Mies ei rakasta..

[Mirella]

Tässä meidän tarina:

Ollaan noin kolmekymppisiä mieheni kanssa, oltu yhdessä kuusi vuotta ja asuttu yhdessä kolme vuotta. Tällä hetkellä mä oon tukevasti raskaana ja lapsen pitäisi syntyä kesällä.

Kuukausi sitten riidan aikana mies tunnusti ettei ole rakastanut mua enää pitkään aikaan ei edes silloin kun vauvaa alettiin suunnitella. Hän ei ole onneton mutta ei onnellinenkaan. Syynä tähän ovat kuulemma olleet meidän rajut riidat. No mä aloitin heti suuren tunteiden selvittämiset omalta kohdalta ja päädyin hakemaan asuntoa. Musta kun tuntuu että jos ei ole mitään jäljellä, en ala elämääni tuhlata. Toinen ei halua että lähden, mutta ei ole valmis keskustelemaan ja saatikka edes kuuntelemaan tosissaan.
Hän on ollut saamassa sen mitä on halunnut perheen ja mulla on olo että oon vuokrakohtu jota on suuresti petetty. Johtuen siitä että on uhannut viedä multa tämän lapsen ja kyselly että olenko varma että vauva jää mulle. Näen painajaisia, olen lohduton ja yksin asian kanssa.

Olen epävarma mitä tehdä koska kaikki ihmettelee joille olen kertonut että miksi olisin lähdössä. Ja toinen kun on sitä mieltä että saadaan ristiriidat korjattua ja ehkä hän oppii rakastamaan uudestaan. Kamalinta on että itse olin alkuraskauden aikoihin onneni kukkuloilla. En vain jaksa käsittää kuinka joku voi olla noin kylmä ja ajattelematon. Hän lupasi olla tukena ja auttamassa, koska olen altis masennukselle. Sen sijaan heitti tämän kaiken keskellä kamalan pommin mun niskaan. Eikä sekään haittaa mutta nyt mun pitäisi olla niin kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Olen liian onneton ja sekaisin jotta osaisin tehdä mitään kunnollista päätöstä. Oli vaan pakko purkaa mieltä jonnekin..

 

[mies]

No kylläpäs pommin heitit. Älä hyvä ihminen lähde ensimmäisestä riidasta eroamaan. On ihan normaalia, että aviopuolisot lupaa ""tappaa"" toisensa silloin tällöin. Mutta erimielisyydet pitää sopia ja molempien tulla toistaan vastaan. Koskaan et voi elää pitkässä suhteessa, jos käyttäydyt noin riidoissa.
Se oli mieheltä sammakko, uskon, että hän haluaa parastanne ja raskaus sekoittaa elämää, kun kaikki ei ole niin kuin ennen.

Pyytäkää toisiltanne anteeksi ja normalisoikaa tilanne. Ehkä tämä oli hyvä opetus molemmille. Te selviätte hienosti.

Tsemppiä odotukseen.

 

[isäksi tulo pelottaa]

Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta miehen pelolta ennen h-hetkeä..
Mitä jos yrittäisitte vaikka keskustella sähköpostin välityksellä - kirjoittamalla /vastaamalla meinaan molemmat saa sen pakollisen ajan tulla kuulluksi.

Myös ne tunteiden kertomiset on joskus vaan helpompi kertoa paperille kuin livenä-. Suuri rakkauden tunne vähenee ilman muuta ajanmyötä, näin tämän isikin selvästi on huomannut eron itsessään mutta jollain tasolla hän ei halua vielä luovuttaa kun haluaa että jatkaisitte.
Raskauden aikan ottaa noita toisen sammakkojuttuja hyvin konkreettisesti. Tulet tarvitsemaan tukea synnytyksen jälkeenkin, jos toinen kuitenkin haluaa sinua ja vauvan kanssa elämää - kannattaa se aina kokeilla ensin.
Mitä jos kirjoittaisit hänelle että tarvitset tunnetta ja tekoja että sinä olet hänelle tärkeä ja muista kertoa miehelle (sille ihanalle kevät sammakollesi) että tarvitset häntä.
Mutta jos hän ei halua sinulle tukea antaa, silloin olet yksin lapsesi kanssa jatkat sitten saman katon alla tai toisaalla.
Vähän pankiikkihäiriöltä uudessa tilanteessa tuo teidän tilanne kuulostaa. Tiedoksi vaan että minä olen monta kertaa elämäni aikana kertonut tappavani ja vihaavani miestäni, sitten taas rakastavani.
Vasta kun hän lopetti minusta huolehtimisen, päätin että on aika lähteä, ilman tappamisia vihaamisia ja rakastamisia.

 

[Mirella]

Uskon kuitenkin ettei hän oikeasti välitä. Ja on sanonut että jos pyytäisi anteeksi tekisi sen täysin mun takia. Onko sammakko sellainen jota ei tarkoita, koska hän sanoo että on ollut tosissaan.

 

[Nainen]

Ota itseäsi niskasta kiinni. Et sinä miestä mihinkään tarvitse- ainakaan sellaista jolla ei tolkku pelaa. Anna hänen tehdä mitä haluaa, ja jos haluaa aikanaan tulla isäksi, niin toivota sitten hänet tervetulleeksi jos ylpeys antaa periksi. Älä ota mitään ylimääräistä ressiä hänen sanomisistaan, pärjäät varsin ilmankin.
Et sinä rakkautta voi alkaa kerjäämäänkään, etkä vaatimaan, etkä kiristämään itkulla tai masennustaipumuksella.
Kohtaa itse perkeleesi, niin näet maailman uusin silmin.
Ole SINÄ- älä miehen uloke.

 

[tara]

Mirella älä vaan jää siihen vain sen takia että mies veisi sinulta laspen... Avoliitossa sinä olet lapsen ensisijaninen huoltaja lasetenvalvojalla selvitetään yhteishuoltajuus, jos miehesi puhuu jo noin se kuulostaa painostamiselta. Huh tulipas pitkä tilitys.. Mieleeni tulee elävästi ne hetket kun omat lapseni olivat 1½vee ja mies sanoi että jos erotaan on turha luulla että saan lapset.. Niillä puhiella jäin.. siitä on aikaa kolme vuotta ja nyt mietin että olisi pitänyt uskoa itseensä. Hätä ei tässä suhteessa ole mutta tunne on viilennyt niin ettei tee mieli viettää mitään vapaa aikaa miehen kanssa...

 

[Kira]

Minä sinuna muuttaisin pois. Tuota en jäisi enää kuuntelemaan. Jos minua ei rakasteta, en ole siinä mistään velvollisuudesta. Eikä ole pakko olla.

Kylmästi vain alat järjestämään omaa elämääsi. Olet raskaana, so what? Ei ainakaan voi mies syyttää, että sinä olisit hänet johonkin ansaan viritellyt. Et voinut tietää tällaisesta, kun tulit raskaaksi.

Aina on surullista, kun maailmaan tulee lapsi, jolla valmiiksi ei ole kumpaakin vanhempaa siinä kodissa, mutta teidän on nyt vain kummankin otettava asia tapahtuneena totena ja hoidettava lapsen asiat mahdollisimman parhain päin.

Älä suostu siihen, mitä mies kuitenkin ehdottaa, että jäätte yhteen. Ei lapsenkaan takia pidä tehdä sitä, teille tulee pelkkkää riitaa. Ja sinä tunnet olosi aina petetyksi ja huonoksi.

Mies ei sinulta lasta vie. Varsinkaan, kun ette ole edes yhdessä lapsen syntyessä. Miehellä ei ole yhden yhtäkään todistetta siitä, että olisit epäsopiva äidiksi, ja se on ainoa mahdollisuus miehelle saada lapsi itselleen. Eikä hän sitäpaitsi vastasyntynyttä vauvaa haluakaan. Niinpä neuvon sinua kiireimmän kautta nyt vain hankkimaan oman asunnon ja alkamaan järjestää elämääsi lapsen kanssa kahden. Siinä ei ole mitään ylitsepääsemättömän vaikeata.

 

[Essi]

Hanki itsellesi jotain tukea, ihmisiä joille voit puhua ja jotka ymmärtävät. Ammattilaisia tai joku vertaisryhmä. Ei kannata jäädä yksin ajatusten ja ongelmien kanssa, koska silloin vaan pyörittelet niitä mielessäsi ja ahdistut. Ystävät ja sukulaiset ovat tärkeitä, mutta je eivät osaa eivätkä jaksa kuunnella kaikkia tuntemuksiasi, koska ovat liian läheisiä sinulle ja koska hiellä ei ole omakohtaista kosketusta juuri näihin asioihin, joita mietit.

Voimia ja jaksamista sinulle miten tahansa päätätkin tilanteen ratkaista!

 

[eh]

Lopettakaa se liika tuntemuksien tarkkaileminen, siitä ne masennukset ja paniikkihäiriöt ynnämuut syntyy.

Ja naisille tiedoksi miehistä.

Mies ei rakasta koskaan yhtä paljon kuin sinä, mies pärjää AINA paremmin ilman sinua kuin sinä häntä.
Siitähän se kiikastaa. Tylyä eikö totta?
Siksi mies kokee liian rakkauden painostuksena, koska hän säikähtää, että nyt hänenkin on pakko rakastaa takaisin ettei toiselle tule suru puseroon. Mies kuitenkin tietää, ettei pysty rakastamaan. Hän kokee siksi syyllisyyttä, ja pakenee paikalta.

 

[nainen 30+]

Tuo nyt on aivan kukkua. Mistä ihmeestä olet tuollaisen päätelmän saanutkin aikaiseksi.

Jos olet itse tuota mieltä, niin kasva vielä vähän, tai odota, että löydät kumppanin, jota itsekkin pystyt rakastamaan.

Toki toiset ihmiset ovat kylmempiä ja tuntevat ""valjummin"" kuin toiset, erityisesti jos on kovin järkiperäinen ihminen. Mutta tuollakaan ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

 

[eh]

Eiköhän se ole niin, että joka asia on yksilökohtainen. En nyt vain jaksanut romaania kirjoittaa.
Tässä keskustelussa kai on kyse kuitenkin miehestä joka ei rakasta yhtä paljon kuin nainen.
Ja yleensä kai se asetelma niin päin on, sillehän tämä koko elli-parisuhdepalstakin melkein perustuu.
"" miksi mieheni ei rakasta minua!"" ""mieheni ei halua lapsia"" ""Mies ei osoita hellyyttä"" ""Mieheni ei ilmoita menemisistään"" ""Onko miehelläni toinen nainen"" jne.

 

[Meikämaija]

Kuuntele järjen ääntä, älä tee mitään tunnekuohussa ja sekaisin. Silloin ei koskaan ole oikea hetki tehdä suuria ratkaisuja. Odota kunnes olet rauhoittunut ja saanut asiat jäsenneltyä itsellesi. Minusta sinun kannattaisi odottaa rauhassa, kunnes lapsi on syntynyt ja punnita tilanteenne sitten.

Toki miehesi on tehnyt sinulle tosi kavalan tempun, mutta niitä sattuu ja niidenkin yli elämässä joutuu katsomaan. Ole sinä nyt järkevä ja realisti. Käytä hyväksesi tilanne, mieshän tässä kokee olevansa altavastaajana, koska hän haluaa lapsen ja perheen, mutta pelkää sen menettävänsä. Viisaasti menetellen hyödyt nyt eniten. Ehkä hän todella pystyy paikkaamaan tekemänsä vahingon, kun oikein yrittää.

Tulet tarvitsemaan monenmoista tukea vauvan synnyttyä, eikä taloudellinen ja käytännön työapu kotihommissa ole se vähäisin. Jos miehesi hoitaa sen puolen kunnolla, odota rauhassa aikaa, jolloin et hänen apuaan enää tarvitse yhtä paljon ja tee ratkaisusi sillä hetkellä olevan tilanteenne pohjalta suuntan tai toiseen. Erota ehtii, jos kotona on turvallista ja rauhallista.

Mies ei pysty sinulta lasta viemään, ne ovat pötypuhetta ja tarkoitettu vain pelottelemaan sinua. Tyhmää uhoilua. Jos ette ole naimisissa, sinä vain muutat lapsen kanssa pois, jos päätät erosta. Lapsi syntyy sinulle. Kunnolliselta äidiltä ei lasta noin vain viedä. Avioerossa lapsen huoltaja päätetään erikseen, jollei siitä muutoin saa sopua, mutta siinäkin tapauksessa miehellä pitää olla tosi vahvat pointit, jos lapsen väkisellä meinaa sinulta saada. Taipuvaisuus masennukseen ei riitä.

Noihin uhoiluihin vastaat kylmän rauhallisesti vain, että saathan sinä uhota, mutta ei se vaikuta minuun. Vain tyhmä mies sanoo jotain noin törkeätä.

Ota neuvolassa käydessäsi esille miehen puheet, voit purkaa pelkojasi siellä ja jos se ei riitä, heillä varmasti on antaa sinulle muuta tietoa paikoista, joista tukea voi hankkia.

Olen monesta vaikeasta paikasta selvinnyt ikänainen, joten minulla ei ole enää tunteet tässä mielipiteessäni, ainoastaan elämänkokemus, harkinta ja järki. Yritän rauhoittaa sinua tosiasioilla toimimaan järkevästi.

 

[mies]

samaa mieltä kuin meikämaija.
Se on hyvä ohje, että älä tee hätiköityjä päätöksiä. Mieli ehtii muuttumaan monta kertaa.

Nim. eh oli tavallaan oikeassa, niin surullista kuin se onkin. Nainen ajattelee syvällisemmin. Vai voiko nainen jutella auton lokasuojista asiana, tuskinpa vaan. Mies voi hyvinkin pitää esitelmää, miksi lokasuojat ruostuu. Ehkä miehen puheita syvällisitä asioista ei voi pitää ainoana totuutena.

 

[Mirella]

Kiitoksia ajatuksia herättävistä vastauksista. Tilanne on hyvin stressaava eikä mieheni tee tästä mulle helppoa. Huolestuttaa kun olen niin stressaantunut, eikä stressi raskausaikana ole leikinasia. Olen päättänyt hakea apua neuvolasta ja yrittää keskittyä nyt siihen mikä on kaikkein tärkeintä eli lapsi. Keskityn siihen että olen valmis haasteisiin jos on tarvetta.

Mieheni katuu sitä että kertoi mulle ettei rakasta, mutten tiedä miksi. Hän tietää tasan miten ajattelen, mä en hänestä mitään. Niinpä olen päättänyt etten enää yritä niin kovasti, koska tämä ei ole vastavuoroista. Miehelläni on muutenkin ollut tapana kadota kun tarvitsisin häntä. Nyt hän kertoo kuinka lapsi on hänelle tärkeämpi kuin mä, hyvä vain, mutta kun hän kohtelee mua kaltoin hän kohtelee lastansakin. Sitä en anna hänen enää tehdä. Tunteisiin on varaa ja vihaankin, mutta silti pitää olla valmis ajattelemaan kokonaisuutta.

Kiitoksia varsinkin meikämaijalle. Sun kirjoituksesi rauhoitti ja rivienvälistä pystyi todella lukemaan että tiedät elämän nurjat puolet. Katson nyt rauhassa miten asiat etenee, ehkäpä en enää ole niin sinisilmäinen ja ruusunpunaisia ajatuksia täynnä. Paras opetus aikoihin, että susi voi asua lampaanvaatteissa omassa kodissakin.

 

[besserwi]

""Mirella""

""Rakastaa - ei rakasta"" on hyvin vahva käsitepari. Niillä määritetään suhteelle arvoa ja arvottomuutta. Ne monessa tilanteessa tukevat tai tuhoavat rakastamisen kohteen omanarvontuntoa.

Teillä on pitkä suhde takananne, joten on hyvä syy olettaa, että alkuaikojen voimakas intohimo on puolin ja toisin hiipunut. Voi olla, että miehesi viittasi tähän, kun hän sanoi ""ettei rakasta"" Sinua enää. Mikäli tästä on kyse, ei siinä sinänsä ole mitään ihmeellistä, eikä tavatonta, vaan pikemminkin sanoisin, että se on tavallista ja normaalia. Kun mietit asiaa omalta kohdaltasi, niin arvelen, että Sinun tunteesi häntä kohtaan eivät ole samalla tavalla intohimoisia kuin suhteenne alkuaikoina.

Minun mielestäni oleellisinta tapahtuneessa on pohtia MIKSI mies sanoi mitä sanoi? Mieleen tulee monia vaihtoehtoja:
- hän kaipaa rakastumisen intohimoa
- hän halusi loukata Sinua
- hän halusi alistaa Sinua
- hän ihmettelevä ja pohdiskeleva luonne, joka ei kuitenkaan ymmärrä, että intiimisuhteessa ei aina välttämättä voi ääneen pohdiskella toisen kanssa kaikkea omassa mielessä liikkuvaa ilman, että siitä on yllättäviä seurauksia

Kun kirjoitat: ""Mieheni katuu sitä että kertoi mulle ettei rakasta"" tulee mieleeni edellä esittämien vaihtoehtojen pohjalta, että hän on arvioinut tilanteen uudelleen.

Näistä edellä esittämistäni vaihtoehdoista ensimmäinen on oman kokemukseni mukaan tavallaan toisia vaarattomampi. Mikäli hän vain on puutunut pitkään parisuhteeseen, eikä ymmärrä, että siinä on paljon muutakin - etenkin kun se lapsen tulon myötä on muuttumassa perhesuhteeksi - kuin hetkellistä intohimoa, hänen täytyy vain tajuta tämä. Ellei hän tajua, hän alkaa etsiä uutta intohimoa ja rakastuu johonkin. Asia on tavallaan poissa päätäntävallastasi, koska kyse on hänen sisäisestä kasvustaan, johon ulkopuolelta on vaikeaa vaikuttaa.

Seuraavat vaihtoedot ovat ikäviä. Niiden taustalla voisi olla asetelma, jossa Sinä olet vahva persoona, joka tietää yleensä mitä haluaa ja hän heikompi, joka sisimmässään kokee tulevansa ylikävellyksi, aivan siitä riippumatta teetkö Sinä sellaista lainkaan saati tarkoituksellisesti. Nyt raskauden herkistettyä Sinut ja saatua Sinut tavallista avuttomampaan tilaan hän on saattanut kokea tilanteen sopivaksi koettaa päästä suhteessanne niskan päälle. Tilanne ei kuitenkaan välttämättä ole sitten kehittynyt hänen kaavailemaansa suuntaan ja hän näkee nyt valitsemansa tien huonoksi ja pyrkii muuttamaan suuntaa.

Viimeinen tapaus on sellainen, että mikäli siitä on kyse, niin sen tunnistat varmaan suoraan, sillä siinä tapauksessa hän on varmasti aiemminkin suhteen aikana päästänyt sammakoita suustaan.

Tärkeimmäksi sen pohtimisen ohella, että miksi mies sanoi mitä sanoi koen tässä tilanteessa sen pohtimisen, miten tästä eteenpäin. Mikäli mies on halukas jatkamaan suhdetta en ainakaan toistaiseksi kirjoitetun perusteella näe mitään syytä, miksi et sitä voisi jatkaa. Mikäli kuitenkin koet, että et voi jatkaa suhdetta hänen kanssaan, on se varmaan syytä lopettaa.

Mitä lapseen tulee, muista kuitenkin, että ajattelet miehestä mitä tahansa, hän kuitenkin on lapsen isä. Lapsen kannalta parasta olisi, että hän ei joutuisi riitakapulaksi vanhempiensa välille. Mikäli päädytte eroon ja Sinä olet lapsen huoltaja niin ajattelet mitä tahansa hänen isästään anna lapselle kaikki mahdollisuudet oppia tuntemaan isänsä. Voi olla, että vallankäyttö ja tapaamisilla pelailu tuottaisi tuskaa isälle, mutta varmaa on, että se riistisi lapseltasi jotain, johon jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus.

-.-

 

[Jan]

Älytön polemiikki, liian voimallisten juttujen laukomisessa nainen voittaa miehen 6-0. Asia liittynee siihen ettei voimaa ole tarpeeksi naisparoilla. Ainoa oikea syy miestäsi vastaan on raskautesi. Voin ajatuksin ja muistoin eläytyä siihen kuohuntaan mitä raskaana oleva nainen saa aikaan. Ala-arvoinen heitto mieheltäsi, mutta et ole itsekkään ""tunteiden einstain"" tuossa tilassa. Rauhoittukaa molemmat!

 

[Mirella]

Besserwi:

Olet monella tapaa oikeassa ja tunnistin kyllä asioita. Luulen että mieheni halusi satuttaa. Tunnekentällä olen siinä mielessä heikoilla että olen taipuvainen itseni syyllistämiseen ja minut on helppo murtaa. Mieheni taas ahdistuu tunteistani, puhutaan ikäänkuin ihan eri kieltä. Ajan myötä riidat ovat muuttuneet ilmeisesti valtataisteluiksi ja tehneet paljon vahinkoa molemmissa. Mä olen hyökännyt häntä vastaan syyllistämällä ja hän ""kostanut"". Nyt kumpikin on sitten havahtunut ettei tämä voi jatkua näin ettei tämä ole se kasvuympäristö jota vauvalle halutaan, jossa toinen ei tunne mitään ja toinen voi huonosti.

Ymmärrän kyllä hyvin että miehet kokevat asiat eri tavalla. Mä olen voimakkaasti tunneihminen ja hän taas paljon vähemmän. Seurauksena on sitten ollut se että hän on kokenut että hänen tunteilleen ei ole tilaa ollenkaan. Mieheni on hyvin älykäs ihminen ja todella pelottava vihaisena, hän löytää aina sen jolla satuttaa eniten. Nyt hän laukoi ilmaan pahimmat pelkoni. Toisaalta ehkä se oli hyväkin, koska heräsin todellisuuteen.

Ongelmia on ollut pitkällä aikavälillä ja nyt on pakko kohdata ne. Mieheni on monessa asiassa ollut oikeassa ja ehkä ymmärrän häntä vähän paremmin. Ahdistusta on aiheuttanut se ettei mieheni ymmärrä vastavuoroisesti kuinka hän ajaa mua pois. Jos hän niin kiihkeästi haluaa perheen, on ajateltava muakin. En ikinä sulkisi isää pois lapsen elämästä, en voisi. Ja tiedän että hänestä tulee todella hyvä isä. Suurin pelkoni onkin ja jolla hän on uhkaillut että sulkee mut lapsen elämästä pois. En voi suhtautua siihen kevytmielisesti, vaikka järki sanoo toista. Jos hän käyttää sanoja aseena loukatakseen, kuinka käy lapsen kanssa?

Nyt haluan todellisia näyttöjä siitä että hän ymmärtää että me ollaan tässä yhdessä ja että me ei voida jatkaa entiseen malliin. Hänenkin täytyy näyttää että mitä haluaa tältä suhteelta ja oltava rehellinen muulloinkin kuin riidan sattuessa. Hän on kuitenkin pettänyt mun luottamuksen, saanut mut pelkäämään ja ahdistanut nurkkaan. Uhkailemalla ja satuttamalla mua ei täällä pidetä.

Vastavuoroisesti olen hänen ulottuvillaan jos hän tarvitsee mua. Nyt kuitenkin keskityn vauvaan ja rauhoittumiseen. Stressi vie uskomattomasti voimia eikä tee hyvää lapselle.
Periaatteessa hänen valintansa haluaako hän perheen ja taistella se eteen vai jotain muuta. Ketään ei voi pakottaa. Oloni on siinä mielessä parempi että voin tarkkailla tilannetta ja päättää myöhemmin kuinka toimia jos siihen on tarvetta.

 

[aaarrrrrrrgh!]

Lakkaa pelkäämästä sitä miestä. Voi hyvä nainen!
Etkö tajua, hän sanoo sinulle aivan mitä haluaa, ja sinä reagoit kuin etana nuollen joka esteen !!
Ymmärrätkö; etana joka limassa kävelee maatapitkin, nuohoaa jokaisen töyssyn ja kolon...

lopeta analysoimasta ja pelkäämästä. Ajattele että ei se sun miehesi ole kuin aivan tavallinen häiskä! Ihan tavallinen suomalainen pelle mieheksi, joka räkyttää kun kerran leuat liikkuu.

Ei sulla ole MITÄÄN pelättävää. Lasta ei vie kukaan, kun pidät siitä huolen, et pääst semmoista tapahtumaan. On kai sussa sen verran naarastiikeriä jäljellä. Lopeta se voivottelu, ole lapselle vahva äiti.Se mies rakastaa sua ja lasta, mutta on vain huomannut että suhun voi purkaa kaikki pienet pelot ja KAIKKI mitä mieleen juolahtaa, ja sinä oikein kyselemällä kyselet, ihan kuin kerjäisit kuulla ettei hän rakasta.

Tuo on suorastaan klassinen tapaus.

 

[mies]

Samaa mieltä edellisen kanssa.Miten mies voi viedä sinulta vauvan? Ja alkaa imettämään? Ei tosiaankaan ole mitään pelättävää.

Ja olet tehnyt liian suuren numeron hänen sammakostaan. Aivan selvästi kieriskelet itsesäälissä ja paisuttelet sanomista. Lopeta murehtiminen ja tiedosta, että vauva elää joka hetki mukanasi ja suree ja iloitsee mukanasi, siksi sinun kannattaisi kiinnittää huomiota hyvään oloosi ja antaa miehelle anteeksi.
Niin kuin besserwi sanoi, niin mies pysyy elämässäsi, vaikka päättäisit erota, mutta lapsi ja sinä menetätte paljon.

 

[Wendla]

Pari juttua:
Kun ette ole aviossa, saat automaattisesti välittömästi lapsen synnyttyä kotiisi kirjeen kotikunnan lastenvalvojalta. Otat yhteyttä häneen ja ilmoitat kieltäväsi isyyden selvittämisen. Siihen ei tarvita mitään perusteluja. Käyt yhden allekirjoituksen kirjoittamassa ja samalla saat kunnan elatustuen. Ja tämän jälkeen ei isyyttä voi kanteellakaan vahvistaa. Olin varsin yllättynyt että laki menee näin (helposti). Tämä tilanne tuli eteen kun lähdin vauvan syntyessä . Piti pistää henkinen piinaus poikki. Neuvolassa sanottiin että mies tässä on ainoa joka jotain voi menettää. Joka tarina on omanlainen. Minulle tämä on osoittautunut kantavaksi ratkaisuksi.

 

[mies]

Wendla, ehkä ap:n tilanne ei ole sellainen, että hän hankkisi lapselleen kunnan elättäjäksi.
Mielestäni oikea perhe on paras lapselle, varsinkin, kun isän ongelmat eivät ole luokkaa viina , väkivalta.

 

[hoomoilanen]

Wendla:
""Otat yhteyttä lastenvalvojaan ja ilmoitat kieltäväsi isyyden selvittämisen. Siihen ei tarvita mitään perusteluja. Käyt yhden allekirjoituksen kirjoittamassa ja samalla saat kunnan elatustuen. Ja tämän jälkeen ei isyyttä voi kanteellakaan vahvistaa.""

- Voi juma... ensinnäkin kehotat tekemään lapsesta isättömän ja sen päälle velä maksumiehiksi/naisiksi veronmaksajat.
Näinhän se käy, ja ainoa joka jotain menettää on mies (mikä sille tietysti onkin ihan oikein). Menettääköhän lapsi jotain ja menetänkö minä jotain veronmaksajana sinun ""kantavan"" ratkaisusi takia?

 

[WS]

Wendla:
""..tämän jälkeen ei isyyttä voi kanteellakaan vahvistaa. Olin varsin yllättynyt että laki menee näin (helposti). ""

Juu... kyllä laki ja sosiaalitädit pitävät huolta naisen ""oikeuksista"". Sen on moni isä saanut katkerasti huomata.

 

[Jenni]

Musta vaikuttaa vahvasti siltä, että teillä on turhia riitoja. Periaatteessa olette ehkäpä toisillenne ihan oikeasti ne hyvät ""puoliskot"", joilla täydennätte toisianne. Valitettavasti vain suurimmassa osassa suhteita nainen ei ymmärrä miehiä eikä mies naisia. Kun tarpeet ovat erilaisia, riidellään tai mökötetään ja uhraudutaan.

Ratkaisu olisi se, että oppisi ymmärtämään, millaisia miehet ovat ja millaisia naiset ovat. Kun ymmärtää erityispiirteet, ei tarvitse tapella turhasta.

Mulla ainakin meni yksi suhde pieleen sen takia, etten ymmärtänyt, että miehille on tyypillistä, että ne tarvitsevat etäisyyttä, jotta voivat rakastaa (ns. kuminauhavaikutus). Jos pariskunta on koko ajan yhdessä tai nainen seuraa miestä (fyysisesti tai koko ajan soittamalla perään) tai nainen paheksuu miehen ""omaa aikaa"", niin miehestä tulee onneton.

Nykyisessä suhteessa huomaan, kun mies on levoton. Parin päivän sisällä levottomasta liikehdinnästään hän lähtee mökille kalastamaan, kaverinsa luokse tms. Kun hän tulee takaisin, hän on iloinen jälleennäkemisestä ja kykenee taas tuntemaan rakkautta. Tuolloin ""erovaiheessa"" teen sitten omia juttuja, tapaan kavereita, käyn kuntosalilla jne.

Naiset taas kaipaavat keskustelua eivätkä naiset ymmärrä, että miehet eivät kaipaa sellaista niin paljoa. Naiset joskus puhuvat kuoliaaksi asti asioita, mutta miehen pitäisi opetella kuitenkin kuuntelemaan. Kyllä sitten pikkuhiljaa mieskin oppii keskustelemaan.

Uskoisin, että ero voi tehdä hyvää suhteellenne. Antakaa pahimman tunnekuohun rauhoittua. Käykää vaikka kahvilla ja jos tuntuu siltä, niin alkakaa ikäänkuin seurustella uudelleen. Herätelkää tunteita, tehkää niitä asioita, joista molemmat nautitte. Välillä on hyvä vain olla, mutta välillä voi puhua. Keskustelutaitojakin voi opetella, ettei tarvitse ongelmista huutaa ja raivota, vaan opetella rakentavaa keskustelua. Minusta se ei ole riittävä syy palata yhteen, että on lapsi tulossa. Kyllä pitää olla vanhempien välillä rakkauttakin.

Mirella, rentoudu, nauti vauvastasi ja raskaudestasi. Kova masennus ja ahdistus vaikuttaa vauvaan, joten keskity oleelliseen. Asioilla on taipumus järjestyä ajan kanssa.

 

[besserwi]

""Mirella""

Valtataistelu ja alistamisen halu selittäisi tätä tapahtumaanne mielessäni pitkälti.
Mikäli tästä on kyse täytyy miettiä, mitä tehdä? Varminta on aina lähteä siitä, mitä itse voi tehdä, mitä voi omassa käyttäytymisessään muuttaa. Toisen käyttäytymisen muutokselle ei kannata asettaa minkäänlaisia odotuksia, niin on varminta.
Ehkä ensin voisit koettaa varmistaa omalta osaltasi, että et koeta alistaa häntä. Syyllistäminen on naisille tavallinen tapa alistaa toista. Luulen, että se myös puree hyvin useimpiin miehiin, ja ehkäpä vielä niin, että vaikutus on voimakkaampi, kuin mitä päälle näkyy.
Ainakin itse tunnistan syyllistämiskuvion parisuhteessa helposti, reagoin siihen koettaen neutraloida argumentit. Jotain kuitenkin syytöksistä jää ilmaan vaivaamaan, minullakin. Ellei muuta, niin vihaa toista kohtaan, joka ""lyö alle vyön"".
Itse en käytä - muuta kuin vahingossa - riitelyssä toiseen syvästi koskevia otteita - olen liian herkkä toisen tunteille voidakseni tehdä sellaista - koetan saada riidan ohi ärhentelemällä ja nalkuttamalla, yleisellä ärtyisyydellä, joka tekee toisen olon epämukavaksi, tai ainakin hidastaa hänen ärhäkkyyttään, ilman että se koskisi häneen mitenkään syvällisen henkilökohtaisesti.
Miehet ovat oman kokemukseni perusteella paljon tunteellisempia kuin naiset. He vain pitävät tunteensa tiukemmin sisällään, eivätkä aina oikein osaa itsekään mielessään käsitellä niitä. Naiset vaikuttava ulospäin tunteellisilta, mutta isojen asioiden ollessa kyseessä ovat kuitenkin realisteja. Esimerkiksi: lähteäkö tavoittelemaan ""varattua"". Harva mies kiinnittää todellista huomiota siihen, onko nainen varattu vai ei, mikäli hän on rakastunut tähän. Harva nainen puolestaan yrittää mitään varatun miehen suhteen, vaikka olisi rakastunut tähän.
Tuo mitä kirjoitat: ""Suurin pelkoni onkin ja jolla hän on uhkaillut että sulkee mut lapsen elämästä pois."" on hyvin huolestuttavaa. Kertomasi valossa se viittaa siihen, että hän todellakin tunnistaa suurimmat pelkosi ja on häikälemättä valmis lyömään Sinua niillä jossain riitatilantessa. En usko, että mitään reaalista syytä on tässä vaiheessa olettaa, että hän kykenisi sulkemaan Sinut lapsesi elämästä. MUTTA, mikäli hän on älykäs, manipulatiivinen ja häikäilemätön, voi olla, että myöhemmin sellainen on mahdollista. Olen nähnyt sellaista tapahtuvan.
Vaikea tilanne. Itse olen pitkään ollut parisuhteessa, jossa toisella osapuolella on ajoittain tarve lyödä minua linttaan silloin kun olen kaikista ahtaimillani, ja kaikista eniten tarvitsisin toiselta tukea. Hän ei tee sitä käsittääkseni tietoisesti ja tarkoituksella, vaan hän haluaa alitajuisesti hallita minua, ehkä kotinsa mallien perusteella, eikä kykene siihen muutoin kuin silloin kun minä olen kaikista väsynein ja masentunein.
Koska hän ei tee sitä systemaattisesti olen oppinut kätkemään heikot hetkeni aika pitkälle häneltä ja etsin tuen joko itsestäni tai ystävistäni heikoilla hetkillä. En hae sitä häneltä, koska tiedän, mitä siitä seuraa. Sinun tapauksessasi tästä tiedosta ei ehkä ole apua. Voit kuitenkin miettiä, milloin miehesi satuttaa Sinua eniten ja vaikuttaako siltä, että hän tekee sen tietoisesti, osana valtakuviota välillänne. Mieti myös, koetko itse tarvetta hallita häntä. Minulla ei ole sellaista tarvetta toista kohtaan, mikä tasoittaa tilannettamme. Minun lähtökohtani on, että toinen tekee vapaasti mitä haluaa, minä en häntä yritä komennella.

-.-