Y
yksinkertaisempi.
Vieras
Mies on valehdellut aiemmin käyttäessään enemmän alkoholia. Hän on kertoillut aikaisemmasta elämästään juttuja, jotka eivät pidä (kaikki) paikkaansa. Hän on 13 v vanhempi kuin minä eli elämää on ollut ennen minuakin.
Nyt mies on lopettanut alkoholin käytön ja joitakin sen vanhoja juttuja on paljastunut valheeksi. Jos olen ottanut jonkun vanhan asian vahingossa puheeksi, niin hän ei ole enää muistanut, miten hän on aikoinaan jutun kertonut ja koska asia on kerrottu eri tavalla tai jokseenkin "vaikeesti" (eli vaikka hakenut jotain nimeä tai sanonut eri nimeksi) niin olen vaistonut tämän valheeksi. Ja kun hän on jäänyt selkeästi kiinni, olen sanonut, että sinä voit myöntää, jos olet joitakin vanhoja juttuja valehdellut.
Nyt toissa päivänä satuin puhumaan eräästä aiheesta ja sitten muistinkin, että tämähän koskettaa miestäni.. (Siis tämä on taas niitä juttuja, joita hän on kertonut elämästään ennen minua) Ja sitten kysyin henkilön nimen siihen liittyen... Vastaus tuli jokseenkin hitaasti... Mietin myös miksi hän ei muistanut nopeammin sitä nimeä, kun nimi on sama kuin siskollaan. Mietin myös miksi hän ei ole aiemmin maininnut nimeä. (Ja muistelin jopa, että hän oli sanonut eri nimen aiemmin). Sitten hän kertoi vielä uuden jutun, jota hän ei ollut koskaan aiemmin kertonut ja se liittyi henkilöön, jonka hän oli nähnyt nykyisellä asuinalueellamme aiemmin. Hän ei ollut kertonut siitä henkilöstä aiemmin samaa asiaa, jonka hän kertoi nyt. Ja asia on aika tärkeä. Tämä henkilö oli majaillut/asunut mieheni luona. Mieheni oli jopa sanonut, että tämä henkilö ei tuntenut häntä, kun oli nähnyt. Eli ihmettelen sitä, että miksi mies ei ollut kertonut aiemmin, että ko. henkilö on asunut hänen luonaan. Ei kertonut silloin, kun hän oli nähnyt henkilöä (ja henkilö ei ollut muka tunnistanut eli moikannut miestäni). Vähän tuntui kummalliselta, että hän kertoi sen asian yhteyteen, joka "sopi" aiheeseen, josta puhuttiin.
Mutta olen jotenkin pattitilanteessa. En oikeastaan voi ottaa asiasta kunnolla selvää ja en kehtaa oikein puhuakaan miehelle aiheesta, koska mies sanoo, että ei asiat sulle kuulu (siis hänen entisen elämän ja tottahan se on). Toisaalta oli totuus mikä tahansa, miehen pitää ymmärtää, että minä en häntä usko. Mutta pitäskö asian antaa vaan olla, koska se kuuluu menneisyyteen? Toisaalta en oikein pidä siitä, että uutta (menneisyyteen kuuluvaa) asiaa aletaan valehtelemaan (eli tarkoitan nyt sitä, että mies todennäköisesti keksi nyt uuden valheen menneisyydestä, että se mies oli majaillut hänen luonaan). Mies ei valehtele nykyisiyyden asioista ja on kiltti, töitä tekevä, kotimies. Meillä on perhettäkin ja pieniä lapsia, että ei oikein eroakaan kehtaa ottaa. Lapset rikkoontuis ja tulisin todella surulliseksi yksin. (Ja voisin myös epäillä, että mies puhuikin totta.) Uskon myös Raamatun sanomaan ja Raamatun mukaanhan ei saa erota (tällaisen asian takia).
Eipä tässä muu auta kuin antaa olla.
Harmi vaan, että vaistoni ja älykkyyteni ovat niin vahvoja.. Voi kun oisin vähän
Nyt mies on lopettanut alkoholin käytön ja joitakin sen vanhoja juttuja on paljastunut valheeksi. Jos olen ottanut jonkun vanhan asian vahingossa puheeksi, niin hän ei ole enää muistanut, miten hän on aikoinaan jutun kertonut ja koska asia on kerrottu eri tavalla tai jokseenkin "vaikeesti" (eli vaikka hakenut jotain nimeä tai sanonut eri nimeksi) niin olen vaistonut tämän valheeksi. Ja kun hän on jäänyt selkeästi kiinni, olen sanonut, että sinä voit myöntää, jos olet joitakin vanhoja juttuja valehdellut.
Nyt toissa päivänä satuin puhumaan eräästä aiheesta ja sitten muistinkin, että tämähän koskettaa miestäni.. (Siis tämä on taas niitä juttuja, joita hän on kertonut elämästään ennen minua) Ja sitten kysyin henkilön nimen siihen liittyen... Vastaus tuli jokseenkin hitaasti... Mietin myös miksi hän ei muistanut nopeammin sitä nimeä, kun nimi on sama kuin siskollaan. Mietin myös miksi hän ei ole aiemmin maininnut nimeä. (Ja muistelin jopa, että hän oli sanonut eri nimen aiemmin). Sitten hän kertoi vielä uuden jutun, jota hän ei ollut koskaan aiemmin kertonut ja se liittyi henkilöön, jonka hän oli nähnyt nykyisellä asuinalueellamme aiemmin. Hän ei ollut kertonut siitä henkilöstä aiemmin samaa asiaa, jonka hän kertoi nyt. Ja asia on aika tärkeä. Tämä henkilö oli majaillut/asunut mieheni luona. Mieheni oli jopa sanonut, että tämä henkilö ei tuntenut häntä, kun oli nähnyt. Eli ihmettelen sitä, että miksi mies ei ollut kertonut aiemmin, että ko. henkilö on asunut hänen luonaan. Ei kertonut silloin, kun hän oli nähnyt henkilöä (ja henkilö ei ollut muka tunnistanut eli moikannut miestäni). Vähän tuntui kummalliselta, että hän kertoi sen asian yhteyteen, joka "sopi" aiheeseen, josta puhuttiin.
Mutta olen jotenkin pattitilanteessa. En oikeastaan voi ottaa asiasta kunnolla selvää ja en kehtaa oikein puhuakaan miehelle aiheesta, koska mies sanoo, että ei asiat sulle kuulu (siis hänen entisen elämän ja tottahan se on). Toisaalta oli totuus mikä tahansa, miehen pitää ymmärtää, että minä en häntä usko. Mutta pitäskö asian antaa vaan olla, koska se kuuluu menneisyyteen? Toisaalta en oikein pidä siitä, että uutta (menneisyyteen kuuluvaa) asiaa aletaan valehtelemaan (eli tarkoitan nyt sitä, että mies todennäköisesti keksi nyt uuden valheen menneisyydestä, että se mies oli majaillut hänen luonaan). Mies ei valehtele nykyisiyyden asioista ja on kiltti, töitä tekevä, kotimies. Meillä on perhettäkin ja pieniä lapsia, että ei oikein eroakaan kehtaa ottaa. Lapset rikkoontuis ja tulisin todella surulliseksi yksin. (Ja voisin myös epäillä, että mies puhuikin totta.) Uskon myös Raamatun sanomaan ja Raamatun mukaanhan ei saa erota (tällaisen asian takia).
Eipä tässä muu auta kuin antaa olla.
Harmi vaan, että vaistoni ja älykkyyteni ovat niin vahvoja.. Voi kun oisin vähän
