Mies lähes koko ajan menossa

[vierailija]

Heippa, onko teillä vastaavasta kokemusta? miten olette asian hoitaneet, tai miltä se teistä tuntuu?
Meillä mies on ihan yhtenään iltoja pois kotoa. Nyt viikon sisään viettänyt kaksi iltaa kotosalla, toisen niistäkin oli kipeänä. Yleensä ehkä noin puolet viikon illoista menossa. Hän näkee ystäviä ja seikkailee pitkin maisemaa, välillä on yönkin yli matkoillaan.

Minusta on aina ollut ihanaa, miten hyvä ystäväpiiri miehellä on, ja olen usein kannustanutkin häntä tapaamaan ystväviään, ja ihan mielellään jäänyt lasten(2kpl) kanssa kotiin. Mutta nyt, kun tuntuu että mies melkein aina illan tullen kertoo, että taas olis jotain suunnitelmaa, ja kuinka hän olisi taas lähdössä, on se alkanut aiheuttaa myös ikäviä tuntemuksia, tahtomattanikin.
Tuntuu, etteikö hän halua olla enää kanssani ollenkaan.
Olen myös miettinyt, ovatko tunteeni ihan hölmöjä, vai kuuluisiko minun olla vain iloinen hänen laajasta ystäväpiiristään. (Olenkin iloinen siitä, mutta jatkuvasti...)

Aika kuvaavaa on myös se, että tuossa taannoin puhuessani kuopuksen pätkäisistä öistä, mies totesi, että ihan hyvinhän se nukkuu.
Helppo sanoa, jos on alkuyöt jossain ihan muualla, kuin etsimässä tuttia heräilevälle pienokaiselle.

Toivoisin asiallisia vastauksia. Miehelläni ei ole toista naista, vaan tiedän hänen oikeasti tapaavan ystäviään, tai olevan itsekseen.
Välillä olen tosin miettinyt sitäkin, että kuinka "suuntautunut" hän enää minuun on, jos kokee tarvetta mennä noin paljon.

Viimeksi eilen ottaessani asian puheeksi, tein miehen mielestä asiasta vain "draamaa", vaikka puhuin ihan asiallisesti. Hän ei ymmärrä mikä "ongelma" minulla tässä on.

 

[vierailija]

No jotta mies olisi vähän lasten kanssakin, tekisin niin ensin alkuun että jos mies menee tänään kaverien kanssa, on huomenna lasten kanssa ja menisin itse, jos ei muualle niin vaikka kävelyle tuulettamaan päätä. Parin viikon päästä kun on ymmärtänyt että hänellä on lapsia ja vastuu heistäkin, voisin kysyä että joko ne perheillat alkaa kiinnostamaan vai jatketaanko samaa rataa että hoidat sinä vuorostasi lapset yksin illan?

 

[vierailija]

Millon sinä näet kavereitasi tai teet omia juttuja ilman lapsia? Itse en kattelisi tuollaista hetkeäkään.. Aina yllätyn kuinka huonoissa suhteissa sitä ihmiset roikkuukin

 

[Mummeliisa]

Millon sinä näet kavereitasi tai teet omia juttuja ilman lapsia? Itse en kattelisi tuollaista hetkeäkään.. Aina yllätyn kuinka huonoissa suhteissa sitä ihmiset roikkuukin

Minua ei haittaisi se, etten käy paljoakaan missään yksin. Muuton, syövän ja infarktin yms. paskan jälkeen sosiaaliset ympyrät ovat muutenkin ns. "luonnollisesti" pienenneet.
Mutta milloin perhe tekee asioita yhdessä?
Vai onko siihen mahdollisuus päivisin ennen miehen iltamenoja?

 

[Mörköäiti]

Millon sinä näet kavereitasi tai teet omia juttuja ilman lapsia? Itse en kattelisi tuollaista hetkeäkään.. Aina yllätyn kuinka huonoissa suhteissa sitä ihmiset roikkuukin

Eivät kaikki ikuisesti roikukaan. Sen takiahan ap tuossa kyseleekin, että hän kokee tilanteen ongelmalliseksi. Ongelman ratkaisussa ensimmäinen askel on sen tajuaminen, että kyseessä on ongelma. Sen jälkeen on vaihtoehtona joko jatkaa entiseen malliin, keksiä miehen kanssa yhdessä jokin ratkaisu tai lopettaa suhde toimimattomana.

Yleensä se ero ei lapsiperheessä ole ihan ensimmäinen ratkaisu, vaan yleensä tilannetta pohditaan jonkin aikaa ja mietitään, mikä olisi paras tapa ratkaista se. Siksi niissä huonoissa suhteissa jonkin aikaa roikutaan

 

[Mörköäiti]

Viimeksi eilen ottaessani asian puheeksi, tein miehen mielestä asiasta vain "draamaa", vaikka puhuin ihan asiallisesti. Hän ei ymmärrä mikä "ongelma" minulla tässä on.

Ehkäpä hän ymmärtäisi asian, jos seuraavan kerran kun hän vaan ilmoitusluontoisesti toteaa, että on taas suunnitelmia illaksi, niin sinä sanotkin, että "oho, niin mullakin - nyt meillä onkin päällekkäiset menot". Voithan keksiä oikeastikin jotain menoa. Tässä ajatuksena se, että kun kerran on lapsia, ei niitä menoja voi noin vaan haalia itselleen, vaan on puhuttava sen toisen kanssa. Kummallakin on oltava omaa aikaa ja toisaalta olisi hyvä viettää aikaa myös perheenä, jos kerran perheenä halutaan elää. Se olisi ainakin lasten kannalta hyvä. Mutta ainakaan yksi aikuinen ei voi noin vaan elää oman päänsä mukaan välittämättä siitä, miten se vaikuttaa muiden elämään.

 

[vierailija]

Ymmärrän. Mieheni on paljon pois kotoa, lähinnä töiden ja luottamustoimien takia.

Tuo omien menojen sopiminen on ihan kiva neuvo, mutta ei oikeasti ratkaise mitään. Ei edes juuri helpota sitä omaa harmitusta. Sillä eihän se, että menen omia menojani ja mies omiaan, tuo lisää sitä perheen yhteistä aikaa. Eikä ainakaan meille edes lapsille lisää sitä isäaikaa. Isä kun voi päällekkäisten menojen ajaksi viedä lapset vaikka vanhempiensa luokse hoitoon.
Eikä yksin menemällä saa helpotusta edes siihen tunteeseen, että mies "valitsee" kaverit/tuön/harrastukset ennemmin kuin perheensä. Eikä vain kerran, vaan useamman kerran aina perä jälkeen.

En osaa ap:lle sanoa neuvoja. Vuosien saatossa en ole oikeaa vastausta noihin menoihin puuttumiseen löytänyt.

 

[Nainen31]

Vanha ketju, mutta vastailen siltikin. Täällä mies ainakin huitelee kuinka lystää ja jos ei huitele niin kolisee autotallissa puoleenyöhön. Meillä kaksi lasta myös. Minäpäs olen tehnyt saman ja sanonut tasaisin väliajoin että miehen saa jäädä välillä lasten kanssa kun minä mene ja teen sitä tätä ja tuota ja PISTE! Minä en rupea kotona kyykkimään ja kumartamaan pelkästään toisen menoja. Meen yhtä lailla vaikkei menoa olisikkaan vaikka sitten sinne lenkille. Jos miehelle opettaa että saa mennä kui lystää niin olettaa itsestäänselvyytenä että kyl emäntä kodin ja lapset hoitaa. EI se ei mee niin. Vaikka menojeni lisäksi hoidan yksin kodin ja melkeinpä lapsetkin, mutta myös toisellekkin jotain vastuuta edes lapsista eikä vaan itsestään.

 

[Nainen31]

Vanha ketju, mutta vastailen siltikin. Täällä mies ainakin huitelee kuinka lystää ja jos ei huitele niin kolisee autotallissa puoleenyöhön. Meillä kaksi lasta myös. Minäpäs olen tehnyt saman ja sanonut tasaisin väliajoin että miehen saa jäädä välillä lasten kanssa kun minä mene ja teen sitä tätä ja tuota ja PISTE! Minä en rupea kotona kyykkimään ja kumartamaan pelkästään toisen menoja. Meen yhtä lailla vaikkei menoa olisikkaan vaikka sitten sinne lenkille. Jos miehelle opettaa että saa mennä kui lystää niin olettaa itsestäänselvyytenä että kyl emäntä kodin ja lapset hoitaa. EI se ei mee niin. Vaikka menojeni lisäksi hoidan yksin kodin ja melkeinpä lapsetkin, mutta myös toisellekkin jotain vastuuta edes lapsista eikä vaan itsestään.

 

[vierailija]

puku-ukon ikuinen "ongelma" kun joka ilta on jotkut kekkerit. Olisi pitänyt valita joku muu.

 

[vierailija]

Ymmärrän tuollaisen 20-35 vuotiaiden touhuissa, mutta vanhemmilla pitäisi kyllä olla jo ymmärrystä jäädä perheen luo, mutta toisaalta jos on aina saaanut mennä, niin ei kyllä ihan nopeasti muutukaan tuollainen