Mies ei tue yhtään. Eroko tässä on edessä?? :(

["onneton"]

Meillä on ollut vaikeaa nyt viimeiset pari vuotta.Ihan riitelyäkin ollut,vaikka ensimmäiset 10 vuotta meni aika hyvin. Elämäntilanteesta johtuu tuo riitely.

Mulla on nyt tosi paha olla, vaikka pahimmasta on selvitty. Miehen kanssa on tosi vaikeaa ylipäätään jutella,ja näiden parin vuoden riitelyn takia ilmeisesti mistään ei hänelle voi enää sanoa negatiivisesti. Vetää herneen heti tosi syvälle nenuun.
Olen yksinäinen vaikka mulla on kavereita ja sisaruksia. Tästä elämäntilanteesta johtuen en kuitenkaan voi ketään pyytää kylään. Olen siis se sama idiootti joka majoitti miehen sukulaisen meidän asuntoon,ja tilanne on edelleen sama.Tosin ensi kesänä muuttaa pois. Meillä on oma rauha, mutta piha on yhteinen,ja tuo ylimääräinen ihminen on sellainen sika että en halua esim.omia sukulaisiani pyytää tänne.

Mies ei tajua. Sanoin taas tänään että en jaksa kesään asti, mulla on ikävä entistä sosiaalista elämää. Että en rupea tänne mitään remontteja suunnittelemaan, kun tulevaisuus on näin hajalla. meille olisi ensi viikolla tulossa lainapäätös. Samassa lainassa on sitten yrityksen aloittamiseen varattu myös rahaa.
Mutta nyt tuntuu että en aloita koko firmaa. Mies ei edes vastaa mitään Ei sanaakaan.

Kun voisi edes jutella...Ollaan ilmeisesti siinä pisteessä tämän ongelman takia, että enää ei jutella mistään. Mies ottaa kaikki ylityöt mitkä vaan saa, ja se vähä aika mitä nähdään,ollaan hiljaa tai puhutaan jostain mitättömästä.

Olo on entistä yksinäisempi, kun en mitään tukea saa. kesään ei ole pitkä aika,mutta mistäs helvetistä minä tiedän mitä minun pään menoksi on keksitty.
Minusta ero näyttää ainoalta ulospääsyltä tästä.
Miten on mahdollista,että 10 v menee todella hyvin,ja ensimmäisen kriisin tullessa ja mennessä,emme pysty enää juttelemaan mistään? Mies alkaa samantien syyttämään minua ihan kaikesta minkä vaan päähänsä saa,mitään rakentavaa keskustelua ei ole. tai sitten on ihan hiljaa. Ei edes koeta ymmärtää.

 

["onneton"]

Tuon laina-asian takia on päätös tehtävä ennen ensi viikonloppua.
jos otan lainan, aloitan myös yritystoiminnan ja silloin tässä on pakko olla yhdessä.
jos en ota lainaa,en sitä myöhemmin enää saa (tässä on osa tukea,osa lainaa).

 

["vieras"]

Parisuhteessa on aina se toinen, joka vaistoaa ongelmat toista helpommin.

Ota aikalisä sen remonttilainan ja muiden kanssa. Mies saattaa jo pysähtyä miettimään kun ilmoitat selkeästi asiasta, että et lähde mihinkään lainaneuvotteluun mukaan ennen kuin teidän parisuhteenne tila on jotenkin puhuttu auki ja saatu jonkinlainen selvyys kaikesta.

Ok, voi olla kiristystä, mutta jotkut ovat niin pässejä, että vasta tällainen pysäyttää ajattelemaan ja pakottaa puhumaan.

 

["sama"]

Ei voi olla edes totta...voimia..tänään kerroimme 7 ja 9 v lapsillemme että eroamme syy lähes sama,en saa mitään tukea,joka asiasta syytetään aina minua,vaikka joskus syy jopa myös täydellisessä miehessänikin,2,5v ollut alamäkeä,perjantaista asti juteltu,vain minua syyttäen,en enää jaksa vatvoa joten sanoin miehelle että nyt riitti,huomena soitan meille kaupungin rivaria.

Surullista mutta totta,ja tod ihme miten hyvin lapset asian ottivat.En vain jaksa enää tätä katkeruutta,tuskaa

 

["vieras"]

Miten olis pieni timeout asumiseron muodossa? Sanot ettet kestä enää tilannetta.

 

["aapee"]

Voi ei Kun aina sanotaan,että täydellisiä miehiä ei ole olemassakaan, pitäisi antaa pienet virheet anteeksi ja muuta skeidaa...Mulla ainakin mitta on täynnä.pelkkää hiljaisuutta tai syyttelyä.
Kun nimenomaan mies pystyisi tästä pinteestä meidät hoitamaan pois,ensinnäkin heittämällä sukulaisensa ulos ja kuuntelemalla edes hiukan. Mutta jos ei kiinnosta niin ei.
Sanoin tänään että en tiedä miten sen laina-asian kanssa tekisi...Ei kommentoinut.
Töihin lähti taas äsken, näytti mököttävän.

 

["aapee"]

vieras:tuo on todennäköisin vaihtoehto.Täytyisi vaan miettiä millä makselen vuokran (tai saishan sillä lainalla toki vuokran maksettua....).
Voi helevtti....Lasten koulut ja kaikki tässä...
En kyllä rupea hiljaisuudessakaan elämään!

 

["vieras"]

No nyt voit laittaa perään tekstarin, että teit ratkaisusi ja jätät sen lainan ja alat etsiä väliaikaista kämppää itsellesi ja lapsille.

 

["aapee"]

Taidan alkaa tosiaan elää omaa elämääni,olen vaan lasten kanssa kotona ja murehdin.

 

[suhteellisuus]

tiedätkö että ei teillä ole voinut mennä ensimmäiset 10 vuotta hyvin. Oikeasti ei se mene niin...vaan olet kuvitellut että kaikki menee hyvin, kun kaikki ne kököt on piilotettu pinnan alle (mitäpä sitä pienistä narisemaan..) ja elämä on sujunut ilman isompia haasteita/kriisejä. Mutta 10 vuoden jälkeen kaikki lävähtääkin käsiin kun mitta tulee täyteen toimimattomassa parisuhteessa. Enää ei jaksakkaan vaan antaa asioiden olla vaan tulee repivää riitelyä.

Ymmärtäkää nyt hyvät parisuhteessa elävät ihmiset, että jo silloin kun suhde tuntuu sujuvan mukavasti, täytyisi kuitenkin nähdä vaivaa sen parisuhteen eteen, opetella hyvää kommunikointia, rakentavaa riitelyä...nähdä vaivaa sen eteen että oppii ymmärtämään toista ja itseään sekä toimimaan molempien hyvän eteen.

menkää parisuhdekursseille, leireille, lukekaa yhdessä parisuhdekirjoja ja keskustelkaa niiden herättämistä kysymyksistä ja ajatuksista. Rikastuttakaa parisuhdettanne yhteiselle ajalla, jossa oikeasti annatte jakamattoman huomoin kumppanillenne ja kuuntelette toisianne.

Usein vaan ollaan niin sokeita...monen kanssa olen keskustellut, kun ovat viimein hakeutuneet johonkin parisuhdejuttuun, että eihän puoliso edes tajunnut miten huonosti toinen voi, tai mitkä asiat häntä ilahdutti tai suututti...kun elettiin vaan pahemmin asioita juttelematta ja kuviteltiin että tämähän on ihan hyvä parisuhde. Siinä kun sitten avautuukin 10 vuoden jälkeen silmät vaikkapa sille, miten huonosti sitä puolisoaan oikeasti tuntee niin onhan se monella aika järkytys.

 

[en ymmärtäny]

no mistä sua syytetään, voiko siinä olla mitään perää? annatko itse tuumaakaan periksi niissä riidoissa? oletko kokeillut antaa toisen puhua ne valitettavansa ilman että puolustaudut?

kun mulla särähtää silmään tuo, ettet voi kutsua omiasi kylään jonkun villisian takia, ja se on miehen vika. jos ne kerran on sun sukulaisia ja ystäviä, niin kait ne ymmärtää sun tilanteen jo nyt ja sitten vielä entistä paremmin, kun näkevät omin silmin?

 

["aapee"]

En oikeasti PYSTY pyytämään tänne ketään. Äiti toki tietää tilanteen ja käy silloin tällöin. Mutta tädit,mummot jne,en missään nimessä.
Lasten koulukaverit eivät voi tulla, en voi pitää mitään kutsuja....Synttäreistä ollaan pidetty vielä kiinni, ne pidetään kotona.
Ei meidän lapsetkaan saa ulkona olla kuin silloin kun itse ollaan. Etteivät jää tuon hullun auton alle.

Minä syytän miestä tästä tilanteesta,en sitä tosin ole sanonut.
Miehen syytöksiin taas ei ole aihetta. Tällä hän saa vaan itselleen paremman mielen ja siirrettyä häneen kohdostuvan kritiikin minuun.

kesään asti olisi vain kärvisteltävä, sitten meillä vaihtuu lukot (tosin tiedän että mies antaa uudenkin avaimen sukulaiselleen....).

Ehkä tätä ongelmaa ei olisi jos en aina olisi kotona. Ajattelin alkaa näkemään kavereitani ja sukulaisiani enemmän,ja koska kotiin ei voi pyytää, täytyy nähdä muualla.Jospa se mielikin piristyisi siitä.
Voi kyllä olla että meillä ei niin hyvin ole mennyt ennenkään....Mutta riitelyä ei ole ollut.
Voi apua, näinköhän tästä selvitään..Kun ei kiinnosta enää.