mies kilahti

[harmailen]

Olen avioliitossa elävä "kolmen" lapsen äiti. Toinen lapsemme kuoli kaksi vuotta sitten ja sen jälkeen, etenkin kolmannen lapsemme odotuksen aikana mieheni käyttäytyi oudon väkivaltaisesti minua kohtaan. Olimme tuolloin yhteydessä myös sosiaaliviranomaisten kanssa ja tilanne rauhoittui jo ennen lapsen syntymää. Siitä asti on mennyt suht hyvin. Hän jaksaa olla lasten kanssa melko paljon ja vain kerran pari on ottanut rajummin kädestä kiinni, ei muuta.
Mutta nyt, kuin salama kirkkaalta taivaalta, aivan sairasta riehumista. Lopulta tuli perässäni makuuhuoneeseen ja ensin paiskasi rajusti minut sänkyyn. Esikoinern tuli paniikissa paikalle ja mies vain jatkoi minun heittelemistä. Piti mm. käsivarsista kiinni ja roikotti jonkin aikaa ilmassa ennen kuin heitti minut taas sänkyyn. Ja koko tämän ajan esikoiseni seisoi vieressä itkien ja huutaen lopeta!

Mitä ihmettä minä nyt teen? Luulin että kaikki oli suht ok. ja seuraava lapsikin oli jo suunnitelmissa. Eroa harkitsin silloin viime odotusen aikana vakavasti, mutta mieleni muuttui. Mitä nyt?

 

[vieras]

En kattelis tilannetta yhtään pitempään. Lähtisin heti!

 

[vieras]

Lähdet pois. Hyvin yksinkertasta.

 

[beata]

häviä sieltä ennen ku kilahtaa lopullisesti

 

[Huopatossu]

Lähde ja heti

 

[vieras]

Täh? Voi hyvä ihme. Onneksi ei sattunut todella pahasti. Nyt äkkiä turvaan jonnekin sieltä. Todella outoa.

 

[harmaa]

ainakin toivon että keksustelet perinpohjin lapsesi kanssa joka joutui todistamaan näin järkyttävää ja väkivaltaista kohtausta.
Lapsesi on varmaan hyvin järkyttynyt ja peloissaan!!

 

[hei!]

voi ei, jos et saa ukkoas ulos niin kerää heti välttämättöminnät tavarat ja mene lapsien kanssa turvakotiin, siellä saat rauhan miettiä sekä keskusteluapua!

 

[vicy]

Lähde ja heti!!!!

 

[HoitoonVaan]

Menkääs nyt jonnekin turvaan sieltä! :hug:

 

[maximillianna]

Lähde lastesi kanssa. Lähimpään turvakotiin, taksilla. Heti.

 

[punatukkainen]

Jos jäät väkivaltaiseen suhteeseen, se jättää jäljet lapsiin. Esikoisesi on varmasti peloissaan. Toivottavasti tajuat lähteä ennenkuin se on liian myöhäistä. Lehdistä saa ihan liikaa lukea näitä tarinoita..... :'(

 

[harmailen]

ainakin toivon että keksustelet perinpohjin lapsesi kanssa joka joutui todistamaan näin järkyttävää ja väkivaltaista kohtausta.
Lapsesi on varmaan hyvin järkyttynyt ja peloissaan!!

Kyllä yritin jutella 4v. lapseni kanssa tilanteesta miehen lähdettyä ulos. Poika sanoi sen jälkeen että minä en ikinä enää puhu isin kanssa.

Tosiaan, hetken päästä mies soitti tuhat kertaa ja kun lopulta vastasin, aneli taas anteeksi antoa ja selitti ettei ymmärrä miksi noin teki.
Eniten itseäni tässä ottaa päähän se, että tiedän että tämä tulee taas toistumaan, mutta jostain syystä taas tuntuu etten haluakaan lähteä...

 

[Viipale]

Ei tilanne ilmeisti kovin kriittinen ole, kun pystyt koneella kirjoittamaan? Mietin sitä, koska itse olen lähtenyt ilman kenkiä vauvan kanssa jouluyönä kello kolme pakkaseen, vauvalla yövaippa ja minun naulakosta nappaamani toppatakki ympärillään, minulla vain pyjama ja villasukat jotka takertuivat pakkasmaahan kiinni. Ei olisi ollut mitenkään mahdollista istua tietokoneen ääressä.

Mutta niitäkin hetkiä oli, kun kävi "melkein pahasti", kuten sinulle nyt. Arvaathan mietinkö silloin tähtikirkkaana jouluyönä taivasalla vauvan kanssa, että olisi kannattanut lähteä jo hyvin kauan aikaisemmin.

Kaikkea hyvää. En voi suositella teille yhteistä joulua.

 

[4-kerroksen väkeä]

Sinuna olisin jo pakkaamassa :hug:

 

[mie]

Lähde pois. Heti.

 

[Henrietta]

Jos odottelet uusia kertoja,voit olla mullan alla joku kaunis päivä.

Ole kiltti ja ajattele edes lapsiasi jos ei muuta... :hug:

 

[lady of the lake]

Kuulostaa todella pelottavalta ja uhkaavalta.Jos miehelläsi kilahtelee yhtäkkiä tuolla tavoin ilman syytä niin noinhan voi käydä milloin vaan.Ja luullakseni tulee tapahtumaankin.Vaikka miten päin koitan miettiä niin sinuna lähtisin hyvin pikaisesti sekä itsesi, että lasten vuoksiEsikoisenne on varmasti kauhuissaan tapahtuneesta, toivottavasti pystyisit jotenkin käymään asiaa hänen kanssaan läpi.
Mutta uskotko itsekään olevan muuta vaihtoehtoa kuin lähteminen?!Seuraava kerta voi olla kohtalokas, joten nyt kiireesti turvaan!Tuo asia ei ole enää miehesi käsissä, eli vaikka lupaisi muuttua eikä enää koskaan pahoinpitelevänsä niin siihen ei kannata tukeutua ja uskoa.

 

[Viipale]

Jos sinusta tuntuu, että et haluakaan lähteä, etä arvosta itseäsi vielä tarpeeksi. katsot, että ehkä se väkivalta oli vain pientä.

Sinä päivänä kun huomaat, että et ansaitse tätä kohtelua, ihmettelet mikset lähtenyt jo kauan sitten. Suosittelen hyvin tarkkaan miettimään asiaa lapsen kannalta. Itse olen joutunut käymään vuosia terapiassa esikoiseni kanssa, joka todisti useita välikohtauksia kotona. Sallin sen tapahtua omaa tyhmyyttäni, koska en arvostanut itseäni. Rakkaus ei koskaan kuole samalla hetkellä kun isku käy. Voit ainoastaan päättää, että sinun ei ole pakko omassa kodissasi koskaan enää pelätä ketään, eikä myöskään lastesi. Silloin päätös helpottuu. Muistathan, että lähtösi ei tarkoita sitä, että isä ei voi koskaan lapsiaan tavata.

 

[harmailen]

Ei tilanne ilmeisti kovin kriittinen ole, kun pystyt koneella kirjoittamaan? Mietin sitä, koska itse olen lähtenyt ilman kenkiä vauvan kanssa jouluyönä kello kolme pakkaseen, vauvalla yövaippa ja minun naulakosta nappaamani toppatakki ympärillään, minulla vain pyjama ja villasukat jotka takertuivat pakkasmaahan kiinni. Ei olisi ollut mitenkään mahdollista istua tietokoneen ääressä.

Mutta niitäkin hetkiä oli, kun kävi "melkein pahasti", kuten sinulle nyt. Arvaathan mietinkö silloin tähtikirkkaana jouluyönä taivasalla vauvan kanssa, että olisi kannattanut lähteä jo hyvin kauan aikaisemmin.

Kaikkea hyvää. En voi suositella teille yhteistä joulua.

Ei, enää ei ole kenelläkään hätää. Mies lähti ja tuntuu taas katuvan. Ollaan lasten kanssa keskenään kotona.
Olen myös pari kertaa lähtenyt lapsi kainalossa välittämättä mitä päällä tai mukana on, ja turvakotiinkin kerran mennyt. Mutta oikeasti vilpittömästi luulin että nyt se olisi takanapäin. Mietin että toistuuko tämä vielä vai uskallanko yrittää

 

[eräs]

Men jo sieltä ystävä hyvä, mene!

 

[Minäkään]

en jäisi odottamaan sitä seuraavaa kilahdusta. En lapsieni enkä itseni takia. Pelkäisin jopa silmien ummistamista (eli nukkumista) kotona, jos olisin sinä. Jos jäisin tuollaisessa tilanteessa kotiin miehen helmoihin ja seuraavalla kerralla lapselle sattuisi jotain, en voisi koskaan antaa sitä itselleni anteeksi.

 

[vieras]

Ei tilanne ilmeisti kovin kriittinen ole, kun pystyt koneella kirjoittamaan? Mietin sitä, koska itse olen lähtenyt ilman kenkiä vauvan kanssa jouluyönä kello kolme pakkaseen, vauvalla yövaippa ja minun naulakosta nappaamani toppatakki ympärillään, minulla vain pyjama ja villasukat jotka takertuivat pakkasmaahan kiinni. Ei olisi ollut mitenkään mahdollista istua tietokoneen ääressä.

Mutta niitäkin hetkiä oli, kun kävi "melkein pahasti", kuten sinulle nyt. Arvaathan mietinkö silloin tähtikirkkaana jouluyönä taivasalla vauvan kanssa, että olisi kannattanut lähteä jo hyvin kauan aikaisemmin.

Kaikkea hyvää. En voi suositella teille yhteistä joulua.

Voi että, mulla tuli oikeen kylmät väreet tosta sun kirjotuksesta......hienoa, että olet lähteny ja pystyt siitä kertomaan. Halaisin sua jos olisit tässä

 

[Huopatossu]

Mitä miettimistä tuossa enään on?

 

[vieras]

Se tuo ihmismieli on niin vääristynyt toisinaan. Se johtuu siitä inhimillisyydestä. Viittaan siis tuohon kommenttiisi, että tiedät, että tämä tapahtuu uudestaan, mutta et kuitenkaan haluaisi lähteä. Kuten huomaat, jokaiseen vastaukseen sisältyy viesti, lähde lasten kanssa pois. Siitä huomaa, kuinka väärin sinua kohtaan on tehty. Itselläsi ehkä iskee päälle sääli? Sääli miestä kohtaan, joka teki erehdyksen. Ja ehkä pieni toivo, että tämä säikäytti miehen totaalisesti, ettei se enää tapahtuisi?

Se on vaikeaa kuunnella järjen ääntä, jos tunne puhuu päälle taustalta. Toivon sinulle voimia tehdä sellainen ratkaisu, jota et tulisi katumaan jälkeenpäin. :hug: