E
elli epätoivoinen
Vieras
Olen tapaillut ihanaa miestä silloin tällöin, mitään ei ole toisillemme luvattu eikä mitään ole vaadittu. Mutta yhdessä olemme viihtyneet, hänkin on niin sanonut.
Itse olen hyvin varovainen miesjuttujen kanssa, koska en haluaisi aina pettyä. Hän on myös hyvin ujo ja epävarma. Molemmat olemme aiemmin saaneet näpeillemme, joten nyt iloitsin että olen löytänyt sopivan miehen itselleni. Mutta iloitsin kai liian aikaisin.
Nyt viikonloppuna näimme baarissa, niinkuin aikaisemminkin. Yleensä olemme vilkuilleet koko illan toisiamme, ja loppuillasta tanssineetkin yhdessä ja sitten lähdetty samaan osoitteeseen. Nytkin hän hymyili ja katseli pitkään, mutta sitten kun menin juttelemaan hän meni jotenkin ihan lukkoon. En ymmärrä mikä on muuttunut.
Ensimmäisenä tuli mieleen että nytkö on kiinnostus lopahtanut. Näytinkö rumalta hänen silmissään, vai mikä mättää?
Jotenkin tuntuu ettei se kiinnostus voi yhdessä yössä kadota, kun edellisenä päivänä viestiteltiin että nähdään ja kaikkea. Vai iskiköhän mieheen epävarmuus? Se voisi kaiken selittää.. Hän on kertonut pelkäävänsä menettämistä, eikä siksi uskalla luottaa aivan täysin.
Minä olin humalassa ja typerä, kiukuttelin, lähdin yksin kotiin kun en jaksanut odottaa häntä ja laitoin vielä kiukkuisen viestinkin perään, mihin hän ei mitään vastannut; olikin kyllä lukenut sen vasta eilen iltapäivällä. Viestiin laitoin että minulla on todella paha mieli ja että olisi hän voinut suoraan sanoa jos ei kiinnosta. Tiedän ylireagoineeni, mutta tuli vain heti niin paha olo kun ajattelin että taas minua on huijattu.
Olo on todella ristiriitainen. Mutta ajattelin että en enää ota yhteyttä häneen, pallo on nyt hänellä vaikka ikävöinkin. Ensi viikonloppuna on juhlat mihin molemmat menemme, saapa nähdä mitä sielllä käy.
Tunnen vai nitseni niin huoraksi, kun viime tapaamisella menin sänkyyn hänen knassan ja nyt tuntuu että tuskin enää koskaan häntä näen.
Itse olen hyvin varovainen miesjuttujen kanssa, koska en haluaisi aina pettyä. Hän on myös hyvin ujo ja epävarma. Molemmat olemme aiemmin saaneet näpeillemme, joten nyt iloitsin että olen löytänyt sopivan miehen itselleni. Mutta iloitsin kai liian aikaisin.
Nyt viikonloppuna näimme baarissa, niinkuin aikaisemminkin. Yleensä olemme vilkuilleet koko illan toisiamme, ja loppuillasta tanssineetkin yhdessä ja sitten lähdetty samaan osoitteeseen. Nytkin hän hymyili ja katseli pitkään, mutta sitten kun menin juttelemaan hän meni jotenkin ihan lukkoon. En ymmärrä mikä on muuttunut.
Ensimmäisenä tuli mieleen että nytkö on kiinnostus lopahtanut. Näytinkö rumalta hänen silmissään, vai mikä mättää?
Jotenkin tuntuu ettei se kiinnostus voi yhdessä yössä kadota, kun edellisenä päivänä viestiteltiin että nähdään ja kaikkea. Vai iskiköhän mieheen epävarmuus? Se voisi kaiken selittää.. Hän on kertonut pelkäävänsä menettämistä, eikä siksi uskalla luottaa aivan täysin. Minä olin humalassa ja typerä, kiukuttelin, lähdin yksin kotiin kun en jaksanut odottaa häntä ja laitoin vielä kiukkuisen viestinkin perään, mihin hän ei mitään vastannut; olikin kyllä lukenut sen vasta eilen iltapäivällä. Viestiin laitoin että minulla on todella paha mieli ja että olisi hän voinut suoraan sanoa jos ei kiinnosta. Tiedän ylireagoineeni, mutta tuli vain heti niin paha olo kun ajattelin että taas minua on huijattu.
Olo on todella ristiriitainen. Mutta ajattelin että en enää ota yhteyttä häneen, pallo on nyt hänellä vaikka ikävöinkin. Ensi viikonloppuna on juhlat mihin molemmat menemme, saapa nähdä mitä sielllä käy.
Tunnen vai nitseni niin huoraksi, kun viime tapaamisella menin sänkyyn hänen knassan ja nyt tuntuu että tuskin enää koskaan häntä näen.
