Mies ei puhu tunteista

[Mitä nyt?]

Mulla on mukava hiukan alta viisikymppinen mieskaveri. Ollaan seurusteltu yli 2 vuotta ja ollaan paljon yhdessä. Seksikin sujuu yleensä mukavasti, halua ja kuntoa on riittänyt kummallakin.

Mua kuitenkin vaivaa se, ettei mies puhu tunteistaan koskaan. Kerran seurustelun alussa hiukan juovuksissa hän sanoi, että olen parasta, mitä hänelle on tapahtunut. Ja kerran hän kovan kyselyn jälkeen sanoi, että tykkää kyllä minusta.

Mä kaipaan hellittelyä, hyväilyjä ja myös sanallista ""paijaamista"". Olen ottanut asian puheeksi yli 2 vuoden aikana kai kolme kertaa ja joka kerta mies menee mykäksi eikä suostu puhumaan mitään. Jos ollaan sängyssä, hän kääntää selkänsä eikä suostu puhumaan mitään. Mä koen tuon puhumattomuuden hylkäämisenä ja siitä tulee niin paha mieli, että pillahdan itkuun, vaikka yritän olla itkemättä.

Tekisi mieli puhua miehen kanssa juuri sillä hetkellä, mutta en pysty, kun itkettää ja asia jää joka kerta käsittelemättä. Siitä sitten jatketaan myöhemin, kuin ei mitään olisi ollutkaan. Ja kuitenkin mulle jää mieleen paha olo, joka ei poistu, kun siitä ei voi puhua.

Tykkään miehestä, mutta taitaa olla niin, että en saa häneltä sitä, mitä eniten kaipaan. Mies ikäänkuin pitää minua henkisesti käsivarren miten päässä itsestään. En haluaisi erota, mutta miten ihmeessä saisin tämän asian selvitetyksi? Onko kellään kokemuksia?

 

[mies]

Sänky ei ole paras paikka puhua, koska siellä voi väsyttää
Toisaalta keskusteluyritykset voivat tuntua miehestä ahdistavilta ja sinun osakkeesi laskevat, kun kaikki päättyvät itkuun. Kännissä avautuminen on tyypillistä suomalaisille, mutta ole kiitollinen, että ei muutu silloin väkivaltaiseksi.

Onko hän sellainen jörrikkä. Olisiko mahdollista, että antaisit tekojen puhua.

Tietysti voit sanoa hänelle mitä haluat, pienin askelin.
Kannattaa kuitenkin hyväksyä hänet omana itsenään.

 

[Anitta]

Jos melkein viiskymppinen mies ei suostu 2 vuoden seurustelun jälkeen kertomaan, tykkääkö vaiko ei, on se kyllä aika taukki tyyppi.

Oletko ihan varma, että sä olet sen ainoa nainen? Ettei sillä ole jossai joku, josta se tykkää ja pitää sinua vain seksiseurana?

Tai jospa se mies on vielä henkisesti kiinni entisessä naisessaan. Oliko se silloin jo yksin, kun tapasitte? Kuinka kauan oli ollut yksin? Oliko sen edellinen suhde ollut pitkä? Petettiinkö sitä suhteessa?

Noiden kysymysten vastauksista voi päätellä jotain siitä, miksi mies ei puhu tunteistaan sinua kohtaan. Jos häntä on edellisessä suhteessa petetty, voi olla ettei hän pysty luottamaan sinuunkaan viel pitkään aikaan. Hän voi olla sisällään pahasti loukattu pikkupoika, joka myös tarvitsisi paijaamista, hellyyttä, kuuntelijaa...

Yritä kuitenkin puhua hänen kanssaan. Älä syytä mistään, vaan kerro vain, miltä sinusta tuntuu. Ja korosta sitä, että sinä rakastat häntä ja haluaisit, että teillä molemmilla olisi suhteessa hyvä olla. Ei kaikkia asioita tarvitse selvittää kerralla, joten yritä saada hänet puhumaan sinulle aluksi edes vähän. Tunteiden tulppa voi sitten jossain vaiheessa aueta itsestään, kun hän oppii luottamaan siihen, että sinä tykkäät ja hyväksyt hänet.

 

[Ap Mitä nyt?]

Tiedän, että miehellä ei ole muita naisia, joten ei tunteista puhumattomuus siitä johdu. Ja ihan varmasti hän minusta tykkää, se ei sinänsä ole ongelma. Mutta kun minä ""vanha akka"" tarvitsisin sellaisia pieniä hellyyden hetkiä, jossa kuiskuteltaisiin korvaan tykkäämisistä...

Tuntuisi seksikin mukavammalta, kun saisi kuulla jossain välissä rakkauden tunnustuksia. Ja olisi kiva, kun paijattaisiin ja otettaisiin syliin muutenkin kuin seksi mielessä. Kyllä minulle maistuu seksi näinkin, mutta vielä parempaa olisi, jos tunteet olisi näkyvästi mukana.

Mutta kun miehelle yritän asiasta puhua, hän menee lukkoon eikä sano mitään. En ole koskaan kiristänyt häntä tällä asialla, mutta tuntuu, että hän ei luota kuitenkaan minuun.

Jos häntä on petetty edellisissä liitoissa ... en tiedä, ei ole puhuttu sellaisista asioista. Ainakin minua edeltävän naisensa kanssa hän on puheväleissä, soittelevat joskus.

No, ehkä minun vain on yritettävä elää jörrikkäni kanssa tai jos en jaksa, lähteä etsimään sitä puhuvampaa ja pussaavampaa miestä.

 

[nuorempi mies]

Kuulostaa tutuilta oireilta. Meinaan ite oon samanlainen ""jörrikkä"". Vaimo siitä on aikoinaan tosiaankin vetäny hernettä nenään ja seurauksiakin on tullut.

Valitettavasti en osaa vielä omalta kohdalta sanoa, mistä moinen johtuu. Paraikaa sitä tässä yritän selvitellä.

Sen voin sanoa, että omalla kohdalla tuo ei silti sitä tarkottanu, ettenkö vaimosta tykkäis. Tommonen lepertely ei vaan luonnistu ja kyllähän sen ymmärtää, että vaimoa harmittaa, etten sen sydäntä osaa sanoilla helliä. Ite oon yrittäny panostaa tekoihin sen sijaan. Mutta sehän ei riitä...

Muuten kyllä olen tietysti täydellinen;-)

Pahinta lienee mitä asialle voit tehdä on yrittää pakottaa ukkoas puhumaan ja puhumattomuudesta suuttua. Jos voisit yrittää ymmärtää ja kannustaa rakkaudella, ni ehkä se siitä sitten vois aueta.

 

[N46]

Otatko itse miehen syliin, silität hiuksia ja kuiskutat korvaan, että tykkäät olla tässä ja nyt?

Niin minä teen. Otan kainaloon ja silittelen, periaatteella: tee toiselle niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän. Eikä tuo vielä ole karkuun mennyt.

Kaikki miehet ei vaan osaa puhua tunteistaan, itse en kyselisi (""kovan kyselyn jälkeen sanoi, että tykkää kyllä minusta.""), tuntuu että eihän miehellä silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin myönnellä. Ja olla sitten vaivautunut koko asiasta. Jotkut miehet vaan ajattelee, että teot puhuu. Mies marsista ja nainen venuksesta. Se on se pieni ero.

 

[mie]

Isäni on ollut aina tuollainen, puhumaton, ei ole ikinä tunteitaan minulle sanonut ja tuskin äidillekään, minkään laista tunteiden osoittamista en heissä koskaan nähnyt, äiti yritti joskus halailla, mutta tyrkättiin pois.
Nyt isällä on uusi naisystävä, en tiedä miten on onnistunut tutustumaan.. eniten satuttaa se, ettei voinut 'meidän' kanssa elää elämää puhuen, mutta toisaalta toivon että jos hän nyt oppisi elämään kommunikoivaa elämää.

 

[Ap Mitä nyt?]

Halaan kyllä miestä, hieron niskaa, kun hän itsuu telkkaria katsomassa, laitan kädet ympäri, kun jossain ovella tullaan vastakkain, halin ja paijaan sängyssäkin vaikkei seksiä ajateltaisikaan...

Mieheltä nämä asiat ei vain luonnistu... ei hän karkuun mene, mutta ei juurikaan tee aloitetta muuhun kuin seksiin. Ja aikaisemmin sanoin halatessani, että tykkään ja kaikenlaisia hellittelynimiä käytin, mutta nyt ne on jääneet, kun ei tule mitään vastakaikua.

Ei minun ehkä pitäisin kysellä mieheltä tykkäämisestä, mutta kun joskus tulee sellainen olo, että minä tarvitsen just sitä, että minulle kerrotaan sanoin tykkäämisestä. Rakkaudentunnustuksia en uskalla edes haaveilla, mutta ihan pikkusen jos edes tykkäisi.

Onko se tunteista puhuminen miehelle pelottavaa? Mikä siinä pelottaa? Tuntuuko, että siinä antaa raskaita lupauksia, jos toiselle kertoo pitävänsä tästä? Eihän siinä kuitenkaan ole kysymys mistään ikuisen rakkauden vannomisesta, jos sanoo, että tykkään sinusta, olet mukava, olet söpö ja sulonen!

Mutta kun ei.

 

[Mustavalkeaa]

Naisia vaaditaan aina muuttamaan käytöstään, ymmärtämään miesten tarpeita jne., mutta miksi miesten puhumattomuus on sellainen tabu, ettei siitä saa sanoa mitään, vaan sitä pitää hyssytellä.

Minusta puhuminen on ihmisolennolle tärkein kommunikaatiomuoto, jota ilman on todella vaikea tulla toimeen. Ja sen merkitys korostuu erityisesti hienovaraisia asioita, kuten tunteista ja ihmisen mielipiteistä puhuttaessa.

Miehet syyttävät naisia seksin pihtaamisesta ja sanovat, että seksin saaminen on avo- ja aviovelvollisuus. Minusta tunteiden ilmaisun eli puhumisen pihtaaminen on on miehillä vastaava ""perisynti"". Ja sekin johtaa usein vieraisiin syleihin, jos ei kotona puhuta tunteista, tykkäämisestä ja rakastamisesta.

 

[Niin juuri]

Pahimman laatuisesta pihtaamisesta siinä on kysymys, kun ei voi opetella puhumaan tunteistaan, jos niitä kerran on!
Kyllä mies saattaa tunti tolkulla puhua työstään, harrastuksistaan ja kaikesta muustakin taivaan ja maan välillä mutta EI TUNTEISTAAN. Tekeekö se ehkä kipeää??
Kyllä mielellään kuuntelee kun itseään paijataan ja kehutaan, oikein kehrää silloin...

Muuten OLI aivan mukava mies.

 

[nainen]

Hei! Minä ja miesystävni olemme teitä muutamia vuosia nuorempia 4v seurustelua, mutta ongema aivan sama. Ehkäpä vasta viimeisen vuoden aikana olen jollain tapaa""luovuttanut"" miehen suhteen. Tämä on hänen tapansa näyttää tunteensa, ei niin hellittelypuheita, mitä välillä edelleen kaipaan. Alussa pidin ""Anneli Tempakka"" puheita iltaisin sängyssä parisuhteemme tilasta ja tunteiden näyttämisestä. Itkeä tihrustinkin.

Onko jokin nyt muuttunut? Noh, olen lähempänä miestäni henkisesti kuin ennen. Häntä on petetty aikaisemmissa suhteissa ja ehkäpä vasta nyt tajuaa, että minä pysyn vierellä...voi avautua ja luottaa minuun 100%. Tiedän hänen rakastavan minua syvästi, tunnen sen. Näen sen niistä teoista, mitä hän alkuaikoina peräänkuuluutti.

Hellyyydestä korvaan supsuttajaa hänestä ei varmaan koskaan tule, mutta ihana mies hän on-vaikka onkin vähän jörrikkä.

Silloin kun se ankara halipula tulee, menen ja halaan ja sanon ota syliin..

 

[Xy]

Kerran oli jossain suomalaisessa lehdessä ( oisko ollut tiedelehdessä) juttua tutkimuksesta , jossa oli selvinnyt, että yli 30% suomalaisilta miehiltä puuttuu ns. tunneäly. Toisin sanoen hän ei pysty puhumaan tunteistaan, kun ei sellaista kielä osaa. Se on ihan sama, kuin sinä puhuisit kiinaa. Kaikista hölmöintä asiassa on se, että miespoloinen ei edes tiedä, eikä osaa kuvitella mitä häneltä puuttuu. Tämä tieto ei ole vitsi, vaan faktaa. Kannattaa siis antaa tekojen puhua puolestaan, eikä vaatia jörrikältä mahdottomia.

 

[Marjatta]

Tässä on tärkeä aihe esillä. Moni mm. nimim. ""Mustavalkeaa"" ottaa oikean linjan.
Kun ihmisiä ollaan, on luonnollista odottaa puhetta. Kun sitä ei tule, tulee pettymys kunnes sitten oppii hyväksymään tai ei opi.

Tunneälyn puolelle tämä problematiikka menee ilman muuta. Minulla on kotona samanlainen ihan puhumaton mies. Yht äkkiä voisi ihan luulla, että älystä puuttuu palasia, mutta ei puutu, vaikka kesälomamatkaa voidaan ns, suorittaa kymmenenkin tuntia ilman sanan sanaa.
Mies nautii äänettömyydestä ja sanattomuudesta. Vain humalassa voi tolkuttaa rakkauden sanoja, mutta ei niitäkään muista jälkeenpäin sanoneensa.Sen vuoksi ei osaa ottaa täydestä, vaikka voisi nauttiakin sitten kun sitä sanaa tulee.

Olen keksinyt hyvän korvikkeen kun välillä asutaan eri paikoissa. Mies kirjoittaa aivan ihania kirjeitä eli vastaa kirjeeseen. Nistä olen oppinut ymmärtämään mitä kaikkea tuon hiljaisuuden takana on. Nyt ystävämme osti jouluksi meille jääkaappiin runosanamagneettejä ja niistä mieskin osaa muodostaa lauseita kun sanoja on monta sanaa. Hän esim. vastaa viestiini.
Joo-o.Monenlaista on rakkauden elämä.Olen vanhempana oppinut, että ehkä sittenkin panemme sanoille liian ison painon, ehkä siksi ettei meitä ole koskaan kunnolla kuunneltu. Nyt on pakko kuunnella muuta viestintää ja sitähän ne teotkin ovat.
Mies kaipaa niin valtavasti itsekin sitä hellittelyä ja ottaa mielellään vastaan rakkauden sanoja. Jospa siitä sitten oppii. Meillä jo itse pyytää sanoja, mutta ei vieläkään
ymmärrä antaa.Tajuan jo, ettei se ole välinpitämättömyyttä eikä kiusantekoa, vaan eräänlaista osaamattomuutta, joka on lähes pakko ilman rutinoita hyväksyä. Yritä sinäkin vaan ottaa enemmän irti siitä muusta, johon hän kykenee. Ehkä meissä naisissakin on alueita, joissa ei olla ihan kympin luokkaa. Minussa ainakin on ja mies hyväksyy silti.

Yritä saada keskustelua ja niitä sanoja naisystäviltä ja ota vastaan mieheltä muita viestejä. Älä pilaa elämääsi odotuksilla, jotka eivät voi toteutua.Sama asiahan se ei ole, mutta elämä on sellaista, että aina puuttuu jotakin.Pohtikaamme silti yhdessä, mikä niissä sanoissa pelottaa niin kovasti.Miehet tässä voisivat auttaa, mutta eivät ne osaa puhua viereillekaan nuo jörrikät, eivät parhaimmatkaan. Sitten kun ne alkavat lepertämään, ne ovatkin joitain Auervaaroja, jotka kaatavat naista kuin järviruokoa.

 

[Jossu]

Mulla oli sama ongelma. Seurusteltiin miehen kanssa puolitoista kuukautta ja aluksi oli ihanaa kun mies lähetteli hirveästi tekstiviestejä joissa kertoi kuinka tykkää jne. Muutenkin piti paljon yhteyttä. Pian alun jälkeen ilmeni sellainen ""ongelma"", että mies ei ole kovin hellittelynhaluinen eikä kaipaa erityisemmin läheisyyttä. Minä taas tykkään paijata ja hellitellä niinkuin ap, yritin jopa sitä ""tee toiselle niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän"", mutta ei se mitään tulosta tuottanut.

Lisäksi miehellä on aika töksähtävä tapa esitttää asioita. Ei hän tarkoita sillä mitään pahaa, mutta tällainen herkempi ihminen helposti loukkaantuu siitä. Aika paljon siis riideltiin ja otettiin yhteen, emme vain oikein olleet samalla aaltopituudella. Äskettäin päätin suhteen kun en jaksanut sitä riitelyä, aina vain väärinymmärryksiä ja pahaa mieltä vaikka sitä kumpikaan ei halunnut. Tähän päälle vielä se ongelma että toinen kaipaa läheisyyttä paljon ja toinen ei, niin eipä kannattanut jatkaa...SIkäli harmi kun tykätään toisistamme paljon...

Tuntuu hassulta, että läheisyyden antaminen on aika pieni asia antajalle, mutta saajalle iso. Varsinkaan kun läheisyyden antaminen tuskin tekee antajaa onnettomaksi...Eli se ei ole sama asia kuin jos pyytäisi esim. että ""lopeta tuo ainainen työasioista puhuminen"" tai ""En pidä siitä kun käyt niin usein kavereilla kylässä, voisitko rajoittaa sitä"".

 

[Ap Mitä nyt?]

Olen tässä miettinyt, miks mua vaivaa se, ettei mies kerro tunteistaan.

Ehkä minä olen jotenkin epäkelpo ja epämiellyttävä nainen, kun minusta ei sen vertaa tykätä, että se voitaisiin kertoa ääneen. Tämä asia on minulle tärkeä, todella tärkeä, niin tärkeä, että olen päättänyt olla ottamatta mieheen mitään yhteyttä.

Jos mies ei ota minuun yhteyttä, itken mieluummin yksinäni tätä surkeutta. Kyllä paha olo yksin ollessa jossain vaiheessa loppuu, miehen kanssa ollessa se ei todennäköisesti lopu koskaan!

 

[Allison]

Toivottavasti sun mies ottaa yhteyttä, ettei mene hyvä suhde ihan ketuille ;-D

Ja kyllä sä itsekin voisit ottaa yhteyttä. Jutelkaa ihan rauhassa asiat läpi ja halikaa päälle.

 

[Xy]

Ap etkö ymmärrä lukemaasi?? Jos miehellesi ei ole kehittynyt tunneälyä, ei hän myöskään voi kertoa tunteistaan. Sinä odotat häneltä mahdottomia. Herää jo.

 

[Ihme ja kumma!]

Mikä ihmeen tunneäly? Jos mies osaa puhua, kyllä hän osaa kertoa, tunteeko hän jotain toista ihmistä kohtaan. Tää on taas tätä, että miesten puhumattomuus on tabu, josta ei saa puhua. Sitä pitää vaan ymmärtää, miehiä pitää vaan aina ymmärtää.

Mut entäs jos naisella ei ole seksiälyä, miks siltä voidaan vaatia seksiä koko ajan vaikka väkisin. Miksei kukaan YMMÄRRÄ naisia, vaan aina niiltä vaaditaan sitä ja tätä ja tuota.

Onks miehet PIKKUVAUVOJA vanhuuteen asti, että niitä ei voi koskaan vaatia mitään aikuismaista käytöstä -edes avio-tai avoliitossa. Naisen pitää hoitaa se siinä sivussa, kun hoitaa näiden vauvamiesten siittämät lapset!

 

[realisti]

Siis viiskymppinen mies ja kännissä puhunut kerran jotain, ymmärsinkö oikein?
Juttu on niin, että hän edustaa todellakin oman ikäkautensa miestä, joka ei todellakaan halua, eikä viitsi puhua tunteistaan.
Yleensä he totaalikännissä avautuvat itkeä tuhertamaan jotain lapsuuden traumaa tai vastaavaa.

Älä turhaan yritä herätellä nukkuvaaa karhua. Hän on varmaan loppujen lopuksi kuitenkin parhaimmilaan ollessaan hiljaa.
Jos hän joskus sieltä sängyn pohjalta innostuu jotain huutelemaan, silloin onkin jo silkka helvetti irti ja on syytä kipaista nopeasti lähemmäs ulko-ovea.
Pois turha herkkyys ja itkuisuus, se herättää hänessä vain ärtymystä.
Karaise itsesi!
Toisaalta, jos ei halua puhua tunteistaan, niin mikäpäs siinä.
Se onkin vain sinun ongelmasi.

 

[Rissanen]

Hei hei HEI! Varmaan itse kuitenkin jo tunnet tuon miehesi sen verran, että voit tunnistaa hänen mielenliikkeitään yleensä. Siis puhuuko mies muutenkaan ns. sisäisistä tunnoistaan?

Onko hän kuinkakin verbaalinen tyyppi? Osaako hän puhua syvällisiä asioita?

Voi olla, että hänestä ei vaan ole sellaiseen. Tarkoittaa: tuneteet on, mutta ei kykyä ilmaista niitä sanallisesti. Joten älä nyt ihan suoralta kädeltä teilaa miestäsi. Äläkä aliarvioi hänen tunteitaan sinua kohtaan.

Ajattele, kuinka helppoa jonkun englantia puhuvan on sanoa rakkaalleen ""I love you."" Siis niin helppo sanoa ""ailavjuu.""

Tai vielä helpompi ranskalaiselle. Tiedäthän. Kuiskataan vain ""Setem..."" (Olikse nyt Je t'aime vai miten se nyt oli.) Ja venäläinenkin sanoo kauniin pehmeästi ""Jajubjuutebjaa.""

Ja miten vaikeeta se on suomalaiselle. Rakastaa -sana on kauhean vaikea äänneasultaan. Lisäksi siinä on jotain kamalan juhlallista ja kankeata, sitä sanaa kun ei meillä käytetä koskaan missään muussa kuin tosimielessä. Ja nää suomalaiset miehet muutenkin, miten vaikeata niille on sanallinen itsensä ilmaiseminen, kun pitäisi puhua herkkiä ja kauniita asioita. Paskaa kyllä pystytään puhumaan ja vitsiä väännetään, mutta sisäinen avautuminen, voi mitä tuskaa.

Miehellä voi myös olla takanaan asioita, jotka estää suurista tunteista puhumisen. Jos hän on joskus mennyt avautumaan jollekin, joka onkin käyttänyt tätä avautumista hyväkseen. Teillä on vielä aikaa löytää toisenne sanallisestikin. Ja onhan niitä tilanteita, jolloin on pakko. Esim. jos kaavailette joskus yhteen muuttamista tai naimisiinmenemistä. Silloin on pakko puhua tunteistaan, onhan kummankin tiedettävä, onko tämä nyt sitten lopullista vai ei. Yleensä ei kannata maanitella miestä puhumaan, se ei tule onnistumaan. Voit yrittää toista kautta. Kun tulee sopiva tilanne, kysy esimerkiksi voitko luottaa mieheen, nyt ja jatkossakin. Voitko luottaa siihen, että hän haluaa olla kanssasi myös tulevaisuudessa.

Tai sitten yritä vain elää tämän asian kanssa. Itse asiassa, erittäin suuri osa Suomen naisista elää siten.

 

[Dr Phil]

Katselen silloin tällöin TV4:selta ma-to klo 17.30 tulevaa ohjelmaa Dr Phil. Ohjelma on erittäin suosittu keskusteluohjelma Jenkeissä jota seuraa miljoonia katselijoita. Ohjelmissa käsitellään ihmissuhde -, vuorovaikutus- ja parisuhdeongelmia ja pyritään selvittämään mitkä ongelmat ovat syynä kyseiseen pari- tai ihmissudeongelmaan ja miksi haluavat Dr Philin auttavan heitä selviytymään parisudekriisistään.

Viime keskiviikon 11.1. ohjelmassa oli aiheena parisuhdekriisi, jossa ongelmana oli aviovaimon, lasten äidin PMS oireyhtymä, sekä sen aiheuttamat hysteeriset itku ja raivokohtaukset. Kyseinen äiti/ vaimo otti itse yhteyttä Dr Philiin ja pyysi häntä auttamaan häntä ja hänen perhettään ajautumasta avioeroon hänen törkeän, hysteerisen ja väkivaltaisen käyttäytymisensä vuoksi.

Dr Phil hankki tälle äidille/ aviovaimolle parasta apua, mitä Kalifornian kuuluisin PMS oireyhtymiin erikoistunut klinikka pystyy tarjoamaan. Tarina olisi liian pitkä, mikäli kertoisin sen kokonaan.
PMS oirehtymä (pre menstrual syndrome) on aika tuntematon ilmiö suomessa, eikä sen hoitoon perehtyneitä asiantuntijalääkäreitä ole Suomessa, kuin ehkä pari kappaletta.

Googlen haulla -pms- löytyy lähes 8 miljoonaa ""osumaa"". Suomenkielisillä sivuilla ilmiöstä löytyy tietoa runsaat 30.000 aihetta käsittelevää kirjoitusta. Googlen haulla -pms oireyhtymä- löytyy vajaat 500 ilmiötä käsittelevää artikkelia ja tutkimusta.

Kannattaa tutustua tähän PMS ilmiöön, ennekuin alkaa ihmettelemään ja syyllistämään miestä, sillä vika saattaa löytyä katsomalla peiliin ja tunnistamalla oma käyttäytyminen. Itsetuntokysymys, lapsuuden tarumat, äiti-tytär suhde ym tekijät saattavat löytyä taustalta, mutta ne vaatisivat niiden selvittämistä ennekuin alkaa syyttäämään muita, että ""kumppani ei osaa puhua, eikä ilmaista tunteitaan"".

 

[taia]

Minunkaan mies ei puhu, mutta teot puhuu puolestaan. Kun tulen kotiin ja mies on ehtinyt siivoamaan tai tehnyt ruuan valmiiksi, niin kyllä se vaan on mukava tunne.

Kun halin ja sanon tykkääväni, mies murahtaa jotain hymyillen hämillään, niin kyllä minä sen ymmärrän rautalangasta vääntämättäkin.

En jaksa enää kuluttaa energiaa kiukuttelemalla toisen erilaisuutta, vaan olen oppinut hyväksymään sen ja rakastan täydestä sydämestäni ja kuitenkin pohjimmiltani voin luottaa siihen että niin tekee se toinenkin.

Mieluummin näin päin kun pelkkää puhetta.. ;-)

 

[näin on]

Olen Dr Philin kanssa aivan samaa mieltä. Sinulla on pikaisen diagnoosin perusteella PMS-oireyhtymä. Vika löytyy siis sinusta. Hankkikaa kaikki naiset apua tuohon miljoonia naisia vaivaavaan ongelmaan ja ymmärtäkää, että mies on NORMI, siitä on lähdettävä!
Vain hormooninne saavat teidät puhumaan tunteistanne ja kuvittelemaan, etää myös miehen on niin tehtävä.
Me miehet olemme niin perkeleen paljon onnellisempia, kun keskitytte vain ymmärtämään meitä.
Ymmärtäminen on avainsana, ei vaatiminen!

 

[PMS]

Nimim. ""näin on"" on ilmeisesti mies, mutta hiton oikeassa. Minä olen nainen ja ja kerran kuussa, huom. kerran kuussa räjähdän kyseisen ""ongelman"" kanssa, että ""kun se mies ei puhu TUNTEISTAAN"". Ja itseä kun juuri silloin puhututtaa niin per---sti.
Miksi sen miehen pitäisi puhua kun se ei kerran sille LUONNOLLISTA ole.
Eikö ole ihan sama jos mies rupeaa junkuttamaan siitä että aina sen naisen kanssa vaan pitäisi puhua, eikö se voisi olla hiljaakin, mitä tässä pitäisi tehdä että saisin sen vaikenemaan jne.

Sitä en tajua, miksi luonnolliset asiat pitäisi muuksi muuttaa väen väkisin.

Puhuminen on naisille luonnollisempaa, kun taas toiminta miehille. No joskaan ei nyt ihan mustavalkoisesti saa tätäkään asiaa katsastella, mutta kuitenkin periaatteessa.
Minusta vaan on ruvennut tuntumaan että meillä naisilla juuri tässä on kasvun paikka ja mahdollisuus. Jokainen tietysti taaplaa tyylillään.

Tästä aiheesta olen kyllä puhunut sekä mieheni että miespuolisen ystäväni kanssa. Ehkä se on jotenkin kasvattanut. Mutta ikuisuuskysymyksiä silti varmaankin miesten ja naisten välisissä suhteissa

Mutta en tiedä olenko aivan liian naivi, minusta kun ei tunnu yhtään siltä että mies ei pidä minusta, vaikkei niin sitä kuulutakaan ääneen, sanoo sitten omia aikojaan senkin verran jämerämmin että siitä riittää pitkäksi aikaa...ja ne teot....niitä ei vain aina huomata - Me Naiset!

 

[Tepa]

Olen täysin tytyväinen mieheni hiljaisuuteen. En ole kiinnostunut hänen tunteistaan tai tunteettomuudestaan lainkaan.
Kännipäissään hän todellakin äityy ruikuttamaan jotain saakelin lapsuudenaikaista traumaa, kun äiti pakotti punaisen paidan päälle, vaikka se on likkojen väri.
Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ja mitä tuohon miehen ymmärtämiseen tulee, niin naisiahan aina opetettu YMMÄRTÄMÄÄN miestä. Siinä kyllä olemme mestareita.
Mitä tekee mies? Viis veisaa naisen tunteista ja naisen ymmärtämisestä, jatkaa vaan suu auki toljottaen formuloita.