Mies kettuilee kiloistani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pulleroko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pulleroko

Vieras
huhhuh. Otsikko varmaan kertoo paljon siitä missä mennään. Olen 28-vuotias nainen, 170 cm ja painoa on noin 80kg, josta suurin osa lihasta (treenaan paljon salilla), toki fläsääkin löytyy riittoisasti. Mies (32-v.) itse treenaa myös ja on aiemmin kannustanut minua treenissä ja opettanut syömään proteiinipainotteisesti ja "tarpeeksi". Aiemmin painoin ehkä 60 kiloa, mutta olin huonommassa kunnossa kuin nykyisin. Itse olen ollut sinut kroppani kanssa, tykkään liikkua ja syödä hyvin. Yhdessä mieheni kanssa ollaan oltu viitisen vuotta, yhteinen asunto ollaan hankittu ja kihloissa on oltu jo pari vuotta.

Ongelma on nyt viime aikoina noussut esiin, en oikein tiedä mistä tämä mielenmuutos johtuu. aluksi mies kehui kun kroppaani alkoi kertyä lihasta, ja sanoi jopa, ettei haittaa vaikka painoa kertyy enemmänkin. Nyt sitten viimeaikoina on tullut pientä vinoilua kun otan ruokaa lautaselleni, pukeutumisestani saan myös negatiivista kommenttia ja viimeisin muutos on ollut että mies on alkanut kehumaan muiden naisten ulkomuotoa ja antaa aiempaa seksuaalista huomiota. Tämä tietenkin on masentanut minua, tuntuu, että itsetuntoni on romahtamassa enkä oikein enää viihdy kiloissani.

En kuitenkaan haluaisi laihduttaa, koska tunnen itseni ihan terveeksi ja hyvinvoivaksi ja sain kuntotestistäkin hyvät tulokset. Mies on alkanut myös huomauttelemaan takamuksestani, joka aiemmin oli hänen mielestään juuri täydellinen. Viikonloppuna purskahdin itkuun, kun saunasta suihkuun mentyäni mies sanoi että minulle on vuodessa kehittynyt "tollanen iso selluliittiperse". En edes osannut sanoa mitään, tunsin vaan että naisellinen itsetuntoni koki kolauksen. En oikein itsekään halua enää seksiä, kun nykyisin mieleeni tulee vaan että miltä näytän ja mitä mies minusta ajattelee. Ei oikein kiihota, kun ei ole fiilistä siitä, että mies oikeasti haluaa minua.

Olen sanonut, että hänen kommenttinsa ovat loukkaavia ja minusta tuntuu pahalta. Mies vain sanoo, ettei voi esteettisille käsityksilleen mitään ja että minulla on vastaukset käsissäni. Nyt sitten kävimme taas yhdessä salilla, niin mies oli koko ajan eri puolella, vaikka aiemmin olemme jutelleet ja reenanneet yhdessä. Sitten huomasin, että hän kyttää salilla muita naisia. En tiedä, johtuuko kaikki heikentyneestä itsetunnostani, mutta minusta alkoi tuntumaan, että mies jotenkin häpeilee minua ja haluaa ettemme näyttäydy yhdessä. Kavereilleenkin olen kuullut kun mies on haukkunut minua läskiksi humalassa ollessaan (kaverin tyttöystävä kertoi minulle).

Mitähän tässä pitäisi tehdä? mies sanoo, ettei halua erota, mutta toivoo minun "miettivän miltä näytän". Tuskainen olo, tuntuu, etten saa sitä mitä ansaitsen. Onko muilla kokemuksia vastaavasta?
 
Ei kuulosta hyvältä. Minusta pointti on tuo mitä itse sanoit: tunnet isesi hyväksi etkä haluaisi alkaa laihduttaa. Siinäpä se. Miehen kommentointi on asiatonta.

Eri asia olisi, jos olisit oikeasti lihonut niin paljon, että itseäsikin inhottaisi. Tämähän on aika yleistä: puolisot lihovat ajan mittaan ja sitten jompaakumpaa alkaa inhottaa. Mutta toinen ei saa kommentoida, jos toinen ei koe oloaan huonoksi!

Itse koen oloni joskus läskiksi, pepun isoksi ja niin edelleen. Mieheni tekee silloin sen mitä hänen kuuluu: kehuu minut takaisin maan pinnalle, kuopasta. Se on rakastavan kumppanin ele. Toisaalta minäkin kehun häntä vaikka kuinka ja ennen kaikkea kannustan. Lähden salille mukaan enkä vaan pakota häntä sinne.

Mutta oikeasti, ei puolison persettä haukuta selluliittiperseeksi. Ihan kamala ajatus, minulle se olisi vakavan keskustelun paikka. Mieti tarkkaan, haluatko tuollaisen miehen rinnallesi loppuelämäksesi.



 
Tuskin edes olet kovin pulska, jos todellakin käyt tosissasi salilla. Rasvaa varmaan löytyy, mutta haloo, olet aikuinen nainen ja naisella SAA olla myös rasvaa! Tässä varmaan pätee se vanha klisee, että sinua kohdellaan juuri niin kuin annat itseäsi kohdeltavan... Minulla on tosi laihoja kavereita, jotka ovat saaneet kuulla miehiltä läski yms. kommentteja - itse olen samoissa mittasuhteissa kuin sinä, enkä aiemmin edes harrastanut liikuntaa, ja silti KUKAAN ei ole ikinä arvostellut läskejäni. Koska tietää että huonosti kävisi ;D.

Kannattaa yrittää keskustella miehesi kanssa, mikä häntä oikeasti riepoo. "Ylimääräiset" kilosi ovat varmaan vain helppo puuttumiskohta, johon mies pahaa oloaan purkaa. Jos mies ei suostu aihetta miettimään ja sitä kautta etsimään kanssasi ratkaisua, sinun pitää muistaa että toista ei voi muuttaa, mutta itse voit päättää millaisissa oloissa suostut elämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pulleroko:
Olen sanonut, että hänen kommenttinsa ovat loukkaavia ja minusta tuntuu pahalta. Mies vain sanoo, ettei voi esteettisille käsityksilleen mitään ja että minulla on vastaukset käsissäni.

Aargh. Meillä on naapurissa mukula (omien lasteni ystävä) joka on sellainen totuudentorvi että oksat pois. Hän perustelee kaikki kommenttinsa aidosti hämmästyneenä sillä, että hänhän vaan sanoo totuuden.

Nelivuotiaalle annan anteeksi siivoamattomuuden arvostelun kuten: Miksi teillä, ei meillä vaan ole pyykkikoria olohuoneessa! tai: Jos juo liikaa limsaa, hampaat menee ja rahat. Oletteko te niitä perheitä, joissa juodaan paljon limsaa? (Juodaan, laitticolaa, kun ei juoda kahvia!) Noihin totean että höpöhöpö hiljaa, tää on mun koti.

Mutta kun hän laukoo 'totuuksia' esim. tyttäreni vaatteista "mun mielestä toi on ruma väri" tai ontelosyylistä tai sanoo että barbit (joista tyttäreni tykkää) on tyhmiä ja brätsit (joita molemmilla kyllä on) ihkuja, niin rajan yli on menty ja puutun asiaan. Lisäksi puhun oman lapsen kanssa sydämen sivistyksestä.

Siis miehesi perustelu ei ole mikään perustelu. Aikuinen ihminen tajuaa, milloin loukkaa toista. Jos olet niin sietämätön, niin vaadi eroa jotta hän saa vapautensa. Tai... älä vaadi, jos et ole siihen itse valmis. Sinun tehtäväsi ei ole miellyttää miestäsi joka asiassa. Tarkoitan että on ihan jees huolehtia itsestäsi (mitä teet) ja ehkä joskus käyttää toisen mieliksi saappaita sängyssä vaikka siitä ei itse kiksejä saisikaan. Mutta jos alistaa jonkun ison asian toisen mielipiteen alle, ei synny kuin pahaa oloa.
 
Jatkan.

Yritä kääntää ajatus toisinpäin. Mitä arvostelisit miehessäsi? Jos hän on kalju, kerro miten pitkätukkaiset miehet on tosi miehekkäitä. Tai jos hänellä on kovin karvainen selkä, niin eikös se vasta ällötä? Eikun poistovaha kehiin.

Onhan noita, ihmiselle herkkiä kohtia. Piirtelee kuvioita luomesta toiseen ja sanoo, että kyllä sulla näitä onkin. Katsoo sivuprofiilia ja sanoo, että on tullut sullekin tuota kaksoisleukaa (tai nätimmin, kun toisella on uusi pusero päällä sanoo, että kannattaa suosia tuota väriä, jotenkin kätkee tuon kaksoisleuan...)

Toisaalta tuollaiseen peliin ei kannata lähteä. Jos lähdetään kisaamaan siitä, kumpi loukkaa pahemmin, jäädään umpikujaan. Mutta hetkellisenä herätyksenä ja keskustelunavauksena se voi toimia.
 
Voi herrajjesta millaista käytöstä mieheltäsi. Ymmärrän tiettyyn rajaan asti, että hän varmaan on pitänyt ulkonäöstäsi enemmän hoikempana (niille esteettisille mieltymyksille kun ei voi mitään), mutta kyllä tosirakkauden pitäisi 20 kg sinne tai tänne kestää: olethan kuitenkin ilmeisesti aika normaaleissa mitoissa eikä "pulleutesi" haittaa muuten elämää, eli siis et ole sen takia väsähtänyt jne. Herää kyllä kysymys, miten miehesi sen kestää, kun sinulla on ikää lisää 10, 20, 30 tai 50 vuotta. Et voi pysyä timminä "herkkupeppuna" ikuisesti kuitenkaan.

Ihmettelen aina kovasti, miksi miehet sahaavat omaa oksaansa tuolla ulkonäkökommentoinnilla. Se saa sinut (ja naiset yleensäkin) vain vetäytymään kuoreensa, ja silloin viimeistään seksielämä lässähtää kun nainen ei kehtaa enää peiton alta pois. Vaikea uskoa, että miehesi oikeasti haluaisi jättää seksin tyystin siksi, että olet hieman lihonut - eli hän tekee hallaa myös itselleen tuolla haukkumisella. TIETENKIN asiassa on muitakin puolia kuin seksi, esim. se, että hän on kumppanisi eli hänen pitäisi olla sinun puolellasi, ei sinua vastaan, noin niinkuin elämässä yleensäkin. Nyt ei kyllä siltä tunnu eikä kuulosta.

Jutelkaa vakavasti. Mikäli itse haluat, voit toki laihduttaa. Kysyisin kuitenkin mieheltä, että miten hän kestää ikäääntymisesi ja mahdollisen "lässähdyksen" sen myötä? Onko hän todellakin niin pinnallinen, että haluaa uhrata muuten hyvän (?) suhteen ulkonäön alttarille? Siihen kyllä viittaisi tuo "häpeily", ja kavereille haukkuminen. Mieti, onko miehesi arvomaailma oikeasti sellainen, jota halut koko elämäsi jakaa.
 
Oletkohan ollut miehellesi jonkinlainen näyttelyesine, jota hän on muokannut mieluisaksi, mutta nyt kun ekaa kertaa on tapahtunut käännettä "huonompaan" hän katsoo oikeudekseen arvostella. Minusta tuossa ei ole kyse enää ollenkaan siitä, että hän rakastaisi, arvostaisi ja kunnioittaisi sinua omana itsenäsi. Ehkäpä miehesi on sellainen, joka vielä 50-60 -vuotiaanakin katsoo kuolaten kaksikymppisten perään kuvitellen, että hänellä on siihen oikeus ja että hänhän on yhä todella vetävän näköinen.

Olen valitettavasti huomannut, että moni kuntosalilla ahkerasti viihtyvä mies on liian pinnallinen ja todella huono itsetunnoltaan. Jos miehesikin uskaltaisi rakastaa sinua omana itsenäsi, niin hänellä ei olisi mitään tarvetta mollata ulkonäköäsi. Ymmärrän, että puoliso voi huolestuneena ottaa asian puheeksi asiallisesti, jos pelkää esim. painon retkahtavan käsistä, mutta sitä en ymmärrä, että haukkumalla ja ilkeilemällä yrittää saada aikaan muutosta, koska se ei koskaan tehoa.

Meilläkin yritetään YHDESSÄ laihtumista ja teemme yhdessä ruokaa, joka sopii laihduttajalle. Tsemppaamme toinen toistamme. Ei tulisi mieleenkään alkaa osoitella toiselle sormella, jos hän sortuu suklaapatukkaan.
 
Mielestäni ongelma teidän suhteessa ei ole se, oletko sopivanpainoinen (kenelle?) vai et, vaan se että sallit miehesi käyttäytyä sinua kohtaan ala-arvoisesti. En oikein tiedä, mikä tuohon tepsii parhaiten, mutta jotain sinun on asialle tehtävä. Surkuttelu ja itkuun purskahtaminen (alistuminen) eivät auta, täytyy laittaa kova kovaa vastaan.

Kenties voit puolustautua verbaalisesti sanomalla miehellesi, että olet aivan täydellinen tuollaisena kuin olet ja hän saa luvan pitää ilkeät kommenttinsa itsellään. Tai sitten voit poistua paikalta aina kun hän aloittaa ilkeilynsä. Tai sitten voit laittaa mokoman ääliön ulkoruokintaan. Joka tapauksessa sinun on otettava asiat ohjaksiisi, muuten miehesi murtaa itsetuntosi pala palalta, ja aivan turhaan!
 
Tulee mieleen, että ukkosi haluaa tekosyyn (tulevalle tai käynnissä olevalle) pettämiselle tai sivusuhteelle. Ensin haukutaan oma muija niin maanrakoon, että suhde kuivuu ja seksielämä lakkaa ja sitten pettämisestä kiinnijäätyä valitellaan, että ei voinut mitään kun kotona on niin susiruma pihtariakka että se ajoi pettämään. Jossa vaiheessa useimmat muijat jo itsekin uskovat mokomaan aivopesuun. RYHTIÄ SISKOT!
 
Alkuperäinen kirjoittaja klddlslallskd:
Mielestäni ongelma teidän suhteessa ei ole se, oletko sopivanpainoinen (kenelle?) vai et, vaan se että sallit miehesi käyttäytyä sinua kohtaan ala-arvoisesti. En oikein tiedä, mikä tuohon tepsii parhaiten, mutta jotain sinun on asialle tehtävä. Surkuttelu ja itkuun purskahtaminen (alistuminen) eivät auta, täytyy laittaa kova kovaa vastaan.

Kenties voit puolustautua verbaalisesti sanomalla miehellesi, että olet aivan täydellinen tuollaisena kuin olet ja hän saa luvan pitää ilkeät kommenttinsa itsellään. Tai sitten voit poistua paikalta aina kun hän aloittaa ilkeilynsä. Tai sitten voit laittaa mokoman ääliön ulkoruokintaan. Joka tapauksessa sinun on otettava asiat ohjaksiisi, muuten miehesi murtaa itsetuntosi pala palalta, ja aivan turhaan!

Miehelläni oli vaihe, jossa hän kuvitteli olevansa jokin loujan lahja ihmiskunnalle. Sen myötä hän alkoi mitätöidä ja nälviä minua. Se söi tietysti itsetuntoani pikkuhiljaa.

Kun sitten muutin käytöstäni - eli en enää provosoitunut puheistaan vaan ilmoitin, etten ole tekemisissä hänen kanssaan, jos ja kun käyttäytyy noin - hänen käytöksensä muuttui.

Toki se vei vähän aikaa, eli ei se ihan yhdellä ja kahdella poiskävelyllä toteutunut, mutta loppujen lopuksi kuitenkin.

Nykyään mieheni ihmettelee itsekin omaa käytöstään, liekö ollut tyytymättömyyttä itseensä ja saavutuksiinsa. Näin ainakin itse arvelee.
 
Ei varmaan ole aivan täydellinen. miehesikään. On paljon muita miehiä, jotka ovat komeita ja kroppa hyvässä kunnossa. Eikö sinua mikään miehessä mikään ärsytä. Jos mies loukkaa sinua. Sinä voit saman lailla antaa takaisin. Mutta onko kanttia sanoa? annatko miehelle vallan ilkeillä ja pahoittaa mielesi. Ole sinäkin rehellinen ja sano miehelle, jos sinua jokin miehessä oikeasti inhottaa. Kyllä minä antaisin takaisin ja kunnolla. Kerran suutuin ex.lle ja sanoin sitä mulkosilmäksi. No näin kun otti itseensä. Ja sanon, jos joku loukkaa niin pahasti kun pystyn. Miehiä on helppo loukata varsinkin varusteista.
 
Itse olen kuntoilemalla saanut timmin kropan. Miehellä löysää. Inhottaa koskettaa pehmeää takamusta. Itsellänikin paljon tiukempi. Siksi vaadinkin mieheni nyt kuntoremonttiin.

Jos ei käy, etsin timmimmän. Tulijoita kun olisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pulleroko:
huhhuh. Otsikko varmaan kertoo paljon siitä missä mennään. Olen 28-vuotias nainen, 170 cm ja painoa on noin 80kg

Ehkä kaikkein oleellisinta viestissäsi on ilmaisusi: "kettuilee". Ikäänkuin kyseessä mielestäsi olisi leikillinen piikittely. Kertomuksesi perusteella se mitä ilmeisemmin ei sellaista ole, hän vain ei osaa/halua/julkea/viitsi ilmasta asiaa/ongelmaa sen täsmällisemmin.

Miksi sitten ihmiset märehtivät itsensä muodottomiksi läskikasoiksi? Oma teoriani on sellainen että ylensyönti on ainoa "ilo" josta ko ihmiset enää tyydytyksen saavat.

Jos kumppanisi sietää tilanteen niin aika varmasti hänen kommentointinsa tulee terävöitymään, varsin voimakkaasti.

Hyvin usein miehet tämän ongelman sietävät, mutta tekevät kyllä kaikkensa sen eteen etteivät joudu sitä julkisesti häpeämään.

Jussi
 
Alkuperäinen kirjoittaja lovetus:
Ei ole aitoa rakkautta, ei...

Minä en kykenisi rakastamaan läskivuoreksi muuttunutta rakkaintani.

Ikinä en voisi rakastua läskivuoreen, en koskaan edes katso sinnepäin koska siitä tulisi valtavan paha olo.

Jussi
 
Haloo, jos olet suhteenne aikana lihonut 20 kg ja vielä itse elät siinä päiväunessa että suurin osa siitä on lihasta (jos on, niin FitnessExpo on lokakuun alusta ja pääset tyhjentämään palkintopöytää, mittaisesi kehonrakentajanaiset joilla suurin osa painosta on oikeasti lihasta kun ovat tavallisesti kisakunnossa n. 60-65-kiloisia "rääpäleitä"), niin kyllä siinä ehkä rupeaa hirvittämään. Minua ainakin rupeaisi, jos mieheni ykskaks pistäisi 20 kg lisää painoa. Viidessä vuodessa ei nainen saa tuollaisia lukemia lihasmassana, ja itsekin totesit että fläsää löytyy. Sinä olet painoindeksisi puolesta reippaasti ylipainoinen. Jos oma puolisoni lihoisi ilman mitään pätevää syytä (joita voivat olla esim. kortisoni- tai masennuslääkitys, liikunnan totaalisesti estävä sairaus tms.) tuolla lailla lyhyehkössä ajassa rutkasti ylipainoiseksi niin katsoisin ettei hän ole se ihminen johon rakastuin.

Miehesi reaktio ei välttämättä ole se rakentavin mahdollinen, mutta sinänsä ymmärrän kyllä häntä - vaikken idealistisessa mielessäni ehkä välttämättä haluaisi. Tuollainen tilanne voi olla ihan hirveä kriisi puolisolle, miehesi voi kokea luoneensa hirviön kun tutustutti sinut salitreenin maailmaan. Ja miehesi on siinä aivan oikeassa että sinun käsissäsi se on, mitä haluat tehdä.

Ylipainoiseksi heittäytyminen lihasmassan kasvatuksen verukkeella ei palvele myöskään liikuntaharrastuksiasi, ei punttaamista eikä varsinkaan aerobista liikuntaa. Se, että salitreenaajalla voi hieman paino lisääntyä tarkoittaa jotain 10% lähtöpainosta tms, ei kahtakymmentä kiloa ellei lähtökohta ole vaikeasti alipainoinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ehkä totuuden siemen:
Jos oma puolisoni lihoisi ilman mitään pätevää syytä (joita voivat olla esim. kortisoni- tai masennuslääkitys, liikunnan totaalisesti estävä sairaus tms.) tuolla lailla lyhyehkössä ajassa rutkasti ylipainoiseksi niin katsoisin ettei hän ole se ihminen johon rakastuin.
.

Ensinnäkin. Kortisoni tai masennuslääkitys ei lihota. Ne lisäävät ruokahalua, mikä on aivan eri asia. Ihminen voi aina valita, syökö vai ei, ja mitä syö.

Toiseksi vain pinnallinen ihminen ajattelee puolisonsa olevan aivan toinen ihminen, jos hänen ulkoinen habituksensa muuttuu. Jos parisuhde on kiinni vaikka 20 liikakiloista, niin kovin ollaan heppoisin eväin yhdessä. Puhumattakaan siitä, miten heppoisin perustein on aikanaan yhteen menty.

Kolmanneksi. Ketään ei voi väkisin laihduttaa. Jokainen valitsee elämäntapansa aivan itse. Piruilu, ilkeily tai häpeily ovat viimeiset toimivat keinot toisen laihdutushalun herättämiseksi.

Aloittaja, jos SINÄ haluat laihtua, niin laihduta toki. Miehesi vuoksi turha vaivautua. Sinuna vaihtaisin miestä. Mitä sitä turhaa hukkaamaan aikaa tyyppiin joka häpeilee sinua, sen sijaan että tukisi ja kannustaisi. Luultavasti noilla muodoilla löydät miehen jolle kelpaat omana itsenäsi.


 
Painosi perusteella olet lievästi ylipainoinen. Erikoista, että miehesi on kannustanut sinua hankkimaan massaa ja nyt sitten itkee kun et olekaan balleriinan mitoissa. Tahditon ja typerä mies, mutta et sinäkään voi tosiasioita kiistää. Ylipainoa on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs peräs:
Toiseksi vain pinnallinen ihminen ajattelee puolisonsa olevan aivan toinen ihminen, jos hänen ulkoinen habituksensa muuttuu. Jos parisuhde on kiinni vaikka 20 liikakiloista, niin kovin ollaan heppoisin eväin yhdessä. Puhumattakaan siitä, miten heppoisin perustein on aikanaan yhteen menty.

Kolmanneksi. Ketään ei voi väkisin laihduttaa. Jokainen valitsee elämäntapansa aivan itse. Piruilu, ilkeily tai häpeily ovat viimeiset toimivat keinot toisen laihdutushalun herättämiseksi.

Minä ajattelen sen asian näin: Olen avoliitossa ihmisen kanssa, jolla on minun kanssani yhteistä (muun muassa) liikunnallinen elämäntapa ja pyrkimys terveyteen. Jos tämä ihminen yllättäen lihoisi 20 kg, niin ne perusasiat, jotka meitä yhdistävät ovat mitä ilmeisimmin jotenkin muuttuneet, sillä liikunnallinen ja terveellisesti syövä ihminen ei ykskaks liho kymmeniä kiloja ilman että pitää tilannetta ongelmana, pahana ongelmana. Siis syy siihen miksi se 20 kg on uhka parisuhteelle ei ole lainkaan ulkonäköön liittyvä vaan se, että elämänarvomme eivät vain olisi tuossa tilanteessa enää tarpeeksi yhtenevät.

Olen aivan samaa mieltä, ettei miehen lähestymistapa asiaan ole rakentava tai asiallinen, ja tuollaisesta on ihan hirveän vaikea puhua ylipäätään ilman että kumppani ja kaikki muutkin (esim. nettipalstalaiset ;)) provosoituvat. Minusta tuossa on joka tapauksessa asioita jotka ovat hälyttäviä (kuten se että kumppania haukutaan selän takana muille), toista nimitellään jne. Mutta sinänsä en yhtään ihmettele että kumppania rupeaa vähän ihmetyttämään nuoren ja terveen puolison runsas ja suht nopea plösähtäminen - esteettisiä ihanteitaan ei rajattomasti kykene venyttämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies jota rakastan:
Alkuperäinen kirjoittaja eräs peräs:
Toiseksi vain pinnallinen ihminen ajattelee puolisonsa olevan aivan toinen ihminen, jos hänen ulkoinen habituksensa muuttuu. Jos parisuhde on kiinni vaikka 20 liikakiloista, niin kovin ollaan heppoisin eväin yhdessä. Puhumattakaan siitä, miten heppoisin perustein on aikanaan yhteen menty.

Kolmanneksi. Ketään ei voi väkisin laihduttaa. Jokainen valitsee elämäntapansa aivan itse. Piruilu, ilkeily tai häpeily ovat viimeiset toimivat keinot toisen laihdutushalun herättämiseksi.

Minä ajattelen sen asian näin: Olen avoliitossa ihmisen kanssa, jolla on minun kanssani yhteistä (muun muassa) liikunnallinen elämäntapa ja pyrkimys terveyteen. Jos tämä ihminen yllättäen lihoisi 20 kg, niin ne perusasiat, jotka meitä yhdistävät ovat mitä ilmeisimmin jotenkin muuttuneet, sillä liikunnallinen ja terveellisesti syövä ihminen ei ykskaks liho kymmeniä kiloja ilman että pitää tilannetta ongelmana, pahana ongelmana. Siis syy siihen miksi se 20 kg on uhka parisuhteelle ei ole lainkaan ulkonäköön liittyvä vaan se, että elämänarvomme eivät vain olisi tuossa tilanteessa enää tarpeeksi yhtenevät.

Olen aivan samaa mieltä, ettei miehen lähestymistapa asiaan ole rakentava tai asiallinen, ja tuollaisesta on ihan hirveän vaikea puhua ylipäätään ilman että kumppani ja kaikki muutkin (esim. nettipalstalaiset ;)) provosoituvat. Minusta tuossa on joka tapauksessa asioita jotka ovat hälyttäviä (kuten se että kumppania haukutaan selän takana muille), toista nimitellään jne. Mutta sinänsä en yhtään ihmettele että kumppania rupeaa vähän ihmetyttämään nuoren ja terveen puolison runsas ja suht nopea plösähtäminen - esteettisiä ihanteitaan ei rajattomasti kykene venyttämään.

Kyllä liikunnallinen ja terveesti syövä ihminen voi lihoa yllättäen 20 kiloa, mikäli sairastuu. Siperia opettaa kyllä varmasti sinuakin, mutta onneksi maailmassa riittää miehiä, joihin voit vaihtaa kun ei kumppanin olemus enää miellytä. Kertakäyttötavaraa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs peräs:
Alkuperäinen kirjoittaja ehkä totuuden siemen:
Jos oma puolisoni lihoisi ilman mitään pätevää syytä (joita voivat olla esim. kortisoni- tai masennuslääkitys, liikunnan totaalisesti estävä sairaus tms.) tuolla lailla lyhyehkössä ajassa rutkasti ylipainoiseksi niin katsoisin ettei hän ole se ihminen johon rakastuin.
.

Ensinnäkin. Kortisoni tai masennuslääkitys ei lihota. Ne lisäävät ruokahalua, mikä on aivan eri asia. Ihminen voi aina valita, syökö vai ei, ja mitä syö.

Toiseksi vain pinnallinen ihminen ajattelee puolisonsa olevan aivan toinen ihminen, jos hänen ulkoinen habituksensa muuttuu. Jos parisuhde on kiinni vaikka 20 liikakiloista, niin kovin ollaan heppoisin eväin yhdessä. Puhumattakaan siitä, miten heppoisin perustein on aikanaan yhteen menty.

Kolmanneksi. Ketään ei voi väkisin laihduttaa. Jokainen valitsee elämäntapansa aivan itse. Piruilu, ilkeily tai häpeily ovat viimeiset toimivat keinot toisen laihdutushalun herättämiseksi.

Aloittaja, jos SINÄ haluat laihtua, niin laihduta toki. Miehesi vuoksi turha vaivautua. Sinuna vaihtaisin miestä. Mitä sitä turhaa hukkaamaan aikaa tyyppiin joka häpeilee sinua, sen sijaan että tukisi ja kannustaisi. Luultavasti noilla muodoilla löydät miehen jolle kelpaat omana itsenäsi.

Kyllä kortisoni itseasiassa lihottaa.
 
Eihän pointti ole se, onko alkuperäinen kirjoittaja läski vai ei. HÄn mainitsee, että hän on mielestään sopiva. Siinä se, case closed.

Mies ei saa puuttua noin ilkeästi asiaan vaikka mikä olisi.
 

Similar threads

V
Viestiä
22
Luettu
1K
M
S
Viestiä
6
Luettu
3K
Perhe-elämä
Samanlainen tapaus
S
Ä
Viestiä
44
Luettu
3K
A

Yhteistyössä