mies uhkailee henkisesti jatkuvasti

[vieras]

Olemme olleet vuosia yhdessä ja lapsiakin on. Hän on viimeisen vuoden verran aina välillä eli suuttuessaan uhkaillut että vielä jonain päivänä jätän sut, että luuöenko mä todella että hän on kanssani ikuisesti. Heti kun lapset ovat isompia aikoo minut jättää, haukkuu myös lihavaksi toisinaan ja alistaa muutenkin henkisesti. En jaksais kuunella moista paskaa loputtomiin, mutta huonommaksi se elämä vielä muuttuisi jos eron ottaisin. Joten ei auta kuin odotella milloin toteuttaa suunnitelmansa.Hullu mikä hullu.

 

[marjo]

Olemme olleet vuosia yhdessä ja lapsiakin on. Hän on viimeisen vuoden verran aina välillä eli suuttuessaan uhkaillut että vielä jonain päivänä jätän sut, että luuöenko mä todella että hän on kanssani ikuisesti. Heti kun lapset ovat isompia aikoo minut jättää, haukkuu myös lihavaksi toisinaan ja alistaa muutenkin henkisesti. En jaksais kuunella moista paskaa loputtomiin, mutta huonommaksi se elämä vielä muuttuisi jos eron ottaisin. Joten ei auta kuin odotella milloin toteuttaa suunnitelmansa.Hullu mikä hullu.

kuinka niin huonommaksi?
Itse elin samankaltaisessa suhteessa otin eron ja ei elämäni ainakaan huonommaksi muuttunut. ei toki ole aina helppoa olla yksin lasten kanssa, mutta mieti minkälaisen kuvan lapsesi saavat parisuhteesta. fyysisellä kuten myös psyykkisellä väkivallalla on tapana periytyä.. saadaanhan malli siitä kotoa.
oletko puhunut miehesi kanssa asiasta vakavasti? Oletteko ajatelleet hakea tilanteeseen ulkopuolista apua?

 

[vieras]

mikäli hänellä ei ole asiaa. Hän päättää kaikesta, milloin on hyvä jutella, rakastella, siivota...kaikesta. Olen kostanut hänelle omalla tavallani mitä en edes kadu. Minulla on onneksi myös omaa elämää, käyn töissä, tapaan ystäviä ja matkustelen mutta hän ei vaan ole enään se sama ihminen johon rakastuin. Olen vahva mutta toki se satuttaa kun oma puoliso ei kunnioita. Olen sanonut monesti hänelle että oltaisiin hyviä ystäviä, etten voi koskaan häntä vihata vaikka sanoisi mitä, kunnioitan häntä lasteni isänä ja ystävänä, mutta syvät tunteet ovat kuolleet. No ei niitä kai hänelläkään ole. En pärjäisi erottua nykyisellä paikkakunnalla tukiverkon puuttumisen vuoksi enkä koskaan voisi kuvitella muuttavani takaisin lapsuuden kotikaupunkiini. Kai tässä jotain hyvääkin on, tai sitten ei, välillä tuntuu kuin hyvät vuodet valuisi hukkaan ja ei ole mitään mistä ammentaa voimia.