Multakin löytyy ripaus ymmärrystä miehelle, sillä jos en olisi saanut koskaan tyttöä, olisin todennäköisesti vähän katkera. En siten, että se oikeasti tulisi misään esiin, mutta ihan varmasti syvällä sisimmässäni kokisin katkeruutta.
Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi mies ei voi tehdä lapsia lisää...tai siis että se on tosiaan syynä, ettei halua enempää lapsia, jos ne "taas on tyttöjä". Toki ymmärrän että mies haluaa pojan, mutta jos vaihtoehto on tyttö tai ei kumpikaan, niin aika hassua valita se ei kumpikaan, jos mies kuitenkin olisi valmis lapsentekoon, jos hälle taattaisiin, että sieltä tulee poika.
Meillä on 3 tyttöä ja mä olen siitä ihan äärimmäisen onnellinen. Sain tismalleen sen, mitä halusin. Mies puolestaan jäi nuolemaan näppejään, sillä vaikka hän niin toivoi poikaa, ei hän poikaa saanut.
Ollaan muutama kerta juteltu toisveistamme ja siitä, miten minun toiveeni on toteutunut jo kolmesti, hänen ei kertaakaan. Lähinnä kysyin mieheltä, että miltä hänestä tuntuu, kun hän ei (ainakaan näillä näkymin) koskaan saanut sitä toivomaansa poikaa. Miehen mielestä se on lähinnä "noh, en nyt sitten saanut ja that´s it". Ei siis mikään tunteita nostattava juttu. Samalla mies lisäsi, että nämä likat on kyllä niin paljon enemmän, kuin mitä hän olisi koskaan osannut edes toivoa, eli nämä riittää kyllä hälle.
Mielestäni katkeruus on tietyllä tapaa ihan ok. Se on tunne, eikä tunteille voi mitään. Mutta teoilleen voi. Katkeruuden ei pidä pääsä sillä tavoin pinnalle, että se vaikuttaa elämään negatiivisesti. Toisaalta on toki hyvä puhua aroista asioista, mutta ei siten, että vaimolle jää sellainen tunne, ettei jo olemassa olevat tytöt riitä miehelle.
Onko mies oikeasti sanonut jotakin siihen suuntaan, vai maalaako hurja mielikuvituksesi suurempia maisemia, kuin mitä oikeasti on nähtävissä?
. joskus tälläisen jostain bongannut
Toki, sellainen uskoo, joka pitää jotenkin vakuutella hyväksymään lapsensa sukupuoli. Ja se on surullista.