V
vierailija
Vieras
Mieheni ei suostu menemään töihin. On ollut vuosia kotona; ensin oli vuosien työttömyyden jälkeen muutaman kuukauden töissä, jonka jälkeen jäi lähes kahdeksi vuodeksi sairaslomalle jonka vietti kotona pelaten, elokuvia katsellen ja olutta tissutellen. Noh lopulta tuli kenkää kuten arvata saattaa. Nyt potkuista on puolitoista vuotta. Viimeksi keväällä täytti pakollisen työhakemuksen, jonka kertoi minulle täyttävänsä tahallaan huonosti, ettei kutsuta haastatteluun. Jätin juuri ennen miehen potkuja oman matalapalkkaisten työni, sillä pääsin opiskelemaan korkeakouluun alaa, joka työllistää minut korkeapalkkaisesti sekä varmasti valmistuttuani. Tarkoitus oli, että mies tekee töitä, kun käyn koulun ja sen jälkeen mieheni voi puolestani jäädä hoitamaan kotia, sillä tuloni riittäisivät reilusti meille molemmille ja kouluikäisille lapsillemme.
Nyt on kuitenkin edessä tilanne, jossa minun opintotukeni ja mieheni työmarkkinatuki eivät enää riitä perheemme elämiseen. Olen joutunut jo tekemään opintojen ohelle keikkatöitä aikaisemmalta alaltani ja mikäli mieheni ei muutaman kuukauden sisällä mene töihin, joudun jättämään koulun kesken ja etsimään täysipäiväisesti töitä edelliseltä alalta itselleni, sillä työharjoittelujaksojen vuoksi en kykene enää tekemään sivussa pahemmin muita töitä. En ainakaan tarpeeksi, jotta perheemme sillä eläisi.
Miestä eivät edelleenkään työt kiinnosta. Hänellä ei ole minkään alan koulutusta ja asumme todella pienellä paikkakunnalla, jossa hänet tunnetaan töiden välttelijänä. Olen ahdistunut ja masentunut ja useista keskusteluista ja kehotuksista huolimatta mieheni on ainoastaan luvannut "ehkä harkita ensi vuonna töiden katsomista". Olen jo harkinnut asumiseroa, mutten haluaisi tehdä sitä lapsille. Ulkopuolisille en saa puhua miehen työttömyydestä ja olen aivan yksin tämän asian kanssa. Auttakaa!
Olen ollut pidempään käyttäjänä täällä mutta tässä aiheessa haluan pysyä anonyyminä.
Nyt on kuitenkin edessä tilanne, jossa minun opintotukeni ja mieheni työmarkkinatuki eivät enää riitä perheemme elämiseen. Olen joutunut jo tekemään opintojen ohelle keikkatöitä aikaisemmalta alaltani ja mikäli mieheni ei muutaman kuukauden sisällä mene töihin, joudun jättämään koulun kesken ja etsimään täysipäiväisesti töitä edelliseltä alalta itselleni, sillä työharjoittelujaksojen vuoksi en kykene enää tekemään sivussa pahemmin muita töitä. En ainakaan tarpeeksi, jotta perheemme sillä eläisi.
Miestä eivät edelleenkään työt kiinnosta. Hänellä ei ole minkään alan koulutusta ja asumme todella pienellä paikkakunnalla, jossa hänet tunnetaan töiden välttelijänä. Olen ahdistunut ja masentunut ja useista keskusteluista ja kehotuksista huolimatta mieheni on ainoastaan luvannut "ehkä harkita ensi vuonna töiden katsomista". Olen jo harkinnut asumiseroa, mutten haluaisi tehdä sitä lapsille. Ulkopuolisille en saa puhua miehen työttömyydestä ja olen aivan yksin tämän asian kanssa. Auttakaa!
Olen ollut pidempään käyttäjänä täällä mutta tässä aiheessa haluan pysyä anonyyminä.
