miehet hei...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelijäN
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihmettelijäN

Vieras
missä vaiheessa naisen pitäisi ymmärtää että ei enää kiinnosta????

ollaan suhteessa...ei niin vakavassa, mutta suhteessa.
tapaamme silloin tällöin , välillä menee 2 viikkoa kunnes tapaamme.
välillä tuntuu että miestä ei kiinnosta lainkaan enää.
vastailee milloin huvittaa, soittaa silloin kun huvittaa.
silti suunnittelee tapaamisia jne. kun olemme vihdoin yhdessä, meillä on ihan mukavaa yhdessä.
tuntuu että olisimme lähellä toisiamme.
silti mielessä pyörii aina kun emme ole yhdessä, että kiinnostaako häntä sittenkään.
jotenkin pelkään että tämä mies ei vain "uskalla" sanoa suoraan että ei enää kiitos...
vaikka kuinka haluaisin uskoa että juuri tämä mies on sellainen joka kykenee ja pystyy sanomaan asiat niinkuin ne on, eikä vain turhaan roikuttaisi tässä jutussa.

antakaa vinkkejä jos vain mahd.

kiitos asiallisista kommenteista !!!!

(:
 
Niin, mitäs tuohon vastaisi lyhyesti.
Nimittäin minä olen samansuuntaisessa "suhteessa" ystävääni.
Se aika mikä ollaan yhdesssä, on aina hyvää, siihen panostetaan. Enkä ollenkaan tiedä mihin suuntaan suhde lähtisi jos tapaisimme useammin.

Meillä on sama tilanne, tiedän että kumppanini haluaisi yhteisiä hetkiä enemmän. Minulle tämänhetkinen systeemi on paras mahdollinen. Osasyynä tietysti se että välimatkamme on jonkinmoinen.

Mikäli tulkitsen itseäni yhtään oikein, suojaan itseäni tällä tavoin. On nimittäin tullut takkiin elämän aikana sen verran että lisä ei enään tuntuisi ollenkaan kivalta.
Tiedostan myös sen, että suhteemme ei ole mitenkään intohimojen täyttämä, ainoastaaan aikuisten ihmisten hyvää aikaa. Itseni tuntien tiedän myös sen että oikean persoonan osuessa kohdalleni, suojani kyllä antavat periksi ja minua viedään kuin kuoriämpäriä. Kuitenkaan en ole etsimässä mitään intohimoja, tavallisessa elämässä arkineen on aivan tarpeeksi syvyyttä minulle.

Varmasti on niin että me kaikki, aivan jokainen, etsimme ja haluamme suhteiltamme ainakin jossakin määrin jotain muuta kuin kumppanimme. Niitä taas ei saa selvillemuuten kuin puhumalla avoimesti. Jos taas suhde alkaa olla painostavassa mallissa, terveet ja kypsät ihmiset osaavat ja ymmärtävät lähteä eri suuntiin aivan sovussa, elämä vaan menee niin.
Kaikenkaikkiaan pienistä hetkistä pitää osata nauttia, niin yhdessä kuin yksinkin. Pitää oivaltaa jollain tasolla elämän tarkoitus juuri minulle, ja meille. Mistä se muodostuu ja miten sen saattaisin saavuttaa.

Taisi olla melkoisen pölhö vastaus.........
 
Apn suhde on miehelle ns. kevytsuhde.
Ihmisen pitäisi ensin tietää mitä on hakemassa ja lähteä sitten vasta hakemaan.
Jos ap etsii tosirakkautta, niin vinkki tuo ei ainakaan ole sitä.
 

Yhteistyössä