mies muutti 7kk sitten omaan kämpään,siitä asti on arponut ollakko vai ei

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LEILA K
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

LEILA K

Vieras
Mies ottaa uhrin osan,kunnon marttyyrin roolin,enkä tajua miksi, miksi joku haluaa tekeytyä uhriksi? Hän ei itse ole ottanut vastuuta suhteen toimivuudesta oikeastaan koskaan, hän ei ole puhunut toiveistaan,tarpeistaan, tunteistaan. Mun olis pitänyt tajuta asiat sanattomasti. Sen lisäksi hän ei ole ottanut mun tarpeita huomioon,ei edes seksissä/seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Lisäsk imies kokee että kun olen vihainen ,se johtuu siitä että vihaan häntä ja siksi hän on vihainen minulle.

hän ei halua ajatella asioita,pakenee kaikkea vaikeaa koska ahdistuu ja ahdistuu lisää koska pakenee->mutta syyttää siitäkin sitäettei meidän suhde voi toimia. Mies ei ymmärrä että tämä epätietoisuus tekee mut hulluksi, mua sattuu kun se joka ilta könyää omalle kämälleen eikä jää yöksi meidän yhteiseen kotiin koskaan. olen niin vihainen,koska mua sattuu tämä. Mies ei tajua sitä vaikkas elitän hänelle miksi suutun välillä.

äskenkin lähti täältä->olin vihainen totesin sille että jos se olis jättänyt lapsen palvonnan vähän vähemmälle ja pitänyt huolta suhteestaan niin asiat olis toisin. johon mies totesi että enhän ole tehnyt mitään koskaan oikein sun mielestä.

=lapsellisesti pakenee omaa osuutta asioihin ottamalla uhrin osan. hänhän ei ole voinut vaikuttaa omaan avioliittoonsa mitenkään. en ymmärrä. kuitenkin kyse 30v miehestä eikä mistään pojasta.

kaipasin vaan sitä että koen olevani rakastettu haluttu,tarvittu että olisin voinut nähdä tuottavani nautintoa ja iloa miehelle ja että hän olisi halunnut myös että minä olen onnellinen.

hän toimi näin= loukkaantui jostain->ei puhunut->oli vihainen->kosti minulle sen kun hänellä oli pahaolla->ei puhunut edelleenkään mitään-> minä koin että hän ei välitä minusta(kosto oli se ettei antanut mulle hellyyttä yms mitä kaipasin,koska halus satuttaa mua takasin). olen vaan niin helvetin vihainen,en ansaitse tällästä
 
odottaisitk oitse mieheltäsi päätöstä siitä haluaako erota vai ei 7kk ajan? tuona aikana mies torjuu seksuaalisesti ja emotionaalisesti, eikä anna edes pussata huulille(mukamas siksi kun ei usko että haluan oikeasti olla hänen kanssaan)
 
No lapsen takia ja avioliiton/avoliiton vuoksi odottaisin jonkun aikaa, mutta kyllä tuossa puolessa vuodessa pitäisi saada aikuisen ihmisen ajatukset kokoon, ja tehdä päätös suuntaan tai toiseen. Hankalta tietysti sanoa, mutta järjen äänellä sanoisin, että jos ei ole mitään muutosta miehen osalta näköpiirissä, ei mitään uudestaan-lämmittelyä tms. niin ei hyvältä näytä. Onko mies muuten jääräpää?
 
[QUOTE="vieras";29149665]No lapsen takia ja avioliiton/avoliiton vuoksi odottaisin jonkun aikaa, mutta kyllä tuossa puolessa vuodessa pitäisi saada aikuisen ihmisen ajatukset kokoon, ja tehdä päätös suuntaan tai toiseen. Hankalta tietysti sanoa, mutta järjen äänellä sanoisin, että jos ei ole mitään muutosta miehen osalta näköpiirissä, ei mitään uudestaan-lämmittelyä tms. niin ei hyvältä näytä. Onko mies muuten jääräpää?[/QUOTE]

en tiedä onko mies jääräpää,ilmeisesti ainakin pitkvihainen(vaikka kaikki vudoet oon kuvtellu ettei edes suutu juuri mistään,mut onkin vaan padonnu sisäänsä niitä), mä veikkaan että kyseessä on ennemminkin jotain tunne-elämän häiriöitä koska ei tunnu ollenkaan ymmärtävän miten tunteet syntyy tai että suhteen toimimisen eteen pitäs itsekkin tehdä jotain(mies myönsi ajatelleensa että suhde toimii itsestään :O ) .

välttää kuulemma ajttelemista ja ikävieä tunteita koettaa kuulemma vaan unohtaa ja kaikkeen mihin pyydän vastausta vastaa en tiedä.

en ymmärrä mies kyllä viettää täällä kaiken vapaa-ajan mitä lapset on hereillä, ottaa kainaloon,halaa, mutta siitä edemmäs ei päästä.

oon vaan oikeesti niint urhautunut ja vihainen. Asiat olis ihan helppo selvittää kun mies tekis päätöksen työskennellä suhteen eteen ja kerranki oikeasti puhuttais asiat halki. Mut ei. soutaa vaan ees sun taas.
 
Mies ottaa uhrin osan,kunnon marttyyrin roolin,enkä tajua miksi, miksi joku haluaa tekeytyä uhriksi? Hän ei itse ole ottanut vastuuta suhteen toimivuudesta oikeastaan koskaan, hän ei ole puhunut toiveistaan,tarpeistaan, tunteistaan. Mun olis pitänyt tajuta asiat sanattomasti. Sen lisäksi hän ei ole ottanut mun tarpeita huomioon,ei edes seksissä/seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Lisäsk imies kokee että kun olen vihainen ,se johtuu siitä että vihaan häntä ja siksi hän on vihainen minulle.

hän ei halua ajatella asioita,pakenee kaikkea vaikeaa koska ahdistuu ja ahdistuu lisää koska pakenee->mutta syyttää siitäkin sitäettei meidän suhde voi toimia. Mies ei ymmärrä että tämä epätietoisuus tekee mut hulluksi, mua sattuu kun se joka ilta könyää omalle kämälleen eikä jää yöksi meidän yhteiseen kotiin koskaan. olen niin vihainen,koska mua sattuu tämä. Mies ei tajua sitä vaikkas elitän hänelle miksi suutun välillä.

äskenkin lähti täältä->olin vihainen totesin sille että jos se olis jättänyt lapsen palvonnan vähän vähemmälle ja pitänyt huolta suhteestaan niin asiat olis toisin. johon mies totesi että enhän ole tehnyt mitään koskaan oikein sun mielestä.

=lapsellisesti pakenee omaa osuutta asioihin ottamalla uhrin osan. hänhän ei ole voinut vaikuttaa omaan avioliittoonsa mitenkään. en ymmärrä. kuitenkin kyse 30v miehestä eikä mistään pojasta.

kaipasin vaan sitä että koen olevani rakastettu haluttu,tarvittu että olisin voinut nähdä tuottavani nautintoa ja iloa miehelle ja että hän olisi halunnut myös että minä olen onnellinen.

hän toimi näin= loukkaantui jostain->ei puhunut->oli vihainen->kosti minulle sen kun hänellä oli pahaolla->ei puhunut edelleenkään mitään-> minä koin että hän ei välitä minusta(kosto oli se ettei antanut mulle hellyyttä yms mitä kaipasin,koska halus satuttaa mua takasin). olen vaan niin helvetin vihainen,en ansaitse tällästä

Aika paha syytös minusta tuo "lapsen palvominen", todella särähtää korvaan. Syytät tavallaan lasta siitä, että miehesi on omistautunut tälle? Eipä silti että eihän tuo miehen tapa olla puhumaton ja välinpitämättömän oloinen on todella väärä suhteen ongelmien ratkaisussa. Mutta sinä siis syytät miestä siitä, että on omistautunut lapselle, eikä ole huomioinut sinua? Tietenkin suhteessa kaivataan toisen huomioonottamista, en minä sillä. Ja olisihan se reilua kertoa, missä mennään jos jo erilleen on muuttanut... Olipa syy mikä tahansa, jos asiaa ei saada puhumalla selväksi puolessa vuodessa, en sinuna jäisi varmasti enää odottelemaan vaan tekisin ratkaisuni itse.
 
Aika paha syytös minusta tuo "lapsen palvominen", todella särähtää korvaan. Syytät tavallaan lasta siitä, että miehesi on omistautunut tälle? Eipä silti että eihän tuo miehen tapa olla puhumaton ja välinpitämättömän oloinen on todella väärä suhteen ongelmien ratkaisussa. Mutta sinä siis syytät miestä siitä, että on omistautunut lapselle, eikä ole huomioinut sinua? Tietenkin suhteessa kaivataan toisen huomioonottamista, en minä sillä. Ja olisihan se reilua kertoa, missä mennään jos jo erilleen on muuttanut... Olipa syy mikä tahansa, jos asiaa ei saada puhumalla selväksi puolessa vuodessa, en sinuna jäisi varmasti enää odottelemaan vaan tekisin ratkaisuni itse.

no mutta se on ihan tosiasia, en ole lasta syyttänyt mistään,vaan miestä! sitä että mies palvo lasta ja unohti että vaimokin kaipaisi ehkä osansa rakkaudesta,että vaimo on edelleen nainen,eikä pelkkä äiti ja siivooja. tiedän että moni nainen tekee sen virheen että syyytää kaiken rakkauden/huomion/hellyyden lapseen ja sitten rakoilee suhde,mikä ei ole lapsen etu. tasapainossa pitää olla asioiden eikä niin että puolisoa ei yhtään arvosteta mutta lapsi nostetaan kaiken yläpuolelle.Lapsi on minullekkin rakas ja tärkeä ja tottakai hänen tarpeensa menee pääosin edelle,mutta lapsi ei ole minun kaikkien tunteiden/tarpeiden täyttämistä varten. en hae epäterveesti kaikkea lapselta,vaan on tarpeita jotka vaan puoliso voi täyttää.
eli ihan turhaan käännät ton lauseen mua vastaan.

asiat olisi saatu puhumalla selväksi jo ennen eri osoitteeseen muuttoa,mutta yksikseen on aika vaikea puhua asioita selväksi. Minusta tuntuu että mies on tunne-elämältään ja parisuhde taidoiltaan teini-ikäinen,eikä aikuinen mies.
 
en vaan käsitä miten aikuinen ihminen on voinut kuvitella että kaikki sujuu itsestään,koskaan ei tartte puhua ongelmista eikä tunteista, kaiken pitää vaan sujua ilman mitään vaivannäköä. enkä ymmärrä miksi kukaan pakenee tunteita? mies myös pelkää hillittmästi sitä jos joku suuttuu,menee siitä eíhan paniikkiin,ihan kuin pieni lapsi. empatiakaan ei oikein osoita. vaikuttaa ulospäin melko tunteettomalta,mutta jos asiasta kysyy niin väittää että ei ole tunteeton.
 
Mun lapsen isä on kohta 2 vuotta miettinyt haluaako olla yhdessä vai ei, pariterapiassakin on käyty aiemmin ja välillä mennyt hyvin, mutta sitten taas alkaa aina uudestaan ihmeellinen vaihe että mies saa raivokohtauksia ja suuttuu ihan pienestäkin asiasta. Tosin turhaa sen on enää miettiä, enää en sitä takaisin ota ja oon jatkanut elämääni eteenpäin. Kyllä ihmisen pitää tietää mitä haluaa eikä toista voi pitää kuukausikaupalla (saati vuosia!) epätietoisuudessa.
 
no mutta se on ihan tosiasia, en ole lasta syyttänyt mistään,vaan miestä! sitä että mies palvo lasta ja unohti että vaimokin kaipaisi ehkä osansa rakkaudesta,että vaimo on edelleen nainen,eikä pelkkä äiti ja siivooja. tiedän että moni nainen tekee sen virheen että syyytää kaiken rakkauden/huomion/hellyyden lapseen ja sitten rakoilee suhde,mikä ei ole lapsen etu. tasapainossa pitää olla asioiden eikä niin että puolisoa ei yhtään arvosteta mutta lapsi nostetaan kaiken yläpuolelle.Lapsi on minullekkin rakas ja tärkeä ja tottakai hänen tarpeensa menee pääosin edelle,mutta lapsi ei ole minun kaikkien tunteiden/tarpeiden täyttämistä varten. en hae epäterveesti kaikkea lapselta,vaan on tarpeita jotka vaan puoliso voi täyttää.
eli ihan turhaan käännät ton lauseen mua vastaan.

asiat olisi saatu puhumalla selväksi jo ennen eri osoitteeseen muuttoa,mutta yksikseen on aika vaikea puhua asioita selväksi. Minusta tuntuu että mies on tunne-elämältään ja parisuhde taidoiltaan teini-ikäinen,eikä aikuinen mies.

Niinno, tuli vaan mieleen, kun on niitäkin tapauksia, joissa toinen vanhempi on oikeasti mustasukkainen omalle lapselleen ihan aiheetta, mikä taas pilaa lapsen ja ko. vanhemman välejä. En tarkoita, että teillä näin olisi, mutta kaikenlaisia tunteita voi lasten saannin jälkeen herätä... Tietenkin myös parisuhteesta tulee pitää huolta, ja varmasti tuntuu kauhealta, jos mies osoittaa tunteita vain lapselle.

Epäreilu tilannehan tuo on, jos ei miehellä ole mitään hajua siitä, mitä haluaa eikä ole valmis työstämään asiaa. Jos kertoisi edes, mistä kiikastaa, onko mitään toivoa tai halua parantaa suhdetta niin varmasti helpottaisi sinunkin oloa?
 
Niinno, tuli vaan mieleen, kun on niitäkin tapauksia, joissa toinen vanhempi on oikeasti mustasukkainen omalle lapselleen ihan aiheetta, mikä taas pilaa lapsen ja ko. vanhemman välejä. En tarkoita, että teillä näin olisi, mutta kaikenlaisia tunteita voi lasten saannin jälkeen herätä... Tietenkin myös parisuhteesta tulee pitää huolta, ja varmasti tuntuu kauhealta, jos mies osoittaa tunteita vain lapselle.

Epäreilu tilannehan tuo on, jos ei miehellä ole mitään hajua siitä, mitä haluaa eikä ole valmis työstämään asiaa. Jos kertoisi edes, mistä kiikastaa, onko mitään toivoa tai halua parantaa suhdetta niin varmasti helpottaisi sinunkin oloa?

no mähän saan ola mustasukkainen,jos asian haluaa niin ilmaista niin ihan kaikelle, mies mussuttaa suklaata ja sanoo että on niin hyvää että tulee himo. Mutta himoitseeko mua? no ei, ollaan oltu ilman seksiä yli 10kk kun miestä ei haluta. kyllä mies aiheuttaa tämän ihan itse. lapsihan tässä on syytön asioihin,kyllä se vastuu on aikuisilla,tai en teidä voiko miestäni sanoa aikuiseksi.
 
Minun exä ja sinun LEILA K toivottavasti-kohta-ihan-oikeasti-exäsi tulisivat varmaan hyvin toimeen keskenään. No, exälläni onkin erittäin hyvä roolimalli äidissään joka vielä yli 30 vuotta eronsa jälkeen riehuu kuinka hänessä ei ollut mitään vikaa ja lapsiensa isä oli kauhea ja kaikki vika oli miehessä. Ja julistaa joka välissä myös sitä kuinka Hän uhrasi kaiken lasten vuoksi (ex yritti omia lapsen täysin eikä suostunut luottamaan minuun koska olisin kuitenkin paska vanhempi joka jättää lapsen "pulaan", palvoi lasta liiankin kanssa ja haukkui minut piittaamattomaksi kun en suostu soittamaan ambulanssia paikalle kun lapsi aivastaa ensimmäisen kerran elämässään, arvatkaa vaan mitä parisuhteelle kävi).

Että vihellä peli poikki ja ala elämään omaa elämääsi onnellisena, miehesi tulee syyttämään sinua kaikesta loppu elämänsä, olitte yhdässä tai ette. Niin, ja rakastan yhä tätä exääni, tai siis sitä henkilöä joka hetken aikaa oli elämässäni, mutta jota en ole enää vuosiin nähnyt. Hän muuttui jossain välissä äitinsä jatkeeksi, puhui äitinsä sanoja, alkoi elämään äitinsä kokemuksia, teki minusta isäänsä jota sai syyttää.

Nyt yritän parhaani ettei lapsellemme siirtyisi nuo ajattelumallit, tai tunnelukot mistä skeematerapiassa puhutaan.
 
[QUOTE="vieras";29149933]Mun lapsen isä on kohta 2 vuotta miettinyt haluaako olla yhdessä vai ei, pariterapiassakin on käyty aiemmin ja välillä mennyt hyvin, mutta sitten taas alkaa aina uudestaan ihmeellinen vaihe että mies saa raivokohtauksia ja suuttuu ihan pienestäkin asiasta. Tosin turhaa sen on enää miettiä, enää en sitä takaisin ota ja oon jatkanut elämääni eteenpäin. Kyllä ihmisen pitää tietää mitä haluaa eikä toista voi pitää kuukausikaupalla (saati vuosia!) epätietoisuudessa.[/QUOTE]

no meillä minä saan raivokohtauksia,koska en kestä miehen haluttomuutta/ tunnetason torjuntaa, sitä etten saa edes huulille suudella,enkä kestä tätä jatkuvaa epävarmuutta.
aivan kamala tilanne ollut sulla,enkä ymmärrä miten olet kestänyt tilanteen. hienoa jos olet päässyt eteenpäin,sillä tämä on todella tuskallista vain odottaa että tuleeko jätetyksi vai ei
 
Alkuperäinen kirjoittaja Täydellisen epätäydellinen;29150041:
Minun exä ja sinun LEILA K toivottavasti-kohta-ihan-oikeasti-exäsi tulisivat varmaan hyvin toimeen keskenään. No, exälläni onkin erittäin hyvä roolimalli äidissään joka vielä yli 30 vuotta eronsa jälkeen riehuu kuinka hänessä ei ollut mitään vikaa ja lapsiensa isä oli kauhea ja kaikki vika oli miehessä. Ja julistaa joka välissä myös sitä kuinka Hän uhrasi kaiken lasten vuoksi (ex yritti omia lapsen täysin eikä suostunut luottamaan minuun koska olisin kuitenkin paska vanhempi joka jättää lapsen "pulaan", palvoi lasta liiankin kanssa ja haukkui minut piittaamattomaksi kun en suostu soittamaan ambulanssia paikalle kun lapsi aivastaa ensimmäisen kerran elämässään, arvatkaa vaan mitä parisuhteelle kävi).

Että vihellä peli poikki ja ala elämään omaa elämääsi onnellisena, miehesi tulee syyttämään sinua kaikesta loppu elämänsä, olitte yhdässä tai ette. Niin, ja rakastan yhä tätä exääni, tai siis sitä henkilöä joka hetken aikaa oli elämässäni, mutta jota en ole enää vuosiin nähnyt. Hän muuttui jossain välissä äitinsä jatkeeksi, puhui äitinsä sanoja, alkoi elämään äitinsä kokemuksia, teki minusta isäänsä jota sai syyttää.

Nyt yritän parhaani ettei lapsellemme siirtyisi nuo ajattelumallit, tai tunnelukot mistä skeematerapiassa puhutaan.

uskon että minunkin miehellä ainakin osa ongelmista johtuu lapsuudesta,mutta aikuinen ihminen vastaa itse itsestään ja tekee jotain hakeutuu vaikka teraiaan,mutta ei ota sellasta roolia etten voi vaikuttaa mtienkään mihinkään en edes itteeni.

toisaalta kun lukee sun tekstiä se jotenkin vapauttaa, ehkä olen ottanut liikaa itseeni ongelmat jotka ovat itseasiassa miehen itsensä ongelmia,jotka heijastuu parisuhteeseemme. Vaikeaa mies on kuitenkin ollut niin kauan osa elämääni,enkä haluaisi lapseltakaan rikkoa perhettä. toisaalta mieshän sitä on tekemässä parhaillaan. en tiedä täytyy varmaan hakeutua johonki juttelee ku tuntuu ettei oma pää kestä tällästä
 

Yhteistyössä