Mies vei roolini kotona!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierasko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierasko

Vieras
Mieheni on pitkäaikaistyötön. Minä olen kotihoidontuella hoitanut lastamme ja olen nyt jälleen raskaana. Opiskelen nyt myös tässä ohessa kokoaikaisesti etänä. Olen hakenut itselleni aktiivisesti työtä viimeiset kaksi viikkoa, koska tuntuu ettei minulla ole enää oikeutta olla kotona. Ja olenkin aika lähellä saada töitä.

Mieheni ei hae töitä - ei ole oikeastaan tosissaan hakenut niitä koko työttömyyden aikana. Aiemmin on vedonnut masennukseen ja ettei hyviä työnantajia tai töitä ylipäänsä ole. Kun tulin raskaaksi ja hormoonit jylläsivät rajusti alkuaikana, itkin vuolaasti useita kertoja päivässä ja saatoin suuttua ihan pienestä. Mies tulkitsi sen niin, että minä en kykene hoitamaan äidin roolia ja on avoimesti esitellyt muille kuinka hän ei nyt uskalla hakea työtä ja jättää minua yksin lapsen kanssa kotiin. Koen sen erittäin loukkaavana eikä kukaan joka minut tuntee usko mieheni selityksiin.

Mies on alkanut tekemään aktiivisesti kotitöitä ja kun kysyn eikö hänen roolinsa olisi hakea niitä töitä sanoo hän vaan, että kaskas minulla ei siihen ole sanottavaa, koska kotihoidontuella minulla on vähemmän tuloja kuin hänellä työttömänä. Tuntuu siltä, että mua tungetaan pois kotoa, vaikka minulle sitä kotihoidontukea maksetaan ja miehelle työttömyystukea. Miten saan miehen tajuamaan, että ei se ihan näin voi mennä?

Ollaan varattu aika pariterapiaan, mutta vielä on siihen aikaa ja pipoa kiristää nyt.
 
Sinänsä hyvä idea tuo, että mies jäisi kotiin, mutta entäs kun muutaman kk päästä mun pitäis jäädä äitiyslomalle taas? Mun pää ei enää kestä, että ollaan molemmat kotona.
 
Mutta toisaalta eikö ole hyvä, että mies hoitaa kotihommat ja lapset. Sulla on ollut täysi työ työn ja opiskelujen kanssa. Miten olisit jaksanut, jos sinun olisi siihen päälle pitänyt vielä hoitaa lapset, koti ja mies, joka olisi vaan maannut masentuneena sohvalla. Taitaa olla niinpäin, että sinä haluat ajaa miehen pois kotoa eikä toisinpäin. Niinhän tuossa sanotkin, ettei sun pää kestä, että olette molemmat kotona. Vaikea tilanne.
 
On meinannut täältäkin mies lentää pihalle, mutta tultiin siihen tulokseen, että käydään ensiksi siellä terapiassa ja katsotaan sitten. Kuten sanottu loukkaantunut olen enkä tuota helposti tule unohtamaan.
 
Tottakai se miehen paikka on töissä jos minä hoidan lapset, talouden ja olen raskaana! Näin me tämä alunperin sovittiin ja siksi otin tähän kodin ja lapsen rinnalle opinnotkin! Ajatus oli, että kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja hoitoon on minulla plakkarissa kunnon koulutus ja paremmat mahdollisuudet saada töitä alaltani.

Mies ei ole aiemmin nostanut sormeakaan kotona ja on nimenomaan löhönnyt sohvalla pari vuotta. On se kumma, että nyt yht'äkkiä kiinnostaa ja vie mun työt..vaikka voisi niitä töitä hakea kodin ulkopuolelta. Eikös sitten pitäisi rahatkin muuttaa niin, että miehelle kotihoidontuki ja mulle työttömyystuki?
 
Jos toinen on vähääkään pidempään työtön, ei toinen silloin jää millekkään hoitovapaille vaan se työtön jää. Ja eihän äitiyslomallekkaan ole pakko koko yhdeksäksi kuukaudeksi äidin jäädä, töihin vaan kerta mies on kotona.
 
Ymmärtäkää nyt, että miestä ei aiemmin ole vähääkään kiinnostanut tehdä mitään kotona tai hoitaa lasta! Siitä lähtien kun hän on alkanut kotitöitä tehdä olen aktiivisesti hakenut niitä töitä. Tosin kun menen haastatteluun ja he näkevät mahani on aika toivotonta enää saada sitä työpaikkaa. Nyt yritänkin saada keikkatöitä, joihin vaan ilmoittaudutaan tekstarilla ja mennään töihin. Mutta on tuolla pari muutakin työnhakijaa ja kuka jos saa valita palkkaa viimeisellä kolmanneksella olevan naisen töihin? Eli ei tässä koko 9 kk todellakaan millään äitiyslomalla olla.

Jos voisin antaisin mieheni myös olla raskaana ja synnyttää... nyt se ei ole mitenkään mahdollista.
 
Kai sillä miehelläkin on omaan kotiinsa jonkinlainen päätäntävalta, ei vain sinulla? Tsiisus, en ole kyllä mammaan törmännyt joka vielä nalkuttaa siitä jos mies ottaa kotitöistä jonkinlaista vastuuta :O

Oletko ajatellut sitä puolta että ehkäpä miehesi oli käytöksestäsi ihan aidosti huolissaan? Tai ehkä huomasi miten mukavaa olla lapsen kanssa kotona ja jopa haluaa olla? Ja miten niin sinun pää ei kestä jos olette molemmat kotona, et siis halua että isä saa olla lapsensa kanssa? Haluat omia lapsen ja päättää missä järjestyksessä lautaset tiskataan?

Enemmän asiaa mieittyäni se terapia kuulostaa hyvälle, ei niinkään parimuodossa vaan ihan jonkun muun syyn takia.
 
Ihan kuin kirjoittaisit, että haluaisit miehen edelleen makaavan sohvalla tekemättä mitään. Perinteisesti on ollut niinpäin, että miehet ansaitsevat ja naiset ovat kotona ainakin äitiysloman ajan. Mutta nykyaikana tasa-arvo on tullut tähänkin ja periaattteessa miehellä on samanlainen oikeus jäädä kotiin kuin naisella äitiysloman jälkeen. Äitiysloma on vain noin neljä kuukautta ja sen jälkeen kumpi tahansa vanhempi voi jäädä vanhempainlomalle. Esim. mun työkaverini (mies) on pitänyt täyden vanhempainloman kahdesta lapsesta, sillä vaimo meni töihin.

Luin viestisi alunperin huolimattomasti ja luulin, että olet töiden ohella opiskellut kokoaikaisesti. Mutta olettekin molemmat olleet vapaalla. Vähän liian myöhään olet havahtunut tilanteeseen, kun vasta viimeisellä raskauskolmanneksella olet alkanut hakea töitä.
 
Et voi olla tosissasi???

Olet siis vihainen miehellesi siitä, että hän on alkanut tehdä kotitöitä ja ottaa vastuuta lapsista? Eikö sinun pitäisi olla iloinen ja tyytyväinen? Sitä paitsi, jos olet ollut itkuisa ja kiukkuinen, ehkä mies on ollut huolissaan. En pysty mitenkään tajuamaan kiukkusi aihetta. Hetkinen, luin uudestaan, voit totta kai olla kiukkuinen jos miehesi arvostelee sinua muille, siitä hänen pitäisi tietysti puhua sinun kanssasi. Muusta sinun sietäisi olla vain tyytyväinen.

Jos mies haluaa olla kotona, niin mene töihin kun äitiysloma loppuu ja vanhempainvapaa alkaa, eli kun vauva on 4 kk. Niin yksinkertaista se on.
 

Yhteistyössä