M
myrsky vesilasissa
Vieras
Hei!
En normaalisti kirjoittele tänne, mutta nyt tuntui, että pakko purkaa jonnekin. Eli eli, ollaan oltu 5 vuotta naimisissa. Olen 23 ja mies 27-vuotta. Suhdettamme ovat heijastaneet pieneen yhdessäoloaikaan monet kurjat asiat, yksi niistä on uskottomuus. Olemme puolin ja toisin olleet aika mustiksia toisistamme, ihan syystäkin. Ensin petin minä, sitten hän... Näistä tosin on aikaa, ja nyt päätin osaltani, että aikuisten ihmisten suhteeseen tosiaan kuuluu se, että voidaan käydä erikseen ulkona ilman sen kummempia seremonioita.
Mieheni ei olisi halunnut mennä pikkujouluihin mutta tavallaan patistin hänet sinne, ikäänkuin ihmisten ilmoille. Yleensä olemme aina kotona. Nyt kuitenkin tuntuu että ajattelen kokoajan pahinta, en niinkään muuten, mutta kun alkoholista ja pikkujouluista kyse niin... Luulin tekeväni oikein, kun halusin antaa sijaa luottamukselle ja uudelle tilaisuudelle, ikäänkuin suhde pääsisi uudelle tasolle. Tasolle, jossa voidaan ottaa vastuu omista teoista, mutta ilman turhaa syyttelyä ja epäilyä. Nyt hiukan harmittaa. Olenko ihan tyhmä kun mietin etukäteen? Eikö luottamus juuri kasva siitä, että osoittaa toiselle luottavansa??
En normaalisti kirjoittele tänne, mutta nyt tuntui, että pakko purkaa jonnekin. Eli eli, ollaan oltu 5 vuotta naimisissa. Olen 23 ja mies 27-vuotta. Suhdettamme ovat heijastaneet pieneen yhdessäoloaikaan monet kurjat asiat, yksi niistä on uskottomuus. Olemme puolin ja toisin olleet aika mustiksia toisistamme, ihan syystäkin. Ensin petin minä, sitten hän... Näistä tosin on aikaa, ja nyt päätin osaltani, että aikuisten ihmisten suhteeseen tosiaan kuuluu se, että voidaan käydä erikseen ulkona ilman sen kummempia seremonioita.
Mieheni ei olisi halunnut mennä pikkujouluihin mutta tavallaan patistin hänet sinne, ikäänkuin ihmisten ilmoille. Yleensä olemme aina kotona. Nyt kuitenkin tuntuu että ajattelen kokoajan pahinta, en niinkään muuten, mutta kun alkoholista ja pikkujouluista kyse niin... Luulin tekeväni oikein, kun halusin antaa sijaa luottamukselle ja uudelle tilaisuudelle, ikäänkuin suhde pääsisi uudelle tasolle. Tasolle, jossa voidaan ottaa vastuu omista teoista, mutta ilman turhaa syyttelyä ja epäilyä. Nyt hiukan harmittaa. Olenko ihan tyhmä kun mietin etukäteen? Eikö luottamus juuri kasva siitä, että osoittaa toiselle luottavansa??