Toggle sidebar

Mies petti, näin omin silmin !

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Petetty"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
omana kokemuksena voin sanoa, että seurustelin yhden ka 3v ja hän petti mut kännissä, silloin annoin anteeks, mutta selvästi se asia häiritsi mua ja häiritse edelleenkiin, vaikka jätin häntä myöhemmin(toisesta syystä) ja nyt olen onnellisesti naimisissä ja kaks lastakin. Nyt oikeasti niin v...ta ku mietin ja mietin. jos saisin tehdä uuden päätöksen oisin jättänyt sen saman tien ku sain tietää!
se on varmasti vaikea päätös ja epäilet useasti oletko tehnyt oikein, mutta todellakin pitäis kunnioita itseä, että voimat riitttä jättää se sika. todellakin jos teidän kodissa sen tapahtuii niin hän ymmärsi mitä teki. ja varmasti hakisin yh. sais mies sitt kärsiä koko loppuelä'män. löydät vielä miestä joka on hyvä isä sun tulevalle lapselle!!!
 
Jäämällä tilanteeseen kerrot miehelle että mikä vaan on teijän suhteessa sallittua ja sinä suostut nielemään kaiken ja olemaan kynnysmatto. Ja että pidät kulisseja sukulaisten suuntaan kun pelkäät riitoja ja reaktioita.

Muuta pois heti tänään vaikka sen vihaisen isäsi ja äitisi luo tai vaikka anopille, vaadi parin kuukauden käynnit perheneuvolassa ja keskustelut asiantuntijoiden kanssa. Avaa asia rehellisesti lähipiirille. Jos tilanne vakiintuu ja mussukkasi onnistuu vakuuttamaan sinut hyvillä aikomuksillaan ja teoillaan jatkosssa, niin palaatte sitten yhteen.

Mutta jos jatkatte kuin mitään ei olisi tapahtunut niin se on miehellesi merkki, että hänen on onnistunut naida typerä, kaiken paskan vastaan ottava ja mitä tahansa käytöstä katseleva kiltti ja mukava ja kulisseja pystyttävä muiden ihmisten reaktioita pelkäävä perhetyttö.
 
[QUOTE="Petetty";24840108]Ookkei, no mun mielestä liittyy ! Ajatus siitä, että olen jo noinkin ''monta'' vuotta ollu saman miehenkaa, ja nyt koko odotusajan ollaan yhdessä oltu ni sitten tulee tälläinen tilanne ja NAPS kaikki loppuu siihen. Tottakai mua pelottaa, että pärjäänkö yksin. Tää nyt on varmasti ihan normaalia ???[/QUOTE]
Sun tunteet ja pelot on takuulla ihan normaaleja.

Kunhan vaan kerroin miten itse toimisin - ja mulle parisuhde on yksi asia, raskaus toinen erillinen asia. Minä tiedän, että pärjäisin yksin kolmen lapsen kanssa, jos tässä raskausaikana kävisi jotain mikä minun ja mieheni suhteen päättäisi.

Sinä oot vielä nuori. Älä pilaa elämääsi epäluotettavan miehen kanssa eläen. Liian paljon näkee niitä, jotka eroavat vasta kun lapsia on pari kolme kappaletta, ja naisen itsetunto riekaleina kun mies on jatkanut samaa rataa kaikki ne vuodet.
 
Onko tää nyt ap:n puolesta päätetty vai, myöntäkää pois, kyllä itsekin tuossa tilanteessa miettisitte tarkkaan mitä teette. Vaikuttaa minusta ihan fiksulta ja eiköhän muistakin, kun keskustelu on näinkin pitkään jatkunut. Tuossa isässä voi helpommin tehdä tyhmyyksiä harkitsematta, vaikka olisi ihan kunnollinenkin. Kyllä sekin myöhemmin kaduttaisi, jos lapsella ei ole isää.
 
[QUOTE="mami";24840140]Voi tyttö parka, olen itse sitä mieltä, että sinun pitäisi lopettaa tuollainen suhde miehen kanssa.
Itse olin sinun ikäinen kun sain esikoiseni, mies petti -> annoin anteeksi, toinen syntyi -> mies petti, päätin antaa tilaisuusen aloin kolmatta odottaa ja mies jäi kiinni, että EDELLEEN pettää minua -> VIELÄKIN annoin anteeksi, silloin olin niin raskaushormooneja täynnä ja rakkauden vallassa, että eihän ''pari'' syrjähyppyä tuntunut missään ! Kun neljättä lasta aloin odottaa -> MIES PETTI jälleen, se oli minulle liikaa 20 vuotta katsoin valehtelevaa, pettäjä miestä josta vielä neljännen synnyttyä tuli ALKOHOLISTI riitti se minulle.
Teet itse toki lopullisen päätöksen mitä teet, mutta et varmasti tahdo samanlaista elämää mitä minulla oli. Hän oli ensimmäinen ja VIIMEINEN mieheni, luottoni miehiä kohtaan katosi täysin.[/QUOTE]

Tääkin on kyllä surullista. Yhden sian takia, jota tyhmyyttäsi siedit, menetit luottamuksen KAIKKIIN miehiin?!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja khljnmlhgmlö;24840175:
Kyllä sekin myöhemmin kaduttaisi, jos lapsella ei ole isää.
Click to expand...
Miksei olisi? Ei isä kuolemassa sentään ole.

Ja isä, joka ei halua olla lapsensa elämässä mukana jos lapsen äiti ottaa eron, ei olisi kummoinen isä ollut muutenkaan, siitä olen varma. Aika paljon - liian paljon! - on niitäkin isukkeja jotka kyllä asuvat saman katon alla lastensa ja lasten äidin kanssa, mutta siihen se isänä olo sitten jääkin, kun kaikki muu on niin paljon mielenkiintoisempaa (kaverit, baarit, jne).
 
  • Tykkää
Reactions: Littledeath ja alastulossa mättää
Sä et tule unohtaa tota näkyä koskaan. Sä muistat sen vielä mummonakin. Usko pois.

Jos jatkat ton miehen kaa, sä muistat ton tasaisin väliajoin ja se syö sua sisältä, vaikka esittäisit päällisin puolin, että kaikki on ok. Teidän suhde ei koskaan pääse sille tasolle, millä se oli. Näin se vain menee

Nyt päätät, millaista elämää haluat elää, onnettomana ton miehen kaa vai etsitkö uuden onnen?
 
  • Tykkää
Reactions: Joxu
Alkuperäinen kirjoittaja khljnmlhgmlö;24840175:
Onko tää nyt ap:n puolesta päätetty vai, myöntäkää pois, kyllä itsekin tuossa tilanteessa miettisitte tarkkaan mitä teette. Vaikuttaa minusta ihan fiksulta ja eiköhän muistakin, kun keskustelu on näinkin pitkään jatkunut. Tuossa isässä voi helpommin tehdä tyhmyyksiä harkitsematta, vaikka olisi ihan kunnollinenkin. Kyllä sekin myöhemmin kaduttaisi, jos lapsella ei ole isää.
Click to expand...

Miten niin ei olisi isää? Ei onneksi tarvitse olla huonossa suhteessa isäsuhteen takia. Isä pysyy lapsen elämässä vaikkei vanhemmat olisi yhdessä - jos se haluaa.
 
Tuli vaan mieleen käytännön asia.. Ite en pystyis uskomaan enää mitään mitä tyyppi selittäis. Oman ja vauvan turvallisuuden vuoksi lähtisin vaikka päivystävän lääkärin kautta labraan sukupuolitautitesteihin ja todellakin kertoisin myös vauvan isälle meneväni sellaiseen "kiitos nyt sitten tästäkin"-tyylillä. Mistä tollasesta tietää missä se on itseään uittanut, kun raskaana oleva avovaimokaan ei ole mikään este sen moraalittomuudelle. Hyi hitto mikä tilanne, ei käy kateeksi todellakaan. Paljon voimia ap, mihin päädytkin. Mun itseni olisi todella vaikea unohtaa ja katkeroituisin vain tuollaisen puolison kanssa.
 
Niin mä tiedän, että en KOSKAAN tule unohtamaan tuota näkyä mitä näin.
Käyn tässä juuri läpi asian eri puolia, pystynkö antamaan anteeksi ja jatkamaan elämää niin kuin ennen? EN TODELLAKAAN! Entä jos yrittäisin lapsen takia? EI SE LAPSIKAAN TYHMÄ OLE, TOTTAKAI SE TAJUAA JOS ISÄLLÄ JA ÄIDILLÄ MENEE HUONOSTI.
Moni asia nyt mua mietityttää, ehkäpä tämä tästä ajan kanssa.
Mutta sen haluan varmistaa, että lapsella tulee olemaan isä ja äiti, isää en kiellä missään tapauksessa, SE ON SITTEN HERRAN OMA PÄÄTÖS jääkö LAPSEN elämään vaiko EI !?
 
Alkuperäinen kirjoittaja zxc:
omana kokemuksena voin sanoa, että seurustelin yhden ka 3v ja hän petti mut kännissä, silloin annoin anteeks, mutta selvästi se asia häiritsi mua ja häiritse edelleenkiin, vaikka jätin häntä myöhemmin(toisesta syystä) ja nyt olen onnellisesti naimisissä ja kaks lastakin. Nyt oikeasti niin v...ta ku mietin ja mietin. jos saisin tehdä uuden päätöksen oisin jättänyt sen saman tien ku sain tietää!
se on varmasti vaikea päätös ja epäilet useasti oletko tehnyt oikein, mutta todellakin pitäis kunnioita itseä, että voimat riitttä jättää se sika. todellakin jos teidän kodissa sen tapahtuii niin hän ymmärsi mitä teki. ja varmasti hakisin yh. sais mies sitt kärsiä koko loppuelä'män. löydät vielä miestä joka on hyvä isä sun tulevalle lapselle!!!
Click to expand...

Mulla ihan sama juttu! Kaduttaa niin paljon, etten heittäny ukkoo samana päivänä pihalle, kun oli pettäny! Ap sen miehen täytyy ymmärtää, että noin ei vain voi tehdä, kaikkea ei voi saada. Jos nyt annat sen jäädä sun luo, se ei opi yhtään mitään. Ihminen ei tajua mitä sillä on ennen kuin menettää sen. Yhteen voi vielä palata, vaikka myöhemmin, jos mies tosissaan sua rakastaa, mutta se tarvii opetuksen ensin. Näytä, että sä olet vahvempi, etkä tarvitse tuollaista.
 
Suurin kysymys mitä olen miettinyt on nyt ollut se, että pitäisikö mun nyt heittää se vaan ulos kämpästä ja jäädä yksin elelemään lapsen kanssa, mulla kuitenkin hyvä tukiverkosto :)
Ja sitten ajan kanssa katsoo, että mitä elämä tuo tullessaan jos se ukko oikeesti munkaa tahtoo olla kyllä se jaksaa sitkeesti sitä sitten todistella...
 
[QUOTE="Petetty";24840327]Suurin kysymys mitä olen miettinyt on nyt ollut se, että pitäisikö mun nyt heittää se vaan ulos kämpästä ja jäädä yksin elelemään lapsen kanssa, mulla kuitenkin hyvä tukiverkosto :)

Mä tekisin noin.
 
[QUOTE="Petetty";24840327]Suurin kysymys mitä olen miettinyt on nyt ollut se, että pitäisikö mun nyt heittää se vaan ulos kämpästä ja jäädä yksin elelemään lapsen kanssa, mulla kuitenkin hyvä tukiverkosto :)
Ja sitten ajan kanssa katsoo, että mitä elämä tuo tullessaan jos se ukko oikeesti munkaa tahtoo olla kyllä se jaksaa sitkeesti sitä sitten todistella...[/QUOTE]

Nimen omaan näin! Pistä ukko miettimään mitä teki. Äläkä missään nimessä peittele asiaa. Jos joku kysyy miksi erositte, sanot että mies petti. Mä tein kaiken niin väärin ollessani samassa tilanteessa. Annoin miehen jäädä ja samalla yritin antaa anteeksi. Sairastuin masennukseen ja kun vauva syntyi, porukkaa lappasi kylässä ja piti esittää elämänsä onnellisinta ja niin kuin kaikki olisi hyvin. Kärsittiin kaikki kolme tilanteesta aivan älyttömästi. Kunpa olisin ollut kahden vauvan kanssa ja keskittynyt vain meihin kahteen :) Ja tosiaan, voittehan sopia, että olette asumuserossa ja alottaa vaikka terapian. Minkään ei tarvitse olla lopullista.
 
Tiedän, että tää kuulostaa itsekeskeiseltä, mutta en ole kovin hyvä puhumaan face to face vieraan ihmisen kanssa omista ongelmista !
Mutta ilmoitin juuri miehelle tästä, että tilanne on nyt tämä, edelleen hän saa osallistua synnytykseen ja olla mukana lapsen hoidossa mutta MEIDÄN välillä ei ole enään mitään, en vanno ikuista valaa, mutta nyt juuri tällä hetkellä asiat on näin.
 
Heitä se ulos kämpästä ennen lapsen syntymää. Syntymän jälkeen se on vaikeaa, kun katsot kun se pitää vauvaa sylissä ja lirkuttelee ja katsot että onpa ihana pari ja ihana isä, että josko sitä kumminkin jatkaisi.... ja lopputuloksemmehan me melkein 100 varmasti tiedämme.
 
[QUOTE="Petetty";24840327]Suurin kysymys mitä olen miettinyt on nyt ollut se, että pitäisikö mun nyt heittää se vaan ulos kämpästä ja jäädä yksin elelemään lapsen kanssa, mulla kuitenkin hyvä tukiverkosto :)
.[/QUOTE]

Teet noin! Ystävälläni kävi samoin kuin sinulla. Hän jätti miehen ja nyt kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen on hän löytänyt rinnalleen uuden miehen. He ovat tosi onnellisia ja ihme täytyy sattua, että he toisiaan pettäisivät.

Sinulla on hyvä elämä edessä jos et anna tuon ukonretalees sitä pilata.
Hukkaan heität elämääsi ja aikaasi jos otat miehen takas, kun häneen ei voi luottaa ja hän ei arvosta sinua pätkän vertaa.
Sinulle varmasti löytyy joskus kunnon mies, jolle sinä olet numero yksi.
 
[QUOTE="Petetty";24839913]Ja sä olet nyt ilmeisesti niitä 40+ ensisynnyttäjiä ?[/QUOTE]

Aloittaja on taas näitä joiden mielestä lapset tehdään vain parikymppisinä ja sen jälkeen ei ole elämää :laugh:
Huomaa tiettyä kypsymättömyyttä siis tuollakin suunnalla olevan ;)
 
[QUOTE="harmaa";24840445]Aloittaja on taas näitä joiden mielestä lapset tehdään vain parikymppisinä ja sen jälkeen ei ole elämää :laugh:
Huomaa tiettyä kypsymättömyyttä siis tuollakin suunnalla olevan ;)[/QUOTE]

:)
 
[QUOTE="vieras";24840202]Sä et tule unohtaa tota näkyä koskaan. Sä muistat sen vielä mummonakin. Usko pois.

Jos jatkat ton miehen kaa, sä muistat ton tasaisin väliajoin ja se syö sua sisältä, vaikka esittäisit päällisin puolin, että kaikki on ok. Teidän suhde ei koskaan pääse sille tasolle, millä se oli. Näin se vain menee

Nyt päätät, millaista elämää haluat elää, onnettomana ton miehen kaa vai etsitkö uuden onnen?[/QUOTE]

En ihan samassa ole ollut kuin ap, mutta tämä kyllä pitää paikkansa. Itse jäin suhteeseen ja ei se suhde koskaan palannut. En tiedä tapahtuiko muuta, mutta luottamus meni eikä tule.

Mies kasvoi kyllä aikuiseksi, mutta vei sen 10 vuotta, vieläkin tilanteita mitä en vain voi käsittää. Minun tunteeni ovat kuolleet, suhde on kiva, mutta ei sellainen mitä olisi halunnut. Uskon että lähden aikanani tästä, mutta en ihan vielä käytännön syistä.
 
[QUOTE="Niin";24840512].....

Mies kasvoi kyllä aikuiseksi, mutta vei sen 10 vuotta, vieläkin tilanteita mitä en vain voi käsittää. Minun tunteeni ovat kuolleet, suhde on kiva, mutta ei sellainen mitä olisi halunnut. Uskon että lähden aikanani tästä, mutta en ihan vielä käytännön syistä.[/QUOTE]

Tämä jos mikä on epärehellistä, pahempaa kuin pettäminen toisen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ruutiukko:
Näin ihan sivuhuomautuksena niin parikymppinen sälli joka on sotaväessä ei kulje mun kirjoissa vielä miehenä, poika riittäis nimitykseksi vielä ihan hyvin. Käytöskin näyttäisi puoltavan tätä näkemystä.
Click to expand...

Juu ja jos on mimmin kanssa ollu kun tämä 15-vuotias ja muuttanu yhteen 16v...
Näin käy kun ihan liian aikaisin aletaan kotia leikkimään. ei 20v ole valmis vielä perhe-elämään, ei ei ei.
 

Similar threads

K
Mies yrittää sabotoida suhteeni lapsiini :,(
Viestiä
6
Luettu
994
Aihe vapaa
aaapee
A
Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
3
Luettu
2K
Aihe vapaa
Vieras
V
Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
2
Luettu
4K
Aihe vapaa
Tiedän mitä onni on
Tiedän mitä onni on

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa