Mies haluaa abortin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pipar
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja hhdghdfh:
nimetön458: Eikö mies (tai nainen mikäli mies vastustaa)pysty oikeuden kautta hakemaan oikeuden selvittää lapsen isyys, eli DNA-testeillä?

Ei kai kukaan tässä sivistysvaltiossa jää ilman isää vain pariskunnan toisen osapuolen kenkkuilun vuoksi...


Ei se kuitenkaan halua. Tiedän ja luultavasti hänkin tietää, että voisi. Ja voi vieläkin hakea oikeuttaan.

Mä luulen kuitenkin, että syvällä sisimmässään hän on onnellinen siitä että asia on näin. Saa runsaasti sympatiaa ja myötätuntoa (ja varmaan muutakin).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hiiteen ukko!:
niin, päädytpä mihin tahansa ratkaisuun niin TEE SE ITSESI, ÄLÄ MIEHEN TAKIA!

tsemppiä sulle!

Täsmälleen samaa mieltä! Olen sitä mieltä, että jos miehesi on sinulle "se oikea", hän kyllä pysyy rinnallasi ja kasvatatte lapsenne onnellisesti yhdessä. Jos taas kaveri päättää lähteä kävelemään ja lopettaa suhteen, olisi hän luultavasti tehnyt sen jossain vaiheessa joka tapauksessa. Miehen vuoksi ei siis kannata raskautta keskeyttää!
 
Minulla on täsmälleen samanlainen tilanne tällä hetkellä. Toinen ihminen ei halua ottaa vastuuta tästä asiasta ja minä olen yksin tässä tilanteessa. Rv 9 ja tänään menen lääkärille, joka antaa minulle lähetteen keskeytykseen.
Ympäristö painostaa minua keskeytykseen, minun valintani olisi erilainen. En tiedä pystynkö keskeytykseen, yritän, mutta salaa haaveilen pienestä nyytistä, joka kasvaa minun sisälläni.
Miehen vuoksi ei kannata keskeyttää, tiedän sen, mutta kuinka parisuhteen sen jälkeen kävisi? Pystyisinkö katsomaan miestäni enää silmiin ja rakastamaan häntä? Tämä asia on tabu meidän parisuhteessa, hyvä jos kenellekään sain kertoa. En saa tukea häneltä ollenkaan. Mutta onko minusta yksinhuoltajaksi?
 
Edelliselle:

Älä ihmeessä tee keskeytystä vain koska ympäristösi siihen painostaa!! Mieti sydäntäsi, itseäsi. Mitä sinä haluat? Haluatko miehen joka vaatii sinua tekemään jotain tuollaista? Pystytkä katsomaan häntä silmiin keskeytyksen jälkeen? Pystytkö sanomaan hänelle keskeytyksen jälkeen vilpittömin mielin "rakastan sinua"? Mieti pystytkä rakastamaan miestä joka vaatii sinua tekemään jotain mitä et halua.

Yksinhuoltajana on varmasti rakempaa kuin parisuhteessa mutta ihan yhtä antoisaa! Osallistut äitiryhmiin ja perhekahviloihin. Saat ystäviä ja tukea! Et varmasti jää yksin jos et eristäydy kotiin vauvan kanssa. Ole rohkea ja kuuntele sydäntäsi!!


Minä henkilökohtaisesti en ikinä pystyisi tekemään keskeytystä vain siksi että siihen painostetaan. Vihaisin itseäni lopun ikääni ja sen kanssa eläminen ei olisi helppoa. Miettisin sitä vauvaa jota en saanut ja sitä minkä ikäinen se milloinkin olisi ja näköinen. Olisiko tyttö vai poika.

Mieti tarkkaan mitä teet ettet kadu myöhemmin!!
 
minähän kerroin vain mielipiteeni.
En todellakaan arvostellu enkä hurskastellut. ja mistä sinä tiedät mitä minä olen kokenut? En mielestäni kertonut omista kokemuksistani??
jokainen tekee ratkaisut itse ja niitä joko katuu myöhemmin tai ei...
 
Sain lähetteen, aika on viikon päästä. Ei minusta siihen ole, tiedän sen, huomenna soitan ja perun ajan. Minusta tulee oikeasti äiti.
Vanhempani eivät varmaan suhtaudu asiaan hyvin, järkytyksenähän se tulee, nuori kun olen. Toivon, että he tukevat minua, toivon todella niin.
 
Jos oltaisiin nuorena tiedetty, millaiseen lapsettomuushoitorumbaan vielä joudutaan, olisin jättänyt pillerit pois 10 vuotta aiemmin! Näin ollaan puoliskon kanssa mietitty tässä vuosien varrella. Raskaaksi tulo ei todellakaan ole itsestäänselvyys! Jos 20 vuotiaana raskautuu, niin se se ei todellakaan tarkoita sitä, että se onnistuu myös 30 vuotiaana, vaikka kumppanikin olisi sama!

Vaikka lapsenhankinta ei meistä tullut ajankohtaiseksi ennenkuin lähellä kolmeakymmentä, oltiin ajateltu muutamat kerrat e-pillerien unohduksien ym. jälkeen, että jos raskaaksi tullaan, niin silloin se on niin tarkoitettu ja vauva pidetään.

Toisen painostaminen ei tietysti tässä asiassa ole ratkaisu. Voisit kuitenkin yrittää esittää puolisollesi/lähimmillesi tämän toisen puolen asiasta, eli että välttämättä tulevaisuudessa ei raskaaksi tulo ole itsestäänselvyys. Lapsettomuus lisääntyy hurjaa vauhtia ja lapsettomuushoitoihin joutuu turvautumaan yhä useampi nykypäivänä. Mitä se sitten on 10 vuoden päästä?

4 vuotta lapsettomuushoitoja takan, nyt rv 10
 
Sama Tilanne; kyllä kaikki järjestyy, onnea päätökseesi! Nyt vaan lähdet hakemaan tukea ja apua raskauteesi, etkä jää ympäristön reaktioiden armoille. Kun heti alussa alat itse miettiä, millainen äiti haluat olla, ja mitä haluat, et ole niin herkkä muiden mielipiteille.
Ota yhteyttä neuvolaan ja pyydä sieltä ohjeita, miten pärjäät sellaisina hetkinä, jos tunnet itsesti torjutuksi tai yksinäiseksi, ja kehen voit silloin ottaa yhteyttä. Ainakin omalla paikkakunnallani pyörii omat yhteisöt heille, jotka odottavat vauvaa yksin, joten et ole poikkeus odottaessasi lasta yksin. Sinulle on tarjolla paljon tukea, uusia ystäviä ja neuvoja tähän elämäntilanteeseesi, kunhan lähdet sitä etsimään.

Vaikka vanhempasi olisivatkin tyrmistyneitä, he kyllä sopeutuvat ajatukseen ja ovat iloisia lapsestasi. Onhan myös mahdollista, että miehesikin alkaa kypsyä ajatukseen isäksi tulemisesta. Onnea matkaan!:)
 
Ja vielä; oma äitisi on myös kokenut monenlaisia tunteita sinua odottaessaan. Hän todennäköisesti ymmärtää sinua paljon paremmin kuin osaat aavistaakaan, kunhan pääsee alkujärkytyksestä yli. Yleensä äiti, vähän etäinenkin, tulee raskauden aikana todella läheiseksi, hän jaksaa kuunnella silloinkin kuin muut eivät jaksa. Joten älä turhaa pelkää, sinä olet äidillesi rakkaimpia ihmisiä tässä maailmassa, ei hän sinulle käännä selkääsi.
 
oletko miettinyt sitä, että jos nyt teet abortin miehesi "käskystä" ja hän sitten myöhemmin ottaakin ja jättää sut kuinka tulet olemaan hänelle todella katkera koko loppuelämäsi...

 

Yhteistyössä