Mies potkaisi minua, kun kiroilin lasteni kuullen

["Viltsu"]

Tilanne oli se, että mies vahingossa jätti 4v. lapseni sormen auton oven väliin, josta lapsi tietysti alkoi itkemään. Mies vain tokaisi, että mitäs tunki sen sinne oven väliin eikä edes pahoitellut tilannetta lapselle. Itse raivostuin tästä niin että kiroilin suutuspäissäni, että mitä hel---iä tekee tuollaista eikä edes osaa anteeksi pyytää, vaikka olikin vanhinko. Tästä sitten suuttuneena mies potkaisi minua kaksi kertaa (ensin toiseen jalkaani, sitten toiseen) lasten nähden. Ei vain voi sietää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä (sitä ettei osaa pyytää anteeksi) eikä kiroiluani.

Taustoista sen verran, että mieheni ei koskaan satuttaisi tai ole satuttanut ketään (varsinkaan naista), ei juo, ei kiroile, on hellä ja huolehtiva isä lapsille eikä ole koskaan ennen minua lyönyt/satuttanut. Miehen isällä on alkoholismitaustaa (ja väkivaltaista käytöstä, ei kuitenkaan miehen lapsuudessa/asuessa kotona). Mieheni on yleensä aina rauhallinen ja kiltti luonteeltaan.

Miten minun pitäisi tähän asiaan suhtautua? Olemme kuitenkin olleet naimisissa jo yli 15 vuotta, ja tämä mieheni reagointi tuli aivan puun takaa. Olen itse ollut aina sitä mieltä, että jos lyö, se on viimeinen niitti, mutta nyt kun tämä osui omalle kohdalle, en tiedä mitä tehdä. Jääkö tämä miehen ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi?

 

[Näin]

Minä en kyllä katsoisi hetkeäkään jos mies alkaisi minua potkia. Ei se eroa lyömisestä mitenkään.

 

["Huhhuh"]

Koita puhua miehesi kanssa kahden? Esität asian niinkuin tässä? Olet huolissasi ja pelästyit? Jos ei sitten ymmärrä niin ero.
Jos lapset näkee väkivaltaa niin ne alkaa matkimaan ja oppivat "naisen arvon"

 

[-StrawBerry-]

en jäisi katsomaan oliko viimeinen kerta. omasta kokemuksesta voin kertoa että noi jutut lähtee jostain ihan pienestä ja kerran kun se tietty raja on rikottu on toista helpompi satuttaa uudestaan

 

["ver"]

siis oliko ne potkaisut jotain raivopotkuja vai sellaisa pehmeitä muksautuksia vinkiksi sinulle, että siivoa suusi?

 

["Raili"]

Sepä somaa, rakkaudestak se hevonenkin potkii, mutta jos se lyö niin heti eropaperit vetään.

 

[ap.]

Olen niin loukkaantunut ja herkistynyt tästä tilanteesta ja tiedän että mies vain vähättelisi tilannetta jos nyt alan sitä hänen kanssaan puimaan. Ja pelkään antavani anteeksi liian helposti. Mies on tuolla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Yksi syy on myös se, etten jaksaisi nyt alkaa mitään avioero-asioita edes miettimään, kun kuopuskin on vasta täyttänyt vuoden. Mies on myöskin tilanteessamme nyt "niskan päällä", sillä hän kustantaa elämisemme lähes kokonaan koska olen hoitovapaalla. En pärjäisi taloudellisesti, jos nyt joutuisin tästä lasten kanssa lähtemään ....

 

[ap.]

[QUOTE="ver";28977258]siis oliko ne potkaisut jotain raivopotkuja vai sellaisa pehmeitä muksautuksia vinkiksi sinulle, että siivoa suusi?[/QUOTE]

No sellaisia, että ei nyt täysillä, mutta raivolla kuitenkin niin että jalkoihini sattui.

 

["Vieras"]

4 v lapseni?? Lapsi ei ole miehen? Onko se sitten mikään ihmekään jos potkaisee pari kertaa.

 

["vieras"]

Tuo kuulostaa niin oudolta tilanteelta. Oletko nyt varma että mies potkaisi satuttamistarkoituksena? Minulle tulee vaan jotenkin koominen kuva tuosta tilanteesta, en tiedä. Etkö sitten sanonut miehelle mitään siitä potkimisesta tilanteen ollessa päällä?

 

["hups"]

Mä oisin potkassu takasi,aikuista tiedän mutten nielis jos oikeesti veemäisesti potkasis.Sellasen leikkimielisen "oletkos siinä" potkun ymmärrän mutta ei kait nyt täysjärkinen aikuinen ala potkimalla potkimaan toista..

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28977316]Tuo kuulostaa niin oudolta tilanteelta. Oletko nyt varma että mies potkaisi satuttamistarkoituksena? Minulle tulee vaan jotenkin koominen kuva tuosta tilanteesta, en tiedä. Etkö sitten sanonut miehelle mitään siitä potkimisesta tilanteen ollessa päällä?[/QUOTE]

Olimme julkisella paikalla, joten en halunnut alkaa siinä esittämään mitään kohtausta. Lisäksi mieheni reagointi tuli niin puun takaa, etten osannut siihen reagoida itsekään muuta kuin poistumalla paikalta lasten kanssa (ja tuolle yhdelle "vieraalle" tiedoksi, että KYLLÄ, he ovat myös mieheni lapsia, en ehkä osaa tässä tilanteessa tuoda asioita esille oikealla tavalla). Mies tuli vasta hetken päästä perässämme, eli hän ei sanonut minulle mitään potkaisujen jälkeen, katsoi vain vihaisesti.

Kyse ei siis ollut mistään leikillään potkusta, vaan oikeasti mies suuttui minulle, kun aloin häntä syyttämään siitä, että miksei voi/osaa pyytää lapselta anteeksi. Itse haluan lapsilleni opettaa, että myös vahingossa toista satuttaessa pitää aina pyytää anteeksi, vaikkei se kenenkään syy olisikaan. Ja mies menee tekemään vielä kaupan päälle jotain tällaista, lasten nähden!

 

["vieras"]

Ensin jättää lapsen sormet oven väliin, minkä kääntää lapsen syyksi ja sitten vielä potkii sinua.. melko sittiäinen

 

["taru"]

minä oisin potkaissut ukkoa siihen keskimmäiseen jalkaan.

 

["Vierailija"]

Miehesi käytös on uskomatonta. Mielestäni teidän kannattaisi puhua ammattiauttajan kanssa. Väkivaltaa ei pidä koskaan sietää.

 

["momma"]

Maailman huonoin syy olla tekemättä mitään on "en jaksaisi kun mies elättää meitä" tai "Kuopus on vasta vuoden ja avioero on raskasta". Ymmärrätkö, minkä mallin annat lapsillesi? On ihan ok potkia ja lyödä, jos toisen sanat eivät miellytä? Ja ymmärrätkö, miten traumaattista omien vanhempien keskeisen väkivallan näkeminen on lapselle?

En sano, että sinun pitäisi suoraan erota. Mutta erittäin vakavan keskustelun paikka, pian. Älä lykkää asiaa. Kerro miehelle, miltä potkut ja se, että ei pyytänyt lapselta anteeksi tuntui. Kerro, että harkitset avioeroa, jos tilanteelle ei jotain tehdä, että olet aina ajatellut että lähdet heti. Sitten kuuntele mitä miehellä on sanottavaa, keskustelkaa miksi näin kävi, mitä mies aikoo tehdä ettei vastaavaa tapahdu jne.

Jos mies ei ota vakavasti eikä ole pahoillaan, minä eroaisin. Silloin on melko selvää, että jonain päivänä tuo toistuu. Älä anna lapsillesi väkivallan mallia, älä anna lasista lapsuutta.

 

["vieras"]

Jotenkin oli arvattavissa, että taas ensimmäinen neuvo on "jätä se", sitten Ap pohtii, että ei viitsi, koska makaa kotona perse homeessa lapsen kanssa miehensä rahoilla, eikä tahdo luopua elintasosta- ja hoitovapaastaan...

Lääkkeeksi kaikille palstamammoille: Miten olisi vaikka taloudellinen riippumattomuus miehestä, eli siis Suomeksi sanottuna: MENKÄÄ TÖIHIN TIENAAMAAN OMAT RAHANNE.

 

[vieras mies]

Minä en kyllä katsoisi hetkeäkään jos mies alkaisi minua potkia. Ei se eroa lyömisestä mitenkään.

Ja minä en katsoisi sitä jos nainen hakkuisi minua lasten edessä. Fyysinen väkivalta on perseestä ja sitä en hyväksy.

 

[vieras mies]

[QUOTE="vieras";28977492]Jotenkin oli arvattavissa, että taas ensimmäinen neuvo on "jätä se", sitten Ap pohtii, että ei viitsi, koska makaa kotona perse homeessa lapsen kanssa miehensä rahoilla, eikä tahdo luopua elintasosta- ja hoitovapaastaan...

Lääkkeeksi kaikille palstamammoille: Miten olisi vaikka taloudellinen riippumattomuus miehestä, eli siis Suomeksi sanottuna: MENKÄÄ TÖIHIN TIENAAMAAN OMAT RAHANNE.[/QUOTE]Ei toimi tällä palstalla. Tämä palsta on täynnä miesten ja yhteiskunnan elättejä.

 

["huoh"]

Olen niin loukkaantunut ja herkistynyt tästä tilanteesta ja tiedän että mies vain vähättelisi tilannetta jos nyt alan sitä hänen kanssaan puimaan. Ja pelkään antavani anteeksi liian helposti. Mies on tuolla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Yksi syy on myös se, etten jaksaisi nyt alkaa mitään avioero-asioita edes miettimään, kun kuopuskin on vasta täyttänyt vuoden. Mies on myöskin tilanteessamme nyt "niskan päällä", sillä hän kustantaa elämisemme lähes kokonaan koska olen hoitovapaalla. En pärjäisi taloudellisesti, jos nyt joutuisin tästä lasten kanssa lähtemään ....

Niin klassiset syyt tuolle sun jäämisellekin. Tuuthan vuoden päästä kertomaan miten kävi, mikäli oot vielä hengissä tai turvatalolta löytyy nettiyhteys.

 

["mies"]

Samaa mieltä 14 kanssa, ammattiapua mahd pian. Kaverin rahkeet ei riitä vastata paineisiin. Ihan sama vaikka paineita olisi normaalia enemmän, se että menee väkivallan puolelle, on huonompi homma.Voi olla että kokee sun toimet jotenkin siten, että sä pomotat sitä tai et ota tarpeeksi huomioon, mutta reagointitapa on väärä. Jotkut tapaukset ostaa kukkia ja hellittelee ja pyytää anteeksi mutta yleensä tahdonvoima ei riitä kun tulee taas seuraava tiukka paikka vaan nyrkki heiluu. Siihen loukkuun ei kannata jäädä. Ulkopuolista apua ja jos se ei auta, niin nopeasti eroon ennen kuin puoli elämää valuu hukkaan. Takuulla löytyy niitäkin, jotka ei lyö eikä potki.

Ihan ensiksi kävelet sen eteen, riittävän välimatkan päähän kuitenkin, ja sanot aivan normaalilla äänellä: "Anteeksi, että mä huusin sulle, mutta säkin satutit mua. Mä haluaisin että sä et enää satuttais mua koska mä oikeasti rakastan sua ja meidän lapsia. Ja mä haluaisin että säkin pyytäsit anteeksi multa, koska musta tuntuu hirveeltä että ihminen jota mä rakastan voi satuttaa mua" Jos se ottaa katsekontaktin kunnolla sun silmiin, niin sitten virnistät ja vedät lahkeen ylös ja sanot:"voisitsä hoitaa sen kuntoon, puhalla vaikka. Mä kutitan sua leuan alta". Jos tyyppi lähtee tohon mukaan, teillä voi olla vielä toivoa. Jos se selvästi liikuttuu alkuosasta sen parempi. Jos taas ei välitä koko jutusta, ei ole toivoa paremmasta. Tärkeintä kuitenkin että pidät silmäsi auki. Jos mies osoittaa vain mielihyvää tilanteessa ilman hyvityksen halua, niin pahalta vaikuttaa.

Julmaa mutta totta, luonne tulee fysiikasta, adrenaliinitasot, verensokeritasot, sisäeritys stressitilanteessa yms. Terapiat voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei yleensä paljon. Isällään ollut sama juttu, ei kestänyt arkea selvinpäin ja reagoi aggressiolla. Eli vaikka yllämainittu manööveri toimisikin, niin ammattiapua mukaan. Ja opeta se syömään karkkeja, nousee ne verensokerit

 

["vieras"]

Se "mies" on ihan urvelo paskiainen. Hankkiudu nopeasti eroon siitä.