyytänyt useasti. Vaihtaa puheenaihetta tai sanoo vaan, että ei tiedä miksi pitäisi anteeksi pyytää... Itse olen sitä mieltä, että jos näkee toisen loukkaantuneen, niin tulee pyytää anteeksi vaikkei suoranaisesti kokisi, että on itse syyllinen. Mutta ei mun mies... itken tälläkin hetkellä, kun on niin paha olo.[/QUOTE]

Olen kokenut itse täsmälleen saman, monia kertoja, mutta miehen lapsuudenkodissa on ollut perheväkivaltaa ja tunnekylmyyttä, mikä selittää asian.
 
Tollasta omien tunteiden ylitsekävelyä olisi kyllä vaikea kestää. Joutuisin itse sanomaan että mä en kestä tällaista ja että haluaako mies erota vai mitä ihmettä.
 
[QUOTE="vieras";23658455]Sano sille, että ennen kuin oppii pyytämään anteeksi en kerro sun sukkien sijaintia![/QUOTE]

:D Ei kyllä naurattanut kun tuli tuota kysymään... sai ihan itse etsiä sukkansa.
 
[QUOTE="vieras";23658518]Olen kokenut itse täsmälleen saman, monia kertoja, mutta miehen lapsuudenkodissa on ollut perheväkivaltaa ja tunnekylmyyttä, mikä selittää asian.[/QUOTE]

Minun mieheni kodissa ei tällaista ole ollut, muuten vaan mies tuntuu olevan kylmä ja tunteeton, eikä välitä mun olosta pätkääkään... ei se vaan tajua pyytää anteeksi.
 
Tollasta omien tunteiden ylitsekävelyä olisi kyllä vaikea kestää. Joutuisin itse sanomaan että mä en kestä tällaista ja että haluaako mies erota vai mitä ihmettä.

No, itse asiassa kirjoitin miehelle avioeropaperit valmiiksi ja vein käteen. En niitä aio jättää, eikä halua mieskään mutta ajattelin että jos se saisi hänet ajattelemaan minuakin joskus. Jos tämä jatkuu niin sitten vien oikeasti paperit eteenpäin.
 
Vähän sama ongelma meilläkin. Olen jo itsekin alkanut kyseenalaistaa koko sanan merkityksen, kun a) sitä ei tule ollenkaan ja lopuksi minä annan periksi tai b) se ei tarkoita mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23658634:
Vähän sama ongelma meilläkin. Olen jo itsekin alkanut kyseenalaistaa koko sanan merkityksen, kun a) sitä ei tule ollenkaan ja lopuksi minä annan periksi tai b) se ei tarkoita mitään.

Näinpä se on meilläkin.

Joko mies pyytää anteeksi niin ettei tarkoita mitään ja tämäkin vain kun olen siitä hänelle 100 kertaa maininnut tai sitä anteeksipyyntöä ei tule siltikään. On se kumman tiukassa joka kerta. Mies ei tunnu huomaavan/ymmärtävän milloin hän on loukannut minua ja että täytyy pyytää anteeksi. "En ymmärrä miksi minun täytyisi pyytää anteeksi, en ole tehnyt mitään väärää..." ja "mikä sulla on, pitääkö sun olla tollainen" kysyy kun näkee minun itkevän tai olevan muuten surullinen.
 
Tiedustelisin, että millä tavalla tarkalleen ottaen miehesi on sinua loukannut? Ilmeisesti loukkaus on ollut syvä ja vakava, jos siitä pitää tivata sitä anteeksi-pyyntöä ja viedä ihan eropaperitkin käteen. Jos ei asia kerta ole ollut niin kamalan iso niin etkö voisi niellä ko. asiaa eikä moisesta nostaa isompaa numeroa kuin on tarvetta?

Toki jos tuo on ihan tapana niin sitten ei kannata niellä. Siinä tapauksessa ehdottaisin ehkä pariterapiaa? Ongelmana voi tietysti olla myös kunnioituksen puute..

Eropapereilla uhkailu (jos ei aio niitä eteenpäin laittaa) on mielestäni melko lapsellista ja satuttavaa. (Jollain tapaa voi siis ajatella, että olette jo tasoissa.....)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Herkkänahkainen??;23658789:
Tiedustelisin, että millä tavalla tarkalleen ottaen miehesi on sinua loukannut? Ilmeisesti loukkaus on ollut syvä ja vakava, jos siitä pitää tivata sitä anteeksi-pyyntöä ja viedä ihan eropaperitkin käteen. Jos ei asia kerta ole ollut niin kamalan iso niin etkö voisi niellä ko. asiaa eikä moisesta nostaa isompaa numeroa kuin on tarvetta?

Toki jos tuo on ihan tapana niin sitten ei kannata niellä. Siinä tapauksessa ehdottaisin ehkä pariterapiaa? Ongelmana voi tietysti olla myös kunnioituksen puute..

Eropapereilla uhkailu (jos ei aio niitä eteenpäin laittaa) on mielestäni melko lapsellista ja satuttavaa. (Jollain tapaa voi siis ajatella, että olette jo tasoissa.....)

En ala täällä loukkausta enempää erittelemään. Tätä nyt on kuitenkin jatkunut koko yhdessä olomme ajan eli lähes 6 vuotta. Välillä useammin, välillä harvemmin. Mies ei vaan tajua koskaan pyytää anteeksi oma-aloitteisesti. Eropaperit oli ainoa keino, jota en vielä ole kokeillut ja nähtäväksi jää toimiiko sekään.
 
En ala täällä loukkausta enempää erittelemään. Tätä nyt on kuitenkin jatkunut koko yhdessä olomme ajan eli lähes 6 vuotta. Välillä useammin, välillä harvemmin. Mies ei vaan tajua koskaan pyytää anteeksi oma-aloitteisesti. Eropaperit oli ainoa keino, jota en vielä ole kokeillut ja nähtäväksi jää toimiiko sekään.

Ymmärrän sinua täysin. Ihminen, joka ei ymmärrä loukkaavansa toista, on kaiketi niin tunnekylmä ihminen, ettei edes ymmärrä, milloin loukkaa toista. Tällainen tunnekylmä ihminen ei myöskään opi pyytämään anteeksi, vaikka pyytäisi ja vaatisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Herkkänahkainen??;23658789:
Tiedustelisin, että millä tavalla tarkalleen ottaen miehesi on sinua loukannut? Ilmeisesti loukkaus on ollut syvä ja vakava, jos siitä pitää tivata sitä anteeksi-pyyntöä ja viedä ihan eropaperitkin käteen. Jos ei asia kerta ole ollut niin kamalan iso niin etkö voisi niellä ko. asiaa eikä moisesta nostaa isompaa numeroa kuin on tarvetta?

Toki jos tuo on ihan tapana niin sitten ei kannata niellä. Siinä tapauksessa ehdottaisin ehkä pariterapiaa? Ongelmana voi tietysti olla myös kunnioituksen puute..

Eropapereilla uhkailu (jos ei aio niitä eteenpäin laittaa) on mielestäni melko lapsellista ja satuttavaa. (Jollain tapaa voi siis ajatella, että olette jo tasoissa.....)

No kyllä minusta tarpeeksi loukkaavaa on pelkästään se, että kerta toisensa jälkeen ei mitenkään voi pyytää anteeksi, vaikka on tehnyt selkeästi väärin toista kohtaan. Meillä ainakin riidellään periaatteessa mitättömistä asioista, mutta kun niistä asioista pitää riidellä monta kertaa peräkkäin, eikä silti mikään muutu, niin se kyllä loukkaa minua, että viime kerrasta ei sittenkään opittu mitään.
 
Tunnistan saman piirteen miehessäni ja olenkin alkanut miettimään, että hänessä on hyvin paljon aleksitymisia piirteitä...Hän on kerta kaikkiaan kyvytön tunnistamaan tunteita ja ymmärtämään niitä! Saattaa esim istua vieressä kun itken silmät päästäni. Eikä mies edes tajua että itken ja minun on paha olla...Laitapa googleen hakusanaksi aleksitymia ja katso kolahtaako...
 
[QUOTE="www";23658964]Tunnistan saman piirteen miehessäni ja olenkin alkanut miettimään, että hänessä on hyvin paljon aleksitymisia piirteitä...Hän on kerta kaikkiaan kyvytön tunnistamaan tunteita ja ymmärtämään niitä! Saattaa esim istua vieressä kun itken silmät päästäni. Eikä mies edes tajua että itken ja minun on paha olla...Laitapa googleen hakusanaksi aleksitymia ja katso kolahtaako...[/QUOTE]

Kiitos tästä neuvosta! Näyttää kuvaavan hyvin miestäni.
 
Duodecim-lehden artikkelissa "Sanat, tunteet ja terveys" mainitaan, että "Aleksityymisten piirteiden on todettu olevan varsin pysyviä. Yleissairaalapsykiatrisilla potilailla ne eivät vähentyneet, vaikka psyykkiset rasitusoireet vuoden seurannan aikana lievittyivät (Salminen ym. 1994). Tämä puhuu sen puolesta, että kyseessä on persoonallisuuden piirre eikä psyykkiseen stressiin tai muihin tilapäisiin tekijöihin liittyvä oire. Samaan viittaa se, että aleksityymisten piirteiden esiintyminen väestössä noudattaa normaalijakaumaa (Salminen ym. 1999)."

- Miten tulle toimeen aleksityymisiä piirteitä omaavan puolison kanssa?
 
Tuttua tekstiä. En ollut kuullutkaan tuollaisesta aleksitymiasta joka on tunneälyn vastakohta. Ilmankos on vaikeaa koska itse olen todella herkkä tunneälyltäni. Vaikeuksia tulee mm. kasvatuksessa kun tuntuu ettei mies tajua edes lasten tunteita ja siitä tulee hankalia tilanteita. Ei tajua esim. että lapsi on liian väsynyt ja silti kiusoittelee vaikka toinen on aivan itkun partaalla. Todella hermoja raastavaa eikä koskaan opi mitään entisistä riidoista.
 
[QUOTE="vieras";23659028]Duodecim-lehden artikkelissa "Sanat, tunteet ja terveys" mainitaan, että "Aleksityymisten piirteiden on todettu olevan varsin pysyviä. Yleissairaalapsykiatrisilla potilailla ne eivät vähentyneet, vaikka psyykkiset rasitusoireet vuoden seurannan aikana lievittyivät (Salminen ym. 1994). Tämä puhuu sen puolesta, että kyseessä on persoonallisuuden piirre eikä psyykkiseen stressiin tai muihin tilapäisiin tekijöihin liittyvä oire. Samaan viittaa se, että aleksityymisten piirteiden esiintyminen väestössä noudattaa normaalijakaumaa (Salminen ym. 1999)."

- Miten tulle toimeen aleksityymisiä piirteitä omaavan puolison kanssa?[/QUOTE]

Mulle on ainakin ollut tietyllä tapaa helpottavaa tajuta nuo aleksitymiset piirteet. Nyt ymmärrän, että mies vaan on tuollainen, että hänellä ei ole kykyä tunnistaa ja ymmärtää tunteita muutakuin hyvin karkealla tasolla. Aleksitymiahan on tavallaan tunneälyn vastakohta. Mieheltä ikään kuin puuttuu ne tunne-elämän tuntosarvet. Mikä on miehen kannalta surullista tosin :( Mutta nyt ymmärrän, ettei mies halua tahallaan satuttaa tai olla välinpitämätön, tai että kyse ei ole esim. siitä, että inhoaisi minua (mikä sekin tuli aiemmin usein mieleen). Kun kyse ei ole siitä, ettei mies haluaisi vaan siitä ettei hän osaa tai pysty, niin se on jotenkin helpompi ymmärtää. Vaikka kyllähän se tunnekylmyys silti loukkaa...Mun mies on myös "opetellut" ulkoa monia tapoja reagoida tiettyihin asioihin. Tästä syystä menon aluksi halpaan hänen "tunteidensa" kanssa. Mutta vuosien saatossa on selvinnyt tämä kyvyttömyys tunneälyyn...Varsinkin lasten kanssa miehellä on vaikeuksia tunnistaa tunteita, kun viestit eivät välttämättä ole niin selvät tai loogiset. Lisäksi mies saattaa esim. kysyä ihan pokkana, että "mitä mun kuuluu nyt tuntea" :O Surullista :(
 
[QUOTE="huh";23659033]Tuttua tekstiä. En ollut kuullutkaan tuollaisesta aleksitymiasta joka on tunneälyn vastakohta. Ilmankos on vaikeaa koska itse olen todella herkkä tunneälyltäni. Vaikeuksia tulee mm. kasvatuksessa kun tuntuu ettei mies tajua edes lasten tunteita ja siitä tulee hankalia tilanteita. Ei tajua esim. että lapsi on liian väsynyt ja silti kiusoittelee vaikka toinen on aivan itkun partaalla. Todella hermoja raastavaa eikä koskaan opi mitään entisistä riidoista.[/QUOTE]

No tulikin aika päällekkäistä tekstiä :) Tää on ihan kuin meillä...
 
[QUOTE="www";23659065]Mulle on ainakin ollut tietyllä tapaa helpottavaa tajuta nuo aleksitymiset piirteet. Nyt ymmärrän, että mies vaan on tuollainen, että hänellä ei ole kykyä tunnistaa ja ymmärtää tunteita muutakuin hyvin karkealla tasolla. Aleksitymiahan on tavallaan tunneälyn vastakohta. Mieheltä ikään kuin puuttuu ne tunne-elämän tuntosarvet. Mikä on miehen kannalta surullista tosin :( Mutta nyt ymmärrän, ettei mies halua tahallaan satuttaa tai olla välinpitämätön, tai että kyse ei ole esim. siitä, että inhoaisi minua (mikä sekin tuli aiemmin usein mieleen). Kun kyse ei ole siitä, ettei mies haluaisi vaan siitä ettei hän osaa tai pysty, niin se on jotenkin helpompi ymmärtää. Vaikka kyllähän se tunnekylmyys silti loukkaa...Mun mies on myös "opetellut" ulkoa monia tapoja reagoida tiettyihin asioihin. Tästä syystä menon aluksi halpaan hänen "tunteidensa" kanssa. Mutta vuosien saatossa on selvinnyt tämä kyvyttömyys tunneälyyn...Varsinkin lasten kanssa miehellä on vaikeuksia tunnistaa tunteita, kun viestit eivät välttämättä ole niin selvät tai loogiset. Lisäksi mies saattaa esim. kysyä ihan pokkana, että "mitä mun kuuluu nyt tuntea" :O Surullista :([/QUOTE]

Kiitos tästä kuvauksesta. Nyt voin ymmärtää mieheni käytöstä paljon paremmin.
 

Yhteistyössä