E
ei-haluttava
Vieras
En kaipaa tähän turhia "meillä ainakin seksi sujui loistavasti loppuun saakka"-vastauksia, koska, vaikkakin hyvä teille, niin siitä tiedosta ei ole minulle ikävä kyllä mitään iloa, varsinkaan jos et pysty kertomaan, mikä piti intohimon yllä.
Tilanne olisi tällainen: Mies alle 30 v., minä alle 25. Toivottu esikoinen tulossa helmikuussa. Miehen haluttomuuden kanssa ollut ongelmia jo ennen raskautta, mutta nyt tilanne on aivan naurettava - heti raskauduttuani seksikerrat tipahtivat nipinnapin kertaan viikossa tai kahdessa. Nyt ollaan menty kaksi, kolme viikkoa ilman, ja tuntuu siltä ettei minunkaan haluista ole enää mitään jäljellä
Eihän se kiusallaan "pihtaa", vaan ei oikeasti halua/jaksa/ole kiinnostunut. Yritin jo ennen raskautta saada tilanteeseen jotain ratkaisua, mutta mies ei oikein suostunut puhumaan aiheesta - sanoi usein, ettei minun inttämisestäni ole ainakaan mitään apua. Tulin siihen tulokseen, että sen elämäntavat (syö huonosti, ei liiku, nukkuu liian vähän) ja raskas työ eivät ole kovin intohimoa ylläpitävä yhdistelmä nyt, kun parin ekan vuoden alkuhuuma on meiltä ohitse. Mutta silti minua turhautti.
Sitten raskauduin heti ensimmäisestä kierrosta ilman ehkäisyä (eli yrittäminen ei ehtinyt vaikuttaa seksielämäämme), ja miehen haluihin se vaikutti jo kauan ennen kuin vatsa alkoi näkyä - ei sen takia, että mies pelkäisi "satuttavansa vauvaa" tai muuta p*skapuhetta, vaan sen takia, koska sitä ihan yksinkertaisesti häiritsi alkion/sikiön olemassaolo, siis ikään kuin kolmantena osapuolena sängyssä. Seksiä noin kerran viikossa tai parissa, vähän vähemmän kuin ennen mutta ei huomattavasti.
Kun vatsa alkoi kasvaa ja liikkeet tuntua, miehessä heräsivät selkeästi isälliset piirteet ja tunteet, mikä toki odotuksen ja lapsen kannalta oli ihanaa, mutta kun se vei loputkin halut mennessään... Nyt masuvauva on jo konkreettisesti ja näkyvästi olemassa, ja vaikka mies on haltioissaan kasvavasta vatsasta, niin minun uusi olemukseni ei tosiaankaan miellytä "sillä tavalla".
Mies on sanonut jo kauan sitten, etteivät raskaana olevat naiset ole hänen mielestään erityisen viehättäviä. Vika ei siis muilta osin ole minussa - olin hoikka ennen raskautta, ja paino on nytkin kertynyt lähinnä rintoihin ja takapuoleen & pidän edelleen huolen itsestäni samalla tavalla kuin ennenkin. Eräs miespuolinen tuttavakin kehui nähdessään minut pitkästä aikaa, että raskaus pukee minua ja näytän hyvältä. Eli en ole levinnyt tai lakannut huolehtimasta itsestäni, olen vain raskaana.
Olen yrittänyt kaikkea; ruinannut, ollut ruinaamatta, yrittänyt vietellä miten milloinkin, antanut aikaa ja rauhaa... Mies on tilanteesta selkeästi pahoillaan, mutta siihen se jää. Mitäpä tuo tälle voisi
Eniten minua surettaa se, ettei minun oikeastaan enää edes tee mieli. Joskus ennen puoltaväliä huomasin, kuinka halut heräsivät aivan uudella tavalla, ja seksi olisi tuntunut tosi hyvältä ja erilaiselta kuin ennen raskautta, mutta nyt ainainen torjutuksi tuleminen on tehnyt tehtävänsä.
Pelkästään uusilla alusvaatteilla tätä tilannetta tuskin parannetaan. Eikä myöskään auta, että helpottaisin omaa oloani itsekseni, koska ei se pidemmän päälle ole sama kuin intiimi kanssakäyminen oman rakkaan kanssa. Varsinkaan nyt, kun minunkaan ei enää tee mieli.
Onko kellään muulla kokemusta raskauden aikaisesta miehen haluttomuudesta; jatkuiko se kuinka pitkään, mikä auttoi vai auttoiko mikään, mistä se edes johtui? Pelkään kovasti, ettei mies näe minua enää koskaan muuta kuin äitinä ja kumppanina.
Tilanne olisi tällainen: Mies alle 30 v., minä alle 25. Toivottu esikoinen tulossa helmikuussa. Miehen haluttomuuden kanssa ollut ongelmia jo ennen raskautta, mutta nyt tilanne on aivan naurettava - heti raskauduttuani seksikerrat tipahtivat nipinnapin kertaan viikossa tai kahdessa. Nyt ollaan menty kaksi, kolme viikkoa ilman, ja tuntuu siltä ettei minunkaan haluista ole enää mitään jäljellä
Eihän se kiusallaan "pihtaa", vaan ei oikeasti halua/jaksa/ole kiinnostunut. Yritin jo ennen raskautta saada tilanteeseen jotain ratkaisua, mutta mies ei oikein suostunut puhumaan aiheesta - sanoi usein, ettei minun inttämisestäni ole ainakaan mitään apua. Tulin siihen tulokseen, että sen elämäntavat (syö huonosti, ei liiku, nukkuu liian vähän) ja raskas työ eivät ole kovin intohimoa ylläpitävä yhdistelmä nyt, kun parin ekan vuoden alkuhuuma on meiltä ohitse. Mutta silti minua turhautti.
Sitten raskauduin heti ensimmäisestä kierrosta ilman ehkäisyä (eli yrittäminen ei ehtinyt vaikuttaa seksielämäämme), ja miehen haluihin se vaikutti jo kauan ennen kuin vatsa alkoi näkyä - ei sen takia, että mies pelkäisi "satuttavansa vauvaa" tai muuta p*skapuhetta, vaan sen takia, koska sitä ihan yksinkertaisesti häiritsi alkion/sikiön olemassaolo, siis ikään kuin kolmantena osapuolena sängyssä. Seksiä noin kerran viikossa tai parissa, vähän vähemmän kuin ennen mutta ei huomattavasti.
Kun vatsa alkoi kasvaa ja liikkeet tuntua, miehessä heräsivät selkeästi isälliset piirteet ja tunteet, mikä toki odotuksen ja lapsen kannalta oli ihanaa, mutta kun se vei loputkin halut mennessään... Nyt masuvauva on jo konkreettisesti ja näkyvästi olemassa, ja vaikka mies on haltioissaan kasvavasta vatsasta, niin minun uusi olemukseni ei tosiaankaan miellytä "sillä tavalla".
Mies on sanonut jo kauan sitten, etteivät raskaana olevat naiset ole hänen mielestään erityisen viehättäviä. Vika ei siis muilta osin ole minussa - olin hoikka ennen raskautta, ja paino on nytkin kertynyt lähinnä rintoihin ja takapuoleen & pidän edelleen huolen itsestäni samalla tavalla kuin ennenkin. Eräs miespuolinen tuttavakin kehui nähdessään minut pitkästä aikaa, että raskaus pukee minua ja näytän hyvältä. Eli en ole levinnyt tai lakannut huolehtimasta itsestäni, olen vain raskaana.
Olen yrittänyt kaikkea; ruinannut, ollut ruinaamatta, yrittänyt vietellä miten milloinkin, antanut aikaa ja rauhaa... Mies on tilanteesta selkeästi pahoillaan, mutta siihen se jää. Mitäpä tuo tälle voisi
Eniten minua surettaa se, ettei minun oikeastaan enää edes tee mieli. Joskus ennen puoltaväliä huomasin, kuinka halut heräsivät aivan uudella tavalla, ja seksi olisi tuntunut tosi hyvältä ja erilaiselta kuin ennen raskautta, mutta nyt ainainen torjutuksi tuleminen on tehnyt tehtävänsä.
Pelkästään uusilla alusvaatteilla tätä tilannetta tuskin parannetaan. Eikä myöskään auta, että helpottaisin omaa oloani itsekseni, koska ei se pidemmän päälle ole sama kuin intiimi kanssakäyminen oman rakkaan kanssa. Varsinkaan nyt, kun minunkaan ei enää tee mieli.
Onko kellään muulla kokemusta raskauden aikaisesta miehen haluttomuudesta; jatkuiko se kuinka pitkään, mikä auttoi vai auttoiko mikään, mistä se edes johtui? Pelkään kovasti, ettei mies näe minua enää koskaan muuta kuin äitinä ja kumppanina.