R
Riita-Riina
Vieras
Haluaisin tietää, miten reagoisitte seuraavaan tilanteeseen ja ylireagoinko minä.
Menetin täysin malttini eilen, kun mies jäi kiinni valkoisesta valheesta. Miehen hyvä ystävä tuli avovaimonsa kanssa meille kylään. Tapasin tämän naisen nyt vasta toisen kerran, vaikka heillä on pitkä suhde ja me olemme mieheni kanssa olleet 11 vuotta yhdessä. Tämä nainen, sanotaan vaikka Liisa, on kiva ihminen, hänen kanssaan on mukava ja helppo jutella.
Keskustelumme ajautuikin sitten muutaman viikon takaisiin juhliin, jotka he olivat järjestäneet. Tämä Liisa totesi, että oli kyllä harmi, etten minä päässyt heidän juhliinsa, kun he välttämättä olisivat halunneet, että minä tulen mieheni matkassa ja päästään tutustumaan paremmin, kun miehet kuitenkin ovat tunteneet toisensa lapsesta saakka ja pitävät tiiviisti yhteyttä.
Kun nämä Liisa ja Matti sitten lähtivät, otin kyseiset juhlat miehen kanssa puheeksi ja kysyin, että kutsuttiinko hänet vai meidät sinne. Mies sanoi, että hänet. Kysyin uudelleen ja edelleen hän oli sitä mieltä, että hänet kutsuttiin, että jos minut olisi kutsuttu, niin tottakai olisimme yhdessä menneet.
Käskin miehen ottaa puhelimen esiin ja etsiä viestin, jossa kutsu oli. Mies väitti poistaneensa jo viestin, mutta en antanut periksi. (Tiedän, että mies ei viestimuistiaan yleensä tyhjentele)
Vastahakoisesti mies näytti Liisan lähettämän viestin, jossa pyydettiin meitä molempia juhliin...
Kysyin, miksi mies valehteli, niin vastasi, että hän ei tiedä, miksi ei halunnut minua mukaan. Halusi kuulemma välttämättä mennä yksin...
Eihän tämä iso asia ole, mutta vihaan niin valehtelemista. Ja kieltämättä pistää vihaksi myös tuo, ettei tiedä, miksei halunnut minua matkaan... sanois suoraan saa**na!
Menetin täysin malttini eilen, kun mies jäi kiinni valkoisesta valheesta. Miehen hyvä ystävä tuli avovaimonsa kanssa meille kylään. Tapasin tämän naisen nyt vasta toisen kerran, vaikka heillä on pitkä suhde ja me olemme mieheni kanssa olleet 11 vuotta yhdessä. Tämä nainen, sanotaan vaikka Liisa, on kiva ihminen, hänen kanssaan on mukava ja helppo jutella.
Keskustelumme ajautuikin sitten muutaman viikon takaisiin juhliin, jotka he olivat järjestäneet. Tämä Liisa totesi, että oli kyllä harmi, etten minä päässyt heidän juhliinsa, kun he välttämättä olisivat halunneet, että minä tulen mieheni matkassa ja päästään tutustumaan paremmin, kun miehet kuitenkin ovat tunteneet toisensa lapsesta saakka ja pitävät tiiviisti yhteyttä.
Kun nämä Liisa ja Matti sitten lähtivät, otin kyseiset juhlat miehen kanssa puheeksi ja kysyin, että kutsuttiinko hänet vai meidät sinne. Mies sanoi, että hänet. Kysyin uudelleen ja edelleen hän oli sitä mieltä, että hänet kutsuttiin, että jos minut olisi kutsuttu, niin tottakai olisimme yhdessä menneet.
Käskin miehen ottaa puhelimen esiin ja etsiä viestin, jossa kutsu oli. Mies väitti poistaneensa jo viestin, mutta en antanut periksi. (Tiedän, että mies ei viestimuistiaan yleensä tyhjentele)
Vastahakoisesti mies näytti Liisan lähettämän viestin, jossa pyydettiin meitä molempia juhliin...
Kysyin, miksi mies valehteli, niin vastasi, että hän ei tiedä, miksi ei halunnut minua mukaan. Halusi kuulemma välttämättä mennä yksin...
Eihän tämä iso asia ole, mutta vihaan niin valehtelemista. Ja kieltämättä pistää vihaksi myös tuo, ettei tiedä, miksei halunnut minua matkaan... sanois suoraan saa**na!
