Mies sai taas raivon partaalle...

["äksy"]

Mä en kestä enää! Me ollaan tehty yhtä helvetin remonttia jo yli kuukausi, tai siis minä olen tehnyt... Olen tyhjentänyt makkarin, poistanut tapetit ja liisterin, paklannut reijät ja hionut seinät, jonka jälkeen pesin huoneen katosta lattiaan, suojasin lattian sanomalehdilla, maalasin katon ja seinät 5 kertaa. Ai mitä mies teki? No kantoi 2 hyllyä saunalle säilöön!

Viikolla mies ehdotti että tapetoidaan yksi seinä, VIHDOIN. No tänään piti alkaa siis hommiin ja mitä mies sanoo heti aamusta?! Haetaan lasten serkku tänne meille päiväksi leikkimään. Kysyin että mites se tapetointi, niin mies ei ole sanaakaan puhunut sen jälkeen. TOSI ÄRSYTTÄVÄÄ, kun se ei voi yhtä pikkuasiaa edes hoitaa!!!

Muutenkin meillä menee nykyään niin että kaikki pyörii miehen navan ympärillä. Hän on toissa 6 krt/vk ja sen yhden vapaapäivän hän "rentoutuu", eli juo kaverinsa kanssa kaljaa! Missä mun vapaa-aika ja mahdollisuus rentoutua!? Tästä on puhuttu ja puhuttu, mutta ilman tulosta...

Mä olen se joka siivoo, kokkaa, pesee pyykit, REMONTOI, hoitaa lapset ja koiran. Apuja en saa sitten millään.

Asuntoja katselen koko ajan minulle ja lapsille... En jaksa enää jatkaa näin...

 

[rietas]

Siis mies käy töissä, mutta käytkö sinä? Anteeksi, jäi epäselväksi :ashamed:

 

["Anne"]

Toiset vaan on sellasia, eikä muuksi muutu, kuin ehkä asumuseron ja jonkun avioliittoneuvojan kautta. Mutta uskon, että sekin on väliaikaista.
Itse olen semmoinen, että toimeen on tartuttava heti, ettei asiat jää maleksimaan. Ex-miehelle tärkeintä oli pomon palveleminen mahdollisimman hyvin ja kaikkien mahdollisten ylitöiden tekeminen. Seuraavaksi piti aina rentoutua kaverin kanssa kaljotellen. Minä remontoin kodin, hoidin lapsen, kauppareissun, pyykit, ruuat, oman auton huollot, renkaanvaihdot yms.
Kotiasiat, esimerkiksi yhden seinän tapetointi, makasi hoitamatta puoli vuotta. Soitin kaverille että tules tänne tapetoimaan, niin johan tuli miehellä kiire. Sekin homma piti hoitaa kaljoitellen, ja rumaa jälkea siitäkin syntyi. Olisi pitänyt itse hoitaa sekin, ei kai se olisi voinut huonommin mennä.

 

["äksy"]

Mä olen kotihoidontuella kahden alle 3v:n kanssa. Mieskin on sitä mieltä että noin pieniä ei viitsi laittaa vuorohoitoon. Tai isompi ehkä pärjäisi, mutta tuolle alle 1v:lle se olisi liian raskasta. Töihin kyllä haluaisin jo.

Miehellä on tapana jättää kaikki tuollaiset asiat roikkumaan... Mä olen joutunut opettelemaan monta ns miesten hommaa, mm porakoneen käyttöä, lamppujen asennusta ja nyt tuota remontointia.

Eilen mies sanoi että voisi lähteä työpaikan järjestämälle laivamatkalle. Ok voi mennä, mutta millonkas minä pääsen? Sitten mies sivalsi että mene vain "minun palkkapussista". Käskin häntä laittamaan tästä lähin kaikki kauppakuitit ym talteen että tehdään "tilin tasaus" sitten aina kuun vaihteessa!

Ei mulla ole edes työpaikkaa jonne palata, kun se firma missä työskentelin meni nurin, mutta mollia katselen ahkerasti.

 

["Anne"]

Että jos ei nyt muuta apua tosta ollut, niin osanottoni vain. Tiedän että on hiton ärsyttävää. Ja minusta oli aika usein yksinäistäkin, toinen töissä tai nukkumassa joka välissä, kaikki piti tehdä yksin, yhdessä oloa oli tosi vähän ja sekin tasotonta. Erottiin. Saimpahan elellä omilla rahoilla oikeasti yksin ilman kenenkään muun sotkuja ja asioita siihen päälle pienen lapsen lisäksi hoidettavana.

 

["minä vaan"]

jos en näkisi mitään muutosta tilanteessa miehen puolelta niin nostaisin kytkintä...

 

["vieras"]

Vauva-aikaan ei kannata alkaa remontoimaan tai tapetoimaan, se on ihan vissi se! Tyhmää edes yrittää kasata itselleen ja toiselle lisää kuormaa, jos ei arjestakaan selviä!

 

["äksy"]

Tänään mä lähetän miehen lasten kanssa anoppilaan ja sitten haen siskoni tänne kanssani tapetoimaan. Illalla taidan RENTOUTUA!!! Pakko päästä tuulettumaan... Ahdistaa tää tilanne kotona.

Olisiko kenelläkään hyviä vinkkejä kohdistettavan tapetin laittoon??

 

["äksy"]

[QUOTE="vieras";25592607]Vauva-aikaan ei kannata alkaa remontoimaan tai tapetoimaan, se on ihan vissi se! Tyhmää edes yrittää kasata itselleen ja toiselle lisää kuormaa, jos ei arjestakaan selviä![/QUOTE]

Niin totta! Mutta eihän miehelle ole mitään kuormaa kasautunut, kun hän on saanut vain rentoutua... Mies itse sanoi että nyt voitaisi alkaa remontoida, kun olisi kiva että koti näyttäisi enemmän omalta ja näin kävi...

 

["Anne"]

[QUOTE="vieras";25592607]Vauva-aikaan ei kannata alkaa remontoimaan tai tapetoimaan, se on ihan vissi se! Tyhmää edes yrittää kasata itselleen ja toiselle lisää kuormaa, jos ei arjestakaan selviä![/QUOTE]

Vauva-aika tai ei. Ja jos ei koskaan voi mitään rempata tai muutakaan, koska toinen ei vain saa aikaan. Kiva että on ahkera töissä, mutta mitä muuta? Vaikka ahkeruus on hyve, niin se lojaalisuus vain ja ainoastaan työnantajaa kohtaan on pebasta. Ex-mies oli semmoinen oli vauvaa tai ei. Nostin kytkintä. En jaksanut niit saamatonta miestä enkä niin tyhjää ja epäreilua parisuhdetta.

 

[nooo]

itse kiinnitin huomion vaan tuohon että sinulla on mies joka haluaa lasten serkun leikkimään Mitä sitten jos jotkut hommat seisoo? Sen kun on tehnyt on aina uusia hommia jotka seisoo. Omakotitalossa ei työt tekemällä lopu. Ole sinäkin hieman rennommalla mielellä pipo kireellä mistään ei tule mitään. Noin pienet lapsetkin vielä. Kun kasvavat on remontointikin helpompaa. En siis tarkoita etteikö tekemättömiä tarvisi tehdä, mutta itse en omalta mieheltä viitsi vaatia että ne on tehtävä nyt koska käy töissä ja itse olen kotona. Yritän vaan olla näkemättä epäkohtia ja keskittyä olennaiseen

 

["vieras"]

kun me tehtiin remppaa niin minä olin se varsinainen tekijä ja mies sitten autteli jos ehti ja jaksoi (mä kotona lapsen kanssa ja mies töissä). Olen meistä se kätevämpi, mies ei tykkää remppahommista eikä mielestään niitä oikein osaakaan (musta on kyllä ihan taitava). Tapetoin eteisen yks ilta kun mies oli työpaikan pikkujouluissa ja 1,5v nukkui yöuniaan. Muistan kyllä että pahimman rempan keskellä ketutti kun kaikki oli omalla kontolla.. mies siis jeesasi kyllä, muttei koskaan ollut aloitteellinen minkään jutun tekemisessä. Sama koskee kotihommia ja välillä raivostuttaa, mutta oon ajatellut että kun mies kuitenkin käy töissä niin on ok että teen suurimman osan (vaikkakin välillä tuntuu että kaiken..). Saa nähdä miten käy kun palaan töihin.

Mutta jos tuntuu että tosiaan kaikki on sun kontolla eikä mies jaa mitään vastuuhommia niin on kyllä puhumisen paikka. Eroa miettisin vasta sitten jos mies tosiaan viittaa kintaalla sun vaikeuksille eikä välitä puhumisesta huolimatta. tsempit!!

 

[tupinoi]

itse kiinnitin huomion vaan tuohon että sinulla on mies joka haluaa lasten serkun leikkimään Mitä sitten jos jotkut hommat seisoo? Sen kun on tehnyt on aina uusia hommia jotka seisoo. Omakotitalossa ei työt tekemällä lopu. Ole sinäkin hieman rennommalla mielellä pipo kireellä mistään ei tule mitään. Noin pienet lapsetkin vielä. Kun kasvavat on remontointikin helpompaa. En siis tarkoita etteikö tekemättömiä tarvisi tehdä, mutta itse en omalta mieheltä viitsi vaatia että ne on tehtävä nyt koska käy töissä ja itse olen kotona. Yritän vaan olla näkemättä epäkohtia ja keskittyä olennaiseen

Montakos viikkoa/kuukautta vielä sitä sitten pitää keskittyä olennaiseen ja antaa makkarin odottaa tapettia pintaan? Sanomalehdillä suojattuna ja muutoin valmiina?

 

[Kepsis]

jaa että joku on sitä mieltä että rakastaminen on tahdon asia? itsepetos on hauska juttu.

liiton kestäminen on tahdon juttu, rakkautta joko on tai ei ole. vaikka sitä olisi se ei ole syy jatkaa, ei se ole syy myöskään eroon, eroaminen / yrittäminen on tahdon asia.

 

["lisko"]

[QUOTE="vieras";25592607]Vauva-aikaan ei kannata alkaa remontoimaan tai tapetoimaan, se on ihan vissi se! Tyhmää edes yrittää kasata itselleen ja toiselle lisää kuormaa, jos ei arjestakaan selviä![/QUOTE]

Näin minunki mielestä. Kuulostaa siltä, että jos mies tekee 6-päivöistä työviikkoa ja sä oot kahden alle 3-vuotiaan kanssa kotona, niin siinä on ihan tarpeeksi yhteen perheeseen. Ihan turhaa vouhkaamista alkaa mitään remonttia siinä puuhaamaan ja riehua sitten, jos toinen ei sinä YHTENÄ vapaapäivänään olekaan valmis rehkimään jotain tapettia seinälle. Voin sanoa, että en olisi minäkään. Työviikko on 5-päiväinen meidän perheessä molemmilla ja kyllä isommat kotihommat jää pidemmille vapaille, ne kaksi vapaapäivää menevät kyllä työviikosta palautumiseen.

 

[piukkista]

sä vaikutat tosi kireältä. ja samoin miehesi. :-(

ensinnäkin sun oletus, että miehellä ei ole mitään kuormaa- miehellä on varmasti sellainen olo, että et arvosta hänen työntekoaan laisinkaan ja puhut aika ärhäkkäästi siitä, että sä olet jotenkin epäreilussa tilanteessa.

toki miehenkin pitäisi ottaa sun olotilasi huomioon ja se että saisit levätä.

aloita sinä asennemuutos- mies seuraa kyllä perässä. ole toista huomioiva ja arvostava- huomaat että mieskin alkaa enemmän huomioida sua. ja jos jotain tarvitset, pyydä älä räyhää.

toi tilien tasaus-linjalle lähteminen ei tuota mitään hyvää.. saatte aikaa kohta sellasen sopan, jossa lasketaan jatkuvasti rahoja ja sitä kuka saa ja mitä, keskittyen koko ajan siihen että mulla on niin paljon huonommin kuin toisella.

niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

 

["äksy"]

itse kiinnitin huomion vaan tuohon että sinulla on mies joka haluaa lasten serkun leikkimään Mitä sitten jos jotkut hommat seisoo? Sen kun on tehnyt on aina uusia hommia jotka seisoo. Omakotitalossa ei työt tekemällä lopu. Ole sinäkin hieman rennommalla mielellä pipo kireellä mistään ei tule mitään. Noin pienet lapsetkin vielä. Kun kasvavat on remontointikin helpompaa. En siis tarkoita etteikö tekemättömiä tarvisi tehdä, mutta itse en omalta mieheltä viitsi vaatia että ne on tehtävä nyt koska käy töissä ja itse olen kotona. Yritän vaan olla näkemättä epäkohtia ja keskittyä olennaiseen

Minä ehdotin että oltais tänään tapetoitu ja huomenna kun on valmista, voisi serkku tulla kylään. Ei ole aina kiva jättää kaikkia asioita roikkumaan ja tuota tilaa tarvitaan oikesti! Ei ollut kyse siis siitä ettei serkku voi tulla, vaan että ensin työt ja sitten huvit, kun tässä on nyt kuukausi jo huviteltu.

 

[!]

Miksi alat remontoimaan edes tuollaisen vätyksen kanssa?
Hommaat sen kämpän sulle ja lapsille ja remppaat sitä!!!!

 

["äksy"]

sä vaikutat tosi kireältä. ja samoin miehesi. :-(

ensinnäkin sun oletus, että miehellä ei ole mitään kuormaa- miehellä on varmasti sellainen olo, että et arvosta hänen työntekoaan laisinkaan ja puhut aika ärhäkkäästi siitä, että sä olet jotenkin epäreilussa tilanteessa.

toki miehenkin pitäisi ottaa sun olotilasi huomioon ja se että saisit levätä.

aloita sinä asennemuutos- mies seuraa kyllä perässä. ole toista huomioiva ja arvostava- huomaat että mieskin alkaa enemmän huomioida sua. ja jos jotain tarvitset, pyydä älä räyhää.

toi tilien tasaus-linjalle lähteminen ei tuota mitään hyvää.. saatte aikaa kohta sellasen sopan, jossa lasketaan jatkuvasti rahoja ja sitä kuka saa ja mitä, keskittyen koko ajan siihen että mulla on niin paljon huonommin kuin toisella.

niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Kyllähän mä nyt kireä olen kun painan "duunia" kotona 24/7 ja mies saa rentoutua kaiken vapaa-aikansa, tavata ystäviään ja tehdä mitä huvittaa. Ja itse se tuon palkkapussi asian toi esille. Ihan itse mies sanoi että tänä viikonloppuna tehdään tuo asia ja nyt on jo perumassa.

Mutta joo, mähän olen niin väärässä, ärsyttävä ja kiree ämmä, kun en tajua että voi toi makkari odottaa tuolla vaikka vuoden. Nukutaa olkkarissa se aika.

Mies saa aina levätä ja levätä, mutta kun itse en saa ikinä hengähtää niin kyllä tässä alkaa kuuppa kiehumaan vähemmästäkin.

 

[rietas]

En minäkään jaksaisi työpäivän jälkeen remonttia tehdä, ja haluan edes yhden päivän viikosta viettää vapaata (mulla on vain 5 päiväinen työviikko sentään). Remonttia tehdään sitten lomilla.

 

["Nea"]

No, tuotahan tuo voi olla. Pienemmissäkin asioissa. Terveisiä tältä aamulta: ostin muutama viikko sitten kirpparilta uuden lampunvarjostimen (tosi mainio retrojuttu), josta mies on puhunut kiinnittämisen osalta kuin Alastalon salin piipunvalinnasta. Tänään sitten menin ja irrottelin itse olohuoneen lampun (sellainen veemäinen plafondi, johon on vaikea ylettyä näin reippaasti lyhempänä). Ja nostin sen uuden paikoilleen.

Mies sitten siihen tokaisi, että ne kytkennät voisi tehdä vaikka huomenna tai jonain toisena iltapäivänä tässä lähitulevaisuudessa. Kuittasin tikkailta, että ajattelin tehdä sen nyt saman tien.

Olipa mies hämmästynyt (huoh, taas). Kytkin sitten piuhat (näpertelyä paljon, kun sekä sokeripala että se vanha lamppu ovat ns. vanhanmallisia eli ei mitään automaattisesti tuikattavia). Ja meillä on nyt toimiva lamppu katossa.

Olisi voinut olla heti oston jälkeenkin, vaan kun ei etene jollei itse sitä tee.

Edellisestä huolimatta, kyllä mieskin tekee asioita, mutta voi päivää että niille on aina sellainen viikkojen suunnitteluväli. Ei oma pinna riitä.

 

[Lilith]

Jos jotakin aloittaa, se on kyllä jaksettava tehdä myös loppuun. Ja ymmärtääkseni tässä tapauksessa mies oli se, joka alunperin remontoimista ehdottikin. Ymmärrän hyvin, miksei huvita asustaa keskeneräisen kämpän keskellä. Miestä se ei varmaan niin suuresti häiritse, jos on kerran paljon töissä. Mutta olepa itse 24/7 tapetin palasten ja remontin keskellä.

Jos remonttia tehtäisiin "sitten lomilla", sitä varmaankaan ei edes aloiteta ennen sitä lomaa..

 

[Lilith]

[QUOTE="Nea";25592845]Edellisestä huolimatta, kyllä mieskin tekee asioita, mutta voi päivää että niille on aina sellainen viikkojen suunnitteluväli. Ei oma pinna riitä.[/QUOTE]

Meíllä on tuota samaa, ja mun hermo ei kestä sitä vetkuttelua sitten yhtään. Harmi vaan, että olen itse niin kädetön kaiken tuollaisen tekemisen kanssa, että yleensä ehdin aloittaa niin mies tulee hätiin, koska "tuo näyttää niin vaaralliselta". Tämä on johtanut siihen, että aloittelen kaikkien itselleni ns. haastavampienkin asioiden tekemistä, koska kovin harvoin joudun niitä tekemään loppuun. Näin saa mieheenkin vauhtia ;D

 

["akka"]

Mä kyllä ymmärrän että jos mies käy päivät töissä niin ei viikonloppuna jaksa remontti napata.Maailma ei kaadu vaikka sen makkarin tapetois jonain muunakin viikonloppuna.
Jos itse on kotona kaiket päivät ei voi kyllä puhua että on duunissa 24 tuntia vuorokaudessa.Ei se niin raskasta ole.Antakaa nyt armoo niille miehillekkin.

 

["Nea"]

Meíllä on tuota samaa, ja mun hermo ei kestä sitä vetkuttelua sitten yhtään. Harmi vaan, että olen itse niin kädetön kaiken tuollaisen tekemisen kanssa, että yleensä ehdin aloittaa niin mies tulee hätiin, koska "tuo näyttää niin vaaralliselta". Tämä on johtanut siihen, että aloittelen kaikkien itselleni ns. haastavampienkin asioiden tekemistä, koska kovin harvoin joudun niitä tekemään loppuun. Näin saa mieheenkin vauhtia ;D

Heh, hyvä taktiikka!

(tuo lampun asennus sinällään ei siis ole vaikeaa, mutta kun toisella on vartta 20 cm enemmän kuin minulla + on ollut paremmin aikaa tässä parin viikon sisään valoisan aikana, niin olin elätellyt toiveita että se puhe kääntyisi tekemiseksikin).