Mies ei päästä töihin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen kotona äitiyslomalla 4 kk ikäisen vauvan kanssa. Mies käy töissä. Kaikki kulut maksamme edelleen puoliksi. Minulla on myös 8-vuotias tytär, joka siis ei ole miehen lapsi.

No ongelma tässä on se, että minulla ei riitä rahat. Tähän mennessä olen joutunut käyttämään säästöjä ja säästöt ovat loppumassa. Haluaisin alkaa tekemään töitä sunnuntaisin esim. 2-3 päivää kuukaudessa mutta mies ei halua että käyn töissä.

Onko tuo teistä ihan ok kieltää minulta työnteko sunnuntaisin? Tokihan tekisin sitten pitkän päivän että mies joutuisi olemaan lasten kanssa ja viikonloppu ei hänelle olisi niin palauttava.
 
Ja lisäisin vielä, että ilmeisesti siis ajattelee ihan minuakin etten väsy liikaa, mutta enkö minä saisi kuitenkin aikuisena ihmisenä itse päättää mitä jaksan ja mitä en jaksa?
 
Jos mies "ei paasta" sinua toihin, niin sitten miehen taytyy jokonalkaa maksamaan sinulle kaypaa palkkaa kodin- ja lastenhoidosta, Tai alkaa maksamaan sinunkin osuutesi yhteisista kuluista (ruoka, vuokra, sahko jne.).

Mutta aikuisena ihmisena Sina ihan itse paatat million palaat tyoelamaan. Jos miehesi todellakin vaatii sinua maksamaan puolet kaikista kuluista, alkaisin sinuna katselemaan paluuta kokopaivatyohon pian. Ei ole mitaan jarkea tuhlata kaikkia saastoja kun miehesi on kykeneva lastenhoitoon siina missa sinakin. Ja paivahiitokuluistahan miehesi siis maksaisi puolet siina missa muistakin kuluista.

Vuonna 2017 ei suomessa tarvitse kenenkaan jaada kotiin hoitamaan lapsia vain miehen toiveesta/kaskysta.
 
Miehesi pitää maksaa sinulle siitä, että hoidat yhteistä lastanne, tai sitten sinä menet töihin ja hän hoitaa yhteistä lastanne.

Minä kyllä siis viihdyn kotona ja minulle tämä järjestely on oikein hyvä, en edes tarvitse miehen rahoja, ainoastaan haluaisin käydä töissä sen pari-kolme sunnuntaipäivää ja mahdollisuuden tienata omaa rahaa, ettei tarvitsisi stressata rahasta ja venyttää penniä.

Tuntuu, että se on liikaa vaadittu kun aina tulee hirveä riita kun otan asian puheeksi. Olo on niinkuin olisi umpikujassa kun rahaa ei ole tarpeeksi mutta töissä ei saa käydä.
 
Oletteko naimisissa? Jos olette, niin avioliittolain 2§ sanoo seuraavaa:
2 § (16.4.1987/411)
Puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Heidän tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta sekä yhteisesti toimia perheen hyväksi.

Kummallakin puolisolla on oikeus itse päättää osallistumisestaan ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella.
Lähde: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
 
  • Tykkää
Reactions: Asiankannattaja
Edellisiä kirjoittajia kompaten: Jos mies vaatii sinua maksamaan puolet yhteisistä, ja kaikki vanhemman lapsen kulut, niin silloin hänen on turha valittaa tai riidellä sinun sunnuntai/viikonloppu töistä!

Sinun sijassasi olisin jo aloittanut töiden teon kattaakseni kuluja säästöjen käyttämisen sijaan!!
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Ja minä olin siis ennen äitiyslomalle jäämistö burn outissa monesta eri syystä (ennen valmistumista tein kaikki lomat ja viikonloput töitä, jonka lisäksi stressasin valmistunko ajallaan ja luin tentteihin, lisäksi meillä oli asunnon osto ja remontointi, aloitin uudessa työssä ja tulin raskaaksi samaan aikaan) eli syy mitä käyttää miksi en saa nyt käydä töissä on tuo aiempi burn out vaikka tuosta on siis jo puoli vuotta aikaa ja mielestäni 2 päivää töitä kuukaudessa vain virkistää minua, puhumattakaan kuinka paljon elämää helpottaa kun ei tarvitse enää stressata rahasta.

Eikö tuo päätös töissä käymisestä kuitenkin ole minun oikeus tuosta huolimatta?!

Mies siis sanoi että voin käydä vaikka sunnuntaisin istumassa kylpylässä 8 tuntia mutta ei halua minun menevän töihin.
 
Ja minä olin siis ennen äitiyslomalle jäämistö burn outissa monesta eri syystä (ennen valmistumista tein kaikki lomat ja viikonloput töitä, jonka lisäksi stressasin valmistunko ajallaan ja luin tentteihin, lisäksi meillä oli asunnon osto ja remontointi, aloitin uudessa työssä ja tulin raskaaksi samaan aikaan) eli syy mitä käyttää miksi en saa nyt käydä töissä on tuo aiempi burn out vaikka tuosta on siis jo puoli vuotta aikaa ja mielestäni 2 päivää töitä kuukaudessa vain virkistää minua, puhumattakaan kuinka paljon elämää helpottaa kun ei tarvitse enää stressata rahasta.

Eikö tuo päätös töissä käymisestä kuitenkin ole minun oikeus tuosta huolimatta?!

Mies siis sanoi että voin käydä vaikka sunnuntaisin istumassa kylpylässä 8 tuntia mutta ei halua minun menevän töihin.
No sano miehelle, että menet aina sunnuntaisin kylpylään, ja sitten salaa menetkin töihin :D
 
No sano miehelle, että menet aina sunnuntaisin kylpylään, ja sitten salaa menetkin töihin :D

:D:ROFLMAO: Tuo olisi varmaan se viimeinen keino sitten..

Mutta siis en ole missään vaiheessa ajatellut että en menisi töihin, ainoastaan mietityttää että onko se ihan oikein että joudun noin paljon taistelemaan asiasta ja minun työsuunnitelmat aiheuttaa ongelmia parisuhteelle.
 
Ilmisestikään mies ei halua takaisin sitä kärttyisää burnout-akkaa, joka olit ennen äitiyslomalle jäämistä, kun teit liikaa kaikkea. Olen itse elänyt burnoutissa olevan puolison kanssa enkä todellakaan kaipaa niitä aikoja takaisin. Mieluummin elän vähemmillä rahoilla mukavan puolison kanssa kuin aina ärtyisän hyvin ansaitsevan puolison kanssa.
 
Ilmisestikään mies ei halua takaisin sitä kärttyisää burnout-akkaa, joka olit ennen äitiyslomalle jäämistä, kun teit liikaa kaikkea. Olen itse elänyt burnoutissa olevan puolison kanssa enkä todellakaan kaipaa niitä aikoja takaisin. Mieluummin elän vähemmillä rahoilla mukavan puolison kanssa kuin aina ärtyisän hyvin ansaitsevan puolison kanssa.

Niin tuohan on totta kai se pointti, mutta enhän minä voisi sitten tehdä ikinä töitä jos kaksi kertaa kuukaudessakin on liikaa. Vaikea kyllä uskoa että enää samaan tilanteeseen voitaisiin päätyä.

Ja meillä ei ole taloudellisesti mahdollista pärjätä jos en käy töissä ihan puhtaita plus- ja miinuslaskuja käyttäen (ei edes vaikka mies maksaisi kaiken mitä minulla ei ole varaa maksaa). Kun säästöt loppuu, niin sen jälkeen pitäisi sitten alkaa ottaa velkaa..
 
Niin tuohan on totta kai se pointti, mutta enhän minä voisi sitten tehdä ikinä töitä jos kaksi kertaa kuukaudessakin on liikaa. Vaikea kyllä uskoa että enää samaan tilanteeseen voitaisiin päätyä.

Ja meillä ei ole taloudellisesti mahdollista pärjätä jos en käy töissä ihan puhtaita plus- ja miinuslaskuja käyttäen (ei edes vaikka mies maksaisi kaiken mitä minulla ei ole varaa maksaa). Kun säästöt loppuu, niin sen jälkeen pitäisi sitten alkaa ottaa velkaa..
Keskustele miehesi kanssa siitä, missä vaiheessa voisit aloitella sunnuntaitöitä. 4-kuukautinen vauva on vielä pieni. Ainakin itse olin vielä tuossa vaiheessa hyvin sidoksissa vauvaan. Imetys oli jatkuvaa ja öisin joutui heräilemään, joten töihin meno olisi ollut liikaa. Toisaalta monessa Länsi-Euroopan maassa äidit lähtevät kokoaikatöihin lapsen ollessa 3-4 kuukauden ikäinen, joten siihen verrattuna 2-3 päivää kuussa ei ole paljon mitään.

Keskustelkaa ja tehkää kompromissi. Jos kuuntelet miestäsi, niin hänkin toivotaavasti kuuntelee sinua. Jos vaikka ehdotat töihin menoa silloin, kun lapsi on 6 kk, niin mies saattaisi suostua.
 
Mies voi hieman pelätä 8-10 tunnin yksinoloa pienen vauvan kanssa. Jos ehdottaisit aluksi lyhyempiä työpäiviä 3-4 h ja lapsen kasvaessa joko pidennät päivää tai teet useampana päivänä lyhyempiä päiviä. olettaen että tämä työsi puolesta järjestyisi.

4kk vauva on vielä pieni suuriin muutoksiin.
 
Minä kärsin pahasta väsymyksestä/ burn outista viisi vuotta sitten, silloin olisin kaivannut puolison väliintuloa. Enää en haluaisi samaa kokea uudelleen. Toivottavasti löydätte ratkaisun :)
 
Jos maksatte kaiken puoliksi niin mihin miehen ylijäämät rahat menee? Miehelle omaan säästöön?

Olin joskus nuorena suhteessa missä mieheni ei antanut minun lähteä opiskelemaan, koska meillä ei ollut muka vara maksaa lapsen hoidosta.
Minä sitten kituuttelin pienillä rahoillani,pistin kaiken ruokaan ja yhteiseen elämiseen, ja hoidin vauvaa.mies kävi töissä ja osteli "meille" isoja telkkareita sun muuta kodintavaraa.
No lopulta erosin miehestä ja muutin 2 vuotiaan tyttöni kanssa muualle,en saanut mukaan mitään.
Siellä tyhjässä kämpässä lapsen kanssa kuitenkin omaa elämää aloteltiin, siltikin hyvin onnellisina.Jätesäkit ikkunoissa ja patja lattialla..tavarat mitä sain , oli meidän vaatteet ja lapsen lelut.Mies sanoi että hän oli ne rahat itse tienannut ja omalla rahalla kaiken ostanut joten en tulisi saamaan mitään,enkä saanut edes yhtä haarukkaa (y) tarinan opetus oli, mene töihin jos todellakin haluat ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Jos kylpylä on myös vaihtoehto, niin ehkä hän oikeasti välittää;)

Varmasti ajatteleekin minun parasta mutta meillä on eri näkemykset mikä on parhaaksi :LOL:. Ja kummalla sitten on oikeus päättää, minulla vai hänellä :cautious:. Mielestäni minulla, aikuinen kun olen, vaikka ymmärrän toki hänenkin pointin.

Minusta vaan taloudelliset vaikeudet ovat huomattavasti isompi stressi kuin parin päivän töissä käynti kuukaudessa.

Ja siis minulla on aika isoja pakollisia menoja (en viitsi täällä alkaa erittelemään mitä, mutta joista ei ole mahdollista nipistää) joihin ei miehelläni olisi varaa omien maksujensa lisäksi edes vaikka haluaisi, minulla itselläni oli kun kävin töissä, mutta nyt tulot ovat puolittuneet..
 
Mä en "päästänyt" vaimoani töihin kun muksut olivat pieniä.
Päästäminen toki on väärä sana. Oli pikemminkin mun toiveeni, että äiti on kotona niin kauan kuin lapset ovat pieniä.
Ja japanilaiseen tyyliin minä toin tilipussin lyhentämättömänä kotiin. Ei ne koskaan olleet mun rahoja vaan ne oli perheen rahoja ja vaimo niitä osasi paremmin käyttää kuin minä.
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Burnoutissa oleva pystyy harvoin itse arvoimaan tilannetta oikein, koska hänellä on taipumus lisätä tekemisiään tilanteen parantamiseksi eikä vähentää tekemistä tilanteen korjaamiseksi. Mielestäni et voi tämän vuoksi jääräpäisesti vaatia miestä hyväksymään töihin menoasi, vaan teidän on yhdessä löydettävä ratkaisu, jonka kumpikin voi hyväksyä. Minunkin mieheni oli jääräpäinen ja kieltäytyi esimerkiksi kesäloman (normaali palkkatyö) pitämisestä burnoutin vuoksi. Täysin järjetöntä toimintaa, mutta siinä tilanteessa hän ei itse ymmärtänyt sitä.
 
Ei ole puoliksi maksamista, jos äitiyslomalainen maksaa saman summan kuin työssäkäyvä vanhempi. Työssäkäyvän pitäisi maksaa puolet palkan- ja eläkkeen alennuksesta sekä mahdollisesta hidastuvasta palkkakehityksestä, jotta voisi ajatella menevän lähellekään puoliksi. Muutenhan lapsi heikentää vain toisen vanhemman taloutta!
 
Ei ole puoliksi maksamista, jos äitiyslomalainen maksaa saman summan kuin työssäkäyvä vanhempi. Työssäkäyvän pitäisi maksaa puolet palkan- ja eläkkeen alennuksesta sekä mahdollisesta hidastuvasta palkkakehityksestä, jotta voisi ajatella menevän lähellekään puoliksi. Muutenhan lapsi heikentää vain toisen vanhemman taloutta!
Ap kertoi, että hänellä itsellään on isoja maksuja. Ymmärsin, että kyse ei ole mistään n.s. pakollisista perheen menoista. Jos ap:lla on esim. pari hevosta, niin onhan se selvää, ettei niistä halua luopua mutta ei voi toisaalta odottaa, että toinen puoliso olisi valmis maksamaan niistä aiheutuvia kuluja.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä