Alkuperäinen kirjoittaja Kulut puoliksi:
Siis käsitänkö oikein, että mies maksaa yksin vuokran, auton, ulkonasyömiset ja ilmeisesti ison osan muistakin yhteisistä kuluista? Miksi ihmeessä, kuuluisi kai puolet niistä (ainakin vuokrasta) sinulle? Oletko ajatellut, että ehkä miehellä on vanhanaikainen "miehen kuuluu elättää naisensa" ajattelutapa, ja koska sinäkin suostut siihen mies ajattelee että sinä VAADIT sitä häneltä - siksi hän ei uskalla tai ilkeä kertoa sinulle, ettei hänellä ehkä olekaan varaa tuollaiseen elintasoon. Sehän tarkoittaisi, ettei hän olekaan "oikea mies", ja sinä lähdet lätkimään kun hän ei enää pysty ylläpitämään sinua.
Eijeijei, anteeks, kirjotin ihan puuta heinää! Siis tarkotin, että miten pystyy maksaa OMAN PUOLEN vuokrasta, oman autonsa (kummallakin on oma, tosin itse yritän hankkitua omastani eroon, jolloin miehen auto olis yhteinen) ja sähkölaskut ja vastaavat maksetaan luonnollisesti puoliksi.
Alkuperäinen kirjoittaja todellisuus kutsuu:
Ensinnäkin: koskaan ei pitäisi muuttaa yhteen asumaan ennen kuin on selvitetty miten yhteinen talous hoidetaan. Rahallisesti ja muutenkin.
Luonnollisesti. Asiasta keskusteltiin pitkään ja hartaasti, ja päätettiin muuttaa yhteen siksi, että kaksiossa asuminen kahteen pekkaan on halvempaa kun yksiössä asuminen yksin. Ja miehen oli jo korkea aika muuttaa pois äidin helmoista, eikä nähty järkeä siinä, että hän muuttaa myös yksiöön ja on siinä kiinni sen vuoden, mikä vuokrasopimuksissa yleensä on se minimi. Tehty mikä tehty, ja olen edelleen sitä mieltä, että päätös oli ihan oikea.
Käytiin tosiaan keskustelu aiheesta eilen illalla, jonka avasin viattomasti, että "hei ootko sä huomannu et sulle on tullu tämmösiä laskuja, mitä nää on?"
Mies meni ihan hiljaseks, sai sit selitettyä, että koska oli maksanut bändikämpän vuokraa parin muun kaverin puolesta pari kuukautta kun niillä ei ollu rahaa, ni oli sitten jättänyt puolestaan omat laskunsa maksamatta. Oli kuitenki hoitanu laskut heti kun oli saanut rahat pojilta. Ja se "kasa" mistä vaahtosin oli tosiaan suurimmaks osaks maksettuja laskuja, herra kun ei merkkaile niihin mitään. Pitäis vissiin opettaa sille sitä arkistointiakin.
Lähinnä mietityttää, miksei se pyytäny mua maksamaan niitä laskuja, kyseessä oli kuitenki netti- ja puhelinlaskut. Jospa siinä oli sitten kyse siitä miehisestä egosta. Vannotin sitte vielä, ettei I_K_I_N_Ä anna yhdellekään perintätoimistolle aihetta lähetellä niitä lappujaan, ja että mun rahat on meidän rahoja yhtä paljon ku hänenki. Niin, ja tosiaan, ettei sitä vuokraa tarvitse maksaa niitten jätkien puolesta.
Meillä ei siis normaalisti eletä yli varojen, jotenkin vaan koen, että se osuus mikä mieheltä jää yli pakollisten menojen jälkeen, on sen omaa rahaa, jonka se on omalla työllään ansainnu, eikä mun kuulu nipottaa siitä, mihin se sen käyttää. Ja kun suurin osa siitä menee musiikkiharrastukseen, niin se on ainakin sellanen asia, mitä pitää tukea niin paljon ku pystyy. Ehkä nää käytännön jutut ei tuu meille vielä niin luonnostaan, mut mikäs tässä on opetellessa, kun tietää kuitenkin, että on sen oikean ihmisen kanssa.
Alkuperäinen kirjoittaja todellisuus kutsuu:
Ihan höpöä pilvilinnoissa elämistä kun nuoret sanovat että minä en sitten koskaan nalkuta/riitele kun olen suhteessa. Sinä, kuten muutkin, tulevat nalkuttamaan enemmän tai vähemmän asioista (riippuen miehestä), ja varsinkin riitelemään. Ja joo, parasta olisi tietysti kaikista jos koskaan mistään ei tarvisi maksaa, mutta nyt kuitenkin eletään todellisuudessa ja raha-asiat ovat yksi suhteiden suurimmista riitelynaiheista (ja jopa eron aiheista). Minä nimittäin ainakin lähtisin kävelemään jos mies hoitaisi noin laskunsa.
Ei kai kukaan tosissaan kuvittele, edes 15-vuotiaana, että se elämä on sitten ruusuilla tanssimista kun rakastuu. Itse olen kyllä valmis antamaan hiukan periksi raha-asioissa, kun mulle tärkeintä on se, että toinen kuitenkin välittää miltä musta tuntuu ja mitä mä ajattelen. Kyllä toivottoman tapauksen tunnistaa jo kaukaa, eikä kukaan ole seppä syntyessään. Se, ettei toinen tee asioita just niinkun mä tai pidä asioita samanlaisessa tärkeysjärjestyksessä, tekee elämästä mielenkiintosta. Ja joo en, en halua sillä tavalla mielenkiintosta elämää et ulosottomiehet on oven takana, mut kyllä toi tosta oppii ku vähän potkii persiille.
