Mies tunnusti ettäeensä viime yönä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja inhottava surkea olo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kovasti taas ollaan ehdottomia. Tosiasia on, että omalle kohdalle sattuessa se ei ehkä olekaan noin helppoa, että pihalle vaan.

Itse olen sitä mieltä, että jos jää yhteen kertaa niin voi vielä antaa anteeksi, jos merkityksetön juttu. Ja jos katuu tekoaan. Eri asia, jos ei kadu ja vastaisuudessakin pettää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nibblerin sisko:
Helpollahan se pääsee jos pihalle pistää. En pistäis pihalle, vaan anatasin kyllä kattoo vierestä ku tuntuis pahalta. Jos yhtään on ukolla omatuntoa ja välittämistä nii sen pitäis kyllä olla rangaistusta tarpeeks ja toivottavasti ottaa opikseenki. Toisella kerralla lentää kyllä ku leppäkeihäs.

Hattua nostan ukolle joka uskalsi olla mies ja rehellisesti tunnusti. Voimia ap:lle. On varmaan rankkaa. :hug:

näin juuri meilläkin, seuraavasta kerrasta sitten lentääkin pihalle :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin mun mielestä:
No mun mielestä pettäminen nyt yleensäkin tapahtuu monen vaiheen kautta. Tai en mä ainakaan tiedä yhtäkään tapausta että olis hypätty sänkyyn samantien tapaamisesta.... *whistle*

Niinpä. Juuri siksi mä en tajuakaan näitä "se vain tapahtui" ja "yksi pieni virhe"- selityksiä, koska ei sitä koskaan noin vain tapahdu. Eihän pettäjä koskaan ole vain olosuhteiden uhri, tyyliin väärään aikaan väärässä paikassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pitkässä suhteessa:
olisi ihan kiva kuulla, miten pitkät suhteet muilla vastaajilla on takanapäin! Entä vastaajien ikä? Onko KAIKKI oikeasti ohi yhden virheen vuoksi?? Aika mustavalkoista ajattelua... onko rakkautta ollutkaan? tai ikää enemmän kuin 18v?
ja ei, en tarkoita, että hyväksyn pettämisen, en todellakaan. En varmasti pystyisi sitä helposti antamaan anteeksi, mutta jos oikeasti olisi vain tuo yksi kerta, ja pelkkää seksiä... suhde olisikin sitten jo ihan toinen juttu!

AP:lle paljon voimia ja virtuaalista tukea. Keskustelkaa paljon, purkakaa kaikki solmut. Tee ratkaisusi vasta sen jälkeen.

Tulipa tässä mieleen myös, että "se joka on täysin synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven" sekä "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"...

Niin jooh..
no ikää 27 ex petti annoin anteeks.. kumma kyl sama tapahtu uudestaan..
ja uudestaan.. eron jälkeen sain kuulla et oli touhuillu enmmänkin ympärinsä

:x
onneks ei sintään mitään tautia kotiin tuonut.. mut monta lasta mahtaa olla maailmalla... :headwall:

Tietty yksi kerta.. kunnes taas sattuu ja tapahtuu..

niin joo ja 6v oltiin yhessä..
 
Kuulostaa siltä, että sinäkin otat asian kuin grillillä olisi syönyt sinunkin hampurilaisen. Laittaisit nyt ukon kunnolla tilille. Ehkä yksi sinun viettämäsi yö lastenhuoneessa ei tässä tapauksessa riitä. Rehellisyys kyllä on kaiken a ja o mutta sitähän on jo rikottu ennen "totuuden kertomista". Surku juttu mutta jokin syyhän tapahtumiin aina on ja jos ei sitä selvitä kunnolla sama tulee toistumaan.
 
Välillä mietin kyllä teitä naisia jotka kuulutatte heti että "mies pitää jättää" että oletteko te kaikki niin kyrsiintyneen kyllästyneitä parisuhteeseenne??? Onko kaikki kipinä sammunut?? Ei siis millään pahalla mutta itse tiedän että ex-mieheni kanssa kun huuma ja polte oli sammunut ja suhde lasten myötä kuihtunut tylsäksi arkisuhteeksi niin ajattelin ihan samoin: ei muuta kuin kenkää persuuksille ja ukko ulos kun petti! Mutta sitten menin rakastumaan, ihastumaan ja täysin hullaantumaan uuteen ukkooni joka myös (kerran?) petti ja kertoi sen. Mieleeni EI TODELLAKAAN tullut heittää miestä pihalle vaan ensimmäinen ajatus oli itkeä, raivota, takertua, kytätä jne miehen kaikkia tekemisiä. Olin loukkaantunut ja niin kärsivä että sattui ihan saat*nasti se että se oli voinut olla jonkun toisen kanssa. En halunnut ajatella sekuntiakaan että se olisi jonkun toisen kanssa jos heittäisin sen pihalla. Halusin olla sen kanssa jokaikinen päivä, tunti ja minuutti pettämisen jälkeen ettei se vaan olisi jonkun muun kanssa.

Sairasta? Joo. Mutta kyllä täältä satavarmasti löytyy muita samanlaisia vaikka aina kaikki ovat järjen äänellä neuvomassa muita.

Summa summarum: joo, oikea teko olisi potkaista pellolle mutta ettekö te kukaan muu tunne niin pahaa rakkautta (epätoivoa) ettette voi heittää pettävää miestä ulos koska sitten ainakin se mies olisi jonkun toisen kanssa...
 
Miks joillain miehillä on se käsitys että he saavat tehä mitä vaan ja pettää mennen tullen, mutta sitten jos puolisolla onkin joku miespuolinen tuttu jonka kanssa välillä juttelee ja ainoastaan juttelee niin ukko ottaa siitä hirveet pultit. :headwall: :headwall:
toivottavasti ymmärrätte!!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja outis:
Välillä mietin kyllä teitä naisia jotka kuulutatte heti että "mies pitää jättää" että oletteko te kaikki niin kyrsiintyneen kyllästyneitä parisuhteeseenne??? Onko kaikki kipinä sammunut?? Ei siis millään pahalla mutta itse tiedän että ex-mieheni kanssa kun huuma ja polte oli sammunut ja suhde lasten myötä kuihtunut tylsäksi arkisuhteeksi niin ajattelin ihan samoin: ei muuta kuin kenkää persuuksille ja ukko ulos kun petti! Mutta sitten menin rakastumaan, ihastumaan ja täysin hullaantumaan uuteen ukkooni joka myös (kerran?) petti ja kertoi sen. Mieleeni EI TODELLAKAAN tullut heittää miestä pihalle vaan ensimmäinen ajatus oli itkeä, raivota, takertua, kytätä jne miehen kaikkia tekemisiä. Olin loukkaantunut ja niin kärsivä että sattui ihan saat*nasti se että se oli voinut olla jonkun toisen kanssa. En halunnut ajatella sekuntiakaan että se olisi jonkun toisen kanssa jos heittäisin sen pihalla. Halusin olla sen kanssa jokaikinen päivä, tunti ja minuutti pettämisen jälkeen ettei se vaan olisi jonkun muun kanssa.

Sairasta? Joo. Mutta kyllä täältä satavarmasti löytyy muita samanlaisia vaikka aina kaikki ovat järjen äänellä neuvomassa muita.

Summa summarum: joo, oikea teko olisi potkaista pellolle mutta ettekö te kukaan muu tunne niin pahaa rakkautta (epätoivoa) ettette voi heittää pettävää miestä ulos koska sitten ainakin se mies olisi jonkun toisen kanssa...

Silläkö se suhde pitää elvyttää, että mennään vieraisiin? Ei kiitos, rakastan todella miestäni ja haluan häntä, vaikka onkin oltu yhdessä kohta 20 vuotta. Jotain vikaa on korvien välissä, eli läheisriippuvuutta pahimillaan on tuo kuvailemasi tilanne!
 
Alkuperäinen kirjoittaja KolmeKertaa:
Alkuperäinen kirjoittaja outis:
Välillä mietin kyllä teitä naisia jotka kuulutatte heti että "mies pitää jättää" että oletteko te kaikki niin kyrsiintyneen kyllästyneitä parisuhteeseenne??? Onko kaikki kipinä sammunut?? Ei siis millään pahalla mutta itse tiedän että ex-mieheni kanssa kun huuma ja polte oli sammunut ja suhde lasten myötä kuihtunut tylsäksi arkisuhteeksi niin ajattelin ihan samoin: ei muuta kuin kenkää persuuksille ja ukko ulos kun petti! Mutta sitten menin rakastumaan, ihastumaan ja täysin hullaantumaan uuteen ukkooni joka myös (kerran?) petti ja kertoi sen. Mieleeni EI TODELLAKAAN tullut heittää miestä pihalle vaan ensimmäinen ajatus oli itkeä, raivota, takertua, kytätä jne miehen kaikkia tekemisiä. Olin loukkaantunut ja niin kärsivä että sattui ihan saat*nasti se että se oli voinut olla jonkun toisen kanssa. En halunnut ajatella sekuntiakaan että se olisi jonkun toisen kanssa jos heittäisin sen pihalla. Halusin olla sen kanssa jokaikinen päivä, tunti ja minuutti pettämisen jälkeen ettei se vaan olisi jonkun muun kanssa.

Sairasta? Joo. Mutta kyllä täältä satavarmasti löytyy muita samanlaisia vaikka aina kaikki ovat järjen äänellä neuvomassa muita.

Summa summarum: joo, oikea teko olisi potkaista pellolle mutta ettekö te kukaan muu tunne niin pahaa rakkautta (epätoivoa) ettette voi heittää pettävää miestä ulos koska sitten ainakin se mies olisi jonkun toisen kanssa...

Silläkö se suhde pitää elvyttää, että mennään vieraisiin? Ei kiitos, rakastan todella miestäni ja haluan häntä, vaikka onkin oltu yhdessä kohta 20 vuotta. Jotain vikaa on korvien välissä, eli läheisriippuvuutta pahimillaan on tuo kuvailemasi tilanne!

SAIRAUTTAHAN tämä on! Läheisriippuvuus on vain muotisana. Mutta kuka muu uskaltaa myöntää roikkuvansa sairaalloisesti rakkaassaan?

 
Alkuperäinen kirjoittaja outis:
Alkuperäinen kirjoittaja KolmeKertaa:
Alkuperäinen kirjoittaja outis:
Välillä mietin kyllä teitä naisia jotka kuulutatte heti että "mies pitää jättää" että oletteko te kaikki niin kyrsiintyneen kyllästyneitä parisuhteeseenne??? Onko kaikki kipinä sammunut?? Ei siis millään pahalla mutta itse tiedän että ex-mieheni kanssa kun huuma ja polte oli sammunut ja suhde lasten myötä kuihtunut tylsäksi arkisuhteeksi niin ajattelin ihan samoin: ei muuta kuin kenkää persuuksille ja ukko ulos kun petti! Mutta sitten menin rakastumaan, ihastumaan ja täysin hullaantumaan uuteen ukkooni joka myös (kerran?) petti ja kertoi sen. Mieleeni EI TODELLAKAAN tullut heittää miestä pihalle vaan ensimmäinen ajatus oli itkeä, raivota, takertua, kytätä jne miehen kaikkia tekemisiä. Olin loukkaantunut ja niin kärsivä että sattui ihan saat*nasti se että se oli voinut olla jonkun toisen kanssa. En halunnut ajatella sekuntiakaan että se olisi jonkun toisen kanssa jos heittäisin sen pihalla. Halusin olla sen kanssa jokaikinen päivä, tunti ja minuutti pettämisen jälkeen ettei se vaan olisi jonkun muun kanssa.

Sairasta? Joo. Mutta kyllä täältä satavarmasti löytyy muita samanlaisia vaikka aina kaikki ovat järjen äänellä neuvomassa muita.

Summa summarum: joo, oikea teko olisi potkaista pellolle mutta ettekö te kukaan muu tunne niin pahaa rakkautta (epätoivoa) ettette voi heittää pettävää miestä ulos koska sitten ainakin se mies olisi jonkun toisen kanssa...

Silläkö se suhde pitää elvyttää, että mennään vieraisiin? Ei kiitos, rakastan todella miestäni ja haluan häntä, vaikka onkin oltu yhdessä kohta 20 vuotta. Jotain vikaa on korvien välissä, eli läheisriippuvuutta pahimillaan on tuo kuvailemasi tilanne!

SAIRAUTTAHAN tämä on! Läheisriippuvuus on vain muotisana. Mutta kuka muu uskaltaa myöntää roikkuvansa sairaalloisesti rakkaassaan?

Kannattaa lukea, mitä läheisriippuvuus tarkoittaa, niin eipä ole muotisana vaan kamala asia. Ihminen alentuu kynnysmaton tasolle, jotta häntä ei jätettäisi, hyväksyy jopa pahoinpitelyn, juopottelun ja pettämisen. Ei hyvä nainen, ei hyvältä kuulosta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja KolmeKertaa:
Alkuperäinen kirjoittaja outis:
Alkuperäinen kirjoittaja KolmeKertaa:
Alkuperäinen kirjoittaja outis:
Välillä mietin kyllä teitä naisia jotka kuulutatte heti että "mies pitää jättää" että oletteko te kaikki niin kyrsiintyneen kyllästyneitä parisuhteeseenne??? Onko kaikki kipinä sammunut?? Ei siis millään pahalla mutta itse tiedän että ex-mieheni kanssa kun huuma ja polte oli sammunut ja suhde lasten myötä kuihtunut tylsäksi arkisuhteeksi niin ajattelin ihan samoin: ei muuta kuin kenkää persuuksille ja ukko ulos kun petti! Mutta sitten menin rakastumaan, ihastumaan ja täysin hullaantumaan uuteen ukkooni joka myös (kerran?) petti ja kertoi sen. Mieleeni EI TODELLAKAAN tullut heittää miestä pihalle vaan ensimmäinen ajatus oli itkeä, raivota, takertua, kytätä jne miehen kaikkia tekemisiä. Olin loukkaantunut ja niin kärsivä että sattui ihan saat*nasti se että se oli voinut olla jonkun toisen kanssa. En halunnut ajatella sekuntiakaan että se olisi jonkun toisen kanssa jos heittäisin sen pihalla. Halusin olla sen kanssa jokaikinen päivä, tunti ja minuutti pettämisen jälkeen ettei se vaan olisi jonkun muun kanssa.

Sairasta? Joo. Mutta kyllä täältä satavarmasti löytyy muita samanlaisia vaikka aina kaikki ovat järjen äänellä neuvomassa muita.

Summa summarum: joo, oikea teko olisi potkaista pellolle mutta ettekö te kukaan muu tunne niin pahaa rakkautta (epätoivoa) ettette voi heittää pettävää miestä ulos koska sitten ainakin se mies olisi jonkun toisen kanssa...

Silläkö se suhde pitää elvyttää, että mennään vieraisiin? Ei kiitos, rakastan todella miestäni ja haluan häntä, vaikka onkin oltu yhdessä kohta 20 vuotta. Jotain vikaa on korvien välissä, eli läheisriippuvuutta pahimillaan on tuo kuvailemasi tilanne!

SAIRAUTTAHAN tämä on! Läheisriippuvuus on vain muotisana. Mutta kuka muu uskaltaa myöntää roikkuvansa sairaalloisesti rakkaassaan?

Kannattaa lukea, mitä läheisriippuvuus tarkoittaa, niin eipä ole muotisana vaan kamala asia. Ihminen alentuu kynnysmaton tasolle, jotta häntä ei jätettäisi, hyväksyy jopa pahoinpitelyn, juopottelun ja pettämisen. Ei hyvä nainen, ei hyvältä kuulosta!


Ei niin ja mielestäni olen sairas. Myönnän sen. Kukaan muu ei näemmä uskalla. ja btw, oikeasti sun ylimielinen asenne ei auta (mä tiedän, mitä tää sairaus on - silti olen sitä mieltä että läheisriippuvuus on vain muotisana; kyllä tää ihan mielisairautta on)
 

Yhteistyössä