mies kiistää selvän (?) pettämisen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

suja

Vieras
Miehellä on muutamallakin deittipalstalla profiili oikein kuvan kanssa ja puhelinnumeroitakin on vaihdettu.
Puheluerittelystä selviää soittoja aamulla aikaisin töihin lähdettyä, päivän mittaan sekä myöhään yöllä viimeiseksi yhteen ja samaan numeroon, esim baariviikonloppuina jolloin kotiin on tultu joskus vasta seuraavana päivänä. Housuntaskusta löysin risteilyliput syyskuulta vieraan naisen nimellä ja mieheni nimellä. Hän kiistää kaiken ja sanoo että hulluko olen. Omia menoja on hirmuisesti eikä mitään selittele, sanoo vain lähtevänsä kaverien kanssa ja voi viipyä 10 tuntiakin. Turha kai mainita että känny on äänettömällä ja mukana vessassakin, ei koskaan missään näytillä. Pitääkö vaan heittää mies mäkeen koska luulen ettei koskaan tule tunnustamaan mitään, eikä siedä kritiikkiä. Syy on aina minussa ja minä haluan pilata hyvän elämän kiistelyllä.
 
Miehellä on muutamallakin deittipalstalla profiili oikein kuvan kanssa ja puhelinnumeroitakin on vaihdettu.
Puheluerittelystä selviää soittoja aamulla aikaisin töihin lähdettyä, päivän mittaan sekä myöhään yöllä viimeiseksi yhteen ja samaan numeroon, esim baariviikonloppuina jolloin kotiin on tultu joskus vasta seuraavana päivänä. Housuntaskusta löysin risteilyliput syyskuulta vieraan naisen nimellä ja mieheni nimellä. Hän kiistää kaiken ja sanoo että hulluko olen. Omia menoja on hirmuisesti eikä mitään selittele, sanoo vain lähtevänsä kaverien kanssa ja voi viipyä 10 tuntiakin. Turha kai mainita että känny on äänettömällä ja mukana vessassakin, ei koskaan missään näytillä. Pitääkö vaan heittää mies mäkeen koska luulen ettei koskaan tule tunnustamaan mitään, eikä siedä kritiikkiä. Syy on aina minussa ja minä haluan pilata hyvän elämän kiistelyllä.
Noh, älä välitä! Miehet nyt vaan on sellaisia ja se on vaan niiden tapa..
 
Viimeksi muokattu:
Jaahas, jos juttunne on noin selvää, kun kirjoitit, niin onko sinulla montakin vaihtoehtoa? Tai sitten vaan täysin hyväksyt asian.


Sinua ei auta mitään, että hän tunnustaa. Haluat, että tapahtunut ei olisi totta. Se on totta. Haloota. Näit itse profiilit. Löydätkö jonkun mukavan selityksen asialle? Tiedät, että hän on kusipää, ja nyt yrität hyväksyä sen. Tee heti ratkaisu ja eroa, lähde tai mitä tarvitsee tehdä. Elämäsi muuttuu helvetiksi, mitä pitempään jahkailet aivan selvän asian kanssa. Mieskin itsekseen miettii, että tyhmä muija, kun ei usko vaikka seinälle on kirjoitettu.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Täällä toinen hullu;11217029:
Sinua ei auta mitään, että hän tunnustaa. Haluat, että tapahtunut ei olisi totta. Se on totta. Haloota. Näit itse profiilit. Löydätkö jonkun mukavan selityksen asialle? Tiedät, että hän on kusipää, ja nyt yrität hyväksyä sen. Tee heti ratkaisu ja eroa, lähde tai mitä tarvitsee tehdä. Elämäsi muuttuu helvetiksi, mitä pitempään jahkailet aivan selvän asian kanssa. Mieskin itsekseen miettii, että tyhmä muija, kun ei usko vaikka seinälle on kirjoitettu.

Näin se menee. Mitä nyt enää tarvitset todistukseksi? Rysän päältä kiinni joutumisen? Jonka miehesi selittää kangastukseksi?
 
Näin selvissäkin tapauksissa petetty osapuoli toivoo, että pettäjä myöntäisi mitä on tehnyt. Myöntäminen (ja anteeksipyyntö) toisi asialle jonkinlaisen päätepisteen ja vapauttaisi siten henkistä energiaa. Se oli oikein tehty petettyä kohtaan. Valitettava totuus on se, että pettäjällä ei usein ole sellaista omatuntoa tai kykyä myötäelämiseen, että hän välittäisi pätkääkään mitä petetylle osapuolelle tapahtuu ja kuinka paljon häneen sattuu. Sen takia pettäjä ei myönnä mitään ja antaa petetyn roikkua löysessä hirressä ja toivoa, että asia tulisi loppuunkäsitellyksi. Pettäjällä on näin henkinen yliote petetystä ja hän saattaa jopa leikitellä petetyn tunteilla esittämällä välillä hyvää puolisoa kunnes taas vetäisee maton petetyn jalkojen alta.

En tiedä miten petetty pääsee henkisestä yliotteesta ja irti pettäjästä. En ole itsekään vielä onnistunut. Vaikka suhde on tietysti ohi, niin ajattelen silti joka päivä asiaa enkä osaa lopettaa. Miten joku voi olla niin kylmä ja säälimätön? Ja nämä väkivallantekijät eivät ole vankilassa vaan kävelevät tuolla kadulla ja saattavat olla hyvinkin arvostettuja. Eikö tämä tarkoita, että muissakin ihmisissä on jotain vialla kun pettämiseen ei suhtauduta yhtään tuomitsevammin? Hyväksyvätkö ihmiset hiljaa pettämisen? Väkivallan?
 
. Valitettava totuus on se, että pettäjällä ei usein ole sellaista omatuntoa tai kykyä myötäelämiseen, että hän välittäisi pätkääkään mitä petetylle osapuolelle tapahtuu ja kuinka paljon häneen sattuu.

Miten joku voi olla niin kylmä ja säälimätön? Ja nämä väkivallantekijät eivät ole vankilassa vaan kävelevät tuolla kadulla ja saattavat olla hyvinkin arvostettuja. Eikö tämä tarkoita, että muissakin ihmisissä on jotain vialla kun pettämiseen ei suhtauduta yhtään tuomitsevammin? Hyväksyvätkö ihmiset hiljaa pettämisen? Väkivallan?


Annikin kirjoitus mietityttää. Onko ihmisillä kokemuksia näistä psykopaateista, jotak täysin harkitusti ja tietoisesti pettävät toista? Ensin näyttelevät hyviä tunteita ja tällä tapaa haluavat saada toisen luottamuksen. Sitten eletään petoksen alla.

Oma kokemukseni on avioliitosta, josta olen eroamassa. Toinen toimii hyvin harkitusti. Sanat ovat kauniita ja puheet, mutta teot ovat aivan vastakkaisia. Pikku hiljaa tilanteet alkavat tuntua kuin kauhuleffassa olisi. Voiko tämä olla totta? sitä kysyy itseltään. Aivan selvällä järkeilyllä tajuaa, että puheitten ja tekojen välillä on valtava ristiriita, ja teot osoittavat päinvastoin kuin puheet, jopa suoranaista välinpitämättömyyttä ja piittaamattomuutta. Oikeassa elämässä tämä on aika järkyttävää alkaa todeta ajan kuluessa. Sitä ei meinaa uskoa todeksi, koska toimintatapa on täysin järjetön omasta näkökulmasta katsoen.

Kysymyshän ei ole muusta kuin että tällä ihmisellä on jollakin tapaa kykenemättömyys asettua toisen asemaan ja hän käyttää häikäilemättä toisen luottamusta hyväkseen, aina omaa etua ajaessaan. Eli mukana on siis jonkinlainen luonteen vika, epärehellisyys ja taipumus käyttää petosta omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ok. Ihmiset, joihin tämä uppoaa, ovat ihmisiä joiden pitäisi opetella suojaamaan itseään. Kuka tahansa ei tällaisen ihmisen uhriksi ja manipulaation kohteeksi joudu. Ihmisen täytyy oppia suojelemaan itseään. Useimmiten se tapahtuu vaikeiden kokemusten kautta. Joillekin ei oppi mene perille edes silloin ja kokemusta toistetaan.
 
Viimeksi muokattu:
Valitettava totuus on se, että pettäjällä ei usein ole sellaista omatuntoa tai kykyä myötäelämiseen, että hän välittäisi pätkääkään mitä petetylle osapuolelle tapahtuu ja kuinka paljon häneen sattuu. Pettäjällä on näin henkinen yliote petetystä ja hän saattaa jopa leikitellä petetyn tunteilla esittämällä välillä hyvää puolisoa kunnes taas vetäisee maton petetyn jalkojen alta.

En tiedä miten petetty pääsee henkisestä yliotteesta ja irti pettäjästä. En ole itsekään vielä onnistunut. Vaikka suhde on tietysti ohi, niin ajattelen silti joka päivä asiaa enkä osaa lopettaa. Miten joku voi olla niin kylmä ja säälimätön? Ja nämä väkivallantekijät eivät ole vankilassa vaan kävelevät tuolla kadulla ja saattavat olla hyvinkin arvostettuja. Eikö tämä tarkoita, että muissakin ihmisissä on jotain vialla kun pettämiseen ei suhtauduta yhtään tuomitsevammin? Hyväksyvätkö ihmiset hiljaa pettämisen? Väkivallan?


Näinhän se valitettavasti on. Yhteiskuntamme ottaa pikku hiljaa "vahvempien" osallistensa muodon. "Vahvemmat" ovat niitä, jotka ovat tunteettomia, välinpitämättömiä ja häikäilemättömiä, sillä he runnovat itsensä aina väkisin läpi. "Vahvempia" lainausmerkeissä siksi, että tämä vahvuus on negatiivisen tunne-energian luomaa päällekäyvyyttä, ja psykologisesti vain oman heikkoudentunteensa peittelyä aggressiivisuudella (mikä ei pelkästään tarkoita fyysistä väkivaltapyrkimystä, vaan koko elämänasennetta).

Hiljattain esille tullut "pettäjien nettipalsta" on konkreettinen osoitus siitä, että yleinen mielipide on pikku hiljaa ohjattu kohti "suvaitsevaisuutta" - ja samaan kuvioon kuuluu avioliittokäsityksen vähittäinen mureneminen, sukupuolirajojen ja -kokemuksen hälveneminen (ja sitä kautta myös homouteen suhtautuminen), ihmissuhteiden ja koko elämänkäsityksen pinnallistuminen, yleinen "hälläväliä-meininki", kulttuurillisten arvojen, henkisten arvojen ja moraalin rappeutuminen ja niin edelleen. Listaa voi kukin jatkaa haluamillaan asioilla, suuntaus on kuitenkin selvä.

En suinkaan sano, että yhteiskuntamme nyt pitäisi kääntää kohti tiukkapipoisuutta tai vanhoillisuutta, kieltolakia ja viktoriaanisuutta. Mutta vapaus pitäisi aina kullkea käsi kädessä vastuullisuuden kanssa, ja tunnevammainen ihminen ei tähän kykene. Vastuunkantamisen kyky edellyttää tervettä tunne-elämää, johon kuuluu terve omatunto, empaattisuus ja rakkaudellisuus. Näitä ominaisuuksia meillä pelossa ja välinpitämättömyydessä varttuneilla ihmisillä ei valitettavasti ole.

Uhrina tästä pääsee irti ymmärtämällä tämä, ja hyväksymällä sen tapahtuneeksi. Täytyy myös ymmärtää, että itsellä ei ole ongelmassa muuta osallisuutta kuin mahdollinen piilotarve etsiytyä tietyntyyppisten ihmisten seuraan (naisilla usein "vahvan" miehen löytäminen - eli juuri tällaisia, jotka tuovat itseään esille). Tunnevammaisista kannattaa aina ottaa etäisyyttä, jos siihen suinkin vain on mahdollisuus. Kenelläkään ei ole velvollisuutta jäädä "uhriksi" - ei myöskään tunneperäisesti - joten kannattaa irtaantua sekä fyysisesti että myös henkisesti, kun huomaa "pahuuden" läsnäolon.
 
Viimeksi muokattu:
Miehellä on muutamallakin deittipalstalla profiili oikein kuvan kanssa ja puhelinnumeroitakin on vaihdettu.
Puheluerittelystä selviää soittoja aamulla aikaisin töihin lähdettyä, päivän mittaan sekä myöhään yöllä viimeiseksi yhteen ja samaan numeroon, esim baariviikonloppuina jolloin kotiin on tultu joskus vasta seuraavana päivänä. Housuntaskusta löysin risteilyliput syyskuulta vieraan naisen nimellä ja mieheni nimellä. Hän kiistää kaiken ja sanoo että hulluko olen. Omia menoja on hirmuisesti eikä mitään selittele, sanoo vain lähtevänsä kaverien kanssa ja voi viipyä 10 tuntiakin. Turha kai mainita että känny on äänettömällä ja mukana vessassakin, ei koskaan missään näytillä. Pitääkö vaan heittää mies mäkeen koska luulen ettei koskaan tule tunnustamaan mitään, eikä siedä kritiikkiä. Syy on aina minussa ja minä haluan pilata hyvän elämän kiistelyllä.


Oletko aikuinen? Pitääkö sinulle antaa neuvoja miten "kannattaa" toimia?
Puuttuuko sinulta tilannetaju?

Ihan kaikki naiset ei välitä tuollaisesta. Siksi yleisiä neuvoja ei ole.

Kivijalka: Mies muutu. Hän tulee aina salaamaan puhelimensa sinulta ja normaalia on ettei toisen puhelinta kyttäillä edes. Hän tulee vipeltämään muiden naisten kanssa. Hän tulee valehtelemaan sinulle.

Kysymys itsellesi - äläkä nyt missään nimessä ala tänne palstalle selittelemään mitään:
Haluatko elää sellaisen miehen kanssa?
Jos haluat, hyväksyt hänet sellaisena. Ehkä jonain päivänä hän silti vain lähtee tai ehkä ei.
Jos et halua, et tarvitse neuvoja erotaksesi hänestä.

Ja edelleen, muista: mies ei muutu, ei "keskustelemalla" eikä jäkättämällä eikä pakottamalla.
Mies on oikeassa: syy on sinussa, haluat pilata hyvän elämän kiistelyllä, jos sille linjalle olet lähtenyt. Voithan valita myös olla kiistelemättä. Mies ei silti muutu.
 
Viimeksi muokattu:
Jos pettäjä, pettäminen, psykopaattisuus määritellään vahvuudeksi, niin ollaan juuri siinä, mikä lienee näiden henkilöiden oma tavoite. Tai niin luulisi, että pettämisen ja yliotteen saamisen taustalla on vallan käyttö ja halu alistaa toinen. Kyse ei kuitenkaan ole vahvuudesta edes lainausmerkeissä, eikä sellaista mantraa pitäisi julkisesti edes vilauttaa.

Tietenkin kyse on kahdesta eri näkökulmasta. Pettäjä tai psykopaatti, joka haluaa alistaa ja hallita, saa nautintoa oman voimasta, voi kutsua käytöstään vahvuudeksi ja itseään vahvaksi. Fyysinen väkivalta on myös vahvemman vallankäyttöä.

Toinen näkökulma on, että kyse ei ole vahvuudesta ollenkaan, vaan juuri väkivallasta, minkä tavoitteena on toisen alistaminen, mahdollisesti tuhoaminen. Väkivalta ja tietoiset keinot ja pyrkimykset haavoittaa toista ovat vain heikkoudelta suojautumista. Alun alkuaan henkinen tila ja psyyke on ollut heikko.

Pettäjä, joka tietoisesti haluaa huijata tai nauttii siitä, on vain keksinyt tavan peittää omaa heikkouttaan ja huonommuuttaan. Pettämisestä, huijaamisesta ja alistamisesta on tullut mahdollisesti jonkinlainen pakkomielle oman heikkouden torjumiseksi. Pettäjä muuttuu "sokeaksi" omalla toiminnalleen. Jotkut ilmiselvästi tuntuvat luulevan oveluutensa olevan piilossa, kun valehtelevat, salaavat ja puhuvat suut ja silmät täyteen. Realismin kanssa patologisella valehtelemisella ei ole minkäänlaista yhteyttä.

Jotenkin tuntuu, ettei pitäisi enää hämärtää käsitteitä kutsumalla "vahvuudeksi" sitä, mikä on moraalisesti vakiintunut käsitys totuudesta ja valheesta, oikeasta ja väärästä, vaikka ne tietenkin ovat vain ihmisten käsityksiä, sopimuksia ja tapoja selvitä toistensa kanssa. Ehkä olisi syytä alkaa korostaa sitä, ettei itse hyväksy valhetta tai petosta. Ettei luota toiseen, silloin kun luottamukselle ei ole sijaa. Olkoonpa siinä toisen mielestä kyse vaikkapa vainoharhaisuudesta tai muusta epäilystä. Vainoharhaisuus ja epäily eivät suhtautumistapoina ole yhtään sen negatiivisempia kuin pettäminen toimintana.

Ongelma on vain siinä, että sekä pettäminen ja haukkumasanat vainoharhaisuudesta kohdistuvat samaan suuntaan. Näin ollen pettäjälle on mahdollista toisen alistaminen monella tavoin. Pettäjän kanssa voinee siis taistella vain hänen omilla keinoillaan tai olla oikeasti vahvempi: jättää, lähteä tai kulkea omaa rinnakkaistietään pitäen aina jonkinlaisen etäisyyden ja välimatkan itseensä ja omiin tunteisiinsa.
 
Pääosin tunnumme ajattelevamme itse puhutusta asiasta aivan samoin. Muutamaa havaintotason ilmiötä haluan kuitenkin kommentoida.

"Jos pettäjä, pettäminen, psykopaattisuus määritellään vahvuudeksi, niin ollaan juuri siinä, mikä lienee näiden henkilöiden oma tavoite... Kyse ei kuitenkaan ole vahvuudesta edes lainausmerkeissä, eikä sellaista mantraa pitäisi julkisesti edes vilauttaa."

Tämä ei muutu miksikään, jos vaikka puhummekin "vahvuudesta" eli näennäisestä vahvuudesta julkisesti. Ihmiset, jotka toeteuttavat tätä "vahvuuden" illuusiota, uskovat siihen jo itsekin. Se ei ääneen sanomalla tee heitä sen "uskovaisemmiksi". Ja ihan todellisuuden tasolla tällainen voimankäytön ja ylimielisyyden toteuttaminen on voimaa, joka tekee näistä ihmisistä sitä käyttämättä jättäviä vahvemmiksi. Sotaisat runnovat yleensä rauhaisat alleen, kiusaajat runnovat kiusatut, vallankipeät runnovat tasa-arvon kannattajat, ellei tähän ajoissa aktiivisesti puututa.

Mutta mielestäni on tärkeätä, että myös "rauhan ihmiset" sisäistävät tämän, jotta osaavat suhtautua näihin aggressiivisiin oikealla tavalla: että kykenevät etukäteen välttämään ja hyökättynä suojautumaan. Tämä edellyttää oikeanlaisen tilannekuvan ymmärtämistä. Siinä mielessä nim. "niin" on aivan oikeassa, että ei pitäisi käyttää positiiviselta kuulostavaa sanaa "vahva" kuvattaessa negatiivista asiaa, joten siinä suhteessa menen kyllä itseeni, ja myönnän, että siinä mielessä joku muu sana olisi ollut parempi.

Lähtökohtainen ongelma on kuitenkin siinä, että ihmiset oikeasti mieltävät tällaiset aggressiivisesti suuntautuneet ihmiset vahvoiksi, ihanteellisiksi ja tavoiteltaviksi, ja heidän edustamiaan arvoja samoin positiivisiksi (ei tarvitse kuin vilkaista tämä päivän yhteiskuntamme arvomaailmaa todetakseen tämän) - kunnes joutuvat itse niiden uhriksi.

"Vainoharhaisuus ja epäily eivät suhtautumistapoina ole yhtään sen negatiivisempia kuin pettäminen toimintana."

Aivan oikein. Eivätkä positiivisiakaan. Pettäminen ja muunlainen aggressiivisuus ja vallankäyttö ovat, ironista kyllä, pitkälti lähtöisin samasta psykologisesta perustilasta kuin epäily, "vainoharhaisuus" ja muu ylenpalttinen suojautuminen: kumpikin suojaa omalla tavallaan vaurioitunutta minäänsä, haavoittunutta sieluaan, jos näin voi sanoa. Koska suojautumistapa on vastakkainen - siis hyökkääminen vs. puolustautuminen - saa helposti käsityksen siitä, että kyseessä olisi jokin aivan eri ilmiö. Mutta kummatkin ovat siis haavoittuneen sielun tunnepohjaisia reaktioita. Vahva tunnelataus estää aina järjen käytön; ihminen reagoi kummassakin tapauksessa "tunteet edellä".
 
En yhtään ihmettele, jos mies pettää tuollaista kyttääjää. Itse mahdollistat miehen juoksut. Jos tilanne oikeasti sinua häiritsisi, niin heittäisit pyyhkeen kehään päivän selvässä asiassa. Ei miehen tunnustaminen tosiasioita muuttaisi. Sinä tiedät hänen pettävän eikä hän peittele sitä. Hän ei vain myönnä sanallisesti, vaikka sinä haluat miehen tunnustavan, jotta voisit jäkättää hänelle vihdoinkin aiheesta ja päätyä lopulta marttyyriksi. Totta kai mies haluaa sellaisen välttää. Tee teille molemmille palvelus ja sano suoraan miksi haluat hänen tunnustavan.

Sinulla on asiassa kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyt tilanteen tällaisenaan tai teet omat ratkaisusi. Toisen ihmisen sanomisia ja tekemisiä et voi päättää.
 
Miehellä on muutamallakin deittipalstalla profiili oikein kuvan kanssa ja puhelinnumeroitakin on vaihdettu.
Puheluerittelystä selviää soittoja aamulla aikaisin töihin lähdettyä, päivän mittaan sekä myöhään yöllä viimeiseksi yhteen ja samaan numeroon, esim baariviikonloppuina jolloin kotiin on tultu joskus vasta seuraavana päivänä. Housuntaskusta löysin risteilyliput syyskuulta vieraan naisen nimellä ja mieheni nimellä. Hän kiistää kaiken ja sanoo että hulluko olen. Omia menoja on hirmuisesti eikä mitään selittele, sanoo vain lähtevänsä kaverien kanssa ja voi viipyä 10 tuntiakin. Turha kai mainita että känny on äänettömällä ja mukana vessassakin, ei koskaan missään näytillä. Pitääkö vaan heittää mies mäkeen koska luulen ettei koskaan tule tunnustamaan mitään, eikä siedä kritiikkiä. Syy on aina minussa ja minä haluan pilata hyvän elämän kiistelyllä.


Mitä vielä pähkäilet? Pistä oma profiili nettiin , hanki muita miehiä ja pane niitä olan takaa.

Pistä hänet kokemaan sama mitä itse olet kokenut tai pistä äijä heti pihalla.
Tuolla menolla saat Herpeksen glamydian tai Hiv.n. Mieti onko terveytesi uhraaminen tuollaisen
kusipään arvoista.
 
Viimeksi muokattu:
Jos mies kieltää ilmiselvän pettämisen ja syyttää petettyä vielä vainoharhaisuudesta, on todisteita hänen patologisuudestaan riittävästi. Ei ole yhtään liian myöhäistä puuttua asiaan oman järjen näkökulmasta. Mikä se sitten onkin.

Sellaisen miehen kanssa ei voi rakentaa luottamuksellista suhdetta. Häntä voi ehkä sietää matkan päästä, muttei omassa tunne-elämässään. Vaikka petetty ja haukuttu tuntisi itsensä kuinka loukkaantuneeksi tahansa ja tuntee olisivat pinnalla ja yleensä ristiriitaisia, jos on ollut luottava ja rakastunut ja uskoutunut lämpimin ajatuksin, niin järkevää on tunnustaa myös oma epäonnistumisensa ja antaa kusipään kulkea omaa pettäjän tietään.

Jos omaa riittävästi kylmäpäisyyttä, ei kummemmin edes tarvitse kysellä tai kertoa omista aikeistaan, vaan tekee, kuten itselle parhaaksi näkee. Tavallisesti se kuitenkin tarkoittaa selkeää välimatkan ottamista, lähtemistä tai jättämistä. Jos toinen ei mitään myönnä, niin ei hänelle tarvitse mitään omia tekemisiää myöskään kertoa tai selittää.

Naisena ei ehkä aina pysty tuollaiseen, vaan jää kiinni erilaisiin tunteisiinsa, joita alkaa märehtiä mielessään tai toiselle. Se, että kaipaa toisen tunnustusta, olisi ehkä jonkinlainen hyvitys omille tunteille, että on oikeassa, ettei ole ainakaan vainoharhainen tai turhia epäilevä. Voi vahvistaa siis omaa itsetuntoa ja itseluottamusta vähän, vaikka muuten kaikki on mitätöntä kärsimystä kokonaisuutta ajatellen.

K. Westerlund ihannoi "vahvuutta". Henkistä vahvuutta voi toki ihailla. Toivoisi itsekin olevansa sellainen, että turhia kyselemättä tietää omat tavoitteensa ja toimii silti oikeudenmukaisesti olematta ylimielinen, pettävä tai pelkästään itsekäs. Tässä kyseisessä tilanteessa sen voisi ehkä kuvata siten, ettei halua itseään petettävän, ei halua puolisokseen valehtelijaa ja antaa miehelle vapauden tehdä, mitä tämä haluaa. Yleensä se käytännössä tarkoittaa eroa. Vaihtoehtona on tietenkin anarkistinen avioliitto eli avoin suhde, jolloin kumpaisenkaan ei tarvitse tietää, mitä toinen tekee eikä siitä edes välitä. Miksi ollaan mukamas yhdessä, lienee sitten jokaisen oma päätös (asumisjärjestely tms.).
 
Mikä teitä vaivaa teitä jotka nimittelette pettäjiä psykopaateiksi ja narsisteiksi. Ketjuja ketjujen perään lisäätte palstoille. Eli kaikki jotka ei teitä miellytä on narsisteja psykopaatteja. Se koira älähtää jne.

En ole ikinä ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään niitä naisia jotka roikkumalla jää roikkumaan mieheen joka selvästi osoittaa ja antaa ymmärtää ettei välitä naisesta hevonvtn vertaa. Nainen itkee valittaa ja parkuu pahimmillaan paiskoo tavaroita ja uhkailee erolla. Haukkuu ja nimittelee miestä ja kuvittelee sen olevan miehestä mukavaa? Samaan aikaan mielistelee passaa ja palvoo että mies jäisi hänen luo. Mies ""jää"" koska on niin kätevä emäntä kotona ja tyhmä. Varsin terve suhde sellanen. Mieshän ei petä kiusatakseen naista -- jos tässä yhteydessä voi enää pettämisestä puhua -- kun mies elää elämäänsä ja yksi nainen vain kuvittelee siihen suhteen.

Nainen voi pahoin ja tietää sen itsekin. Kuvittelee että kaikki muuttuu hyväksi vain kun mies muuttuu lakkaa pettämästä ja alkaa rakastaa häntä. Aikuisten Oikeesti? Moniko mies on näiden naisten jäljiltä yhtä "kusipäitä"? Lienee leegio, ja siitä nainen saa syyn vihata koko mieslajia. Oikeasti huvittavaa joskus lukea näiden marttyyreiden juttuja. Eikö ne ymmärrä mitä nuo jutut heistä itsestään kertoo ;-)
 
Mikä teitä vaivaa teitä jotka nimittelette pettäjiä psykopaateiksi ja narsisteiksi. Ketjuja ketjujen perään lisäätte palstoille. Eli kaikki jotka ei teitä miellytä on narsisteja psykopaatteja. Se koira älähtää jne.

En ole ikinä ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään niitä naisia jotka roikkumalla jää roikkumaan mieheen joka selvästi osoittaa ja antaa ymmärtää ettei välitä naisesta hevonvtn vertaa. Nainen itkee valittaa ja parkuu pahimmillaan paiskoo tavaroita ja uhkailee erolla. Haukkuu ja nimittelee miestä ja kuvittelee sen olevan miehestä mukavaa? Samaan aikaan mielistelee passaa ja palvoo että mies jäisi hänen luo. Mies ""jää"" koska on niin kätevä emäntä kotona ja tyhmä. Varsin terve suhde sellanen. Mieshän ei petä kiusatakseen naista -- jos tässä yhteydessä voi enää pettämisestä puhua -- kun mies elää elämäänsä ja yksi nainen vain kuvittelee siihen suhteen.

Nainen voi pahoin ja tietää sen itsekin. Kuvittelee että kaikki muuttuu hyväksi vain kun mies muuttuu lakkaa pettämästä ja alkaa rakastaa häntä. Aikuisten Oikeesti? Moniko mies on näiden naisten jäljiltä yhtä "kusipäitä"? Lienee leegio, ja siitä nainen saa syyn vihata koko mieslajia. Oikeasti huvittavaa joskus lukea näiden marttyyreiden juttuja. Eikö ne ymmärrä mitä nuo jutut heistä itsestään kertoo ;-)

Patologinen valehtelija on psykopaatti - ei tarvitse edes nimitellä. Pettäminen on valehtelua ja sopimuksen rikkomista. Eihän puhuttaisi pettämisestä, jos olisi sovittu, että voi "seurustella" ja sekstata kenen kanssa haluaa. Yleensä parisuhteessa ei ole sellaista sopimusta.Yleinen oletus on, ettei ole muita. Koirakin älähtää kalikan loukkauksesta ja koska siihen sattuu. Siitä voi myös tulla vihainen rakki huonon kohtelun vuoksi.

Eläinrääkkäts on muuten tuomittavaa ja pettäjät halutaan muutoinkin vastuuseen. Nainen on samalla tavoin ihhimillinen tai "eläimellinen ". Ei hänkään siedä kaikkea. Nainen elää näin omaa elämäänsä (vaikkapa kaulimen kanssa), jos mies haluaa elää omaa elämänsä kuvittelemalla jonkin suhteen ja emännän itsellen. Suhteissa ja niiden kuvitelmissakin kun on aina jokin vastavuoroisuus ja dialogi.

Onko niin, että miessukukunta on jo pilannut maineensa kunnioitettavana ja luotettavana kumppanina. Hyvin tavallista, että yhden ryhmän jäsenen huono käytös ja rikolliset tavat leimaavat koko porukan. Paljon olisi siis mihillä parannettavaa, koska hyvä kello kuuluu vain kaus, paha vielä kauemmas.
 
Viimeksi muokattu:
Patologinen valehtelija on psykopaatti - ei tarvitse edes nimitellä. Pettäminen on valehtelua ja sopimuksen rikkomista. Eihän puhuttaisi pettämisestä, jos olisi sovittu, että voi "seurustella" ja sekstata kenen kanssa haluaa. Yleensä parisuhteessa ei ole sellaista sopimusta.Yleinen oletus on, ettei ole muita. Koirakin älähtää kalikan loukkauksesta ja koska siihen sattuu. Siitä voi myös tulla vihainen rakki huonon kohtelun vuoksi.

Onko niin, että miessukukunta on jo pilannut maineensa kunnioitettavana ja luotettavana kumppanina. Hyvin tavallista, että yhden ryhmän jäsenen huono käytös ja rikolliset tavat leimaavat koko porukan. Paljon olisi siis mihillä parannettavaa, koska hyvä kello kuuluu vain kaus, paha vielä kauemmas.


Älä pelkää että sut petetään: kukaan ei tuommosen kanssa edes seurustelis.
 
Viimeksi muokattu:
Kuinka vähäinen arvostus ap:llä on itseään kohtaan, kun vielä sallii tämän olla samassa huushollissa?
Mies elää ja on kuten haluaa, poimii rusinat pullasta joka puolelta. Itseään kunnioittava ihminen ei alistu sellaiseen kohteluun, vaan kerää kimpsunsa ja vaihtaa maisemaa miellyttävämpään suuntaan.

Mikäpä äijällä ollessa - silloin kun ei jaksa maailmalla rientää, kotona on oma punkka ja akka vieressä, soppaa kupissa ja pyykit pestynä. Halpaakin se on ja huoletonta. Ei semmosesta vapaaehtoisesti luovu ja tunnusta semmosta, jota ei kannata kertoa. Peluri pelaa itselleen lisää aikaa.

Pöhkö akka.
 
Hankkikaa naiset OMA elämä! En jaksa ymmärtää että suostutte alistumaan kynnysmatoksi. Missä on itsensä arvostaminen ja itsetunto?

Edellä kirjoittanut Martti Antero on sikäli oikeassa, että hyväksikäyttäjä nauttii tarjonnasta - mutta vain niin kauan kun naiset sen sallivat. Suomalaiset naisetko muka vahvoja - pah - ehkä pieni osa heistä.
 
Olen yksi ns. vahvoista suomalaisista naisista joita Kaijaliisa tarkoitti. 14 vuotta liitossa pettävän miehen kanssa. Ahdistuneena ja heikkona en osannut kuin itkeä ja riidellä asiasta. Monta vuotta oli ihan hirveää.
Lopulta tilanne kärjistyi kun mies yhden riidan aikana kävi käsiksi. Siihen laitoin pisteen suhteelle.
Erottiin, lapsi jäi yhteishuoltoon.
Haavat nuoltuani huomasin etten vihannut miestä. Alettiin pitää enemmän yhteyttä eikä enää riidelty. Sitten alkoi olla hauskaakin.
Meistä tuli kavereita. Oltiin oltu hyviä kavereita ennen avioliittoakin. Se vain katosi jonnekin. Ehkä meidän ei olisi pitänyt edes mennä naimisiin vaan pysyä kavereina. Ollaan toistemme ystäviä onhan meillä pitkä yhteinen menneisyys ja paljon hyvääkin on tapahtunut.
Välillämme ei ole seksiä, ollut kai lapsen syntymän jälkeen. Ei, nyt kun muistelen. Pidän miehestä. Hän on hauska. Meillä on hauskaa kaksin ja porukassa.
Edelleen mies vehtailee satunnaisesti naisten kanssa. Se ei tunnu minulle missään. Aluksi kyllä kun vielä elin vaimon roolia. Sitten pääsin siitä järkeilemällä yli. Joskus mies kertoo minulle, yleensä ei, mutta on merkkejä joista ymmärrän. Se hymyilyttää.
Mies on semmonen kuin on. Ja minä tämmöinen. Tapasin kerran mukavan miehen ja meinasi siitä vakavampaakin tulla mutta mies osoittautui mustasukkaiseksi exälleni ja luovutin heti siihen. Se harmitti, koska hän oli muuten ihan mukava ja vetävä mies. On sitten pari langettua miestäkin mutta niistä ei enempää....heh.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tässä mitään;11221118:
Olen yksi ns. vahvoista suomalaisista naisista joita Kaijaliisa tarkoitti. 14 vuotta liitossa pettävän miehen kanssa. Ahdistuneena ja heikkona en osannut kuin itkeä ja riidellä asiasta. Monta vuotta oli ihan hirveää.
Lopulta tilanne kärjistyi kun mies yhden riidan aikana kävi käsiksi. Siihen laitoin pisteen suhteelle.
Erottiin, lapsi jäi yhteishuoltoon.
Haavat nuoltuani huomasin etten vihannut miestä. Alettiin pitää enemmän yhteyttä eikä enää riidelty. Sitten alkoi olla hauskaakin.
Meistä tuli kavereita. Oltiin oltu hyviä kavereita ennen avioliittoakin. Se vain katosi jonnekin. Ehkä meidän ei olisi pitänyt edes mennä naimisiin vaan pysyä kavereina. Ollaan toistemme ystäviä onhan meillä pitkä yhteinen menneisyys ja paljon hyvääkin on tapahtunut.
Välillämme ei ole seksiä, ollut kai lapsen syntymän jälkeen. Ei, nyt kun muistelen. Pidän miehestä. Hän on hauska. Meillä on hauskaa kaksin ja porukassa.
Edelleen mies vehtailee satunnaisesti naisten kanssa. Se ei tunnu minulle missään. Aluksi kyllä kun vielä elin vaimon roolia. Sitten pääsin siitä järkeilemällä yli. Joskus mies kertoo minulle, yleensä ei, mutta on merkkejä joista ymmärrän. Se hymyilyttää.
Mies on semmonen kuin on. Ja minä tämmöinen. Tapasin kerran mukavan miehen ja meinasi siitä vakavampaakin tulla mutta mies osoittautui mustasukkaiseksi exälleni ja luovutin heti siihen. Se harmitti, koska hän oli muuten ihan mukava ja vetävä mies. On sitten pari langettua miestäkin mutta niistä ei enempää....heh.

Häh! Siis olit liitossa pettävän miehen kanssa mutta teillä ei ollut seksiä lapsen syntymän jälkeen? Tuliko siinä itkun ja riidan timellyksessä mieleen yhtään perusteltua syytä miksi mies petti sinua?
 
Älä pelkää että sut petetään: kukaan ei tuommosen kanssa edes seurustelis.

Toisen ajatusten mitätöiti pelastaa sinut, vai?

Vai haluatko kuluttaa jotain yleistä näkemystä, että pettäminen pitäisi jollain muotoa hyväksyä seurustelun ehtona? Pitäisikö olla hyväksyvä ja myönteinen toisen kaikelle tekemiselle - ainakin alkuun, jotta voisi aloittaa seurustelun?

Mutta näinhän se varmaan usein meneekin. Nainen on myöntyväinen ja myönteinen, koska hänen kuuluu odotuksen mukaan olla sellainen. Ei ole naiselista ilmaista, että "se on sitten kerrasta poikki, sanon sulle suoraan sen", kuten Lea Laven monien miesten kauhuksi ehti levittää hittiä.

Naisen kuuluisi elää heti miehen ehdoilla ja olla ilmeisesti tyytyväinen, jos mies joskus haluaa yhteyttä. Kun tällaista ajatusta suositaan, niin yhä useampi nainen lopulta kärsii pettämisestä. Kaiken lisäksi kokemus on ollut tavallista salata, koska petetyksi tuleminen on tietenkin jonkinlainen loukkaus ja häväistyskin. Nainen on joutunut kokemaan häpeän ja loukkatun itsetunnon ja tunteet. Pettämisestä kirjoittaminen netissä kuvastaa hyvin tätä muutoin salattua aihetta.

Oikeastaan seurustelun aloittamisen ehtona pitäisi ilman muuta olla, ettei petetä. Omakohtaisesti voisi kertoa tästä nyt jo huvittavalta kuulostavan tarinan. Muistan, kun mies nuorena heti ensimmäisellä saatilla kertoi, että ei sitten halua, että heti aletaan pettämään. Joo, kun jotenkin saatiin suhdetta sitten viriteltyä ja ehdittiin olla yhdessä liki 25 vuotta, niin ero tuli, kun mies petti. Vaikea sanoa, missä vaiheessa hän aloitti pettämisen. Enemmin tai myöhemmin kuitenkin :).

Todellisudessa menee juuri näin. Mies haluaa varmistaa oitis, ettei nainen vain petä ja on varmasti uskollinen hetimiten, jotta mies saa itselle peliaikaa. Siis hyvin törkeää vedätystä monella tapaa.
 
Viimeksi muokattu:
Miehellä on muutamallakin deittipalstalla profiili oikein kuvan kanssa ja puhelinnumeroitakin on vaihdettu.
Puheluerittelystä selviää soittoja aamulla aikaisin töihin lähdettyä, päivän mittaan sekä myöhään yöllä viimeiseksi yhteen ja samaan numeroon, esim baariviikonloppuina jolloin kotiin on tultu joskus vasta seuraavana päivänä. Housuntaskusta löysin risteilyliput syyskuulta vieraan naisen nimellä ja mieheni nimellä. Hän kiistää kaiken ja sanoo että hulluko olen. Omia menoja on hirmuisesti eikä mitään selittele, sanoo vain lähtevänsä kaverien kanssa ja voi viipyä 10 tuntiakin. Turha kai mainita että känny on äänettömällä ja mukana vessassakin, ei koskaan missään näytillä. Pitääkö vaan heittää mies mäkeen koska luulen ettei koskaan tule tunnustamaan mitään, eikä siedä kritiikkiä. Syy on aina minussa ja minä haluan pilata hyvän elämän kiistelyllä.

Ei sun miehesi ainakaan mikään älyn jättiläinen ole, kun noin paljon todistusaineistoa pitää esillä. Tai sitten haluaa ihan toisissaan sinusta eroon.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä