Mies jätti, kun olen työtön

[Rangaistus]

Avomies jätti, kun olen ollut puoli vuotta työtön enkä ole saanut lukuisista hakemuksista huolimatta työtä. Hänellä itsellään on muutaman vuoden ajan ollut vakityö ja hyvä palkka.

Kaikkeni olen tehnyt, mutta kun on melkein 300 hakijaa ollut joka paikkaan.

Emme kuulemma pääse elämässä eteenpäin ja hän haluaa toteuttaa elämänsä pieniä haaveita, kuten matkustelu. Hän kokee olevansa onneton ja elämänsä valuvan hukkaan, parhaat vuodet menevät ohi ja ehkä katkeroituvansa joskus, jos ei pääse toteuttamaan haaveitaan.

Hänestä olisi epäreilua matkustella yksin, kun minä joutuisin jäämään kotiin koska budjettini ei kestä matkustelua työttömänä, ainakaan kovin usein. Miten tästäkin nyt yli pääsee?

 

[1945a]

Minkä ikäisiä te olette? Hänelle on kai raha ja matkustelu tärkeämpää eikä voi odottaa että saisit töitä, eihän puoli vuotta työttömänä ole kauan. Miten hän jatkossa voisi jatkaa kun teille tulisi lapsia, asuntovelkaa, työttömyyttä joskus myöhemmin... Voisiko hän silloinkaan jatkaa kun ei voisi matkustella, onhan se hankalaa kun lapset ovat pieniä? Menisikö hänellä jotain hukkaan silloinkin ja pelkäisi katkeroituvansa myöhemmin? Voihan olla ettei hän lapsuudenkodissaan eikä myöhemminkään opiskelujensa ja työttömyyden takia ole saanut matkustaa ja nyt kun voi haluaa nähdä maailmaa. Mietippä näitä... ja onko ainut syy se että olet nyt työtön, vai onko se vain tekosyy lopettaa nyt? Mieti nyt sitä mitä sinä ihan itse haluat elämältä ja mikä sinulle on tärkeää ja mitä juuri sinä haluat tehdä? Voisitteko vielä keskustella näistä asioista ja syistä että saat kuulla todelliset syyt ja ymmärtäistte molemmat mitä haluatte miä teille on tärkeää? Kyllä sinä siitä selviät. : )

 

[kettuhattu]

Miten vaikeuksista päästään yli. Ne vain eletään läpi päivä kerrallaan.

Epäluotettavilla miehillä on tapana keksiä tekosyitä päästäkseen karkuun.

Ero on rankka kokemus, mutta siitä selviää. Joskus olet kiitollinen siitä, että mies lähti.
Ei tämä Suomen lama ikuisuuksia kestä. Saksa tekee viisaita siirtoja ja Suomi tulee perässä.
Seuraan laiskasti uutisia, mutta jonkin verran kuitenkin.

 

[Rangaistus]

Olemme kolmekymppisiä. Mies joutuu matkustelemaan jo työnsä puolesta lähes joka kuukausi (on käynyt useassa eri maassa), mutta sanoo, että haluaisi matkustaa myöskin vapaa-ajallaan, ainakin muutaman kerran vuodessa.

Ymmärrän toki tavallaan miestäkin, en halua olla kenenkään onnen tiellä ja että hän myöhemmin katkeroituisi sen takia, että ei päässyt matkustelemaan ja näkemään maailmaa minun työttömyyteni vuoksi. Olen sanonut, että antaisin hänen kyllä mennä yksinkin, mutta hänestä ei ole reilua, että minä joutuisin yksin jäämään kotiin, kun minulla ei ole varaa lähteä hänen kanssaan reissuun, ainakaan kauaksi ja pitkäksi aikaa.

 

[ilmeisesti]

Olemme kolmekymppisiä. Mies joutuu matkustelemaan jo työnsä puolesta lähes joka kuukausi (on käynyt useassa eri maassa), mutta sanoo, että haluaisi matkustaa myöskin vapaa-ajallaan, ainakin muutaman kerran vuodessa.

Ymmärrän toki tavallaan miestäkin, en halua olla kenenkään onnen tiellä ja että hän myöhemmin katkeroituisi sen takia, että ei päässyt matkustelemaan ja näkemään maailmaa minun työttömyyteni vuoksi. Olen sanonut, että antaisin hänen kyllä mennä yksinkin, mutta hänestä ei ole reilua, että minä joutuisin yksin jäämään kotiin, kun minulla ei ole varaa lähteä hänen kanssaan reissuun, ainakaan kauaksi ja pitkäksi aikaa.

teillä on omat rahat, ei yhteiset ja näinhän se pitääkin olla, kun on avokki. Mutta jotenkin taas tulee mieleen, että tämä on provo.

 

[Tuskallisen tuttua]

Niin tuttua ja niin käsittämätöntä. Ihan kuin ei olisi jo riittävästi työttömyydessä kestettävää. Ja vain parikymmentä vuotta sitten oli normaalia, että naiset olivat kotirouvina ja se oli jopa arvostettu rooli. En haikaile sitä, mutta tulee vain mieleen aiempia sukupolvia katsoessa miten helpolla ovat päässeet jos vaikka ei ole ollut älyä opiskella ammattia. Ja miten on nyt: opiskelet, hankit isolla vaivalla aina uuden pätkätyön, hoidat lapsesi..

 

[Älyä opiskella?]

Niin tuttua ja niin käsittämätöntä. Ihan kuin ei olisi jo riittävästi työttömyydessä kestettävää. Ja vain parikymmentä vuotta sitten oli normaalia, että naiset olivat kotirouvina ja se oli jopa arvostettu rooli. En haikaile sitä, mutta tulee vain mieleen aiempia sukupolvia katsoessa miten helpolla ovat päässeet jos vaikka ei ole ollut älyä opiskella ammattia. Ja miten on nyt: opiskelet, hankit isolla vaivalla aina uuden pätkätyön, hoidat lapsesi..

Kyllä se ennen vanhaan oli syynä köyhyys, ettei päässyt opiskelemaan, kun ei ollut vanhemmilla varaa. Nykyään on ilmaista opiskella.

 

[niin tai ei sittenkään]

Niin tuttua ja niin käsittämätöntä. Ihan kuin ei olisi jo riittävästi työttömyydessä kestettävää. Ja vain parikymmentä vuotta sitten oli normaalia, että naiset olivat kotirouvina ja se oli jopa arvostettu rooli. En haikaile sitä, mutta tulee vain mieleen aiempia sukupolvia katsoessa miten helpolla ovat päässeet jos vaikka ei ole ollut älyä opiskella ammattia. Ja miten on nyt: opiskelet, hankit isolla vaivalla aina uuden pätkätyön, hoidat lapsesi..

kotirouva-ajoista on kyllä enemmän kuin 40 vuotta!

Jokaisessa asiassa on hyvät ja huonot puolensa, ja tämä pätee eri ikäkausien kohdallakin.
Parikymmentä vuotta sitten, siis vuonna 1995, ei todellakaan ollut normaalia olla kotiäitinä pitkään.

Minulla oli, ja on ollut, älyä opiskella niin nuorena kuin myös näin vanhempanakin. Työni on aina ollut erittäin antoisaa ja jopa kohtuullisen hyvin palkattuakin, mutta ihmisen elämässä on asioita joita ei voi rahassa mitata. Sen huomaa vata näin jälkikäteen kun ikää karttuu.

Kysypä keneltä tahansa kaupungissa asuneelta naiselta jolla on 20 vuotiaita lapsia, hyvin harva meistä on ollut kotiäitinä lasten ollessa pieniä. Suuri lama alkoi 1993, ei puhettakaan että olisi voinut jäädä hoitovapaalle tms. Pakko oli mennä töihin jos työpaikkansa aikoi pitää ja sen jälkeenhän tätä lamaa on ollut putkeen jo 10 vuotta.

Jos meinaat että se oli helppoa elämää kun vei alle vuoden ikäise lapsen päiväkotiin 5 päivänä viikossa aamulla klo 7 ja haki hänet pois klo 16.30 eikä yhteistä aikaa lapsen kanssa oli aamulla 30 minuuttia ja illasta noin 4h ennen muksun nukkumaanmenoa. Siinä sivussa teet kotityöt sun muut samaan aikaan. Ainakin minä koin mitä suurinta riittämättömyyttä ja henkistä tuskaa lasten ollessa päiväkoti-ikäisiä siitä ettei minulla ollut minkäänlaista mahdollisuutta olla kotona heidän kanssaan.
Ja sama tilanne se oli siihen aikaan kaikilla pienten lasten äideillä. Tätä se vanhempien ja lasten elämä silloin oli, 6 vuotta päiväkotiin viemistä, sitten suoraan kouluun. Tarhan tädit tunsivat muksut paremmin kuin niiden vanhemmat.

Tällä tietämyksellä mikä minulla on tänä päivänä, jos saisin elää elämäni uudelleen pienten lasten äitinä, jäisin pätkätyöläiseksi enemmän kuin mielelläni ja käyttäisin ajan yhdessäoloon pienten lasten kanssa, enkä katuisi sekuntiakaan. Se on maailman parasta laatuaikaa ja sitä pitäisi ymmärtää arvostaa jokaisen jolla siihen on mahdollisuus.

 

[Kylmä totuus]

Kyllä se ennen vanhaan oli syynä köyhyys, ettei päässyt opiskelemaan, kun ei ollut vanhemmilla varaa. Nykyään on ilmaista opiskella.

Aivan, näin yksinkertaista se on. Nykyään vähälläkin älyllä varustetut pääsevät opiskelemaan.

 

[Jutta]

Avomies jätti, kun olen ollut puoli vuotta työtön enkä ole saanut lukuisista hakemuksista huolimatta työtä. Hänellä itsellään on muutaman vuoden ajan ollut vakityö ja hyvä palkka.

Kaikkeni olen tehnyt, mutta kun on melkein 300 hakijaa ollut joka paikkaan.

Emme kuulemma pääse elämässä eteenpäin ja hän haluaa toteuttaa elämänsä pieniä haaveita, kuten matkustelu. Hän kokee olevansa onneton ja elämänsä valuvan hukkaan, parhaat vuodet menevät ohi åja ehkä katkeroituvansa joskus, jos ei pääse toteuttamaan haaveitaan.

Hänestä olisi epäreilua matkustella yksin, kun minä joutuisin jäämään kotiin koska budjettini ei kestä matkustelua työttömänä, ainakaan kovin usein. Miten tästäkin nyt yli pääsee?

Eestissä on kasvavat työmarkkinat jonne rekrytoidaan jatkuvasti väkeä Suomesta. Hae ja saa sieltä töitä - mikä estää jos mieskin jo jätti. Suomessa töiden haku on ihan per***stä koska harvat vapaat paikat menee suhteilla työnantajien tutuille.