MIES ON TAAS PAHALLA PÄÄLLÄ :(

[väsynyt]

Mies on taas pahalla päällä, kiukutteli koko eilisen illan... minulle ja pienille lapsillemme Olen niin kyllästynyt tällaiseen kohteluun, että mua nimitellään ja en saa edes suutani avata kun hän suuttuu ja paiskoo ovia. Lapsia hän ottaa liian kovalla otteella kiinni ja huutaa niin rumasti, kaikki loppuu lasten itkuun ja minä sitten joudun "pelastamaan" tilanteen, kun mieheni on mennyt tietokoneen ääreen oven taakse ja jättää vaan lapset omaan huoneeseensa... Hän haluaa pitää kulisseja yllä, muille näytellään niin hyvää isää ja täällä kotona sitten käyttäytyy tosi moukkamaisesti! Enää ei auta keskustelut, meillä on keskusteltu niin paljon ja just hänen kiukunpuuskistaan jotka oikeesti pelottaa jo aika lailla, hän tietää että hänen pitäisi oppia kontrolloimaan omat tunteensa mutta aina sattuu jotain uutta.
Olen tällä hetkellä taloudellisesti täysin riippuvainen hänestä näin kotiäitinä. Itselläni on toki opettajan koulutus ja töitä on jo lupailtu, kunhan nuorimmainen tuosta kasvaa. Selviäisin kyllä sitten lasten kanssa yksinkin. Kaipaisin vähän neuvoja yms. mitä tehdä... onko tämä hyväksyttävää vaiko pitäisikö alkaa suunnitella yksineloa lasten kanssa? Tänään on tulossa vieraita ja mun vastuulla on taas kaikki valmistelut, sivoukset ja kolmen lapsen hoitaminen, mies viihtyy koneella pokeria pelaten

 

[Anna]

Miten olisi sitten ammattiapu miehelle, juuri noiden tunteiden käsittelyyn? Koska jos muutosta ei tapahdu, ei mies jätä sinulle ja varsinkaan lapsille paljon valinnanvaraa, tuskin sinäkään jaksat tinkiä omasta ja lasten hyvinvoinnista loputtomiin?

 

[väsynyt]

Miten olisi sitten ammattiapu miehelle, juuri noiden tunteiden käsittelyyn? Koska jos muutosta ei tapahdu, ei mies jätä sinulle ja varsinkaan lapsille paljon valinnanvaraa, tuskin sinäkään jaksat tinkiä omasta ja lasten hyvinvoinnista loputtomiin?

Niin... Hän ei saa edes aikaiseksi hakea apua (ei osaa suomea niin vaikeaahan se on, mutta kyllähät useimmat lääkärit puhuvat sujuvaa englantia joka on mieheni äidinkieli). Se avun hakeminen on jäänyt, tajusin että hän saa aina käännettyä asiat niin että vika on mussa, että minä ärsytän yms. Täytyypä katsoa, mistä löytyisi keskusteluapua... en jaksa enää olla se ainut tukija/uhri...

 

[vieras]

terapiaan, tai sano että eroatte

 

[Anna]

Älä jätä miehellesi enää vaihtoehtoa, sanot että mentävä on tai ero tulee.

Ja kun tilanne tulee että mies yrittää laittaa sen sun syyks, kelaat vaa koko ajan että tää on faktaa, tiedät että mies on väärässä. vaikeaahan se on, kokemuksesta tiiän, mutta elämä paranee huomattavasti.

Mun entinen mies sai aikanaan kaikkia ihme keinoja että kun tuntee että nyt kilahtaa, niin sipsuta vaikka varpaillas viis kiekkaa oikeelle ja viis vasemmalle hitto että oli fiksun näköstä!

Niin siis toki kävi terapiassakin aikansa.

 

[vieras]

Minulla oli samanlainen isä...omat lapset kasvattaisin yksin vastaavassa tilanteessa. Lapset ovat hekkiä ja imevät itseensä kaiken. Jättää pysyvät haavat ja murentaa itsetunnon.

Ei muutenkaan hyvältä kuulosta jos vastuu on sinulla ja äijä pelaa pokeria.

Ei terapiassakaan mitään pahaa ole, mutta miettisin aika tarkkaan, montako vuotta haaskata lasten lapsuudesta paranemisen odotteluun. Tuskin miehestä mikään vastuunkantaja kuitenkaan kasvaa, vaikka oppisi kanavoimaan tunteensa.

 

[mä]

rahallisesti kyllä yh:nä pärjäisit eli taloudellisesti älä hänessä riipu!sossu ja tuet hoitaa sen puolen ja mieti tarkkaan mitä haluat ennenkuin teet mitään. ehota ammattiauttajaa jonne menisitte kaksi n juttelemaan jostainhan toi huutaminen yms. johtuu. näin voit sit miettiä mitä teet.

 

[väsynyt]

Itkettää... nyt jotenkin uskalsin kertoa kaikesta ekaa kertaa. Kiitos kaikkien mielipiteistä ja tuesta... tuntuu todellakin hyvältä, että pärjäisin yksinkin. Toisaalta helpottaa ajatus, että tästä pääsee pois. Täytyy nyt vaan miettiä ja olen oikeasti todella lähellä etsiä oman kodin itselle ja lapsille. Täytyisi vaan saada tämä oma asunto ensin myydyksi.
Sanoin miehelle hetki sitten että harkitsisi nyt hoidon hakemista mihin hän huusi kiroillen, ettei täältä maasta saa mitään apua kun hän ei osaa kieltä!! Eli näin meillä Pelottaa että eron tullessa mieheni vaatisi yhteishuoltajuutta ja veisi esim lapset ilman lupaani omaan kotimaahansa Englantiin... Ja miten uskaltaisin jättää lapset yksin hänen kanssaan, kun nyttenkin hän jo reagoi uhkaavasti ja on kovakourainen

Lapsista näkee jo nyt että riidat ovat vaikuttaneet. Haluaisin heille samanlaisen turvallisen onnellisen lapsuuden kuin itselläni oli. Mieheni kodissa ei äiti näyttänyt eikä näytä edelleenkään tunteitaan. En tule toimeen anoppini kanssa juuri tästä syystä ja ensimmäistä kertaa en halua viettää kesälomaani heidän kanssaan. Mieheni päätti itse kesälomapäivistään, kun minä olen kuulemma aina lomalla näin kotiäitinä Eli hän laittaisi mieluummin lomarahat vanhempiensa luona käymiseen kuin meidän yhteiseen perhelomaan... Oltiin just puhuttu, että tänä vuonna ollaan vaan Suomessa ja keskitytään meidän omaan perheeseen, että meidän täytyy saada omaa perheaikaa ilman sukulaisia, kun miehellä on lomaa(hän tekee paljon töitä).

 

[huoh]

mun miehellä oli vähän samoja oireita, oli vain kylmä,tunteeton,välinpitämätön jne..
Meinas ero tulla mutta aloin sitten miettiä et voisko olla masennusta ja etsin netistä tietoa..
Lääkäri sitten totesi että on keskivaikea masennus ja sai siihen apua..sen jälkeen olen taas löytänyt miehen tunteet,tää on ihanaa nyt ja toivottavasti jatkuu

 

[nöppäri]

Miksi pyysit harkitsemaan hoidon hakemista, olisit ihan asiallisesti kertonut, että nyt on aika hänen hakea omaan tilanteeseensa apua, jos vielä meinaa elää perheensä kanssa saman katon alla.
kovakouraisuus on jo merkki siitä, että kohtaa saattaa nasahtaa nyrkki , töytäisy tai läpsäisy ja siinä kohtaa en odottaisi enää päivääkään, vaan viimeistään silloin ulos tuosta suhteesta.

Aina kannattaisi myös miettiä haluaako antaa lapsilleen tuommoisen mallin; mies saa huutaa ja kohdella "väkiuvaltaisesti" ja käyttää mielivaltaansa, naisen taas täytyy alistua moiseen, ei ole kovin kivat näkymät lapsilla tulevaisuuden parisuteissa, nisstä vanhempien malleista kun on kovin vaikea pyristellä irti.

 

[väsynyt]

Miksi pyysit harkitsemaan hoidon hakemista, olisit ihan asiallisesti kertonut, että nyt on aika hänen hakea omaan tilanteeseensa apua, jos vielä meinaa elää perheensä kanssa saman katon alla.
kovakouraisuus on jo merkki siitä, että kohtaa saattaa nasahtaa nyrkki , töytäisy tai läpsäisy ja siinä kohtaa en odottaisi enää päivääkään, vaan viimeistään silloin ulos tuosta suhteesta.

Aina kannattaisi myös miettiä haluaako antaa lapsilleen tuommoisen mallin; mies saa huutaa ja kohdella "väkiuvaltaisesti" ja käyttää mielivaltaansa, naisen taas täytyy alistua moiseen, ei ole kovin kivat näkymät lapsilla tulevaisuuden parisuteissa, nisstä vanhempien malleista kun on kovin vaikea pyristellä irti.

Noinhan se on ja mun on se nyt itselleni myönnettävä, ettei unelmien mies ollutkaan se joksi häntä luulin. Ja lasten vuoksi haluan muutosta. Mieheni ei ole suoraan lyönyt, mutta heittänyt 3 vuotiaan sänkyyn, kovakouraisesti ottaa käsistä kiinni ja pari "vahinkoa" eli lapsi lyönyt pään lattiaan ja kerran hän potkaisi pojan maahan. Ihan hirveää ja mietin silloin pari kuukautta sitten jo eroa... Miehellä kauhea morkkis ja sanoi hakevansa apua. Eli oikeasti mun on nyt ryhdyttävä toimiin lasten vuoksi ja itsenikin. On se vaikeaa, kun toinen osaa olla tosi mukava ja sitten taas naksahtaa... Ulkoisesti hän on niin rauhallinen ettei kukaan uskoisi tällaista hänestä... Sellaisen kiltin miehen oloinen, mutta ulkokuori pettää. Voiko näistä kertoa esim neuvolassa? En ole uskaltanut/kehdannut kun ulkoisesti ollaan "fiksu akateemikkoperhe", todella raskasta tämä kulissien ylläpitäminen.

 

[Äiti-Kengu]

No kyllä mää aukaisisin suuni ja hankkisin apuja.Toisaalta miehes kanssa teitin tarvis rakentavaa keskustelua tehdä myös.