Ä
Ärsyyntynyt lomalainen
Vieras
Otsikossa onkin jo kysymys. Eli mikä teitä auttaa silloin, kun mies ottaa päähän?
Miehellä kavereineen on ollut muutamina viime kesinä tapa käydä jollain lyhyellä reissulla. Pienellä budjetilla, Suomessa. Vuosittain ovat meiltä vaimoilta neuvotelleet vähän enemmän oikeuksia reissulleen. Tänä vuonna halusivat etelään.
Mieheni on työtön ja totesin, että koska itsekin haluaisin ekana paikallisena lomanani ikinä lähteä johonkin käymään, niin Viro riittää. Lähtivät siis sinne kolmeksi yöksi.
Oletin, että tämäkin reissu menee pienellä budjetilla, mut nyt ei riittänytkään ilmaiset huvit kohteessa vaan oli asuttu leirintäalueen sijaan hotellissa ja frisbeegolf vaihtui ralliin. Oletin, että selviää reissusta alle 500 e ja tänään katsoin tiliä. 700e mennyt.
Niin kamalasti v* tuottaa! etten osaa sanoiksi pukea. Eihän mulle nyt enää ole kuin pari sataa humputeltavaksi. Itse haaveilin ihan maltillisesta parin kolmen yön lomasta Suomessa. Mutta kun olin perheen minireissuun budjetoinut mielessäni 500-700 e, niin ei mulla ole kuin 300 jäljellä. Eikä sillä käy oikein missään, kun bensa maksaa.
V*tuttaa, kun vuoden painat pitkää päivää ja odotat laatuaikaa perheen kanssa kuukausikaupalla, niin sit huomaatkin, että TYÖTÖN ukko on pannut kaiken palamaan. Aloin jo miettiä, että esim. kolmessa neljässä vuodessa tuo 700 e/vuosi olis jo 2000-3000 e, millä koko perhe pääsisi johonkin ihanaan paikkaan latautumaan. Voi v*ttujen v*ttu.
Tänään ollut sellainen olo, että pakkaamme ihteni ja poikani ja menen pariksi päiväksi muualle miettimään asioita
En syyllistä miestäni sinänsä työttömyydestä, mutta siitä, ettei hän hae töitä tai pyri aktiivisesti itse parantamaan asioitaan.
Mut miten tästä vitutuksesta omaa miestä kohtaan pääsee yli? Miten antaa anteeksi, kun kaikki ottaa päähän? Menee lomaa hukkaan niin kaun kun tatti on otsassa.
Miehellä kavereineen on ollut muutamina viime kesinä tapa käydä jollain lyhyellä reissulla. Pienellä budjetilla, Suomessa. Vuosittain ovat meiltä vaimoilta neuvotelleet vähän enemmän oikeuksia reissulleen. Tänä vuonna halusivat etelään.
Mieheni on työtön ja totesin, että koska itsekin haluaisin ekana paikallisena lomanani ikinä lähteä johonkin käymään, niin Viro riittää. Lähtivät siis sinne kolmeksi yöksi.
Oletin, että tämäkin reissu menee pienellä budjetilla, mut nyt ei riittänytkään ilmaiset huvit kohteessa vaan oli asuttu leirintäalueen sijaan hotellissa ja frisbeegolf vaihtui ralliin. Oletin, että selviää reissusta alle 500 e ja tänään katsoin tiliä. 700e mennyt.
Niin kamalasti v* tuottaa! etten osaa sanoiksi pukea. Eihän mulle nyt enää ole kuin pari sataa humputeltavaksi. Itse haaveilin ihan maltillisesta parin kolmen yön lomasta Suomessa. Mutta kun olin perheen minireissuun budjetoinut mielessäni 500-700 e, niin ei mulla ole kuin 300 jäljellä. Eikä sillä käy oikein missään, kun bensa maksaa.
V*tuttaa, kun vuoden painat pitkää päivää ja odotat laatuaikaa perheen kanssa kuukausikaupalla, niin sit huomaatkin, että TYÖTÖN ukko on pannut kaiken palamaan. Aloin jo miettiä, että esim. kolmessa neljässä vuodessa tuo 700 e/vuosi olis jo 2000-3000 e, millä koko perhe pääsisi johonkin ihanaan paikkaan latautumaan. Voi v*ttujen v*ttu.
Tänään ollut sellainen olo, että pakkaamme ihteni ja poikani ja menen pariksi päiväksi muualle miettimään asioita
En syyllistä miestäni sinänsä työttömyydestä, mutta siitä, ettei hän hae töitä tai pyri aktiivisesti itse parantamaan asioitaan.
Mut miten tästä vitutuksesta omaa miestä kohtaan pääsee yli? Miten antaa anteeksi, kun kaikki ottaa päähän? Menee lomaa hukkaan niin kaun kun tatti on otsassa.
