A
aapeee
Vieras
Tää voi kuulostaa tosi tosi tyhmältä, itsellenikin se kuulostaa, mutta jotenkin alkanut ahdistaa tämä tilanne.
Meidän perheessä on siis tapana, että mies käy ruokakaupassa ynnä muut asiat hoitamassa, koska se on helpompi tapa, kun miehellä on auto ja minulla ei. Tämä on siis ollut rutiini, ja olen oppinut tietämään kauanko suunnilleen kestää siinä kaupassa käynnissä tai jollain muulla asialla. Nyt minusta tuntuu, että tuo aika on tuplaantunut ja että mies oikein tarjoutuu hoitamaan enemmän noita juttuja yksin, kuin ennen. Aiemmin hän toivoi minua ja lasta usein mukaan, ja lähdimmekin tietysti vaikka koko perheen voimalla kauppaan, mutta nyt kun kysyn, tullaanko mukaan, hän vastaa aina "lasta alkaa kuitenkin kiukuttamaan ja sitten kaikkia ärsyttää". Okei, tämä syy on hyväksyttävä, koska sitä tapahtuu, mutta ei se ennen miestä niinkään häirinnyt.
En ole aiemmin ollut mustasukkainen, olen pystynyt luottamaan mieheeni täysin nämä kuusi vuotta jotka olemme olleet yhdessä. Nyt kun on näitä piirteitä; ajankäytön lisääntyminen, halu mennä yksin ja lisäksi hän on nykyään paljon paremmalla tuulella kuin aiemmin.. En voi sille mitään, että minua alkaa arveluttaa. Näin viimeyönä jopa unta, jossa miehellä oli salasuhde työkaverinsa kanssa.
Olemme olleet naimisissa puoli vuotta, seksielämä meillä on hyvää. Joskus haluttaisiin enemmänkin, mutta lapsi on "tiellä". Läheisyyttä meillä on joka päivä; suudelmia, halauksia, sylissä oloa, flirttailua... Yritämme toista lasta parhaillaan: yhteinen unelma, miehen aloite.
Miten tästä nyt voi alkaa edes keskustelemaan? Heitin puolivitsinä eräänä iltana "onks sul joku toinen", mutten jatkanut keskustelua siitä, kun mies vastasi jotenkin tuohtuneena kieltävästi. Jos alan kyselemään, että miksi kaupassa kestää nykään tunti, kun ennen vain puolituntia, kuulostan hysteeriseltä kyttääjältä.
Meidän perheessä on siis tapana, että mies käy ruokakaupassa ynnä muut asiat hoitamassa, koska se on helpompi tapa, kun miehellä on auto ja minulla ei. Tämä on siis ollut rutiini, ja olen oppinut tietämään kauanko suunnilleen kestää siinä kaupassa käynnissä tai jollain muulla asialla. Nyt minusta tuntuu, että tuo aika on tuplaantunut ja että mies oikein tarjoutuu hoitamaan enemmän noita juttuja yksin, kuin ennen. Aiemmin hän toivoi minua ja lasta usein mukaan, ja lähdimmekin tietysti vaikka koko perheen voimalla kauppaan, mutta nyt kun kysyn, tullaanko mukaan, hän vastaa aina "lasta alkaa kuitenkin kiukuttamaan ja sitten kaikkia ärsyttää". Okei, tämä syy on hyväksyttävä, koska sitä tapahtuu, mutta ei se ennen miestä niinkään häirinnyt.
En ole aiemmin ollut mustasukkainen, olen pystynyt luottamaan mieheeni täysin nämä kuusi vuotta jotka olemme olleet yhdessä. Nyt kun on näitä piirteitä; ajankäytön lisääntyminen, halu mennä yksin ja lisäksi hän on nykyään paljon paremmalla tuulella kuin aiemmin.. En voi sille mitään, että minua alkaa arveluttaa. Näin viimeyönä jopa unta, jossa miehellä oli salasuhde työkaverinsa kanssa.
Olemme olleet naimisissa puoli vuotta, seksielämä meillä on hyvää. Joskus haluttaisiin enemmänkin, mutta lapsi on "tiellä". Läheisyyttä meillä on joka päivä; suudelmia, halauksia, sylissä oloa, flirttailua... Yritämme toista lasta parhaillaan: yhteinen unelma, miehen aloite.
Miten tästä nyt voi alkaa edes keskustelemaan? Heitin puolivitsinä eräänä iltana "onks sul joku toinen", mutten jatkanut keskustelua siitä, kun mies vastasi jotenkin tuohtuneena kieltävästi. Jos alan kyselemään, että miksi kaupassa kestää nykään tunti, kun ennen vain puolituntia, kuulostan hysteeriseltä kyttääjältä.