Mies muuttunut perinnön saannin jälkeen... mikä neuvoksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja VäsynytÄiti21v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Hei:
Oisko sulla jotain kaveria tai sukulaista lähellä asuvaa? Sanot miehelle että nyt täytyisi jutella ilman riitaa ja jos se ei onnistu niin pakkaa laukut ja lähde pojan kanssa joko ystävän luo tai sukulaisen luo pariksi päiväksi. Sano miehelle et soittaa kun osaa aikuismaisesti puhua. Kyllä se näpäyttää kun luulee et te oikeasti jätätte sen. Ja itse ET ota ensin yhteyttä häneen.

ei oikeen ketään ole, äitini menetin kun olin 14 ja isääni koskaan ole tuntenutkaan... kavereita ei kovin ole kenen luokse voisi mennä...

Kuka sinusta piti huolta, kun menetit vanhempasi?

kaksi ensimmäistä vuotta vietin kadulla ja sitten asuin sijaisperheessä vuoden ja muutin omilleni opiskelemaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja B:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja B:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja B:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja B:
Mimmosen perinnön mies sai ja paljonko hänellä on ikää?
mies 23 ja sai ihan tuntuvan perinnön... asunto-osakkeita, mökkiä, rahaakin monta monituista kymppitonnia :S olisi puolestani voinut jäädä saamatta kun miehestä tuli tuollainen
Äitiään poika suree. Perinnöllä ei ole tämän kanssa mtään tekemistä. Hänen pitää vain hyväksyä äitinsä kuolema. Hän on nyt yksin tässä julmassa maailmassa ja ei ole äitiä joka hänestä pitäisi huolen. Yritä edes sinä olla hänelle äidin korvike.
äidistään on kuulemma päässyt yli... kuulemma syy ei ole siinä... ja minä en rupea aikuisen miehen äidiksi, jonka pitäisi olla vanhempi itse... minulla on yksi, pian kaksi lasta... ja ne riittää
Ei ole päässyt äidin kuolemasta yli vaikka niin väittää. Oletan ettei hänellä ole isäsuhdetta. Hän on yksi ja siksi taantunut lapsen asteelle. Hänet pitää nostaa sieltä ylös. Auta miestä mäessä tai olet kohta kahden lapsen yyhoo.
miehellä on todella läheiset välit isänsä kanssa, on koko ikänsä asunut isänsä luona kun vanhempansa erosivat kun mies oli lapsi ja äiti ei voinut ottaa luokseen kun sairasti syöpää.. miestä olen auttanut aina kun voinut vaan mitään en koskaan ole takaisin saanut (siis apua)
Kerta miehelläsi on hyvät välit isäänsä, niin eivätkö he voisi jutella keskenään kuin mies miehelle?

voisivat jos puhuisivat, vaan eipä nuo pahemmin puhu :S
 
Miehellä tainnut teinivuodet jäädä elämättä ja nyt ne iskee täysillä. :(

"koita nyt olla miehelle äiti" sanoi joku.... Huh! Ei todellakaan tarvitse!

Olisi varmaan hyvä hommata oma asunto, vaikka väliaikaisesti, jotta tuo saa teinijuoksunsa juostua ja herää ajattelemaan. Eihän teidän tarvitse virallisesti erota, asutte vain eri osoitteissa, ja hän voi tulla teitä katsomaan silloin kun haluaa. Tietenkin ilman vaatimuksia "ruoka nenän eteen" tai väkivaltaa. Hänen pitää oppia huolehtimaan itsestään aikuistuakseen.
Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huuhkajatar:
Miehellä tainnut teinivuodet jäädä elämättä ja nyt ne iskee täysillä. :(

"koita nyt olla miehelle äiti" sanoi joku.... Huh! Ei todellakaan tarvitse!

Olisi varmaan hyvä hommata oma asunto, vaikka väliaikaisesti, jotta tuo saa teinijuoksunsa juostua ja herää ajattelemaan. Eihän teidän tarvitse virallisesti erota, asutte vain eri osoitteissa, ja hän voi tulla teitä katsomaan silloin kun haluaa. Tietenkin ilman vaatimuksia "ruoka nenän eteen" tai väkivaltaa. Hänen pitää oppia huolehtimaan itsestään aikuistuakseen.
Tsemppiä!

Kiitos :)
En tosiaakaan enää ala olemaan äiti aikuiselle miehelle :S
pitää tosiaan ruveta harkitsemaan sitä vuokra-asuntoa jostakin...
Muutos tähän on tultava, se on selvä.!

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
2 vuotta kadulla :o Miten se niin meni? :(
en tiedä miten se niin meni mutta niin se meni... ei tuntunu kukaan välittävän...
Voi ei, tosi järkyttävää :hug:
nykyään otan sen vahvuutena, opin elämään omillani, oli se sillon rankkaa aikaa, vaan ei se minua tappanut vaan vahvisti...
Missä nukuit yösi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Huuhkajatar:
Miehellä tainnut teinivuodet jäädä elämättä ja nyt ne iskee täysillä. :(

"koita nyt olla miehelle äiti" sanoi joku.... Huh! Ei todellakaan tarvitse!

Olisi varmaan hyvä hommata oma asunto, vaikka väliaikaisesti, jotta tuo saa teinijuoksunsa juostua ja herää ajattelemaan. Eihän teidän tarvitse virallisesti erota, asutte vain eri osoitteissa, ja hän voi tulla teitä katsomaan silloin kun haluaa. Tietenkin ilman vaatimuksia "ruoka nenän eteen" tai väkivaltaa. Hänen pitää oppia huolehtimaan itsestään aikuistuakseen.
Tsemppiä!

Kiitos :)
En tosiaakaan enää ala olemaan äiti aikuiselle miehelle :S
pitää tosiaan ruveta harkitsemaan sitä vuokra-asuntoa jostakin...
Muutos tähän on tultava, se on selvä.!
Kahden vuoden kuluttua odotat kolmannelle miehelle lasta...
 
Mieti ap elämääsi seuraavat 10v eteenpäin. Haluatko kuulla vuosia miten olet siinä ja olemassa vain tuon miehen armeliasuuden seurauksena? Ja miten poikasi itsetunto kehittyy jos kuulee tuollaisia juttuja? Saati millainen mies lapsestasi kasvaa jos kumppanisi ei kunnioita sinua? Eikä missään tapauksessa kannata hyväksyä väkivaltaa joka kohdistuu lapseen no tai itseesikään henkinenki väkivalta on pahoinpitelyä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
2 vuotta kadulla :o Miten se niin meni? :(
en tiedä miten se niin meni mutta niin se meni... ei tuntunu kukaan välittävän...
Voi ei, tosi järkyttävää :hug:
nykyään otan sen vahvuutena, opin elämään omillani, oli se sillon rankkaa aikaa, vaan ei se minua tappanut vaan vahvisti...
Missä nukuit yösi?

rappukäytävissä, pyörävarastoissa, kaupan ilmantuulettimien alla, joskus sain joltain puolitutulta yöpaikan ja hyvin jos kävi niin vähän ruokaakin, hylätyissä autoissa, alakerrosten parvekkeiden alla, lähes paikka kuin paikka kävi nukkumiseen, jos pääsi johonki sisälle/suojaan niin parempi, mut jos ei päässy niin tarvittaessa tuli nukuttua lehtienkeräyslaatikoissakin

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
2 vuotta kadulla :o Miten se niin meni? :(
en tiedä miten se niin meni mutta niin se meni... ei tuntunu kukaan välittävän...
Voi ei, tosi järkyttävää :hug:
nykyään otan sen vahvuutena, opin elämään omillani, oli se sillon rankkaa aikaa, vaan ei se minua tappanut vaan vahvisti...
Missä nukuit yösi?

rappukäytävissä, pyörävarastoissa, kaupan ilmantuulettimien alla, joskus sain joltain puolitutulta yöpaikan ja hyvin jos kävi niin vähän ruokaakin, hylätyissä autoissa, alakerrosten parvekkeiden alla, lähes paikka kuin paikka kävi nukkumiseen, jos pääsi johonki sisälle/suojaan niin parempi, mut jos ei päässy niin tarvittaessa tuli nukuttua lehtienkeräyslaatikoissakin

Opettaja ei huomannut mitään? Kuka sinulle viimein haki apua? Vaikea/mahdoton uskoa, että Suomessa voi käydä lapselle noin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
2 vuotta kadulla :o Miten se niin meni? :(
en tiedä miten se niin meni mutta niin se meni... ei tuntunu kukaan välittävän...

Sukulaisten tai ystävien vanhempien luulisi havahtuneen tilanteeseen.

eipä kamalasti ollu niitäkään välittämässä... äiti oli nuoruudessaan tehny päätöksen hylätä sukunsa ja muut ja lähteä minun isäni matkaan sitten kun isäni jätti meidät niin äiti oli ihan yksin, mutta ei kuitenkaan palannut kotiseuduilleen...

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
2 vuotta kadulla :o Miten se niin meni? :(
en tiedä miten se niin meni mutta niin se meni... ei tuntunu kukaan välittävän...
Voi ei, tosi järkyttävää :hug:
nykyään otan sen vahvuutena, opin elämään omillani, oli se sillon rankkaa aikaa, vaan ei se minua tappanut vaan vahvisti...
Missä nukuit yösi?

rappukäytävissä, pyörävarastoissa, kaupan ilmantuulettimien alla, joskus sain joltain puolitutulta yöpaikan ja hyvin jos kävi niin vähän ruokaakin, hylätyissä autoissa, alakerrosten parvekkeiden alla, lähes paikka kuin paikka kävi nukkumiseen, jos pääsi johonki sisälle/suojaan niin parempi, mut jos ei päässy niin tarvittaessa tuli nukuttua lehtienkeräyslaatikoissakin

Opettaja ei huomannut mitään? Kuka sinulle viimein haki apua? Vaikea/mahdoton uskoa, että Suomessa voi käydä lapselle noin.

jäin kiinni myymälävarkaudesta jolloin otettiin sosiaalitoimeen yhteys, en käynyt koulua ollenkaan tuolloin joten ei ollu opettajia asiaa huomaamassa... kyllä suomessa katulapsia on, minun aikaani oli useita kymmeniä... Meistä ei vaan puhuta, muutenhan "suomen hyvinvointi yhteiskunnalta" kaatuisi kulissit

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
2 vuotta kadulla :o Miten se niin meni? :(
en tiedä miten se niin meni mutta niin se meni... ei tuntunu kukaan välittävän...
Voi ei, tosi järkyttävää :hug:
nykyään otan sen vahvuutena, opin elämään omillani, oli se sillon rankkaa aikaa, vaan ei se minua tappanut vaan vahvisti...
Missä nukuit yösi?

rappukäytävissä, pyörävarastoissa, kaupan ilmantuulettimien alla, joskus sain joltain puolitutulta yöpaikan ja hyvin jos kävi niin vähän ruokaakin, hylätyissä autoissa, alakerrosten parvekkeiden alla, lähes paikka kuin paikka kävi nukkumiseen, jos pääsi johonki sisälle/suojaan niin parempi, mut jos ei päässy niin tarvittaessa tuli nukuttua lehtienkeräyslaatikoissakin

Opettaja ei huomannut mitään? Kuka sinulle viimein haki apua? Vaikea/mahdoton uskoa, että Suomessa voi käydä lapselle noin.

jäin kiinni myymälävarkaudesta jolloin otettiin sosiaalitoimeen yhteys, en käynyt koulua ollenkaan tuolloin joten ei ollu opettajia asiaa huomaamassa... kyllä suomessa katulapsia on, minun aikaani oli useita kymmeniä... Meistä ei vaan puhuta, muutenhan "suomen hyvinvointi yhteiskunnalta" kaatuisi kulissit

Kehen otettiin yhteyttä kun et käynyt koulua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hemuli:
Mieti ap elämääsi seuraavat 10v eteenpäin. Haluatko kuulla vuosia miten olet siinä ja olemassa vain tuon miehen armeliasuuden seurauksena? Ja miten poikasi itsetunto kehittyy jos kuulee tuollaisia juttuja? Saati millainen mies lapsestasi kasvaa jos kumppanisi ei kunnioita sinua? Eikä missään tapauksessa kannata hyväksyä väkivaltaa joka kohdistuu lapseen no tai itseesikään henkinenki väkivalta on pahoinpitelyä :(

En sitä hyväksykkään... siksi haluankin tähän muutosta... !!!

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
2 vuotta kadulla :o Miten se niin meni? :(
en tiedä miten se niin meni mutta niin se meni... ei tuntunu kukaan välittävän...
Voi ei, tosi järkyttävää :hug:
nykyään otan sen vahvuutena, opin elämään omillani, oli se sillon rankkaa aikaa, vaan ei se minua tappanut vaan vahvisti...
Missä nukuit yösi?

rappukäytävissä, pyörävarastoissa, kaupan ilmantuulettimien alla, joskus sain joltain puolitutulta yöpaikan ja hyvin jos kävi niin vähän ruokaakin, hylätyissä autoissa, alakerrosten parvekkeiden alla, lähes paikka kuin paikka kävi nukkumiseen, jos pääsi johonki sisälle/suojaan niin parempi, mut jos ei päässy niin tarvittaessa tuli nukuttua lehtienkeräyslaatikoissakin

Opettaja ei huomannut mitään? Kuka sinulle viimein haki apua? Vaikea/mahdoton uskoa, että Suomessa voi käydä lapselle noin.

jäin kiinni myymälävarkaudesta jolloin otettiin sosiaalitoimeen yhteys, en käynyt koulua ollenkaan tuolloin joten ei ollu opettajia asiaa huomaamassa... kyllä suomessa katulapsia on, minun aikaani oli useita kymmeniä... Meistä ei vaan puhuta, muutenhan "suomen hyvinvointi yhteiskunnalta" kaatuisi kulissit

Kehen otettiin yhteyttä kun et käynyt koulua?

sosiaalitoimeen, ilmeisesti lastensuojeluun... tai sen käsityksen sain mitä puhuivat siinä minun sijoituspalaverissa
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
2 vuotta kadulla :o Miten se niin meni? :(
en tiedä miten se niin meni mutta niin se meni... ei tuntunu kukaan välittävän...
Sukulaisten tai ystävien vanhempien luulisi havahtuneen tilanteeseen.
eipä kamalasti ollu niitäkään välittämässä... äiti oli nuoruudessaan tehny päätöksen hylätä sukunsa ja muut ja lähteä minun isäni matkaan sitten kun isäni jätti meidät niin äiti oli ihan yksin, mutta ei kuitenkaan palannut kotiseuduilleen...
Mihin te "lähditte matkaan"?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huuhkajatar:
Eli olet oivallinen alistamisen kohde :( "Annan sinulle kodin ja nostan ojasta, nyt sinun tulee palvella minua".

Älä anna tuon tapahtua!

Minulla oli oma koti ennen kuin miehen kanssa muutettiin yhteen, en tiedä mikä se sitten on kun meni tällaiseksi :S

 
Alkuperäinen kirjoittaja Huuhkajatar:
Eli olet oivallinen alistamisen kohde :( "Annan sinulle kodin ja nostan ojasta, nyt sinun tulee palvella minua".

Älä anna tuon tapahtua!

Tää mullekin tulee mieleen. Mies kuvittelee olevansa ihmeellinen sankari, joka nyt antoi sulle kaiken ja kun perintöäkin on tullut, niin on antanut sulle "ilmaisen" elämän. Hyvää hyvyyttään vielä ottaa toisen lapsenkin "perheeseen" yms. potaskaa.. Ja kuvittelee, että onpa nyt ihme akka, kun ei viitsi ees ruokaa tehdä nenän eteen, kun hän sankarina on tehnyt niin ja noin ja näin...

Käännä toi ympäri tai edes tasoita toi. Siitä, miten teet sellaisen, en osaa neuvoa
 

Yhteistyössä