Mies vihjailee kosinnasta, mutta ei sillä ole varaa ostaa haluamaani sormusta. :(

[ansarikukka]

Jestas. Mun mies kosi mua parinkympin hopeasormuksella, koska ei ollut mitään järkeä laittaa isoa summaa sellaiseen, josta toinen ei sitten tykkääkään tai joka ei ole sopiva.

Yhdessä sitten ostettiin samalla uudet kihlat ja mulle vihkisormus just ennen häitä. Nämä maksettiin yhteisestä pussista ja jos mulla olisi ollut joku tonnien arvoinen toive, niin olisin tasan maksanut sen itse.

 

["vieras"]

Ymmärrän muusta ketjusta poiketen AP:ta siinä, että se sormus on joka päivä muistuttamassa asiasta. Siksi siihen kannattaa vähän panostaa. Mutta tarvitsetko sä oikeasti kaksi sormusta sitten kun olet naimisissa vai riittäisikö että kihla olisi vähän vaatimattomampi ja sitten kun menette naimisiin säästät itsekin siihen haluamaasi hienoon sormukseen? Suomessa kun usein on ollut tapana että kihla on ihan tavallinen sileä sormus ja vasta vihki se hienompi. Muualla on usein toisinpäin, että kihlasormus on se tärkeämpi sormus.

Mulla ei ole tonneja maksanutta sormusta, tavallinen rivitimanttisormus vihkinä. Sekin oli meidä budjetille tuolloin aika kallis (maksoin 3500mk). Toisaalta se sormus ja valokuvat on asiat jotka hääpäivästä jää jäljelle, eli minusta siitä sormuksesta voi vähän maksaakin.

Jos olisin AP kävisin sormuskaupoissa ihan itsekseni katsomassa niitä halvempia malleja olisiko siellä jotain sellaista mikä kuitenkin voisi sopia sinulle. 2600e on enemmän kuin useimpien nettopalkka, ja vaikka hääpalstoilla sellaisia esitellään nuo kalliit sormukset ovat kuitenkin vähemmistöä.

 

[2good2be4gotten]

Me mentiin sen verran kiireessä naimisiin ettei haluamiamme sormuksia olisi siinä keretty teettää ajoissa joten päätimme sitten ostaa halvat vastaavat tilalle jotka saatiin parissa päivässä. Ideana oli että teetämme ne toiset häiden jälkeen.
No, neljä vuotta on naimisiinmenosta ja edelleen sormissa ne halvat killuttimet. Kumpikaan ei enää halua luopua niistä koska ne oli ne sormukset ja sopii hyvin meidän naimisiinmenoon ja siihen liittyvään tarinaan.

Mutta meninkin naimisiin sen miehen enkä sen sormuksen kanssa.

 

["isipappa"]

Sormuksia saa rahalla kaupasta. Hyviä miehiä ei. Ehkäpä AP:n kannattaisi miettiä elämänsä tärkeysjärjestys uusiksi.

Tavallaan kuitenkin ymmärrän. Sen ainoan kerran kun isipappa meni naimisiin, niin kihjasormukset ja vihkisormus hankittiin isipapan tädin kultasepänliikkeestä. Jjep. Isipapan täti oli kultaseppä, eikä suostunut myymään nuorelleparille mitään rihkamaa. Kihlasormukset olivat hyvin yksinkertaiset kultarinkulat, eivätkä edes kalliit. Vihkisormus sitten oli ööh... hintavanpuoleinen, mutta ikuiseksi tarkoitettu, joten ei siinä hintalappua tuijotettu, vaan toisiamme. Summa oli kuitenkin tulotasoon nähden siedettävissä siten, että se ei ollut perheen puurorahoista pois, eikä sitä varten tarvinnut ottaa velkaa. Kaksi persaukista kun ei kuitenkaan mitään kruununjalokiviä katsele.

Kaipa jokainen tyttö on timanttinsa ansainnut, mutta joku tolkku kumminkin.

Sattuneesta syystä isipappa tietää melko monta hääparia, jotka silmää räpäyttämättä sijoittavat sormukseen viistonnia, kertakäyttöiseen morsiuspukuun pari tonnia, mutta häihin pitäisi saada viisimiehinen bändi kolmellasadalla. Ja valokuvaaja kaljapalkalla.

 

["vieras"]

Minä en ikinä kehtaisi olla vailla sellaista sormusta, mihin miehellä ei olisi varaa.

 

["alma"]

Kyllä mä ymmärrän aloittajaa. Ei kai nyt se, että haluaa hienon sormuksen tarkoita sitä, että se sormus olisi tärkeintä naimisiin menossa? Jos aloittajalla on varaa kalliiseen sormukseen, niin mielestäni hän voi ihan hyvin ostaa sen sormuksen itse. Kyllähän monet kai joka tapauksessa menevät yhdessä sinne sormusostoksille.
Jos siihen monen tonnin sormukseen ei taas ole oikeasti kummallakaan varaa, niin sitten suosittelen halvemman rinkulan etsimistä.

 

["vieras"]

Taidqan olla jäävi vastaamaan, kun minusta ne krumeluuriset bling-bling sormukset on vähän semmoista kauniit ja rohkeat -osastoa. Naurettavia ja suurin osa rumia toisin sanoen.


Mitä järkeä on ostaa esim. 5000e sormus,jos muu elämä on sitten ihan muuta? Ketään muuta se sun sormukses ei edes kiinnosta, usko pois. Kyllä minä ainakin olen joutunut ihailemaan sormuksia, jotka on minusta oikeasti olleet ihan helvetin rumia.

 

["alma"]

[QUOTE="vieras";28482338]Taidqan olla jäävi vastaamaan, kun minusta ne krumeluuriset bling-bling sormukset on vähän semmoista kauniit ja rohkeat -osastoa. Naurettavia ja suurin osa rumia toisin sanoen.


Mitä järkeä on ostaa esim. 5000e sormus,jos muu elämä on sitten ihan muuta? Ketään muuta se sun sormukses ei edes kiinnosta, usko pois. Kyllä minä ainakin olen joutunut ihailemaan sormuksia, jotka on minusta oikeasti olleet ihan helvetin rumia.[/QUOTE]

Ei ne kalliit sormukset automaattisesti mitään blingbling-osastoa ole. Kyllä niiden timanttien hintaan vaikuttaa sen koon lisäksi aika oleellisesti laatu. Mä ymmärsin aloittajan viestin niin, että hänellä itsellä on sormukseen varaa, mutta miehellä ei.

 

[waninka]

Erotkaa, nimimerk. 4 vuotta naimisissa ilman viiden tonnin sormusta.

 

["lakana"]

[QUOTE="lakana";28482040]Miks siinä sormuksessa pitää olla timantti? miks ei voi tilalla olla jotain muuta joka saman värinen mutta halvempi? Itsellä sormus jossa timantteja, viereisessä sormessa sormus jossa jokin halppis kivi, eikä niistä todellakaan voi sanoa asiaa tuntematon kumpi on aito ja kumpi ei.[/QUOTE]

Niin miksi sen kiven pitää olla just timantti?

 

[fazerina]

Voihan niitä sormuksia ostella muutenkin kun vaan häitä varten. Ostat sen sitten myöhemmin itsellesi.

Niinkin voisi tehdä, että nyt ensin kihloihin vähän leveämmällä sileällä sormuksella ja sitten ennen hääpäivää käytte istuttamassa siihen ne kivet mitä kaipaat.

Kuitenkin, jos mies sut haluaa kaikesta pinnallisuudestasi huolimatta, niin sinä tietenkin rakastuneena naisena teet jo etukäteen periaatepäätöksen, että rakastat sitä sormusta minkä mies ostaa, vaikka olisi sitten muovia. Ei mies tahallaan rumaa sormusta mene ostamaan, vaan ihan varmasti ostaa mielestään sen kauneimman johon on varaa.

 

["vieras"]

Jos nyt menisin kihloihin ja naimisiin, valitsisin sileät sormukset. Ovat käytännölliset arjessa.

 

["vieras"]

[QUOTE="liina";28481692]Mitä tässä nyt kannattaisi tehdä?

Mies on alkanut vihjailla naimisiinmenosta ja erään tylsistyneen automatkakeskustelun aikana jekutti mut kertomaan tarkasti millaisen kosinnan haluaisin (tajusin tämän vasta myöhemmin kun vihjaili naimisiinmenosta).

Ihanaa, pitäisi olla iloinen tästä MUTTA.
Olen melko pinnallinen ihminen ja mulle naimisiinmeno ja se sormus on tärkeä asia.
Olen selaillut useampana päivänä netistä vihkisormuksia ja mulle on selkeää mistä pidän, mun maku vaan on AIVAN liian KALLIS.

Halvin sormus josta pidin, oli 2600 euroa ja ne "wau, miten hieno"- sormukset olikin sitten yli 5000e.
Miehellä ei todella ole varaa ostaa noin kallista.

En ole aikaisemmin edes tajunnut mitä ne hienot maksaa, lehdissäkin on ilmeisesti aina vain niitä halvempia tyrkyllä kun maksavat satasia.

Mitä sä tekisit mun kengissä?
Onko hölmöä jos annan itse miehelle rahaa hienoa sormusta varten?[/QUOTE]

Luin vain aloitusviestisi, hyi miten pinnallinen ihminen olet. Ei ainakaan kuulosta siltä että rakastaisit miestäsi? Rakkaudesta mennään naimisiin tai kihloihin , EI sen sormuksen takia.

 

[Kais]

Olet kyllä todella pinnallinen ihminen, eikö rakkaus ja yhteinen elämä ole kallista sormusta tärkeämpää?

 

[Keittiönoita]

No minäkin ymmärrän ap:tä sikäli, että jos on tarkoitus pitää sormusta joka ikinen päivä elämänsä loppuun asti, niin olisihan se ihan kiva, jos rinkula vielä miellyttäisikin. Nykyisin on kuitenkin ihan tavallista, ettei kihla- ja vihkisormuksia pidetä arkisin. Joten voisitko ajatella, että vihkisormus olisi jokin yksinkertainen, mihin miehellä on varaa, ja sitten hommaisit itsellesi sellaisen sormuksen, jota haluat sormessasi pitää?

 

[trdde]

Unohtaisin miehen ja ostaisin sen "wau" -sormuksen itse, jos se on miestä tärkeämpi... tai sitten ehkä olisi pakko odottaa sitä miestä jolla sopiva sormus on varaa ostaa.

 

[ehhehee]

Jätä se persaukinen sika!

Miten sä luulet että sillä on koskaan varaa rakennekynsiisi, hiuspidennyksiisi, viikottaisiin kampaamoreissuihisi ja kaikkin niihin kalliisiin kasvohoitoihin jossa naamalle lätkäistään kurkkuja ja seitsemää eri hedelmää?
Millä se maksaa Pariisin matkasi ja yksityiset tennistunnit?

Tämä on NIIN totta. Jos materia on jo kosimisvaiheessa SE juttu, kannattaa miettiä omia motiivejaan mennä naimisiin. Raha? Jos minä haluaisin turhamaisuuttani wau-sormuksen, maksaisin sen nurisematta ihan itse. Miehelle itselleen kun käy melkein mikä vain rinkula sormessa.

Ziisus mikä prinsessa olet.

 

[ruutiukko]

on kyllä aapee maalannut ittensä huolella nurkkaan

 

[SuzieQ.]

Meillä on miehen kanssa hopeiset kihlasormukset, joihin mies on itse omakätisesti kaivertanut tekstit. Ei maksanut paljon, mutta merkitys sama kuin kalliimmilla. =)

Mutta, jos ehdottomasti haluat kalliin, niin anna itse vaikka osa rahoista, jos miehellä ei ole varaa haluamaasi sormukseen.

 

[ehhehee]

Tää on vähän sama kuin jos mies haluaisi turhamaisuuttaan ja elvistelläkseen jonkin tarpeettoman munanjatkeen autoksi. Itse maksaisi eikä yhteisestä pussista. Me ihmiset priorisoidaan joskus niin eri asioita ja silloin pitää hyväksyä, että maksaa omista rahoista ne omat päähänpinttymyksensä.

 

[jääkenttä]

No joo, ap:lla on kallis maku joten tämä ei häntä lohduta mutta: kyllä niitä kauniita timanttisormuksiakin löytyy edullisemmin. Jos se/ne timantit ovat tärkeitä. Itselläni on kihlasormuksena 800 euroa maksanut valkokultainen rivitimanttisormus ja se on minusta ihanin ikinä.

 

[Chala]

Toivon että ap:n siippa lukee myös tämän ketjun..

 

["hmm"]

Mullakin ois unelmasormus ja se maksa vähintään 2000 e. Mut jos mennään naimisiin maksan todellakin suurimman osan siitä ihan itse! Tai sitten niin että yhteisistä rahoista saa molemmat jotain yhtä kallista, eli mies voisi sitten ostaa itselle jotain yhtä kallista kuin sormus.

Toisaalta ei järjestetä varmaan häitä joten ehkä sormukseen voi silloin laittaakin vähän enemmän.

 

["kkk"]

no mä olin aikoinaan (markka-aikaa) sitä mieltä, että mies vois hommata mulle kymppitonnin kihlasormuksen; jos se pettää ja jättää mä saan pitää sen ja jos mä petän, niin hän saa sen. Mut mies ei tarttunut täkyyn. Ja nyt euroaikaan kellpais vaan edelleen kymppitonnin sormus; eli ei ole kihlausta tiedossa.

 

[---Mies---]

Hei,

Vaikka olen mies, tavallaan ymmärrän turhamaisuutta. Minusta ajatuksesi sormuksen maksamisesta itse ei ole huono. Kohtuutonta olisi laittaa mies maksamaan sinun turhamaisuutesi. Vihjaa miehelle, että haluat kantaa vastuusi ja maksaa itse kalliin makusi mukaisen sormuksen. Näin ehkä saat sen nopeammin. Muista sitten todellakin maksaa se, vaikka mies lopulta tarjoutuisikin sen maksamaan. Ei ole hyvä jos tuleva avioliitto perustuu petetylle lupaukselle.